Hyppää pääsisältöön

Muistilla on oma tahto. Avaruusromua 19.3.2017

piirilevy, lähikuva
piirilevy, lähikuva Kuva: Yle piirilevyt

Miksi meidän muistimme kadottaa sen, minkä me itse haluaisimme säilyttää? Miksi meidän muistimme on oikukas? Miksi se kadottaa tärkeitä asioita ja kaivaa esiin sellaista, jonka me haluaisimme ehkä unohtaa? Miksi lapsuuden kesät tuntuvat niin pitkiltä? Miksi vanhetessa vuodet tuntuvat kuluvan aina vain nopeammin?

Tällaisia kysymyksiä nousee mieleen, kun selailee hollantilaisen professorin Douwe Draaisman Muistikirjaa.

”Muistillamme on oma tahto”, kirjoittaa Douwe Draaisma, Sanna van Leeuwenin suomentamassa kirjassa. ”Vaikka kuinka sanoisimme itsellemme: tämä minun täytyy muistaa, tämän hetken haluan säilyttää, tuon katseen, tämän tunteen, tämän kosketuksen - niin parin kuukauden tai ehkä jo parin päivän kuluttua huomaamme, ettemme saa muistoa enää takaisin niissä väreissä, sen tuoksuisena, sen makuisena kuin olimme toivoneet”, kirjoittaa Draaisma.

Hän myös toteaa, että meidän muistimme ei tottele käskyjä olla tallentamatta tiettyjä asioita: kunpa en olisi koskaan nähnyt, kuullut tai kokenut tätä, me ajattelemme usein. Kunpa olisin unohtanut sen. Muisti ei tottele meidän käskyjämme.

Mikään ei auta, sanoo Draaisma. Muisto pysyy tallessa ja palaa mieleemme täysin spontaanisti ja kutsumatta jonain yönä valveilla maatessamme. Muisti on kuin koira, sanoo Draaisma. Koira, joka häntäänsä heiluttaen noutaa meille jotakin, minkä olimme juuri heittäneet menemään, toivoen pääsevämme siitä eroon.

Ruotsalainen Lisa Nordström pohtii sitä, miten me käsittelemme muistojamme, miten me tulemme niiden kanssa toimeen. Miten me suodatamme niitä mielessämme. Hän kuvailee, kuinka meidän tietoisuutemme luo meidän jokaiselle muistollemme oman polun, muistipolun, ja kuinka meidän aivomme yrittävät aina seurata tuota polkua, ja kuinka vaikeaksi tuo polun seuraaminen ajan mittaan käy. Maailma muuttuu, me muutumme. Mikään ei pysy ennallaan. Muistot muuttuvat ja haalistuvat. Ne yhdistyvät ja vääristyvät. Ne harmaantuvat.

Lisa Nordström ei ole aivotukija, vaan säveltäjä, musiikin tekijä ja esittäjä. Ja näitä ajatuksia hän pohti ja halusi meidänkin pohtivan, kun hän esitti Euroopan yleisradioliiton EBU:n Taiteen syntymäpäivänä 2017 Tukholmassa teoksensa nimeltä Engram.

Matkustusta, ääniä ja ihmisiä. Näin määrittelee työtään italialaissyntyinen, tätä nykyä Dublinissa, Irlannissa asuva ja työskentelevä äänitaiteilija Susanna Caprara, joka esiintyy nimellä La Cosa Preziosa. ”Me matkaamme valoa kohti”, sanoo Caprara, ”asettuen, paeten, sisään ja ulos hengittäen”.

AVARUUSROMUA 19.3.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
LISA NORDSTRÖM: Engram (Live from Stockholm, EBU Art’s Birthday 2017)
RUDOLF PEPUCHA, MARIAN ZAVARSKY & CO: Ravello (Live from Bratislava, EBU Art’s Birthday 2017)
SUSANNA CAPRARA (LA COSA PREZIOSA): Onironautica (Live from Limerick, EBU Art’s Birthday 2017)

BONUS! La Cosa Preziosa haastattelussa:

  • Elektronisen modulaarisen äänisyntesoijan kytkentäjohtoja

    Tiesin, että olin löytänyt polkuni… Avaruusromua 28.5.2017

    Säveltäjä ja muusikko Mika Toivanen ja pakonomainen intohimo

    ”Siitä alkoi syvä, miltei pakonomainen intohimo luoda ääniä ja äänimaisemia sähköisin keinoin ja tallentaa niitä”, muistelee säveltäjä ja muusikko Mika Toivanen liki 40 vuoden takaisia tapahtumia. Hän kertoo, että kesti kuitenkin vuosikymmeniä kunnes tuo synteettisten suhinoiden ja pörinöiden tallentaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta. Mitä Mika Toivanen teki yli 30 vuotta, kun ei ehtinyt tallentaa elektronisia suhinoita ja pörinöitä? Totuus on melkein tarua ihmeellisempi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oululainen Satellite Stories -yhtye

    Satellite Stories: Tarttuvia melodioita ei tarvitse ujostella

    Oululaisbändi kävi South By Southwestissä.

    Satellite Stories kävi maaliskuussa esittäytymässä South By Southwest -festivaalilla Austinissa. Samalla bändi pyörähti keikalla New Yorkissa ennen Euroopan-kiertuettaan. Neljäs albumi Young Detectives on juuri julkaistu.

  • New York, öinen kaupunkikuva.

    Betoninen käytävä ja kadun äänet. Avaruusromua 21.5.2017

    Ääniä ympäristöistä, paikoista ja maisemista.

    Puistot. Tyhjät asunnot. Amerikkalaisen Ezekiel Honigin muistot kotikaupungistaan New Yorkista ovat ääniä ja tunnelmia. Ne ovat hänen musiikkinsa materiaalia. Monet musiikintekijät ovat käyttäneet ympäristöään, sen ääniä ja tunnelmia musiikkinsa lähteenä, sekä mielikuvallisesti että aivan konkreettisesti. Millaista musiikkia synnyttävät Havaijin viidakko, Mojaven autiomaa tai mielikuvituskaupungit? Avaruusromussa ääniä ympäristöistä, paikoista ja maisemista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua