Hyppää pääsisältöön

Juha Itkonen: Pelottaa ettei historiasta opita mitään

Juha Itkonen ja teksti Verkkolukupiirin alkamisesta
Juha Itkonen ja teksti Verkkolukupiirin alkamisesta Kuva: Yle Kirjojen Suomi

Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjaksi äänestettiin Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, ja loppukeskustelu on torstaina 30.3. osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi. Lukupiirin vetäjä Juha Itkonen kertoo, mitä hän odottaa kirjalta.

Onpa mukavaa päästä pitämään lukupiiriä kanssanne! Kenties hankalin osuus työstäni on jo tehty. Oli nimittäin tuskallista valita yksi kirja 101 kirjan joukosta, ja ihan omin voiminhan en siihen lopulta pystynytkään.

Valitsin äänestykseen kaksi kärkiehdokastani, Antti Tuurin Ameriikan raitin ja Olavi Paavolaisen Ristin ja hakaristin. Tasaväkisessä kisassa voiton vei lopulta Paavolainen. Se sopii minulle tietenkin erinomaisesti.

Olen joskus aikaisemminkin ajatellut lukea Paavolaisen kirjan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi, ja hyvä niin – nythän ajankohta on erinomainen ja lukupiirimme tarjoama mahdollisuus ajatustenvaihtoon ainutlaatuinen.

Sanotaan, ettei historiasta voi oppia mitään. Ehkä niin on, mutta tuntuu silti vaaralliselta, että niin monet eivät halua edes yrittää.

Yhteyksiä 30-luvun tapahtumien ja maailman nykytilan välillä on pelottavan helppo nähdä. Tästäkin syystä minua kiinnostaa kovasti Risti ja hakaristi, Paavolaisen vuonna 1938 julkaisema teos, jossa hän jatkaa fasismin tutkiskelua ilmeisesti matkakirjaa ja esseistiikkaa yhdistelemällä.

Maailman asento oli kääntymässä huolestuttavaan suuntaan.

Miksi juuri Paavolainen? Miksi juuri nyt? Luulen, että vastaus molempiin kysymyksiin löytyy äskettäin valmistuneesta omasta kirjallisesta projektistani.

Seitsemän romaanin jälkeen päätin kirjoittaa jotain toisenlaista, kaunokirjallisen matkakirjan Yhdysvalloista. Ajattelin, että vaalivuosi 2016 tarjoaisi sille mielenkiintoisen yhteiskunnallisen kehyksen. Niin myös tapahtui, mutta kirjaa aloittaessani en voinut tietää, miten dramaattinen vuodesta lopulta tulisi.

Paavolainenkin kirjoitti matkakirjoja. Itse asiassa ajatus Amerikka-kirjasta tuli mieleeni osin hänen ansiostaan. Syksyllä 2014 luin Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran Tulisoihtu pimeään, joka herätti uudestaan henkiin joskus aiemminkin välähdelleen kiinnostukseni Paavolaisen elämään ja tuotantoon.

Luin muutamia Paavolaisen kirjoja, muun muassa hänen natsi-Saksasta kirjoittamansa matkakirjan Kolmannen valtakunnan vieraana. Olin lukenut sen kertaalleen jo opiskeluaikoina, mutta parikymmentä vuotta vanhempana kirja tuntui paremmalta – ja ikävä kyllä oudosti ajankohtaisemmalta. Maailman asento oli kääntymässä huolestuttavaan suuntaan.

Pelotti. Voin fyysisesti pahoin.

Omasta Amerikka-kirjastani tuli väkisinkin kirja myös Donald Trumpista. Siinä on kaikenlaista muutakin, pientä ja yksityistä, mutta vuonna 2016 Yhdysvalloissa reissatessa Trumpia ja hänen nousuaan ei tietenkään voinut väistää. Tammikuussa Iowan esivaalien alla näin hänen esiintyvän kannattajajoukolleen iowalaisen maaseutukaupungin lentokentällä. Ymmärsin hänen vetovoimansa syyt, mutta niin kuin melkein kaikki muutkin, kuvittelin, ettei niin räikeillä konsteilla silti yllettäisi presidentiksi asti.

Toisin kävi. Vuotta myöhemmin seisoin Washingtonissa ja katselin presidentti Trumpin vannovan virkavalaansa.

Virkaanastujaispuhe oli tosiasioista piittaamaton tuomiopäivän julistus, jonka Trump esitti klassiseen diktaattorityyliin, kivettynein kasvoin ja kohotettu käsi välillä jopa nyrkkiin puristuneena. Kansalaiset olivat uhreja, koko kansakunnan olemassaolo uhattuna, ja johtaja itse ainoa, joka tilanteen pystyi pelastamaan.

Pelotti. Voin fyysisesti pahoin. En ollut kolmannen valtakunnan vieraana 30-luvulla, olin Yhdysvaltain pääkaupungissa vuonna 2017, mutta en voinut olla ajattelematta Paavolaisen kirjaa.

Uskallan odottaa tältä kirjalta paljon.

Kirjailijana olen silloin tällöin pistäytynyt erilaisten lukupiirien vieraana, ja jokainen näistä kokemuksista on vahvistanut uskoani sekä kirjoittamisen että lukemisen merkityksellisyyteen. Vaikka molemmat ovatkin perimmäiseltä olemukseltaan yksinäistä toimintaa, kirjoista saa enemmän irti, kun pääsee jakamaan ajatuksiaan muiden saman kirjan kokeneiden kanssa.

Lukupiiriltä toivon rauhallisia, yksityisiä lukuhetkiä ja niiden jälkeen vilkasta yhteistä keskustelua.

Uskallan odottaa tältä kirjalta paljon. Tervetuloa mukaan!

Juha Itkonen

Ps: Oheislukemiseksi suosittelen lämpimästi jo mainitsemaani Panu Rajalan kirjoittamaa elämäkertaa. Kirja on paksu, mutta Rajalan tapa kertoa joutuisa ja viihdyttävä. Paavolaisen lopulta melko murheellisesti päättyvä tarina on vaiheikas ja hänen persoonansa ristiriitainen, oikeastaan edelleen arvoitus.

Lue Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi verkkokirjastosta

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa,kirjojen suomi

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Mukana. Täälläkö lukupiiri kokoontuu? Mielenkiintoinen valinta tämä Paavolaisen kirja. En olekaan sitä lukenut, mutta tänään aloitan.

Lähettänyt käyttäjä

Kaken tavoin en ole tuota minäkään vielä lukenut, mutta aihepiiri on kiinnostava, kulttuurihistoriallisesti ja myös syistä, jotka Itkonen mainitsi. Imuroin kirjan juuri luettavaksi minäkin.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä valinta tämä Paavolainen, samaan aikaan klassikko mutta myös niin ajankohtainen kuten Juha niin hyvin avasi. Nyt ei enää ole mitään tekosyytä siirtää lukemista myöhemmäksi.

Lähettänyt käyttäjä

En ole lukenut kirjaa. Minuakin pelottaa, että mitään ei ole opittu ja eikä edes haluta oppia. Tästä on tärkeää puhua.

Lähettänyt käyttäjä

Mukana! Hieman ristiriitaisin tuntein tartun kirjaan. Rehellisesti voin tunnustaa että ilman lukupiiriä en olisi milloinkaan kyseiseen kirjaan tarttunut, mutta sitähän lukupiirit ovat parhaimmillaan, eikös?

Lähettänyt käyttäjä

No niin, vihdoinkin päästiin maaliskuuhun ja lukupiirin seuraavaan teokseen. Kirja on lainattu ja viikonloppuna sen kimppuun! Ihan piti alkupalaksi Wikipediasta kerrata Paavolaisen elämähistoriaa ja antaa ajatusten virrata vapaasti teoksen aihepiirin ympärillä....

Hienoa, että osallistutte! Lukupiiri on tosiaan hyvä syy tarttua Paavolaiseen – vihdoinkin myös omalta kohdaltani. Lukupiirin aikataulu on seuraava: torstaisin ilmestyy aina jotain uutta, joten silloin on hyvä aika käydä välikeskusteluja. Loppukeskustelu, joka käydään live chatissa, tapahtuu torstaina 30.3. klo 19 - >. Lisäänkin sen nyt myös tuonne artikkelin puolelle. Aikaa lukemiselle on siis kolme viikkoa, sata sivua per viikko!

Lähettänyt käyttäjä

Paavolainen tuntuu kiinnostavan, ilo huomata! Kolumni leviää hienosti verkossa, luulen että saamme tänne vilkkaan keskustelun aikaan. Itse ajattelin tarttua kirjaan tänään tai viimeistään viikonloppuna, päivittelen sitten ajatuksiani.

Lähettänyt käyttäjä

Juha Itkonen toteaa:

"päivittelen sitten ajatuksiani."

Jos sopii, kerro vaan ajatuksesi kiertelemättä ja ilman lieventelyjä. Me muut sitten hoidamme ajatustesi päivittelyn, mikäli aihetta siihen ilmenee.

Lähettänyt käyttäjä

Aloitin kirjan tänään. Aihe on ajankohtainen edelleen. Katsotaan mitä ajatuksia herää.

Lähettänyt käyttäjä

Enpä arvannut kirjan nimen perusteella kertaavani Inkojen historiaa. Mielenkiintoinen aloitus, joten saapa nähdä miten Paavolainen kaarrattaa sanoja kohti hakaristiä ja minkälaiseksi kokonaisuus muodostuu.

Lähettänyt käyttäjä

No niin, kirja aloitettu. Ja sovitaan tosiaan, etten päivittele vaan päivitän, parempi varmasti niin.

Heti esipuheesta tuli tuttu tunnelma: sävy on tulenkantajamaiseen tapaan dramaattinen ja suureellisuutta kaihtamaton. "Aika on brutaali - meidän on opittava ajattelemaan brutaalisti. Me elämme nyt Neon-valojen aikaa - emme sulkakynien. Joka puolella maailmassa kuohuu vallankumouksen laava, ja palaneet illuusiot varisevat kuin tuhkasade aikakauden ylitse. Uudet uskonkappaleet huutavat sekavia totuuksia kuin epäsointujen myrsky, joka lähtee radiosta tottumattomien käsien sitä hoidellessa ja kaikkien esiinmanattujen vieraiden asemien äänien sekaantuessa yhteen. Mikä on pääasema? Kuka kuulee johtosävelen? Missä on SUURI LINJA?"

Suuri linja oikein isoin kirjaimin, samoin esipuheen päättävä julistus: VENI, CREATOR SPIRITUS! Paavolainen ei todellakaan aio kuiskata, pikemminkin julistaa. Toisaalta nykyään tiedämme hänen olleen arviossaan kiistatta oikeassa. Aika todellakin oli brutaali. Ehkä isoihin kirjaimiin oli aihetta.

Esipuheen jälkeen siirrytäänkin sitten suoraan Bolivian vuoristomaisemiin. Luin pari ensimmäistä lukua eilen aamulla heti herättyäni, sängyssä vielä maaten, ja tunsin hetken voimakasta kaikokaipuuta. Haluaisin nähdä Titicaca-järven. Nähdä Tiahuanacun. On kulunut 80 vuotta, mutta maisema, jota Paavolainen lauseillaan kuvaa, on tuskin muuttunut.

Lähettänyt käyttäjä

Kyllä tänne ehtii mukaan!
Hiljaista on täällä lukupiirissä. Jostain ohjeista luin, että torstaisin tulee jotain "uutta" tähän lukupiiriin, mutta minä en ainakaan löydä muita kommentteja, ajatuksia tai keskusteluja muualta kuin mitä täällä nyt on nämä muutamat.
Mutta näin ne lukupiirit varmaan sitten toimii, jokainen lukea paukuttaa kirjoja (nyt Paavolaista) hissun kissun itsekseen...

Lähettänyt käyttäjä

Paavolainen oli aikansa kuvaaja ja loistava kertoja . Kirjahan alkaa yllättävästi, mutta aukeaa tietysti ristin kautta nykyhetkeen. Risti ja hakaristi ainakin ovat saanneet suunnatonta tuhoa aikaan, miljoonien veri valuu ristien juurella. Roomassa ,Campo di Fiorilla katselen Giordano Brunon patsasta , totuus ei pala edes tulessa
vaikka joku toisin ehkä väitää. Nykyään ei kukaan enään kerro sankariteoistaan Abesiniassa , -70 luvulla vielä niitä kuuli. Kirjahan on aijan kuvaus ,historiaa suurta ja mahtavaa jolla kaikella oli surullinen ja väistämätön loppu. Me elänne toisessa hetkessä nyt ja emmekä voi suoraan palauttaa tapahtumia meidän aikaamme. Näennäisdemokratia nostaa päätään länsimaissa. Ismit on päivän sana, valppautta vaaditaan ja aktiivista ajattelua vastustamaan nousevia uhkia vastaan. Paavolaisen kirjat pakoittavat ajattelemaan ja ottamaan kantaa ajan haasteisin. Ajattelen olen siis olemassa ,ihmisenä.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!