Hyppää pääsisältöön

Juha Itkonen: Pelottaa ettei historiasta opita mitään

Kirjailija Juha Itkonen katsoo kameraan.
Kirjailija Juha Itkonen katsoo kameraan. Kuva: Otava ja Yle / Annukka Palmén-Väisänen Juha Itkonen,Kirjojen Suomi,verkkolukupiiri

Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjaksi äänestettiin Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, ja loppukeskustelu on torstaina 30.3. osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi. Lukupiirin vetäjä Juha Itkonen kertoo, mitä hän odottaa kirjalta.

Onpa mukavaa päästä pitämään lukupiiriä kanssanne! Kenties hankalin osuus työstäni on jo tehty. Oli nimittäin tuskallista valita yksi kirja 101 kirjan joukosta, ja ihan omin voiminhan en siihen lopulta pystynytkään.

Valitsin äänestykseen kaksi kärkiehdokastani, Antti Tuurin Ameriikan raitin ja Olavi Paavolaisen Ristin ja hakaristin. Tasaväkisessä kisassa voiton vei lopulta Paavolainen. Se sopii minulle tietenkin erinomaisesti.

Olen joskus aikaisemminkin ajatellut lukea Paavolaisen kirjan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi, ja hyvä niin – nythän ajankohta on erinomainen ja lukupiirimme tarjoama mahdollisuus ajatustenvaihtoon ainutlaatuinen.

Sanotaan, ettei historiasta voi oppia mitään. Ehkä niin on, mutta tuntuu silti vaaralliselta, että niin monet eivät halua edes yrittää.

Yhteyksiä 30-luvun tapahtumien ja maailman nykytilan välillä on pelottavan helppo nähdä. Tästäkin syystä minua kiinnostaa kovasti Risti ja hakaristi, Paavolaisen vuonna 1938 julkaisema teos, jossa hän jatkaa fasismin tutkiskelua ilmeisesti matkakirjaa ja esseistiikkaa yhdistelemällä.

Maailman asento oli kääntymässä huolestuttavaan suuntaan.

Miksi juuri Paavolainen? Miksi juuri nyt? Luulen, että vastaus molempiin kysymyksiin löytyy äskettäin valmistuneesta omasta kirjallisesta projektistani.

Seitsemän romaanin jälkeen päätin kirjoittaa jotain toisenlaista, kaunokirjallisen matkakirjan Yhdysvalloista. Ajattelin, että vaalivuosi 2016 tarjoaisi sille mielenkiintoisen yhteiskunnallisen kehyksen. Niin myös tapahtui, mutta kirjaa aloittaessani en voinut tietää, miten dramaattinen vuodesta lopulta tulisi.

Paavolainenkin kirjoitti matkakirjoja. Itse asiassa ajatus Amerikka-kirjasta tuli mieleeni osin hänen ansiostaan. Syksyllä 2014 luin Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran Tulisoihtu pimeään, joka herätti uudestaan henkiin joskus aiemminkin välähdelleen kiinnostukseni Paavolaisen elämään ja tuotantoon.

Luin muutamia Paavolaisen kirjoja, muun muassa hänen natsi-Saksasta kirjoittamansa matkakirjan Kolmannen valtakunnan vieraana. Olin lukenut sen kertaalleen jo opiskeluaikoina, mutta parikymmentä vuotta vanhempana kirja tuntui paremmalta – ja ikävä kyllä oudosti ajankohtaisemmalta. Maailman asento oli kääntymässä huolestuttavaan suuntaan.

Pelotti. Voin fyysisesti pahoin.

Omasta Amerikka-kirjastani tuli väkisinkin kirja myös Donald Trumpista. Siinä on kaikenlaista muutakin, pientä ja yksityistä, mutta vuonna 2016 Yhdysvalloissa reissatessa Trumpia ja hänen nousuaan ei tietenkään voinut väistää. Tammikuussa Iowan esivaalien alla näin hänen esiintyvän kannattajajoukolleen iowalaisen maaseutukaupungin lentokentällä. Ymmärsin hänen vetovoimansa syyt, mutta niin kuin melkein kaikki muutkin, kuvittelin, ettei niin räikeillä konsteilla silti yllettäisi presidentiksi asti.

Toisin kävi. Vuotta myöhemmin seisoin Washingtonissa ja katselin presidentti Trumpin vannovan virkavalaansa.

Virkaanastujaispuhe oli tosiasioista piittaamaton tuomiopäivän julistus, jonka Trump esitti klassiseen diktaattorityyliin, kivettynein kasvoin ja kohotettu käsi välillä jopa nyrkkiin puristuneena. Kansalaiset olivat uhreja, koko kansakunnan olemassaolo uhattuna, ja johtaja itse ainoa, joka tilanteen pystyi pelastamaan.

Pelotti. Voin fyysisesti pahoin. En ollut kolmannen valtakunnan vieraana 30-luvulla, olin Yhdysvaltain pääkaupungissa vuonna 2017, mutta en voinut olla ajattelematta Paavolaisen kirjaa.

Uskallan odottaa tältä kirjalta paljon.

Kirjailijana olen silloin tällöin pistäytynyt erilaisten lukupiirien vieraana, ja jokainen näistä kokemuksista on vahvistanut uskoani sekä kirjoittamisen että lukemisen merkityksellisyyteen. Vaikka molemmat ovatkin perimmäiseltä olemukseltaan yksinäistä toimintaa, kirjoista saa enemmän irti, kun pääsee jakamaan ajatuksiaan muiden saman kirjan kokeneiden kanssa.

Lukupiiriltä toivon rauhallisia, yksityisiä lukuhetkiä ja niiden jälkeen vilkasta yhteistä keskustelua.

Uskallan odottaa tältä kirjalta paljon. Tervetuloa mukaan!

Juha Itkonen

Ps: Oheislukemiseksi suosittelen lämpimästi jo mainitsemaani Panu Rajalan kirjoittamaa elämäkertaa. Kirja on paksu, mutta Rajalan tapa kertoa joutuisa ja viihdyttävä. Paavolaisen lopulta melko murheellisesti päättyvä tarina on vaiheikas ja hänen persoonansa ristiriitainen, oikeastaan edelleen arvoitus.

Lue Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi verkkokirjastosta

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa,kirjojen suomi

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Mukana. Täälläkö lukupiiri kokoontuu? Mielenkiintoinen valinta tämä Paavolaisen kirja. En olekaan sitä lukenut, mutta tänään aloitan.

Lähettänyt käyttäjä

Kaken tavoin en ole tuota minäkään vielä lukenut, mutta aihepiiri on kiinnostava, kulttuurihistoriallisesti ja myös syistä, jotka Itkonen mainitsi. Imuroin kirjan juuri luettavaksi minäkin.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä valinta tämä Paavolainen, samaan aikaan klassikko mutta myös niin ajankohtainen kuten Juha niin hyvin avasi. Nyt ei enää ole mitään tekosyytä siirtää lukemista myöhemmäksi.

Lähettänyt käyttäjä

En ole lukenut kirjaa. Minuakin pelottaa, että mitään ei ole opittu ja eikä edes haluta oppia. Tästä on tärkeää puhua.

Lähettänyt käyttäjä

Mukana! Hieman ristiriitaisin tuntein tartun kirjaan. Rehellisesti voin tunnustaa että ilman lukupiiriä en olisi milloinkaan kyseiseen kirjaan tarttunut, mutta sitähän lukupiirit ovat parhaimmillaan, eikös?

Lähettänyt käyttäjä

No niin, vihdoinkin päästiin maaliskuuhun ja lukupiirin seuraavaan teokseen. Kirja on lainattu ja viikonloppuna sen kimppuun! Ihan piti alkupalaksi Wikipediasta kerrata Paavolaisen elämähistoriaa ja antaa ajatusten virrata vapaasti teoksen aihepiirin ympärillä....

Hienoa, että osallistutte! Lukupiiri on tosiaan hyvä syy tarttua Paavolaiseen – vihdoinkin myös omalta kohdaltani. Lukupiirin aikataulu on seuraava: torstaisin ilmestyy aina jotain uutta, joten silloin on hyvä aika käydä välikeskusteluja. Loppukeskustelu, joka käydään live chatissa, tapahtuu torstaina 30.3. klo 19 - >. Lisäänkin sen nyt myös tuonne artikkelin puolelle. Aikaa lukemiselle on siis kolme viikkoa, sata sivua per viikko!

Lähettänyt käyttäjä

Paavolainen tuntuu kiinnostavan, ilo huomata! Kolumni leviää hienosti verkossa, luulen että saamme tänne vilkkaan keskustelun aikaan. Itse ajattelin tarttua kirjaan tänään tai viimeistään viikonloppuna, päivittelen sitten ajatuksiani.

Lähettänyt käyttäjä

Juha Itkonen toteaa:

"päivittelen sitten ajatuksiani."

Jos sopii, kerro vaan ajatuksesi kiertelemättä ja ilman lieventelyjä. Me muut sitten hoidamme ajatustesi päivittelyn, mikäli aihetta siihen ilmenee.

Lähettänyt käyttäjä

Aloitin kirjan tänään. Aihe on ajankohtainen edelleen. Katsotaan mitä ajatuksia herää.

Lähettänyt käyttäjä

Enpä arvannut kirjan nimen perusteella kertaavani Inkojen historiaa. Mielenkiintoinen aloitus, joten saapa nähdä miten Paavolainen kaarrattaa sanoja kohti hakaristiä ja minkälaiseksi kokonaisuus muodostuu.

Lähettänyt käyttäjä

No niin, kirja aloitettu. Ja sovitaan tosiaan, etten päivittele vaan päivitän, parempi varmasti niin.

Heti esipuheesta tuli tuttu tunnelma: sävy on tulenkantajamaiseen tapaan dramaattinen ja suureellisuutta kaihtamaton. "Aika on brutaali - meidän on opittava ajattelemaan brutaalisti. Me elämme nyt Neon-valojen aikaa - emme sulkakynien. Joka puolella maailmassa kuohuu vallankumouksen laava, ja palaneet illuusiot varisevat kuin tuhkasade aikakauden ylitse. Uudet uskonkappaleet huutavat sekavia totuuksia kuin epäsointujen myrsky, joka lähtee radiosta tottumattomien käsien sitä hoidellessa ja kaikkien esiinmanattujen vieraiden asemien äänien sekaantuessa yhteen. Mikä on pääasema? Kuka kuulee johtosävelen? Missä on SUURI LINJA?"

Suuri linja oikein isoin kirjaimin, samoin esipuheen päättävä julistus: VENI, CREATOR SPIRITUS! Paavolainen ei todellakaan aio kuiskata, pikemminkin julistaa. Toisaalta nykyään tiedämme hänen olleen arviossaan kiistatta oikeassa. Aika todellakin oli brutaali. Ehkä isoihin kirjaimiin oli aihetta.

Esipuheen jälkeen siirrytäänkin sitten suoraan Bolivian vuoristomaisemiin. Luin pari ensimmäistä lukua eilen aamulla heti herättyäni, sängyssä vielä maaten, ja tunsin hetken voimakasta kaikokaipuuta. Haluaisin nähdä Titicaca-järven. Nähdä Tiahuanacun. On kulunut 80 vuotta, mutta maisema, jota Paavolainen lauseillaan kuvaa, on tuskin muuttunut.

Lähettänyt käyttäjä

Kyllä tänne ehtii mukaan!
Hiljaista on täällä lukupiirissä. Jostain ohjeista luin, että torstaisin tulee jotain "uutta" tähän lukupiiriin, mutta minä en ainakaan löydä muita kommentteja, ajatuksia tai keskusteluja muualta kuin mitä täällä nyt on nämä muutamat.
Mutta näin ne lukupiirit varmaan sitten toimii, jokainen lukea paukuttaa kirjoja (nyt Paavolaista) hissun kissun itsekseen...

Lähettänyt käyttäjä

Paavolainen oli aikansa kuvaaja ja loistava kertoja . Kirjahan alkaa yllättävästi, mutta aukeaa tietysti ristin kautta nykyhetkeen. Risti ja hakaristi ainakin ovat saanneet suunnatonta tuhoa aikaan, miljoonien veri valuu ristien juurella. Roomassa ,Campo di Fiorilla katselen Giordano Brunon patsasta , totuus ei pala edes tulessa
vaikka joku toisin ehkä väitää. Nykyään ei kukaan enään kerro sankariteoistaan Abesiniassa , -70 luvulla vielä niitä kuuli. Kirjahan on aijan kuvaus ,historiaa suurta ja mahtavaa jolla kaikella oli surullinen ja väistämätön loppu. Me elänne toisessa hetkessä nyt ja emmekä voi suoraan palauttaa tapahtumia meidän aikaamme. Näennäisdemokratia nostaa päätään länsimaissa. Ismit on päivän sana, valppautta vaaditaan ja aktiivista ajattelua vastustamaan nousevia uhkia vastaan. Paavolaisen kirjat pakoittavat ajattelemaan ja ottamaan kantaa ajan haasteisin. Ajattelen olen siis olemassa ,ihmisenä.

  • Kuvassa: juontaja Niina Repo ja vieraat Katja Kettu, Kari Kanala ja Teemu Vesterinen.

    Mika Waltari häpeili esikoisteostaan

    Teos on Suomen Merimiesläehtysseuran tilaus.

    Toisin kuin usein luullaan, Waltarin esikoisteos ei ole Suuri Illusioni vaan Toivo-enon junailema tilaustyö Suomen Merimieslähetysseuralle. Pappi Kari Kanala, kirjailija Katja Kettu sekä koomikko Teemu Vesterinen lukivat kirjaa huvittuneina. Kirjaa käsitellään Pilkun jälkeen -ohjelmassa Yle Teemalla 20.3. klo 21.

  • Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala

    Kokemukset kypsyttivät Kari Kanalasta papin

    Outoudessa voi nähdä jotain olennaista

    Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan tie papiksi oli pitkä kirja- ja elämänopeilla vuorattu tie. Papin ammatti oli ollut ajatuksissa jo pienestä pitäen, mutta ennen sitä oli hieman elettävä. Kanala on Pilkun jälkeen -ohjelman vieraana maanantaina 20.3. klo 21 Yle Teemalla.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Kuvassa: juontaja Niina Repo ja vieraat Katja Kettu, Kari Kanala ja Teemu Vesterinen.

    Mika Waltari häpeili esikoisteostaan

    Teos on Suomen Merimiesläehtysseuran tilaus.

    Toisin kuin usein luullaan, Waltarin esikoisteos ei ole Suuri Illusioni vaan Toivo-enon junailema tilaustyö Suomen Merimieslähetysseuralle. Pappi Kari Kanala, kirjailija Katja Kettu sekä koomikko Teemu Vesterinen lukivat kirjaa huvittuneina. Kirjaa käsitellään Pilkun jälkeen -ohjelmassa Yle Teemalla 20.3. klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala

    Kokemukset kypsyttivät Kari Kanalasta papin

    Outoudessa voi nähdä jotain olennaista

    Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan tie papiksi oli pitkä kirja- ja elämänopeilla vuorattu tie. Papin ammatti oli ollut ajatuksissa jo pienestä pitäen, mutta ennen sitä oli hieman elettävä. Kanala on Pilkun jälkeen -ohjelman vieraana maanantaina 20.3. klo 21 Yle Teemalla.

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Minna Canth 1880

    Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

    Minna Canth oli vahva persoona, joka herätti tunteita

    Kirjailija Minna Canthia kuvaillaan vahvaksi persoonaksi. Hän ei ollut sovinnainen ja herätti tunteita kansassa. Kouluradion lähettämässä ohjelmassa Hellin Kannas on haastatellut Minna Canthin tytärtä Lyyli Andersinia ja tyttären kälyä Aija Kotilaista kirjailijan elämästä Kuopiossa. Kannas vierailee myös Kuopion museossa, Minna Canthille omistetussa huoneessa.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.

    Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

    Karkoitettu rietastelija kruunataan keisariksi

    Ryhmäteatterin Peer Gynt on hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu. Juha Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman uusiksi.

  • Maija Vilkkumaa

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Kerro lempikirjastasi, ja voita kirjapalkinto!

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein tärkein? Kerro lempikirjastasi meille. Parhaan tarinan kertojalle on luvassa kirjapalkinto!

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!