Hyppää pääsisältöön

Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949
Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949 Kuva: Yle / Ruth Träskman., olavi paavolainen

Kirjojen Suomen maaliskuun lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi (1938), jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Lue, kuinka aikalaiskritiikki kohteli Paavolaista.

On sanottava, että Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi sai aikanaan hyvän vastaanoton. Paavolainen oli värikäs kulttuuripersoona, joka osasi tiivistää asioita iskulauseisiin, kuten: “Suomessa ei ymmärretä, mitä maailmassa tapahtuu”.

Paavolainen sen sijaan halusi ymmärtää. Hän oli matkustelija, etsijä ja intellektuelli. Ristin ja hakaristin aikalaislukijoita hämmensi se, ettei Paavolainen sanonut selvästi, kenen joukoissa hän seisoi.

– Ei muka ole olemassa facismin ja bolshevismin välistä taistelua, vaan kristinuskon ja pakanuuden välinen sota! Tämä ei mielestämme ole se “uusi maailmankuva”, jonka Paavolainen kuuluu teoksessaan esille manaavan, eikä tämän takia olisi tarvinnut ulkomaille matkustaa, Luo lippujen -lehdessä kirjoitetaan.

Kenen puolella Paavolainen oli?

Suomen sosiaalidemokraatti -lehden tunnettu kriitikkoa Sylvi-Kyllikki Kilpeä häiritsi Paavolaisen monitulkintaisuus:

– Olavi Paavolaisen loistavatyylisen reportaasin luettua on tunnelma aina samanlainen: on lukenut kiinnostuneena ja jännittyneenä kirjan alusta loppuun, mutta sitten jää jollakin tavalla ymmälle ja vastahakoiseksi, koska on kuullut liian paljon ristiriitaista eikä kokonaisvaikutus muodostu selväksi ja johdonmukaiseksi.

Jussi Teijo ennusti Suomalainen Suomi -lehdessä, että Paavolaista tullaan sekä epäilemään natsiksi että fasismin vastustajaksi:

– Koska Paavolainen ei ole vannoutunut minkään puolueen tai mielipidesuunnan ehdottomaksi kannattajaksi, ei hän voi välttää kohtaloaan: hän joutuu kaikkien vihoihin.

Viikkosanomat sen sijaan tulkitsi, että Paavolaisella on natsi-sympatioita: – Paavolainen ei halua facistin tai natsin leimaa otsaansa, hän ei ehkä halua kuulua taistelijoiden riveihin, mutta hän toteaa Euroopan “uusien kansojen” voiman ja ilmeisesti uskoo niiden voittoon.

Paavolainen pakottaa meidät kaikki ajattelemaan

Paavolainen eli ajanjakson, jolloin maailma muuttui toiseksi. Ensin hän oli Tulenkantajien keskeinen hahmo 1920-luvulla. Hän halusi paiskata ovet auki Eurooppaan, uskoi tulevaisuuteen ja romantisoi koneita.

Ei kulunut edes kymmentä vuotta, kun maailma oli hajaannuksen tilassa, ja koneista kehitettiin yhä tehokkaampia tappajia.

Paavolainen matkusteli ympäri Eurooppaa, seurasi Nürnbergin valtiopäivien huipennusta vuonna 1936 ja aloitti uuden kirjallisen kauden.

Vuonna 1936 Paavolainen julkaisi esseekokoelman Kolmannen valtakunnan vieraana, joka aloitti Pako pimeyteen -trilogian. Trilogian toinen osa koostuu kahdesta teoksesta, vuonna 1937 ilmestyneestä Lähdöstä ja loitsusta sekä Rististä ja hakarististä. Kolmas osa olisi käsitellyt Neuvostoliittoa, mutta sitä ei koskaan tullut.

Lähdön ja Loitsun alkusanoissa Paavolainen määrittelee tehtävänsä kirjoittajana: Hän halusi tulkita maailman tapahtumia, ajatella apokalyptisesti. Tapahtumat olivat liian isoja, jotta niiden merkitystä olisi Paavolaisen mukaan voinut ymmärtää analysoiden.

Aikakauden tapahtumien tulkinta ja apokalyptisyys, ilmestyksenomainen kirjoittaminen, jakoi aikalaiskriitikoiden mielipiteitä:

– Paavolainen on yhä edelleen suuri haihattelija, jolla on hyvä huomioitsijan silmä ja loistelias tyyli. Erikoisuuden tavoittelu vie hänet kuitenkin valitettavan usein harhateille, Luo lippujen -lehdessä kirjoitetaan.

Nuorisoseura-lehti kehui teosta juuri ajatusten herättämisen vuoksi:

– Teos [Risti ja hakaristi] pakottaa meidät kaikki ajattelemaan. Täysin selkeää kuvaa ei nykypäivien kaaosmaisesta eurooppalaisesta hengen elämästä kukaan pystyne esittämään.

Paavolainen ei pelännyt kuolla aikansa mukana

Menneisyyttä on helppo päsmäröidä, mutta Toveritar-lehden kirjoittaja tuntuu saaneen Paavolaisen Ristin ja hakaristin pohdinnoista erityisen paljon heti kirjan ilmestyttyä:

– Paavolainen osoittaa kirjassaan [---], että diktatuurin alaiset kansat tosiaankin ovat ikeeseen sidottuja juhtia, jotka nöyrinä kulkevat diktaattoriensa piiskaniskujen ajamina. Riittääkö näillä kansioilla puolustustahtoa ja tarmoa, kun kovat ajat tulevat vai onko diktatuuri alkusoittoa niiden kohtalon lopulliselle tuholle?

Natsi-Saksan saati Neuvostoliiton kansanmurhien paljastumiseen kuluisi vielä aikaa. Parhaimmillaan mielikuvituksen voima yhdistettynä tietoon paljastaa ihmisille asioita, joita ei ole muuten mahdollista nähdä.

Yksi Olavi Paavolaisen kuolemattomista lauseista on: “En ole koskaan pelännyt kuolla aikani mukana”. Vuoden 1938 jälkeen Paavolaisella oli kuitenkin vielä edessään pitkä sota, Synkän yksinpuhelun kirjoittaminen ja teoksen herättämä kohu, ura Yleisradiossa sekä alkoholisoituminen. Paavolainen kuoli heinäkuussa 1964.

Lue Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi verkkokirjastosta

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa,kirjojen suomi

Mitä odotat Paavolaisen kirjalta – Osallistu keskusteluun sivun alalaidassa!

Jutussa siteeratut lehdet:
Luo lippujen, nro. 1/1939
Suomalainen Suomi, nro. 1/1939
Viikkosanomat, nro. 50 / 1938
Nuorisoseura-lehti, nro. 1/1939
Toveritar-lehti, nro. 1/1939
Suomen sosiaalidemokraatti 18.12.38

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kuvassa: juontaja Niina Repo ja vieraat Katja Kettu, Kari Kanala ja Teemu Vesterinen.

    Mika Waltari häpeili esikoisteostaan

    Teos on Suomen Merimiesläehtysseuran tilaus.

    Toisin kuin usein luullaan, Waltarin esikoisteos ei ole Suuri Illusioni vaan Toivo-enon junailema tilaustyö Suomen Merimieslähetysseuralle. Pappi Kari Kanala, kirjailija Katja Kettu sekä koomikko Teemu Vesterinen lukivat kirjaa huvittuneina. Kirjaa käsitellään Pilkun jälkeen -ohjelmassa Yle Teemalla 20.3. klo 21.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija, käsikirjoittaja, roolipelien suunnittelina Mike Pohjola

    Mike Pohjola: Kun Aleksis Kivi ulostuslääkettä söi

    Taiteilijan on pistäydyttävä hulluudessa.

    Millainen on kirjailijan työpäivä? "Yhdeksältä työhuoneelle lukemaan sähköpostit, kymmeneltä lankeaminen hulluuteen, yhdeltätoista takaisin selkomaailmaan, yhdeltä lounas, viideltä kotiin", kirjoittaa kirjailija Mike Pohjola. Lue koko juttu >>

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Minna Canth 1880

    Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

    Minna Canth oli vahva persoona, joka herätti tunteita

    Kirjailija Minna Canthia kuvaillaan vahvaksi persoonaksi. Hän ei ollut sovinnainen ja herätti tunteita kansassa. Kouluradion lähettämässä ohjelmassa Hellin Kannas on haastatellut Minna Canthin tytärtä Lyyli Andersinia ja tyttären kälyä Aija Kotilaista kirjailijan elämästä Kuopiossa. Kannas vierailee myös Kuopion museossa, Minna Canthille omistetussa huoneessa.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Luota ahdistujaan

    Jokainen aika on ajatellut olevansa historian ahdistunein.

    Minä haluaisin jonkun kokonaiskuvan. Kaikesta. Tiedän sen olevan ongelma, koska tiedän ettei se ole mahdollista. Voi epävarmuus, pohtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • Maija Vilkkumaa

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Kerro lempikirjastasi, ja voita kirjapalkinto!

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein tärkein? Kerro lempikirjastasi meille. Parhaan tarinan kertojalle on luvassa kirjapalkinto!

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!