Hyppää pääsisältöön

Mikko Rusama: Digitasa-arvo, digitaidot, Ylen rooli ja ihmisen oma vastuu

Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö
Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö Kuva: Ilmari Fabritius mikko rusama

Digitaaliset teknologiat ulottuvat kaikkialle elämässämme ja yhteiskunnassamme. Innovaatiot muuttavat kuluttajien käyttäytymistä, yritysten tapaa toimia ja julkisen sektorin palveluja. Tätä muutosta ei voi pysäyttää.

Kehitys on tuonut eteemme kysymykset kansalaisten tasa-arvosta ja taidoista toimia digitaalisessa maailmassa.

Digitasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaisella on sekä mahdollisuus että riittävät tiedot ja taidot käyttää erilaisia digitaalisia palveluja. Nämä digitaidot vaikuttavat esimerkiksi urakehitykseen, itsensä kehittämiseen ja mahdollisuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tai vaikkapa seurata omaa terveyttä.

Digitasa-arvoon ja digitaitoihin liittyviä keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat:

  • Onko kaikilla riittävät taidot ja varaa toimia digitalisoituvassa Suomessa vai ovatko jotkut syrjäytymässä?
  • Mitä haasteita digitalisaatio ja internet tuovat tasa-arvolle?
  • Mitä Yle voi tehdä edistääkseen digitasa-arvoa? Kuinka aktiivinen rooli Ylen pitäisi ottaa: ollako muutoksen airut, riittävän hyvä suorittaja vai perässähiihtäjä?
  • Suomalaiset ovat digitalisaation kärjessä

    Aamupuuron ääressä vaimoni ja minä luemme maailman tapahtumista iPadiltä. Paperisia lehtiä meille ei juurikaan tule.

    Sosiaalisen median ansiosta tiedän, mitä tutuille kuuluu. Perheemme kommunikoi WhatsAppilla. Snapchat taas on lastemme suosiossa.

    Musiikkia kuuntelemme Spotifyn kautta ja televisiosisältöjä katsomme Yle Areenasta, Netflixistä ja MTV Katsomosta tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella missä ja milloin vain haluamme. Kellonaika ei enää määritä katseluani – ei myöskään muiden nuorten aikuisten.

    Kun vielä lapsuudenkodissani Ylen uutiset kello 20.30 olivat pyhä asia, tänä päivänä puoli ysiltä uutisten ääreen istuvien keski-ikä on 65 vuotta!

    Kellonaika ei enää määritä katselua.

    Digitalisaatio ulottuu arjessani myös viestinnän ja median ulkopuolelle. Joululahjat tilasin verkkokaupasta, enkä ole aikoihin asioinut pankkikonttorissa. Koulussa niin opettajavaimoni kuin lapseni käyttävät tietotekniikkaa jatkuvasti.

    Digitaalisten palvelujen käyttö on minulle itsestään selvää. Helposti unohdan, ettei tilanne ole sama kaikilla tai kaikkialla.

    Tilastokeskuksen mukaan joka kymmenes 16–89-vuotias suomalainen ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Etenkin yli 65-vuotiaista moni on jäänyt verkon ulkopuolelle.

    Euroopan unionin vertailussa Suomi sijoittuu digitalisaation eri mittareilla neljänneksi ja kuuluu 28 jäsenvaltion joukossa pitkälle ehtineiden, mutta kehitysvauhdiltaan keskimääräistä hitaampien maiden joukkoon.

    Euroopan unionissa jopa 45 prosentilla ihmisistä on riittämättömät digitaidot, heistä lähes joka toiselta taidot puuttuvat kokonaan. Maailman väestöstä yli puolet on yhä ilman internetiä.

    Saatavuus ja motivaatio ovat avaimet digitasa-arvoon

    Suomessa olemme ylpeitä siitä, että maamme on monilla mittareilla tasa-arvoinen. Vaan miten on digitasa-arvon laita?

    Kansalaisilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet, oikeudet, tiedot ja taidot päästä internetiin ja digitaalisiin palveluihin. Nähdäkseni digitasa-arvoa voikin arvioida saatavuuden ja motivaation näkökulmasta.

    Saatavuus tarkoittaa riittäviä yhteyksiä, laitteita ja sovelluksia sekä taloudellisia voimavaroja niiden hankkimiseen. Ilman kunnollista yhteyttä digi­maailmaan ihmisellä ei ole mahdollisuutta digitaaliseen tasa-arvoon.

    Motivaatiossa kyse on ihmisen kiinnostuksesta hankkia riittävät tiedot ja taidot toimia digitaalisessa maailmassa.

    Suurimmalla osalla suomalaisista sekä saatavuus että motivaatio ovat hyvällä tasolla.

    Yhteiskunnan tulisi erityisesti huolehtia saatavuudesta. Siihen liittyvät niin infrastruktuurin kehittäminen kuin taloudellisten esteiden poistaminen, esimerkiksi tukemalla toimeentulotuen saajan puhelimen ja tietoliikenteen käyttöä.

    Suomessa jokaisella on oikeus saada kotiinsa tai työpaikalleen moitteettomasti toimiva laajakaistaliittymä, jonka nopeus on vähintään kaksi megabittiä sekunnissa.

    Suurimmalla osalla suomalaisista sekä saatavuus että motivaatio ovat kunnossa.

    Tällä hetkellä lähes jokaisella suomalaisella onkin kiinteä tai mobiililaajakaista, ja suurin osa niistä on parempia kuin tuo kaksi megabittiä sekunnissa. Vain alle seitsemällä prosentilla suomalaisista ei ole lainkaan laajakaistayhteyttä. Suomalaisten kiinteät liittymät ovat myös tuloihin suhteutettuina Euroopan halvimpia.

    Suomalaiset käyttävät internetiä aktiivisesti, erityisesti pankkiasiointiin, uutisten lukemiseen ja ostosten tekemiseen. Moni on myös täyttänyt julkisen hallinnon lomakkeita verkossa.

    Vaan entäpä, jos ihminen ei halua hankkia tietokonetta tai älypuhelinta? Miten hyvin hän voi selviytyä pelkkien perinteisten palvelujen, sanomalehtien, radion ja television varassa?

    Digitaalisuuden ulkokehällä monien palvelujen saatavuus heikkenee ja kustannukset nousevat. Esimerkistä käy vaikkapa laskun maksaminen pankkikonttorissa: hidasta, kallista ja ajallisesti rajoitettua.

    Tai entä jos ihminen ei halua olla sähköisesti sosiaalinen. Johtaako eläminen sosiaalisen median ulkopuolella syrjäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta ja päätöksenteosta?

    Olen kuvannut digitalisoitumiseen liittyviä etuja ja haittoja ohessa.

    Ylen rooli veturina ja mahdollistajana

    Ylen tehtävä on palvella kaikkia suomalaisia yhtäläisin ehdoin. Siksi Ylen tulee esimerkiksi sisältöjensä jakelussa huolehtia, ettei kenelläkään ole kohtuuttomia vaikeuksia käyttää yhtiön palveluja.

    Ylen on vietävä kehitystä eteenpäin yhä nopeammin muuttuvassa ympäristössä. Kansainväliset isot toimijat asettavat riman korkealle, ja ihmiset odottavat vaikkapa Yle Areenan palvelun olevan samaa tasoa kuin Netflixin ja Spotifyn.

    Ylen johdolla Suomessa voidaan tehdä jopa maailman mittakaavassa rohkeita ratkaisuja, kuten tehtiin digitelevisioon siirtymisen osalta vuosina 2001–2007.

    Kansainväliset isot toimijat asettavat riman korkealle.

    Tällä hetkellä mediakasvatus Suomessa kohdistuu pääosin lapsiin ja nuoriin. Siinä ovat mukana niin koulut, nuorisotyö, kirjastot kuin museoita ja järjestöjä. Aikuisten mediakasvatus sen sijaan on jäänyt vähemmälle, vaikka myös heillä on tarpeita kaikilla osa-alueilla: taidoissa käyttää, ymmärtää ja luoda mediasisältöjä sekä viestiä erilaisissa yhteyksissä.

    Yle voi tuottaa sisältöjä ja palveluja, joiden avulla kaikenikäiset ihmiset saavat mahdollisuuden oppia ja kehittää digitaalisia mediataitojaan.

    Yle voi myös vaikuttaa ihmisten motivaatioon positiivisella viestinnällä, joka korostaa digitalisaation mahdollisuuksia.

    Aivan konkreettisesti Yle voisi esimerkiksi tehdä lyhyitä opetusvideoita, jotka selittäisivät veroilmoituksen laatimista tai verkkopankin toimintaa. Yle voisi myös antaa alustan, jossa suomalaiset tarjoaisivat toisilleen itse tekemiään sisältöjä. Tässä vuorovaikutuksessa voisi syntyä aivan uusia suomalaisia yhteisöjä. Videopalvelu Yle Folk on yksi tällainen kokeilu.

    Digitasa-arvo on sekä yhteiskunnan että yksilön vastuulla

    Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sanoo, että “jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen”.

    Yksilöä ei niinkään motivoi kansantalouden kasvu kuin oma onnellisuus ja tunne siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön. Jos motivaatio puuttuu, ei ihminen opi, tekivät yhteiskunta tai Yle mitä tahansa.

    Loputkin digitaalisen tasa-arvon esteet on poistettava.

    Suomessa digitaalisia palveluja on saatavilla paljon, ja suomalaiset osaavat niitä käyttää. Silti on toimittava aktiivisesti, jotta loputkin digitaalisen tasa-arvon esteet saadaan poistettua. Tämän jälkeen on ihmisen omalla vastuulla ja hänen tahtonsa varassa, kuinka hän nuo hyödyt lunastaa.

    Teknologian nopea kehittyminen edellyttää jatkuvaa uudistumista. Siksi myös digitaalisen tasa-arvon toteutumista on syytä arvioida säännöllisin väliajoin.

    Mikko Rusama
    Chief Digital Officer

    Pidempi versio tekstistä on julkaistu Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokelmassa.

    • Hymyilevä mies

      Ylen tulevaa ohjelmistoa palkittiin Jussi-patsailla

      Ylen tulevaa ohjelmistoa palkittiin Jussi-patsailla

      Jussi-gaalassa palkittiin vuoden 2016 parhaat kotimaiset elokuvat ja niiden tekijät. Eniten voittoja kahmi tositapahtumiin perustuva Hymyilevä mies, joka palkittiin myös parhaana elokuvana.

    • Yleisradio lahjoitti Jyväskylän kaupungille Utopian

      Yle lahjoitti taideteoksen Jyväskylän kaupungille.

      Yle onnitteli 180-vuotiasta Jyväskylän kaupunkia lahjoittamalla Jyväskylän taidemuseon ylläpitämään Jyväskylän kaupungin taidekokoelmaan taiteilija Onni Kososen teoksen Utopia.

    • KOURA palkitsi vuoden 2016 parhaita ohjelmia

      KOURA palkitsi vuoden 2016 parhaita ohjelmia

      Koulutusrahasto KOURA jakoi KOURA-palkinnot ja kunniamaininnat kuudessa sarjassa vuoden 2016 parhaille televisio-, radio- ja verkkosisällöille. Palkinnoista kilpailivat Yleisradion ja MTV:n kotimaiset tv-, radio- ja verkkosisällöt. Dokumentit ja journalistiset sisällöt -sarjan pääpalkinnon sai Yle TV1 -kanavan ohjelma Urho – viimeiset vuodet.

    • JSN: Yle sai langettavan ja vapauttavan päätöksen

      Yle sai langettavan ja vapauttavan päätöksen JSN:ltä

      Julkisen Sanan Neuvosto JSN käsitteli kokouksessaan 22.3. kaksi Yleen ja ns. Terrafame-vyyhtiin liittyvää kantelua. Yle sai toisesta vapauttavan, toisesta langettavan päätöksen.

    Lue myös - yle.fi:stä poimittua

    • Artikkelikuva KC:n juttuun

      Tuomas Nevanlinna: Donald Trump tviittailee työväenliikkeen raunioilla

      Filosofi Tuomas Nevanlinnan analyysi Donald Trumpista.

      Filosofi Tuomas Nevanlinna kertoo esseessään, miksi Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Trump lumoaa, koska hän osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi voittaa lotossa. Siihen ei tarvita koulutusta ja pinnistelyä, kuten liberaali yhteiskunta uskottelee. Nevanlinna paljastaa myös, miten työväenliikkeen romahdus loi populismin ja mikä erottaa Trumpin Hitleristä.

    • studiomuusikkot

      Suomihittien näkymättömät duunarit

      Neljä muusikkolegendaa kertoo tarinan levyjen takaa.

      Tiedätkö kuka soitti Tapani Kansan R-A-K-A-S-kappaleen rumpufillin tai bassoa Juha Tapion Kaksi puuta -hitissä? Entä kuka kannutti rumpuja Nylon Beatin Viimeinen-biisissä tai soitti kitaraa Jari Sillanpään Satulinna-kappaleessa? Tapani "Nappi" Ikonen, Juha Björninen, Anssi Nykänen ja Ako Kiiski kertoo tarinan levyjen takaa ja siitä, millainen on muusikon ammatti Suomessa. Hiteiltä, naurulta ja notkoilta ei vältytä.