Hyppää pääsisältöön

Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas
Antonio Canova (Italian, 1757–1822), Metropolitan Museum of Art italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas Kuva: https://creativecommons.org/publicdomain/zero/1.0/ patsas

Italialaisen Giovanni Boccaccion (1313–1375) sata novellitarinaa sisältävässä Decamerone-teoksessa katolilaisen kirkon papisto elelee erotiikkaa sisältävissä tarinoissa kuin selibaattilupausta ei olisi olemassakaan, eivätkä paavilliset säännöt tunnu koskevan paljon nunniakaan.

– Yksi asia, josta Decameronessa paljon puhutaan, ovat papiston seksuaalinormit eli siinä puhutaan papeista, jotka hyvin mielellään rikkoivat selibaattilupauksensa ja yrittivät vokotella kauniita ja naimisissakin olevia naisia, kertoo Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salonen. – Se nyt tarkoitti tietenkin sitä, että kirja liittyi hyvin paljon siihen 1300–1500 -lukujen kritiikkiin, kun papit eivät noudattaneet selibaattilupauksiaan.

Hän oli konnankujeittensa takia Salernossa hyvin huonossa maineessa, mutta rouva välitti siitä vähät, sillä eihän hän Ruggierista hyveitä etsinytkään. – Neljännen päivän kymmenes kertomus –

Boccaccion Decameronen 100 novellin kehystarinan muodostavat Firenzen ulkopuolelle ruttoa pakoon lähteneiden nuorten naisten ja miesten kertomukset. Näissä kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nuoret tytöt karkailevat kotoaan rakkausseikkailujen perään.

– Decamerone oli aikoinaan varmasti kirja, jota avoimesti ei edes luettu. Siinähän naureskellaan papeille ja ihmisille, jotka ovat ahneita. Toisaalta tavallaanhan se tuki kirkon näkemystä kuinka piti elää, koska siinä naureskeltiin papeille ja kaikille muille, jotka tekivät huonosti.

Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917.
Decamerone-teoksen kehyskertomuksen kertojia puistossa. Maalaus: John William Waterhouse (J W Waterhouse), 1916-1917. Kuva: Yle Decamerone,mg_2010_00135491
He aikoivat ensiksi ilmoittaa asiasta abbedissalle, mutta sitten he muuttivat mieltään, liittyivät huvitteleviin nunniin ja saivat hekin osansa Masetton hyvyyksistä. – Kolmannen päivän ensimmäinen kertomus –

Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salosen päätutkimuskohteita ovat esimerkiksi keskiajan kirkkohistoria ja arkipäivän historia, joten häneltä kannattaa kysyä myös Decameronen eroottisten tarinoiden suhteesta teologisiin kysymyksiin syvemmällä tasolla.

– Kyllähän siinä naurettiin kirkollekin, joten tuskin kirjaan ihan tyytyväisiäkään on kirkon piirissä oltu. Teoksen vaarallisuus piili varmasti papeille naureskelussa, mutta kirkon opin kannalta, teologisesti, siinä ei ollut mitään epäilyttävää vaikkapa inkvisitiota ajatellen. Se mitä kirkko ajoi eli mikä oli sallittua ja mikä kiellettyä, ei ollut millään tavoin ristiriidassa kirjan kertomusten kanssa.

Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus
Decamerone-teoksen tapahtumia: Ghismonda, Guiscardo, and the Prince of Salerno, from The Decameron, puuleikkaus Kuva: Metropolitan Museum of Art/ Online Collection: Hans Schäufelein (German, Nuremberg ca. 1480–ca. 1540 Nördlingen) Decamerone,Italia

– Decameronen tapahtumien keskeinen paikka, Firenze ympäristöineen, oli sen kirjoittamisen aikoihin 1350-luvulla itsenäinen kaupunkivaltio, mutta sillä oli aika paljon kuitenkin katolilaisen kirkon kanssa tekemistä. Firenzestä tuli tärkeitä kirkonmiehiä ja sillä oli hyvät suhteet paaveihin. Toisaalta koska se oli myös iso kauppakaupunki, niin sinne tulivat nopeasti myös kaikki uutiset ja uudet virtaukset. Firenzessä oltiin siis myös perillä siitäkin mistä katolilainen kirkko ei ehkä olisi toivonutkaan, toteaa apulaisprofessori Salonen.

Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo  Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century)
Decamerone-teoksen ajankuvaa kaupungista: The Conquest of Naples by Charles of Durazzo Master of Charles of Durazzo (Italian, Florentine, late 14th century) Kuva: Metropolitan Museum of Art / OnlineCollection Decamerone,Italia,Napoli

(Sitaattien suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen, Decamerone, Tammi 1983)

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Lomamatka 80-luvulle reunion kokouksessa Laila ja Jane pitelevät korviaan.

    Juntti, Hörhö ja Pöljä

    Erikoisen paikannimen takana on tarina

    Asutko paikkakunnalla, jonka nimeä et kehtaa kertoa? Vai oletko erityisen ylpeä persoonallisesta ja mieleen jäävästä kotipaikkakuntasi nimestä?

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.