Hyppää pääsisältöön

Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.
Toimittaja Atlas Saarikoski Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Atlas Saarikoski,Kirjojen Suomi,verkkolukupiiri

Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

Teksti: Atlas Saarikoski

Kirjat yhdistävät todellisuuksia, jotka ovat toisilleen vieraita. Tämä on kuitenkin totta vain, jos kaikki saavat kirjoittaa. Kirjoittamiseen tarvitaan ainakin kolme asiaa: kielioppi, valtasuhteiden ymmärtäminen ja hyvä opettaja.

Minä opin kirjoittamaan kiitos kahden ihmisen.

Kaikki alkaa hetkestä, jolloin tajuan, etten osaa kirjoittaa suomeksi ollenkaan. Istun lukion luokkahuoneessa koulun ylemmissä kerroksissa, jonne on kiivettävä rappusia pitkin. Luokassa on valkoinen puinen ovi ja siinä ohut messinkinen kahva.

Oven vetää kiinni äidinkielenopettaja Arja Krook. Seuraavina vuosina Krook pelastaa minut kielettömyydeltä ja opettaa minut kirjoittamaan.

Tiedän, etten halua olla olemassa tällä kielellä.

Ennen lukiota olen käynyt peruskoulun ruotsiksi ensin Moskovassa ruotsalaisessa koulussa ja yläasteen Helsingissä koulussa, jonka oppilaat asuvat montasataaneliöisissä asunnoissa lähellä meren tuoksua, tai näin he minulle ilkkuvat.

Yläasteella opettelen ääntämään kaiken suomenruotsiksi, jotten erottuisi muista. Nyt tjej ei ala pehmeästi niin kuin шапка vaan kuten чай, ajattelen, mutten sano, sillä venäjän puhuminen vasta outoa muiden mielestä onkin.

Yritän niin paljon, että ensin muutun näkymättömäksi ja sitten yksinäiseksi. Kolmen vuoden jälkeen tiedän, etten halua olla olemassa tällä kielellä. Lopetan ruotsin puhumisen.

Sama kieli ei ole aina sama kieli. Kieli on aina suhteessa toisiin puhujiin, ja sen suhteet tekevät meidät olevaksi. Ihmisen suhde yhteisöön vaikuttaa siihen, miten hän käyttää kieltä. Kieli laittaa ihmisen paikalleen, ja joskus tämä paikka on niin ahdas, että ihminen katoaa.

Ruotsia puhun vasta vuosia myöhemmin uudestaan.

Kukaan ei osaa kirjoittaa, jos ei ymmärrä ensin mitä valta on.

Seuraavana vuonna olen vaihto-oppilaana pienessä kaupungissa Argentiinan keskimaassa. Olen päässyt kesätyörahoillani pakoon maapallon toiselle puolelle. Olen jälleen luokassa. Edessäni seisoo lyhyt opettaja, jolla on kihara tukka ja silmälasit.

Opettaja on Rosita, ja tänä vuonna hän opettaa minut ajattelemaan.

Rosita on äidinkielen opettaja, mutta hän ei opeta sanaluokkia vaan luennoi vallasta. Rosita sanoo, että kukaan ei osaa kirjoittaa, jos ei ymmärrä ensin mitä valta on. Hän kertoo suuryrityksistä ja sotilasjuntasta. Siitä mikä on FMI, Fondo monetario internacional, ja BM, Banco mundial, ja mitä tekemistä näillä on sen kanssa, kuka pienessä sisämaan kaupungissa syö, pysyy lämpimänä ja osaa lukea.

Rosita jakaa monisteita. Yhdessä tummatukkainen tyttö pyörätuolissa katsoo koulua, johon päästäkseen on kiivettävä koko paperin leveyden verran rappusia. Esteet on tasoitettava, jotta kaikki saavat kirjoittaa, opettaja tarkoittaa.

Toiseuttamiselle on olemassa myös hienostunut näyttämö: kirjallisuus.

Seitsemäntoista vuotta myöhemmin kirjoitan tämän tekstin. Rositan monisteen rappusia ei ole tasoitettu, eikä muiden nauru ole vieläkään kaikonnut mielestäni. Mutta tämän tiedän: kaikilla ei edelleen ole tasavertaista oikeutta kieleen, eikä kaikkien kieli ole yhtä arvokasta.

Aikamme pahantahtoiset sanat tekevät ihmisistä vieraita toisilleen. Ne muuttavat inhimillisyyden vaaraksi ja yksilöllisyyden uhkaavaksi massaksi. Rajaa vedetään meidän ja toisten välille.

On helppo sanoa, että näin toimivat he, jotka eivät tiedä paremmin, internetissä kirjoitusvirhein kirjoittava alaluokka. Mutta se on vain puoliksi totta, sillä toiseuttamiselle on olemassa myös toinen hienostuneempi näyttämö: kirjallisuus.

Palkitussa romaanissa kirjalliset henkilöt, jotka näyttävät erilaiselta kuin kirjailija itse, kirjoitetaan saman kertomuksen kautta, jonka avulla on kuvattu toiseutta läpi viime vuosisadan. Tekstissä ruskeat miehet ovat vuoroin valkoisia naisia vaaniva uhka ja vuoroin valkoisen naisen himon kohde.

Tämä ei ole kirjailijan syy, vaan rakenteellinen ongelma. Sitä tapahtuisi vähemmän, jos kirjallisuus ei olisi areena, jonne vain harvoille on pääsy. Kirjan toiseuttavat sanat ovat olleet olemassa ennen kuin kirja on kirjoitettu; kirjailija on ottanut ne kirjansa osaksi, eivätkä ne ole olleet ongelma kirjan toimittajalle, julkaisijalle, palkitsijalle tai kriitikolle.

Kieli, muun yhteiskunnan mukana, on jaettu niin, että kaikki eivät ole mukana rakentamassa sen sisäisiä suhteita. He, joilla ei ole paikkaa yhteisessä pöydässä, löytävät itsensä usein kuvattuna stereotypioiden kautta. Kieli kertoo niiden maailmasta, jotka sitä eniten käyttävät.

Tarvitaan siis muutos kieleen. On oltava tietoisempia hetkistä, joissa kirjalliset kuvat nojaavat vanhoihin valtasuhteisiin. Samalla on höllennettävä kielen rajoja: myös muut kuin jo valmiiksi tutut kielet ja tyylit taipuvat kirjallisuudeksi.

Jos haluamme lukea kirjoja, joissa ihmiset ovat enemmän kokonaisia kuin yksiulotteisia, on kaikkien päästettävä paikkoihin, joissa kieltä luodaan.

Kirjoittamiseen tarvitaan yhdenvertaisempi yhteiskunta.

Kirjoittamaan oppimiseni oli onnen ja etuoikeuksien summa. Jokaisen kohdalle ei osu kahta hyvää äidinkielenopettajaa. Kaikki eivät pääse lukioon tai vaihto-oppilaaksi. Suomessa voi jättää ruotsin puhumisen muutamaksi vuodeksi, mutta jos et osaa suomen kieltä, et saa töitä tai opiskelupaikkaa. Tänä päivänä lapsilla ja nuorilla on kirjoittamaan oppimisen esteenä myös miljardin euron koulutusleikkaukset.

Ihmisten pääsyä kirjojen kirjoittajiksi määrittävät yhä heidän lähtökohtansa: minkä sukupuolen odotuksia vasten he kasvavat, mitä kieltä he tapailevat ensimmäisinä sanoinaan ja pärjäävätkö he koulussa, joissa lapsia yritetään opettaa liian pienillä resursseilla.

Kirjailijaliittoon ei oteta kuin suomeksi kirjoittavia. Vieraskieliset lapset halutaan kodeista päiväkoteihin, jotta he eivät puhuisi omaa kieltään. Vaalikoneen kielivaihtoehdoista ei löydy saamen kieliä.

Jos sinulla ei ole oleskelulupaa, kirjoitat maahanmuuttovirastolle etkä kustantamolle.
Jos sinulla ei ole toimeentuloa, valitset sanoja toimeentulohakemukseen, et esseeseen.
Jos kohtaat väkivaltaa ja vähättelyä, haet ensin sanoja kokemallesi, vasta sitten kirjoitat.
Jos kohdallesi sattuu ylitäysi koululuokka ja lukivaikeus, olet peruskoulun jälkeen todennäköisemmin työtön kuin kirjailija.

Kirjoittamista ei synny ilman vapautta.

Tai kääntäen, jos sinulla on oleskelulupa, toimeentulo, hyvä ja turvallinen olo, riittävän hyvät puitteet, jossa oppia, kirjoitat varmemmin ja enemmän. Kirjoittamista ei synny ilman vapautta, mutta vapaudesta voidaan puhua vasta kun ihmisten vatsat ovat täynnä, kun he hengittävät puhdasta ilmaa ja kun heidän ei tarvitse pelätä.

Oma vika, twiittaa korkeastikoulutettujen ammattiliittoa Akavaa johtava Sture Fjäder, mutta hän on väärässä. Se on meidän kaikkien vikamme, ja Fjäderin vika vielä enemmän kuin muiden, sillä hän istuu johtopaikalla ja syyllistää ihmisiä siitä, että he eivät pärjää ympäristössä, joka muistuttaa päivä päivältä enemmän sääty-yhteiskuntaa.

On siis katsottava valtaa, kuten Rosita opetti, ja muutettava yhteiskuntaa.

Kirjoittamisen oppimiseen tarvitaan sopivankokoinen koululuokka, hyviä opettajia, kunnollinen oppilashuolto, riittävästi kouluavustajia ja oikeus oppia kirjoittamaan omalla kielellä. Kirjoittamiseen tarvitaan yhdenvertaisempi yhteiskunta.

Kun kaikki saavat kirjoittaa, kirjallisuuskin puhuu kaikille. Sellaisessa maailmassa olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme.

Atlas Saarikoski on vieraana Pilkun jälkeen -ohjelmassa, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Tuo pakolaisteema on nykyään joka paikassa tai sitten jauhetaan Trumpista, samaan aikaan yhteiskunnassa tapahtuu paljon pahempaa esim. köyhiä kyykytetään jne.... mutta se ei suomalaisia taitelijoita kiinnosta pätkääkään.

Lähettänyt käyttäjä

Olen eri mieltä - en nyt kaikesta kolumnissa - mutta ainakin sen otsikosta "Kirjallisuus on harvojen käsissä".

Vielä 30 vuotta sitten kirjallisuus oli hyvin harvojen käsissä, mutta ei enää nykyisessä Internetin maailmassa. Jos on vain on luku- ja kirjoitustaitoinen, niin lähes kuka tahansa voi julkaista ilmaiseksi ajatuksiaan. Vaikka kokonaisen romaanin verran jos niin haluaa.

Suomessa tuo toteutuu jo lähes 100 %:sti. Maailman mittakaavassa ei vielä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa, sillä jo noin 85 % koko maapallon aikuisista ihmistä osaa lukea.

Lähettänyt käyttäjä

Kirjallisuus on instituutio. Voit julkaista vaikka omakustanteen, mutta niin kauan kuin sitä ei huomioida eikä lueta, se on vain kasa paperia. Jos se ei ole merkityksellinen ja haluttava riittävälle määrälle (ja riittävän merkittäviä) lukijoita, kirjasi ei ole kirjallisuutta.

Lähettänyt käyttäjä

Komppaan nimimerkkiä "Vähän eri mieltä". Olen laittanut nettisivulleni novellejani. Sivullani on laskuri. Eräs novellini on kuluneen 9 vuoden aikana ladattu tuhansia kertoja. En tiedä, onko sitä luettu, mutta ainakin sitä on ladattu ja vilkaistu enemmän kuin jos se olisi julkaistu oikeana paperikirjana. Siinä mielessä esseen otsikko on oikessa, että kirjallisuus on harvojen käsissä. Esim. Ylen kirjallisuusohjelmissa ei taatusti pääse kukaan omakustannekirjailija ääneen, eivät nettiin kirjoittavat eivätkä helposti pienten kustantamoiden kirjoittajatkaan. On siis niitä oikeita, suurten kustantamoiden kirjailijoita ja sitten on meitä muita.

Lähettänyt käyttäjä

Toisaalta vielä toistaiseksikaan yli 4 miljardilla ei ole internet-yhteyttä. Kirjoittajia on siis vielä "piilossa".

Lähettänyt käyttäjä

"Jos on vain on luku- ja kirjoitustaitoinen, niin lähes kuka tahansa voi julkaista ilmaiseksi ajatuksiaan."

Kuten nimim. Viidakkoveitsi totesi, kirjoittaminen ei ole yhtäkuin kirjallisuus. Ja kuten olemme saaneet viime vuodet lukea uutisista, lasten ja nuorten kirjoitus- ja lukutaito heikkenevät jatkuvasti. Puhumattakaan mediakriittisyyden, sisälukutaidon sekä kirjoittamisen tyylilajien tuntemisen puutteesta, josta ilmeisesti kärsivät myös monet netissä kommentoivat aikuiset ihmiset.

  • Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholmin julkisuuskuvassa mustekala siteeraa Marxia

    Kirjailija Johannes Ekholm kerää vaikutteita kaikkialta.

    Kirjailija Johannes Ekholm on eräänlainen valtarakenteita horjuttava alkemisti, joka luo ajankuvaa käyttämällä elementtejä Roland Barthesin ajatuksista internetin ilmiöihin. Mieluiten hän makaa sohvalla älypuhelin kädessä ja syö karkkia.

  • Kuvassa Niina Repo, Riku Korhonen, Elina Knihtilä ja Johannes Ekholm.

    Mites töissä meni?

    Pilkun jälkeen -ohjelmassa käsitellään työtä. Katso täältä!

    Pilkun jälkeen tarttuu työhön. Keskustelemassa ensimmäisistä työpaikoista ja työn muutoksesta ovat kirjailija Riku Korhonen, näyttelijä-professori Elina Knihtilä ja kirjailija Johannes Ekholm. Pilkun jälkeen maanantaina 27.3. Yle Teemalla klo 21.

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

Kirjojen Suomi

Lukupiirin loppukeskustelu alkaa 30.3. kello 19

Juha Itkonen ja teksti Verkkolukupiirin alkamisesta
Juha Itkonen ja teksti Verkkolukupiirin alkamisesta Kuva: Yle Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kuvassa Niina Repo, Riku Korhonen, Elina Knihtilä ja Johannes Ekholm.

    Mites töissä meni?

    Pilkun jälkeen -ohjelmassa käsitellään työtä. Katso täältä!

    Pilkun jälkeen tarttuu työhön. Keskustelemassa ensimmäisistä työpaikoista ja työn muutoksesta ovat kirjailija Riku Korhonen, näyttelijä-professori Elina Knihtilä ja kirjailija Johannes Ekholm. Pilkun jälkeen maanantaina 27.3. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholmin julkisuuskuvassa mustekala siteeraa Marxia

    Kirjailija Johannes Ekholm kerää vaikutteita kaikkialta.

    Kirjailija Johannes Ekholm on eräänlainen valtarakenteita horjuttava alkemisti, joka luo ajankuvaa käyttämällä elementtejä Roland Barthesin ajatuksista internetin ilmiöihin. Mieluiten hän makaa sohvalla älypuhelin kädessä ja syö karkkia.

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija, käsikirjoittaja, roolipelien suunnittelina Mike Pohjola

    Mike Pohjola: Kun Aleksis Kivi ulostuslääkettä söi

    Taiteilijan on pistäydyttävä hulluudessa.

    Millainen on kirjailijan työpäivä? "Yhdeksältä työhuoneelle lukemaan sähköpostit, kymmeneltä lankeaminen hulluuteen, yhdeltätoista takaisin selkomaailmaan, yhdeltä lounas, viideltä kotiin", kirjoittaa kirjailija Mike Pohjola. Lue koko juttu >>

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Minna Canth 1880

    Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

    Minna Canth oli vahva persoona, joka herätti tunteita

    Kirjailija Minna Canthia kuvaillaan vahvaksi persoonaksi. Hän ei ollut sovinnainen ja herätti tunteita kansassa. Kouluradion lähettämässä ohjelmassa Hellin Kannas on haastatellut Minna Canthin tytärtä Lyyli Andersinia ja tyttären kälyä Aija Kotilaista kirjailijan elämästä Kuopiossa. Kannas vierailee myös Kuopion museossa, Minna Canthille omistetussa huoneessa.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Luota ahdistujaan

    Jokainen aika on ajatellut olevansa historian ahdistunein.

    Minä haluaisin jonkun kokonaiskuvan. Kaikesta. Tiedän sen olevan ongelma, koska tiedän ettei se ole mahdollista. Voi epävarmuus, pohtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • Maija Vilkkumaa

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Kerro lempikirjastasi, ja voita kirjapalkinto!

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein tärkein? Kerro lempikirjastasi meille. Parhaan tarinan kertojalle on luvassa kirjapalkinto!

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!