Hyppää pääsisältöön

Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.
Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ja Anu Heikkinen Katja Kettu,Kirjojen Suomi,kirjojen suomi: pilkun jälkeen

En usko kristittyjen Jumalaan, en ole minkään uskontokunnan jäsen. Kaikenlainen hihhulointi, yksisarvistyrkyttäminen, kohtukristallimanaaminen ja kaikenparemmuus saa minut voimaan pahoin. Kuitenkin ajatus jumaluudesta – jollei vaivaa, niin ainakin pähkäilyttää elämääni. Ihmisen katoavaisuus tekee sen.

Teksti: Katja Kettu

Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen, melkein 96 vuoden iässä. Suurta muistomerkkiä ei ole tekeillä. Minulle hän oli tärkeä, samoin suvulleni, muulle ihmiskunnalle ei niinkään. Yksi mummo vain.

Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, sillä vanhat tuppaavat menehtymään, ja mainittu poismennyt eli pitkän ja vaiherikkaan elämän. Kuolema vaan pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta.

Mitä mummo minulle opetti uskonnosta? Ei paljoa, ajattelin aiemmin. Nyt ymmärrän, että hän opetti kautta rantain koko maailmankuvan. Tiedän kaksi asiaa: Valtauskonnot tuottavat ihmiskunnalle kärsimystä. Toisekseen, usko jumaluuteen on seikka, joka on äärimmäisellä tavalla henkilökohtainen. Uskonnot ovat valtajärjestelmiä, joilla massoja hallitaan.

Ajatus uskonnoista on älyllisesti rienaava. Emme elä Jumalan kämmenellä. Mitään korkeampaa voimaa ei kiinnosta erityisesti sinun hyvinvointisi, rukouksillasi et saavuta suotuisia asioita elämässäsi.

Ei ole olemassa Jumalaa, joka lapsellisesti ja mustasukkaisesti vaatisi palvomaan häntä juuri oikealla tavalla, eli kuulumaan tiettyyn uskontokuntaan. Siihenhän uskonnot perustuvat: kuvitelmaan, että on jokin meitä korkeampi, mutta samoin alhaisin emansipatorisin määrein varustettu olio, joka vaatii meitä uhraamaan ja kunnioittamaan Häntä. Tai Tätä. Taikka Sitä.

Minua kiusattiin tarhassa, koska meillä ei kuuluttu kirkkoon.

Meillä ei uskottu Jumalaan. Ihminen itse tekee oman elämänsä, mutta on olemassa historian taakka. Mummoni Kirsti Inkeri Heikkinen olisi voinut olla mitä tahansa tässä ajassa. Omassa ajassaan hän eli köyhyydessä, sai viisi lasta ja koulutti heidät. Koulutus oli tärkeimpiä asioita mummon ajatuksissa, ajatus viisauden ja järjen voitosta uskon luulosairautta vasten.

Kasvaminen ateistilapsena Lapissa ei ollut helppoa. Minua kiusattiin tarhassa, koska meillä ei kuuluttu kirkkoon. Päiväkotikakarat juoksivat perässäni ja huusivat, että palan helvetin tulessa. Mummo osasi tähän neuvoa vastineen: sain koko lapsilauman itkemään huutamalla takaisin, ettenpäs joudu helvettiin, koska helvettiä ei ole olemassa.

Huolestuneet tarhantädit hankkivat paikalle sosiaalijohtajan arvioimaan, voiko tällaista pakanaa pitää tavallisten (uskovaisten) lasten keskellä lainkaan. Sain jäädä päiväkotiin.

Ala-asteella uskovainen opettaja ei voinut sietää sitä, etten laulanut aamu- ja loppupäivävirttä. Katajarannalla seisottiin useampanakin iltapäivänä pidennettyä koulupäivää: kaikki pääsevät kotiin, kunhan Katja laulaa virsiä. Koulubussit lähtivät, sukset odottivat pihalla liiterissä, muita lapsia kiukutti. En laulanut. Itkin. Vaan en laulanut.

Koskaan en tuntenut olevani vähäpätöisempi, päinvastoin. Jos jotakin Kirsti-mummoni opetti, niin voimaa olla varma itsestään kiusaajien ympäröimänä. Suurimpina arjen kiusaajina hän näki omiin arvojärjestelmiinsä tukkeutuneet fanaatikot ja oikeissaolijat.

Mutta uskonnot itsessään: mitä valhetaituruutta ja ylimielisyyttä.

Pidän helposti uskovaisia ihmisiä yksinkertaisina ja epä-älyllisinä. Kristinuskoiset eivät vaivaudu itse ajattelemaan saati kyseenalaistamaan vallitsevia moraalikäsityksiä, vaan luottavat 2000 vuotta sitten Lähi-idässä asuneen saarnaajan tietävän heidän puolestaan, mikä on oikein ja mikä väärin.

Muhamettilaiset puolestaan uskovat samalla alueella 1500 vuotta sitten mellastaneeseen hahmoon. Valtakoneistosta on kyse, oli se sitten kristinuskoa, muhamettilausuutta, hinduja… Ainoastaan buddhalaiset eivät näytä kunnostautuneen sotatoimissa viimeisen viidensadan vuoden ajalla.

Toki Jeesuksen Vuorisaarna ja Muhammedin Mekan-aikaiset profetiat olivat aikaansa edellä olevia uskonnollisfilosofisia ja yhteiskunnallisia kannanottoja, joita kunnioitan. Mutta uskonnot itsessään: mitä valhetaituruutta ja ylimielisyyttä.

Mummo puhui harvoin uskonnosta, ja jos puhui, oli sarkastinen. En tiedä, onko seuraava hänen vai muun kasvatuskerrostuman tuotetta, joka tapauksessa muistan uskonnosta puhutun lähinnä älyn ja järjen jälkikasaumana.

Jos on olemassa Jumala ja taivas, kannattaa sinne pyrkiä.

Loogisesti ottaenhan ihmisen kannattaisi olla uskovainen. Jos on olemassa Jumala ja taivas, kannattaa sinne pyrkiä. Perimmiltään on neljä vaihtoehtoa.

Pahimmassa tapauksessa käy näin: Et usko Jumalaan, mutta käykin ilmi, että tämä on olemassa ja päädyt kuoltuasi helvetin piinoihin. Olisi siis kannattanut uskoa!

Toiseksi pahin skenaario on, että uskot Jumalaan, mutta tätä ei ole. Kuolet, eikä mitään tapahdu.

Kolmas on, että et usko Jumalaan, ja tätä ei ole. Kuolet. Mitään ei tapahdu.

Neljäs, ja mukavin vaihtoehto on, että uskot Jumalaan ja on olemassa taivas. Mikäs sitten siinä taivaan portteja kolkutellessa, tosiaankin!

Eli uskoessaan ihminen voittaa, jos todennäköisyyslaskelmiin voidaan uskoa. Mutta usko vaatii tunnetta, ja ellei sitä ole, mitä jää jäljelle?

Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa.

Palaamme helmikuuhun 2017: Silloin Kirsti Inkeri Heikkinen kuoli kunnioitettavassa 96 vuoden iässä. Kuoli, kuopattiin, sinne meni mummo.

Uskovaiset, nuo tylppäjärkiset onnelliset, voivat turvautua kaikenlaisiin sielunkierrätyksellisiin rakennelmiin.

Itse tiedän vain, että ruumis kuopataan, maatuu, mätänee, matoistuu, muuttuu mullaksi ja ravinteiksi ja sitä kautta osallistuu alkuaineiden kiertokulkuun, jota en voi oman tietämykseni rajoissa ikuiseksi, mutta erittäin pitkäjaksoiseksi sykliksi.

Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta. Jos kuolema ei ole siirtymä vaan lopetus, stoppi ololle, synkkä seisautus päätepysäkille, kertakaikkinen ei, ei ihmiselo ankarassa tolkuttomuudessaan tarjoa liiemmin lohduketta.

Onko ihminenkin siten vain yksin syntymän ja kuoleman välisessä avaruudessa taivaltava murikka ilman sen kummempaa tarkoitusta? En tiedä.

Jumalattomuus pakottaa ihmisen vastuuseen teoistaan.

Ennen hautajaisia kuuntelimme perheen kanssa Tuomari Nurmion kappaletta, jossa lauletaan: “Kauas tahdon matkustaa / metsien ja vuorten taa/ oi, mä siellä nähdä saan / onnellisten maan.” Tämä valikoitui myös seppelvärssyksi.

Jumalattomuus asettaa keskiöön tämän hetken ja pakottaa ihmisen vastuuseen teoistaan: Piinaava tunne, joka on seurannut minua lapsuudesta saakka. Ei ole viimeistä tuomiota saati helvettiä, ei ole viime kädessä ketään, jolle vastata teoistaan. On vain vastuu toimia niin kuin “oikein” tai moraalista on.

En sano uskovalle, että hän on väärässä uskoessaan. Sanon, että hän on väärässä, jos tuomitsee minut. Uskonto ei ole minua varten. Jumaluus antaa maailmalle mielen, tunteen siitä että kaikella on tarkoitus.

Haluan ajatella – ei, vaan uskoa – että Kirsti-mummolla on kaikki nyt hyvin. Tunnen että niin vain on.

Katja Kettu on vieraana Pilkun jälkeen -ohjelmassa, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

Artikkelia on edioitu 19.3. virheen vuoksi. Kohta: "Kolmas on, että uskot Jumalaan muttei tätä ole, siis kuolet. Mitään ei tapahdu", on muutettu muotoon "Kolmas on, että et usko Jumalaan, ja tätä ei ole. Kuolet. Mitään ei tapahdu."

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Vain kaksi lisäystä hienoon tekstiin:

Näille, jotka haluavat varmistaa selustansa elämänjälkeiselle ajalle annan lisätehtävän: Joudutte helvettiin, jollette syö räkäänne ja juo lusikallista virtsaanne kerran päivässä. Onnea valitsemallanne tiellä. Kun olette tämän suorittaneet, lupaan keksiä uusia veikeitä tapoja jolla voitte estää itseänne joutumasta potentiaaliseen helvettiinne.

Universaali tarkoituksettomuus on todistettavissa rekursiivisella loogisella päättelyketjulla aukottomasti. Aina voit esittää yhden miksi-kysymyksen enemmän mitä vastauksia on olemassa. (Ajatusleikkinä toki voidaan kehittää tarkoituksia luova algoritmi, joka tuottaa tarkoituksen jokaiselle kysymykselle. Tällainen itseensä kiertyvän vastausketjun järjettömyys on toki heuristisestikin ilmeistä.)

Tarkoitus kristallisoituu kokijan välittömässä läheisyydessä, ei iankaikkisuudessa.

Lähettänyt käyttäjä

Ihmeen paljon virheitä on tuossa tekstissä. Eikä vain pilkkusellaisia. Virheet tekevät tekstistä epämiellyttävää ja raskasta luettavaa, vaikka sisältö muuten olisikin nautittavaa.

Lähettänyt käyttäjä

Todellakin, toinen ja kolmas vaihtoehto ovat lipsahtaneet sisällöltään samoiksi, ja toisen varmastikin pitäisi olla juuri tuo tkestin mainitsema
Et usko jumalaan eikä tätä ole. Kuolet, eikä mitään tapahdu.

Mutta on vielä viides vaihtoehto:
Uskot jumalaan. Jumala on olemassa, mutta ei kuitenkaan se jumala johon uskoit. Päädyt kuoltuasi ikuiseen piinaan.

Lähettänyt käyttäjä

VMP.

"Suurimpina arjen kiusaajina hän näki omiin arvojärjestelmiinsä tukkeutuneet fanaatikot ja oikeissaolijat.

Mutta uskonnot itsessään: mitä valhetaituruutta ja ylimielisyyttä.
Pidän helposti uskovaisia ihmisiä yksinkertaisina ja epä-älyllisinä. Kristinuskoiset eivät vaivaudu itse ajattelemaan saati kyseenalaistamaan vallitsevia moraalikäsityksiä"

Etkö todella näe tuossa ristiriitaa? Mikä se vallitseva moraalikäsitys tänä päivänä onkaan?

"En sano uskovalle, että hän on väärässä uskoessaan."

Mitään muutahan sinä et noille vähä-älyisille sanonutkaan.

Minua muuten kiusattiin sen takia, että olin lapsuudenkotini peruina uskovainen. En juurikaan ole enää, mutta mummosi tapaan inhoan teitä oikeassaolijoita ja kiusaajia, olkoon kohteenanne sitten vaikka toisten uskovaisuus tai millä sitten milloinkin satutte omaa ylemmyyttänne korostamaan.

Lähettänyt käyttäjä

Epä-älyllistä ja rienaavaa on mielestäni, ei vakaumuksellinen usko, vaan erilaisten ajatusmaailmojen ja vakaumusten omaavien ihmisten leimaaminen tyhmiksi. Itse en rohkenisi tällaiseen leimaamiseen ryhtyä, vaikka sisimmässäni näin voisin ehkä ajatellakin. Tutustuminen eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa sekä keskustelu ja esim. kristittyjen Raamattuun tarkempi perehtyminen ei varmaankaan olisi pahitteeksi myöskään kolumnistille.

Lähettänyt käyttäjä

Kerrankin julkaistiin ateistin kirjoitus, jossa oli vielä omakohtaista historiallista perspektiiviäkin. Nykyään on paljolti muotia olla jotenkin johonkin uskontoon tai sen tapaiseen hurahtanut. Näistä sitten kerrotaan mediassa ja ollaan niin hengellisiä, että. Välillä on hyvä muistuttaa siitäkin tosiasiasta, että esim. kristinuskon hyvä jumala on vasta joitakin kymmeniä vuosia vanha. Aiemmin, satojen vuosien ajan, Suomessa vaikutti ankara, julma ja kostonhimoinen kristinuskon jumala. Ystävälleni ja hänen sisaruksilleen naapurin lestadiolaislapset lapset huutelivat 1960-luvulla aidan raosta, että "Pirunpennut joutuu helvettiin". Ystäväni perhe kuului tavalliseen evlut-seurakuntaan. Uskonnonvapauslaki astui voimaan 1923 ja lain mukaan sai myös olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan. Siitä huolimatta evlut-kirkko ja Suomen valtio kulkevat yhä käsi kädessä eikä siten Suomessa ole vieläkään täydellistä vapautta uskonnottomuuteen.

Lähettänyt käyttäjä

Moraalin kannalta koraani ja raamattu ovat kyllä todella mätiä kirjoja, eikä niillä ole moraalin kannalta yhtään mitään tarjottavaa nyky yhteiskunnalle. Vaan järjestäytynyt uskonto on se joka tänäin päivänä estää kehitystä ja luo lisää tuskaa ihmisille.
Totta kai se auttaa ihmisiä myös jollain tasolla, mutta koko lähi-idän rauhattomuus ja loputon sotiminen on täysin uskonnon luomien ja ylläpitämien valtasuhteiden seurausta.

Moraali ja uskonto ei kuulu edes samaan lauseeseen ja joka tämmöiseen uskoo, voisi mennä itseensä ja miettiä kuuluuko orjuus, pedofilia, naisten oikeuksien polkeminen ja homojen vihaaminen tälle vuosi tuhannelle. Mielestäni ei kuulu, mutta raamattu ja koraani antaa tähän kyllä todella hyvät työkalut.

Lähettänyt käyttäjä

Peräänkuuluttaisin Ketulta kunnioitusta uskonnollisia ihmisiä kohtaan. Mielestäni on kohtuutonta leimata uskonnollisia ihmisiä, olivatpa nämä minkä uskontokunnan edustajia tahansa vähemmän älykkäiksi tai omaan ajatteluun kykenemättömiksi "uskonnon orjiksi"... moni meistä on näitä asioita miettinyt, paljonkin ja päätynyt silti uskonnolliseen maailmankuvaan, johon ajatus Jumalasta mahtuu ja jossa se on jopa maailmankuvan keskiössä. Itselleni usko hyvään Jumalaan on valtava voimavara ja elämän lävitse kantava voima, Ketulta en tähän tunnustautumista vaadi, enkä hänen ajatuksiaan lähde kyseenalaistamaan, mutta kunnioitusta ja vakaumuksien arvostamista tämä voisi opetella, vaikkapa sitten keskustelemalla uskonnollisten ihmisten kanssa. Varmasti myös uskonnolliset ihmiset syyllistyvät samantyyppiseen syyttelyyn ja tuomitsemiseen kuten Kettu koulumuistoistaan kertoessaan totesikin, mutta piikittelynomainen hyökkäys uskonnollisen uskon harjoittajien älyllisiä kykyjä vastaan "etäisyyden päästä" ja ilman dialogia on mielestäni asiatonta.

Lähettänyt käyttäjä

Kerrankin julkaistiin kirjoitus josta olen täysin samaa mieltä.Hyvä Katja Kettu!!!
Minulle kirkon ja uskontojen asiat selvisivät siinä 10-15 vuotiaina kirkkoherra Sovijärven uskonnontunneilla .
Hän kertoi asiat niin kuin ne on eikä aivan noudattanut työnantajansa oppeja.

Lähettänyt käyttäjä

Sen verran on uskovaisuutta tullut mietittyä, että mitä pitäisi tehdä, jos en kertakaikkiaan pysty uskomaan? Kun raamattuun kootut tarinat ovat Aatamista ja Eevasta lähtien ristiriitaisia ja uskomattoman epäuskottavia. Pitäisikö silti valehdella, että uskon? Ja eikö silloin jumala (jos sitä on) pitäisi minua huonona ihmisenä, kun uskovaista esittämällä eli viekkaudella ja vääryydellä yrittäisin keplotella itseni taivaan riemuihin? Kaikkivoipahan näkisi pääkopan sisälle ja kaikki siellä olevat ajatuksetkin, joten turhaa olisi ulkokultaisesti teeskennellä uskovaista. Näin ollen on kaikille parasta, että koetamme elää mahdollisimman hyvän elämän toisillemme hyvää tehden ilman ihmisten luomia jumalhahmoja.

Lähettänyt käyttäjä

Buddhalaiset munkitkin riehaantuivat yrittämään heitttää kiinalaisia valloittajia maasta ulos. Sankarillista, mutta kovin oli epätasaista ja lopuksi turhaa

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä teksti, mutta täynnä kirjoitus- ja ajatusvirheitä. Olisko syytä jättää aikaa oikolukemiselle?

Lähettänyt käyttäjä

Tällaisella hiekkalaatikkoretoriikalla, jossa huudellaan "tyhmä"-kommentteja, emme valitettavasti pärjää globaalissa maailmassa, jossa uskonnottomia tai ateisteja on koko maapallon väkimäärästä n. 10 %. Kannustankin lähestymään kunnioittavammin eri tavoin ajattelevia, Suomi on sivistysvaltio ja sen kansalaisten tulee kyetä rakentavampaan dialogiin.

Lähettänyt käyttäjä

Arvoisa Katja Kettu, ymmärrättehän, että ei ole kovin sivistynyttä solvata ja nimitellä ihmisiä esim. maailmankatsomukseen liittyvien näkemysten vuoksi.

Yleltä toivoisin pientä ryhtiliikettä asiaan liittyen. Voisitte uutisoida ja kertoa asioista siten, että se ei loukkaa mitään ihmisryhmää. Juuri sitähän itse vaaditte kommentointiohjeissanne.

Lähettänyt käyttäjä

Rakkaudettomuus ja katkeruus ja viha paistaa tästä kolumnista, kenties pettymys Jumalaan että Jumala ei olekaan hänen mielen mukainen taikka jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla pitää alkaa kolistelee yksinään sapeleita ja huutamalla tuuleen, kirjottajalle kyllä Jeesus kuulee sua, hän vain oottaa että pyydät hänet sinun sydämeesi, Hän on armahtava ja rakastava , herrojen Herra, kaikkivaltias Jumala .

Lähettänyt käyttäjä

Tästä puuttuu sana: "...jota en voi oman tietämykseni rajoissa [kutsua] ikuiseksi, mutta erittäin pitkäjaksoiseksi sykliksi."

Lähettänyt käyttäjä

En tiedä miten buddhalaiset sotaisuudessa ovat "kunnostautuneet", mutta Myanmarissa he ovat kyllä innostuneet vainoamaan muslimivähemmistöä aika julmasti.

Lähettänyt käyttäjä

Olen lukenut Ketun teoksia ja pitänyt niistä kovasti, hieno ja hyvä kirjailija. Nyt ketuttaa vähän, kun hän näin tunnepitoisesti ja lapsellisesti niputtaa maailman uskontojen harjoittajia. Uskonto vissiin regressoi näinkin, Katja Ketulta olisin odottanut järkevämpää analyysia. No, ehkä ne rankat, todelliset lapsuuskokemukset vaan täytyy puhkua ulos.

Lähettänyt käyttäjä

Olen aina uskonut Jumalaan. Ateisti-tuttavani ja pari ystävää ovat fiksuja, lämpimiä ja sivistyneitä, eivätkä he ole koskaan väheksyneet uskoani ja hengellistä elämäntapaani. Eräs heistä on jopa halunnut tulla mukaani kirkkoon, koska hän pitää sen rauhoittavasta tunnelmasta. Pystymme keskustelemaan uskosta ja uskonnoista tasavertaisesti ja keskustelut ovat jopa innostavia puolin ja toisin. Olen varmasti monella nykyajan mittapuulla tyhmä ja epä-älyllinen, kolumnistin tavoin kuvaama. Mutta kuitenkin surettaa hänen kiukkuisen kiihkeä ja stereotyyppinen asennoitumisensa lähinnä kristinuskoon, jota olen "tutkinut" jonkin verran. Kristinuskossa on paljon suuntauksia, lahkoja, näkemyksiä ym. Mutta esim. jakamattoman kirkon ajoilta löytyy valtava määrä viisaita kirjoituksia ulkopuolelta raamatun, joissa olisi viisautta jakaa myös nykyajan "etsijöille". Ei uskominen ole itsessään pahaa, mutta ihminen on inhimillisyydessään vajaa ja valinnat menevät usein metsään. Kaikki kuitenkin tarvitsevat armoa, mistä lähteestä ikinä se onkin lähtöisin.

Lähettänyt käyttäjä

Uskonto koostuu mielestäni yliluonnollisesta osasta ja arvojärjestelmästä. En usko yliluonnolliseen, minua ei sillä höynäytetä. Kun yliluonnollinen on riisuttu pois, kaikista uskonnoista jää jäljelle arvojärjestelmä. Voin yrittää ymmärtää, miksi uskonnon arvoja/sääntöjä/käytäntöjä on silloin joskus laadittu ja myös verrata uskontojen arvomaailmaa keskenään. Jotkut arvoista/säännöistä/käytännöistä eivät kuitenkaan päde enää nykymaailmassa. Minä olen oman valintani tehnyt; koitan elää ainoan elämäni hyvin ja hyvien arvojen mukaan. Voin myös olla kiitollinen kirkolle moraalikasvatuksesta, vaikka en siihen kuulukaan.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä kolumni samaistaa faktaa ja fiktiota.
Jeesus ei ole satuolento vaan historiallisesti todistettu fakta. Lähentelee jumalanpilkkaa samaistaa kristinusko ja yksisarviset.

Eiköhän kirjoittajan motiivi ole halventaa kotia, uskontoa ja isänmaata. Katja saa palvella saa toki palvella mammonaa, uusliberalismia ja omaa besserwissermismiä, mutta oksettavaahan se on.

Lähettänyt käyttäjä

Hei kanssakulkijat, uskontoiset ja uskonnottomat. Ateistiystäväni kanssa ihmettelemme usein yhdessä mailman ihmeellisyyksiä ja päädymme molemmat puolustamaan elämää sen kaikessa moninaisuudessaan. Ei taida olla niin, että uskontoiset ovat hyviä ja uskonnottomat pahoja. Ei taida olla toisinpäinkään. Hyvää ja pahaa ei pääse karkuun selittämällä ne toiset pahoiksi. Gandhia kutsuttiin Mahatmaksi, suureksi sieluksi. Pieniä sieluja on liikkeellä paljo enempi, uskovia ja ateisteja, varmoja ja epävarmoja. Kuuntelemalla toisinuskovia ystäviäni olen todennäköisesti itsekin ymmärtänyt ainakin jotain paremmin.

Lähettänyt käyttäjä

Katjan teksti on älyllisesti epärehellistä omaa kokemusmaailmaa alleviivaavaa tunneperäistä tuubaa. Jumalaan uskominen voi olla hyvinkin rationaalista puuhaa. Tiede tutkii maailmankaikkeutta, mutta ei voi vastata kysymykseen mikä maailmankaikkeuden aiheutti (joo populistitieteilijät ovat yrittäneet väittää, että "it came from nothing", mutta eihän noita höpinöitä kukaan fiksu ota tosissaan (eivät edes he itse)).

Tässä vähän mietittävää: Kaikella on syy, eikä mitään ei tapahdu ilman vaikuttavaa tekijää. Siispä myös universumilla on syy, joka on sen olemassaolon takana. Aiheuttajan täytyy olla universumin ulkopuolinen, jokin universumia rikkaampi, parempi, voimakkaampi, koska universumi ei voi tietenkään synnyttää itse itseään (vaikka voisikin syntymänsä jälkeen toimia itsenäisesti). Tämä johtaa meidät klassiseen määritelmään Jumalasta, joka on ajan, paikan ja aineen yläpuolella ja voi siksi saada nämä aikaiseksi. Ja jos synnyimmekin alienien laboratoriokokeesta tai tietokoneohjelman tuloksena, on näidenkin taustalla oltava jokin näitä suurempi vaikuttaja ja informaation tuottaja. Nämä ovat filosofian perusteemoja syystä ja seurauksesta suhteessa maailmankaikkeuteen, eikä mitään hihhulointia. Jumalaan uskominen ei siis ole naivia ja oppimattomien aivopiereskelyä. Erilaisissa uskonnollisissa tulkinnoissa ja uskovien käytöksessä on tietenkin naiviutta ja typeryyttä, mutta perusajatus Jumalan olemassaolosta on järkevä päätelmä. Siihen ovat päätyneet lukuisat suuret ajattelijat ja tiedemiehet - myös sellaiset, jotka eivät ole sitoutuneet minkään tietyn uskonnollisen liikkeen tai aatteen sisään.

Katjan kirjoitus osoitti lähinnä, että hän ei tunne kenttää, jota nyt lähti painamaan alas. Ja tietämättömien ihmisten kuoro huutaa aamenta ja kiittelee Yleä... huoh... Lukekaa ja opiskelkaa youtubesta laajalla skaalalla näitä juttuja, elkääkä tyytykö vain samanmielisten kanssa käytävään yksipuoliseen yhteislauluun.

Lähettänyt käyttäjä

GodsChildren tuossa selitti, että texti oli jumalanpilkaa, sillä Jeesus oli oikeasti olemassa ollut histroriallinen hammo. Mutta oliko sittenkään? Tosiasiassa Jeesuksesta on olemassa vain muutama todiste EI-kristillisissä kirjoissa. Toinen oli, että Jeesus-niminen hlö todella on ristiinnaulittu (Jeesus oli yleinen nimi, kuinkahan monta muuta Jeesusta on naulittu tuona aikana) ja että Jeesus-niminen hlö oli kastanut Johanneksen jossain joen rannalla (tämä todistaa mitä?). Toisin sanoen, on vain todisteita, että joku-Jeesus on kyllä tuona aikana elänyt, mutta mtn todisteita vapahtajasta opetuslapsineen tai ihmeteoista tai yhtään mistään ei ole. Täten todennäköisintä on, että ko. Jeesus oli vain joku uusinajattelija, joka kierteli kyllillä ja lopulta tuomittiin ristille vääristä opeista.

Raamattu itsessäänhän on kokoelma erilaisia tarinoita ja myyttejä, jotka on kiertäneet vuosisatoja, ellei tuhansia, maailmalla eri versioina. Uuden testamentin Jeesus-tarinat on uudempaa materiaalia, jotka on lisätty/kirjoitettu vasta paljon oletetun Jeesuksen elon jälkeen. Se on eri asia, miksi ja mistä nämä Jeesus-tarinat on kehitetty. Kyse voi olla politiikasta.

Lähettänyt käyttäjä

Markostic. Kirjoitit "Tosiasiassa Jeesuksesta on olemassa vain muutama todiste EI-kristillisissä kirjoissa."

Selvitäppäs Markostic mitä nuo muutamat ei-kristilliset lähteet ovat. Esimerkiksi roomalainen Tacitus ja juutalainen historijoitsija Josephus. Lue heistä ja siitä kuinka merkittäviä he ovat historioitsijoille. Myös Raamatun tekstit ovat merkityksellisiä Jeesuksen olemassaolon kannalta, sillä siellä on mm. silminnäkijäkertomuksia (evankeliumit) ja henkilökohtaisia kirjeitä, jotka - vaikka olisivatkin värittyneet jollain tapaa -, eivät ole mitään sadunomaisia myyttikirjoituksia. Ne ovat historiallisina aikalaisteksteinä yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin sen ajan tekstit (sisällöstä ja sen tulkinnoista sopii toki vääntää). Jeesuksesta on yhteenniputettuna tosiassa paljon enemmän historiallista aineistoa kuin monestakaan muusta historian suurhenkilöstä, joiden olemassaoloa kukaan ei käy kiistämään. Jeesus halutaan kiistää usein asenteellisista syistä, joten vastaaville ja paremmille todisteille ei anneta samaa painoarvoa. Tiedettä kunnioittava ihminen ei lähde tällaiseen ennakkoluulojen ohjaamaan peliin, vaan tutkii asiat itse ja tekee johtopäätökset todistusaineiston pohjalta. Tästä syystä vain hyvin harva (ateisti)historijoitsijakaan kiistää enää Jeesuksen olemassaoloa. Pointti ei siis lopulta olekaan hänen olemassaolossaan vaan siinä, että oliko hän vain joku hullu saarnamies vai se, joka hän väitti olevansa eli ihmiseksi tullut Jumala, joka osoitti ihmiskunnalle minkälainen on Jumalan valtakunta (Jumalan näkökulma asioihin).

Viimeisin kappaleesi on ympäripyöreää mutua siitä mitä Raamattu on tai voisi olla. Ei muuta kuin tutkimaan asiaa (asenteetta useasta eri näkökulmasta) ja huomaat, että väitteesi eivät oikein osu maaliin. Esim. "Jeesus-tarinat" eivät ole mitään lisäyksiä jälkikäteen, vaan kirjoituksia hänen lähipiirissään olevilta ihmisiltä, jotka halusivat kertoa mitä näkivät ja kokivat. Sama kuin minä kirjoittaisin parhaan ystäväni elämästä (hänen kuolemansa jälkeen). Uusi testamentti on kirjakokoelma, joka koottiin kyllä myöhemmin useista olemassa olevista teksteistä, joiden katsottiin täyttävän tarkat ehdot, mutta evankeliumin tekstit itse eivät ole mitään myöhemmin keksittyjä tarinoita poliittisista syistä. Tällaisia heittoja pitäisi välttää, jos ei ole tehnyt läksyjään huolella.

Kun näitä asioita tutkii itse avoimin ja kriittisin mielin, niin huomaa, että kaikki uskisten ajatukset eivät olekaan niin pöljiä kuin mitä nettifoorumeilla tai Hesarissa kirjoitetaan. Totuus (oli se sitten mikä tahansa) kestää kyllä tarkastelun useista eri näkökulmista ja eniten voit oppia siltä, joka on kaikkein kauimpana sinusta.

Lähettänyt käyttäjä

Ketuttaa Ketun kettuilu sillä itse olen muita tarkkailemalla oppinut että provosoiminen saa vain toiset hyökkäämään takaisin. Odottaisi siis että näin arasta aiheesta kuin uskonto kirjoitettaisiin älyllisempään tapaan kuin että lähdettäisiin yleistämään tunnepohjalta uskontojen piirteitä. Ei sillä, mutta uskonnot ovat paljon muutakin kuin yliluonnollisen kuvittelua, ihmisten alistamista ja oman ajattelukyvyn tappamista. Ja jos uskontoja haluaa enemmän jerjellisesti tutkia niin eilen 19. maaliskuuta alkoi National Geografitillä sarja joka käsittelee erimaailman uskontoja, suosittelen katsomaan. Tämä Katja Ketun kolumni jatkaa Venla Kokkolan aloittaamaa "uskontojen vihaamisen" -linjaa, ja on vähemmän älyllistä kuin uskontojen pohtiminen. Vaikuttaa jopa ettei kolumnistilla ole paljoakaan eriuskontoihin kuuluvia ihmisiä tuttavapiirissään, mikä omiaan korostamaan negatiivista kuvaa. Uskonnoissa on monia pyrkimyksiä taltuttaa ihmisten agressiivisuutta ja suunnata sensijaan energia rituaaleihin, juhliin, yhteisöllisyyteen, ja toisten auttamiseen. Se on raakatosiasia että me kädelliset olemme impulsiivisia ja koemme herkästi agressioita, ja ihmiskuntaa on luokiteltu muihin eläimiin nähden poikkeuksellisen väkivaltaisiksi. Uskonnoissa on myös syvä yhteys luontoon ja kosmokseen, mutta jos uskonnot nähdään irrallisina ja epäluonnollisina tämä yhteys katoaa. Itse kuitenkin arvostan uskontoja yhtenä kulttuurin ilmenemisen muotona vaikken pidäkkään itseäni uskovaisena toisin kuin monet entiset ystäväni joiden mielestä kiinnostus Jeesuksesta tekee ihmisestä hihhuli uskovaisen. Sitäpaitsi kulttuuri ei odes kovin nuori asia vaan kulttuureja ja uskonnollisuutta on ollut jo ennen nykyihmista kuten esimerkiksi Heidenbergin ihmisillä jotka myös järjestivät hautajaisrituaaleja sekä mahdollisesti uhrasivat kiinnisaatuja vihollisia.

Lähettänyt käyttäjä

Täällä puolustetaan kristinuskoa, ikään kuin se olisi vastakohta uskonnottomuudelle. Maailmassa on reilu pari miljardia ihmistä, jotka myös kuvittelevat kristinuskon sijaan, että heidän uskontonsa on se ainoa oikea uskonto. Uskovaiset voisivat ensiksi keskenään sopia sen, mikä se oikea uskonto on, ennen kuin rupeavat kyseenalaistamaan uskonnottomuutta.

Lähettänyt käyttäjä

Katja Kettu: Sanot uskovasi, että mummollasi on nyt kaikki hyvin. Uskotko siis kuitenkin jollain syvemmällä/intuitiivisella (muulla kuin puheen/ajatuksen tasolla) kuitenkin kuoleman jälkeiseen elämään ja taivaan olemassaoloon (= taivashan on se paikka, jossa ajatellaan kaiken olevan hyvin)?
Entäpä jos onkin olemassa Jumala, joka on sinun (ja mummosi / ylipäätänsä meidän ihmisten) käsityskyvyn yläpuolella? Entäpä jos tämä Jumala on yhtä kuin Rakkaus? Rakkaus, joka sulkee suojiinsa myös hänet, joka on koko elämänsä ajan taistellut epäreiluutta ja väärinkohtelua vastaan, vaikka sanojen tasolla olisikin Jumalan kieltänyt. Sillä jos (kristinuskon) Jumala on olemassa, on hänen rakkautensa meidän rakkauttamme/armollisuuttamme monin verroin suurempi ja avarampi. Entäpä jos mummosi onkin nyt rakastavan ja armollisen Jumalan suojissa?

Lähettänyt käyttäjä

Jap kirjoitti, että ikäänkuin kristinusko olisi uskonnottomuuden vastakohta. Voi kai sen näinkin nähdä. Ja voihan olla että uskonnoilla ei ole sen kummemmin vastakohtaa. Jokin uskonto on jokin uskonto ja jos ei usko mihinkään jumaliin, se on vain tapa ajatella asioista jotakin. Kristitty täällä puhunee vain siitä uskosta jonka hän tuntee parhaiten ja jonka etiikkaa hän yrittää noudattaa edes jossain määrin. Sopiminen miljardien muiden uskontojen edustajien kanssa siitä mikä on oikea uskonto on utopiaa. Miksi sellaista pitäisi edes sopia. Uskonnot ovat kulttuurisidonnaisia, jokaisella on oikeus uskoa oma uskontonsa oikeaksi. Uskonnon vapaus jne...

Lähettänyt käyttäjä

Kristinusko tuli nyt vain tässä esille ja siksi siitä puhutaan. Alun alkaen en itse edes puolustanut juuri kristinuskoa, vaan ajatusta siitä, että Jumalan olemassaolo ihan yleisesti on rationaalinen ajatus (syy-seuraus suhteen kautta). Sitten puolustin kristittyjä ja Raamattua vastaan esitettyjä väitteitä, jotka eivät perustuneet faktoihin tai olivat huteralla pohjalla. Olisin voinut korjata yhtä lailla hataria/vääriä väitteitä jostain muusta uskonnosta.

Teologiaa opiskelleena ja uskontoja jonkin verrankin tutkineena on aika helppo rajata pois uskontoja ja uskomuksia, jotka eivät kestä minkäänlaista rationaalista tarkastelua tai ovat selkeästi sisäisesti ristiriitaisia. Näin ollen kaikkia uskomuksia/uskontoja ei voi pitää samanarvoisina totuudellisuuden suhteen. Jotkut uskonnot/uskomukset ovat toden totta aikas pöljiä ja monella tapaa vahingollisia. Mutta lapsi menee pesuveden mukana, jos ajattelee, että näiden tähden kaikki mitä uskovaisilla on annettavaa, olisi jotenkin tyhjänpäiväistä huuhaata. Lukekaa filosofeja ja teologeja, jotka ovat sivistäneet maailmaa ajattelullaan, tutkimuksillaan ja kirjoituksillaan. Netti on pullollaan tohtoristason ihmisten debattia näistä asioista (tubeen mars).

Lähettänyt käyttäjä

Katja Kettu sai avattua mielenkiintoisen keskustelun uskonnon merkityksestä. Olen Katjan kanssa täysin eri mieltä ja samoilla linjoilla anonyymin kommentoijan (kommentti "Kunnioitusta?") kanssa: uskonnollisia kohtaan tulisi osoittaa kunnioitusta, mitä Katja ei artikkelissaan tee.
Komppaan myös nimimerkki "Ania" hänen toiveestaan, että Katjan teksti olisi paremmin oikoluettu. Liikaa kirjoitus- ja asiavirheitä Ylen kolumnistilta.
Muslimina ärsytti Katja Ketun käyttämä väärä ja vanhahtava termi 'muhamettilaisuus', joka viittaa profeetta Muhammadin palvontaan. Oikea termi on 'islam' enkä palvo profeettamme, vaan Jumalaa. Katjan olisi syytä tehdä taustatutkimusta kolumneihinsa eikä aliarvoida lukijoita.
Yleltä toivoisin parempaa asiantuntemusta kolumnien sisällöistä.

Lähettänyt käyttäjä

Selvästi olet pohtinut paljon kuoleman jälkeistä elämää. Minulle on ollut pienestä asti aivan selvää, että on Jumala olemassa. Tiedekin on jo osoittanut ettei evoluutio ole totta. Minun mummoni oli uskovainen ja tiedän että hän on rukoillut minun puolestani. Tänä päivänä saan uskoa Jeesukseen ja se on tärkein perintöni mummoltani. Meillä on omatunto, jonka avulla voimme tunnistaa mikä on oikein ja mikä väärin. Omatunnon avulla Jumala varoittaa ihmistä, kun tämä on menossa väärille poluille. Kuitenkaan jos emme tee omantunnon mukaan, omatunto turtuu ajan myötä. Olemme silloin kauempana Jumalasta. Ne, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, tuomitaan nimenomaan tämän omantunnon kautta. Olen henkilökohtaisesti myös kokenut Pyhän Hengen läsnäolon, joka otti minulta pelot pois. Tämä tapahtui rukoilemalla. Kerran suutuin työkaveriini ja muistin että pitää antaa anteeksi. Rukoilin hänen puolestaan ja samalla sattui olemaan joku työpaikan sisäinen arvonta menossa, ja rukoilin että hän voittaisi. Meni kuukausia ja julistettiin arvonnan voittaja, joka oli tämä työkaveri parintuhannen työntekijän joukosta. Kyllä rukoilu vaikuttaa, varsinkin kun sen tekee puhtaalla sydämellä, uskoen Jeesukseen. Äitini etsi aikanaan uskontoa aivan muualta kuin Jeesuksesta, tämä vaikutti syvästi koko perheeseen tuhoisasti. Onneksi löysi tien takaisin. Olen nähnyt mitä paha saa aikaan ja nähnyt mitä hyvä saa aikaan. Uskokaa ihmiset Jeesukseen, niin löydätte pelastuksen, armon ja rakkauden jota ei muualta maailmasta saa. Saat uuden sydämen.

Lähettänyt käyttäjä

Mitä ovat nuo kaikkivaltiaat, huonolla itsetunnolla varustetut jumalat? Miksi se on sinut, vaikkapa kristinuskoa tunnustava ihminen, luonut? Palvomaan itseään koko ikäsi, kunnes kuoltuasi pääset taivaaseen tai joudut helvettiin? Mikä on nimensä mukaisesti kaikkeen kykenevän toimijan motivaatio tehdä tätä? "Tutkimattomat ovat herran tiet", vastaa kristitty?

Entä mikä on niiden ihmisparkojen kohtalo, jotka elivät elämänsä ennen kunkin uskonnon alkuun polkaisua? Rankemman luokan ikärasismia, jos heitä ei päästetä kivoihin paikkoihin kuoltuaan – ja samalla epistä myöhemmin syntyneitä kohtaan, kun niiden pitää nyt olla siivosti siinä missä aiemmin elelleiden rellestelyä jumala (mikä tahansa niistä) katselee läpi sormien. Toisaalta, jos nämä liian aikaiset heivataan suoraan helvettiin, niin eihän sekään reilua ole. Jos nykyihminen kerran kehittyi 200 000–250 000 vuotta sitten, niin eikö olisi ollut reilua ilmoittaa jumalaisesta olemassaolostaan heti kärkeen? Osaako joku teologi kertoa miksi näin?

Astuuko perisynti voimaan kun siittiö kohtaa munasolun vai vasta kätilön käsissä?

Vaan turhahan näitä on täällä lätistä. Ne ketkä uskoo, uskoo eikä suostu ajattelemaan ja ihmettelemään asioiden laitaa. Samat "opit" sitten jaetaan edelleen lapsille ja homma etenee.

Loppukevennykseksi ajatusleikki. Miten kävisi uskontojen rekrytointipuuhan, jos uskosta ei saisi puhua lapsille? Vasta täysi-ikäisenä, kun alat muutenkin ottaa omasta elämästäsi vastuuta, voisit alkaa katsomaan sopivaa uskontoa...

Lähettänyt käyttäjä

Eikös Kristus kuollut ja mennyt kuoleman Tuonelaan, jotta kaikki sinne aikojen aluista lähtien joutuneet ihmiset saisivat nähdä tämän jumalihmisen valon ja rakkauden. Kolme päivää riitti tähän. Kaikki ammoin kuolleet saivat mahdollisuuden. Ihmnen joka nousee kuolleista on myös Jumala. Tämä planeetan ihmiset saivat Hänen kauttaan kuolemattoman sielun ja esimerkin, miten parhaiten elää vaikeuksien, houkutusten ja vääryyksien kyllästämän inhimillisen ihmiselämänsä ainakin parhaansa yrittäen.Kristus tuli maailmaan pelastamaan sen, ei tuomitsemaan. Jotenkin näin.

Lähettänyt käyttäjä

"Tiedekin on jo osoittanut ettei evoluutio ole totta." Edellä olevaa tasoa on uskovien argumentointi tässä ketjussa. Joku syytti Kettua jumalanpilkastakin. Huh huh. Kiitos YLElle Katjan kirjoituksesta. Kiitos Katjalle.

Kasvoin tavallisessa ev.lut.perheessä. Kirkossa käytiin vain häissä ja hautajaisissa. Minulle opetettiin iltarukous. Rukoilin joka ilta jumalalta oikeudenmukaista maailmaa. Jo alle kouluikäisenä pohdin, miksi jumala on määrännyt niin paljon kärsimystä toisille ihmisille, miksi on nälänhätiä, miksi joku sokeutuu, miksi, miksi. Mitä pahaa, syntiä, vastasyntynyt on tehnyt ansaitakseen nälkäkuoleman? Rippikouluun menoa harkitsin todella tarkkaan. Kallistuin siihen, että en menisi koko rippikouluun - mutta äitini pakotti minut sinne sosiaalisen paineen takia. Rippikoulussa silmäni lopullisesti avautuivat. Pääsin kyllä ripille, pakotettuna, mutta hylkäsin mielessäni kristinuskon sen epäjohdonmukaisuuden takia. Mikään muukaan uskonto ei vakuuttanut minua oikeellisuudestaan. Näin olen elänyt elämääni ilman mitään uskontoa 1970-luvun puolivälistä lähtien. Mielestäni kaikki uskonnot ovat ihmisen omia yrityksiä keksiä jokin selitys maailmassa vallitsevalla epäoikeudenmukaisuudelle. Minä olen uskonnoista vapaa ja toivoisin samaa muillekin ihmisille. Kaiken sen energian ja rahan voisi käyttää johonkin hyödylliseen. En harrasta propagandaa, silloin tällöin vain kommentoin asiaa kun siihen tulee mahdollisuus. Kuten nyt.

Lähettänyt käyttäjä

Luettuani kirjoituksesi laitan vielä näkemykseni esilletuomaasi epäoikeudenmukaisen maailman ongelmaan ja kärsimykseen. En henkilökohtaisesti pysty näkemään asiaa niin että kärsimys on Jumalan määräämä. Hän on antanut ihmiselle vapaan tahdon, Hän ei siis pakota yhtäkään ihmistä. Ihminen valitsee tekonsa ja ratkaisunsa, hänellä on vapaus valita hyvä tai vähemmän hyvä (paha). Jeesus tuli maailmaan ja näytti sen mikä olisi ihmisen ja hänen lähimmäistensä parhaaksi. Se on ihmiselle mahdollista tehdä ajatuksissa ja teoissa, jos hän vain niin päättää. Kärsimyksen rinnalla voi nähdä paljon ihmisen hyviä tekoja ja inhimillistä auttamista esim. sotien keskellä, köyhien ruuanjakopisteissä, yksinäisten luona vierraillessa, seurakunnan talousauttamisessa vähävaraisille, joulupatakeräyksien järjestämisessä ym, ym. Valtioiden tasolla, politiikassa, olisi myös mahdollista tehdä valintoja, jotka auttaisivat esim. vastasyntyneiden kuolemien ehkäisyssä. Poliitiikkaa tekevät ihmiset, jotka tekevät valintoja ja päätöksiä. Jumala ei siellä häärää, vaan se tehtävä on ihmisen tehtävä.

Lähettänyt käyttäjä

helvetti on ja Jumala on! Katja ei sitä valitettavasti päätä.. enkä minä! on mielestäni älytöntä väittää että tämän kaiken takana ei olisi älyllinen luominen.. jos näkee käytetyn levänpaahtimen kaatopaikalla ei sitä ajattele että tämä olisi sattuman tulos tai evoluution ilman suunnittelua.. kuitenkin joku sanoo niin luomakunnan järjetyksestä! älytöntä mielestäni!

Lähettänyt käyttäjä

Antakaa toisten jo olla, jeesustelunne on turhuutta. Pitäkää edes kirjastanne kristityt kiinni - älkää toista hulluksi sanoko ja kääntäkää jo se toinen poski. Ei ketään uskonnotonta teidän helvettinne kiinnosta.

Lähettänyt käyttäjä

Sinänsä huvittavaa, kun noin tasapainottaman oloinen vassarihippi arvostelee ketään epä-älyllisyydestä yms.
- eikös tuo kaikenlaisia keksittyjä kidnappaustarinoitakin ole esitellyt mediassa...

Ylipäätään monet kiihko- tai uusateistit ovat juurikin Ketun tapaan henkilökohtaisella ja kovin ylitsepursuavan tunnepitoisella tavalla kaunaisia ja vihaisia kristityille - ja erityisesti se, että kristityt ovat kertoneet ateisteille Helvetistä, tuntuu herättävän erityisen paljon kiukkua, mikä on täysin epäloogista...

Ketulta puuttuu myös sivistystä ja historiatietoa. Hän ei tiedä uskontojen olevan osa ihmisyyttä, osa ihmiskunnan menneisyyttä ja myös tulevaisuutta, koska uskonnot eivät ole tutkimusten mukaankaan katoamassa yhtään mihinkään.
Ja kristinusko nyt sattuu olemaan myös yksi länsimaisen kulttuurin kivijaloista.

Kirjailijan myös luulisi tietävän, mikä merkitys Raamatulla on länsimaisessa kirjallisuudessa - eihän monia klassikoita, kirjallisuuden huipputeoksia - voi edes täysin ymmärtää, jos ei tunne Raamattua ja juutalais-kristillistä traditiota. Tosin ehkä Kettu ei ole lukenut Raamattua, niin ei edes tiedä...
Raamattu sisältää parasta, kauneinta ja vaikuttavinta kirjallisuutta, mitä on kirjoitettu - vaikka onkin vain Jumalan inspiroimaa, mutta se jo on todistus itsessään.

Lähettänyt käyttäjä

"Toiseksi pahin skenaario on, että uskot Jumalaan, mutta tätä ei ole. Kuolet, eikä mitään tapahdu."

Jos Jumalaa ei olisi, niin miten ihminen sen saisi kuoltuaan tietää?
Vai onko niin, että Ketun tapainen uusateisti tarkoittaa sitä, ettei joku uskova ole huorannut ja ryypännyt tarpeeksi? Mutta mitä on jäänyt paitsi? Huonoja parisuhteita, rikkinäisyyttä, sukupuolitauteja, ennen aikojaan rupsahtanutta ulkomuotoa, päihdeongelmia? Hetken hupi, mutta kallis hinta.

Jumalaan uskominen ja Raamatun ohjeiden noudattaminen tarjoaa joka tapauksessa parempilaatuisen elämän - minun ja monen muun mielestä.
Köyhät ja vaikeuksista kärsivät uskovatkin kun voivat huomattavasti paremmin kuin köyhät ja kärsivät ei-uskovat - ja tämä näkyy ihan joka tavoin. Ja ihan tutkimuksetkin osoittavat uskovien olevan hyvinvoivempia.

Uskonto/pinnallinen uskonnollisuus on pahasta, mutta aito sydämen usko hyvästä:

"Uskonnollisuuden yhteys hyvinvointiin näkyy ihmissuhteissa, myönteisissä tunteissa, pelon ja ahdistuksen vähenemisenä. Henkilökohtainen, sisäistetty vakaumus tukee parhaiten psyykkistä hyvinvointia, institutionaalinen ja ulkokohtainen uskonnollisuus heikosti.
---
Missä uskonnollisuuden vaikutus hyvinvointiin näkyy? Kuolemanpelko vähenee uskonnollisuuden voimistumisen myötä. Muut pelkotilat sekä masentuneisuus ja ahdistuneisuus ovat vähäisempiä uskonnollisilla ihmisillä verrattuna kansalaisiin keskimäärin.
Negatiivisten tunteiden vastapainoksi myönteiset tunteet, kuten optimismi ja toiveikkuus, ovat yleisempiä ja vahvempia uskonnollisilla ihmisillä. Yleinen tyytyväisyys elämään on vankempi uskonnollisilla verrattuna vähemmän uskonnollisiin.
Myös tyytyväisyys puolisoon, muihin ihmissuhteisiin ja vallitseviin olosuhteisiin on tavallisempaa kuin ihmiset yleensä. Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen parantaa sosiaalisia verkostoja, jolloin hyvinvoinnin kokemukset lisääntyvät.

Uskonnollisten ihmisten elämäntavat ovat säännöllisemmät ja sisältävät vähemmän sairauksille altistavia tekijöitä. Kun fyysinen tila kohenee, myös koettu hyvinvointi paranee.

Erään arvion mukaan kahdeksassa tutkimuksessa kymmenestä uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välinen yhteys on myönteinen." (teologia.fi)

Lähettänyt käyttäjä

"Jumalattomuus asettaa keskiöön tämän hetken ja pakottaa ihmisen vastuuseen teoistaan: Piinaava tunne, joka on seurannut minua lapsuudesta saakka. Ei ole viimeistä tuomiota saati helvettiä, ei ole viime kädessä ketään, jolle vastata teoistaan. On vain vastuu toimia niin kuin “oikein” tai moraalista on."

Ateisti ei tajua, että uskova kristitty se vasta vastuuta tunteekin, koska ihminen laitetaan vastuuseen jokaisesta ajatuksestakin, jokaisesta sanastaan ja jokaisesta teostaan - Jumalalle, jolla on valta tuomita meidät jopa kadotukseen, johon me siis aivan oikeasti uskomme. Kuitenkin kristitty tietää ja tuntee, että oikein tekemällä auttaa paitsi muita ja joskus myös itseäänkin, niin myös elää uskoaan todeksi ja tuntee yhteyttä Jumalaan.
Kristinuskon mukaan jokaisen ihmisen sydämeen on kuitenkin kirjoitettu samat Jumalan lait, vaikka moni nämä sitten paaduttaakin. Ateistit ehkä puhuvat universaalista moraalista, joka tosin maallisessa maailmassa hieman muuttuukin koko ajan - me pysyvästä Jumalan laista, jonka jo Raamattukin mainitsee.

Mielestäni asia onkin täysin päinvastoin - jos Jumalaa ei ole, niin ihmisen on todella helppoa tehdä ihan mitä vaan, mikä nyt sattuu itseään huvittamaan - sillä et ole kenellekään vastuussa, yhtään mistään ja kukaan ei näe sinua. Voit itse säätää omat lakisi ja niinhän moni tekeekin. Ja varsinkin jos olet täynnä vihaa ja katkeruutta, niin voit helposti ajautua koston ajatuksiin ja todella toteuttaakin ajatuksesi. Kristityn sen sijaan käsketään kostamaan paha hyvällä!

"Ainoastaan buddhalaiset eivät näytä kunnostautuneen sotatoimissa viimeisen viidensadan vuoden ajalla. "

On todella aggressiivisia ja väkivaltaisia buddhalaisiakin, jotka vainoavat vähemmistöjä omalla alueellaan, siis jopa tappavat.
Ja ylipäätään länsimaisten hippien palvomat itämaiset uskonnot johtavat todella raakoihin yhteiskuntiin, esim. karman lain, jälleensyntymisopin, kastilaitoksen yms. osalta - sillä huono-osaisia ei auteta, koska ajatellaan näiden itse ansainneen huonon kohtalonsa. Rikkaat vain potkivat alastomia katulapsia pois tieltään.
Ja kastittomanhan saa monin paikoin esim. hakata, raiskata ja jopa tappaa rangaistuksetta, minkä takia kastittomien eli dalitien parissa kristinuskon evankeliumi eli ilosanoma leviääkin ilahduttavasti tänä päivänä; näin nämä ihmiset saavat tietää olevansa aivan yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin.

Islamissa ihmiset jaetaan muslimeihin ja dhimmeihin/kuffareihin, joita kohdellaan eri tavoin ja viholliset käsketään tappamaan. Kristinusko onkin ainoa, jossa meitä vaaditaan rakastamaan jopa vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojiemmekin puolesta - vaikka tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty - jotta nämäkin löytäisivät Jeesuksen Kristuksen itsekin ja tekisivät parannuksen. Ja ylipäätään vaaditaan kohtelemaan kaikkia samoin kuin toivoisi itseäänkin kohdeltavan; siksihän myös mm. ateisteillekin kerrotaan Helvetistä, jotta nämä eivät joutuisi sinne ja sitten ajattelisi, että miksi kukaan ei kertonut meille.
Raamattu sanoo, että "Hedelmistään puu tunnetaan" - ja siksi juutalais-kristillisille arvoille perustuvat maat ovatkin olleet parhaita paikkoja elää myös ihan maallistakin elämää.
Esim. rikkaissa muslimimaissa jossakin Persianlahdellakin, niin ei tunnusteta yleisiä ihmisoikeuksia lainkaan, vähemmistöjä vainotaan ja naisia alistetaan - eikä syy ole köyhyys, vaan islamin hedelmät!

Lähettänyt käyttäjä

Ennen kristinuskoa ei tunnettu ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat yhtä arvokkaita!
Siksi kristinusko levisikin aluksi varsinkin köyhien, naisten ja muiden marginaaliin kuuluvien ryhmien keskuudessa - ja huolimatta siitäkin, että yhtä apostolia lukuunottamatta kaikki apostolit kokivat väkivaltaisen kuoleman, niin kristinusko nousi maailman suurimmaksi uskonnoksi.
Organisoitu köyhien auttaminen, ensimmäinen eläinsuojeluliike, orjuuden lakkautus, Suomessa lukutaidon levittäminen ja ylipäätään suomen kirjakielistäminen - näiden kaikkien taustalla oli kristinusko.

Hengellisellä tasolla kaikki kristityt kuuluvat vieläpä yhteen ja samaan Kristuksen seurakuntaankin - ja kaikki ovat myös kutsuttuja, kaikki ateistitkin Kettua myöden, vaikka moni jättääkin tulematta!

Toki kristinuskoakin on väärinkäytetty, kun maallinen valta ja mammona on nostettu epäjumalaksi. Osittain Suomen ev. lut. kirkkokin luopuu Raamatun Sanasta juuri siksi, että on niin rikas - ja sitä kautta siis omnipotentti, omahyväinen ja tottelematon Jumalan edessä. Ylimmät papit, jotka eivät ole tietenkään uskossakaan, eivät pelkää enää Jumalaa, vaan vain verotulojen menetystä - ja kirkosta on tullut portto- ja luopiokirkko!

Lähettänyt käyttäjä

En ole koskaan tajunnut vassarien kristinuskovihaa, kun kuitenkin Raamattu tarjoaa suurimman lohdun juuri huono-osaisille; elävää vettä!

Raamattu myös tykittää niin vahvasti vaivaisten, kärsivien ja muiden halveksumien puolesta, että sen rinnalla Kettu ja moni muu vassari on suorastaan öykkärikapitalistien yms. asianajaja...

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä David ja Dion. Kirjoitat, että kärsimys ei johtuisi kristinuskon jumalasta, vaan olisi seurausta ihmisen vapaasta tahdosta. Et kuitenkaan pysty loogisesti vastamaan kysymykseen, jota jo lapsena mietin: "Mitä pahaa, syntiä, vastasyntynyt on tehnyt ansaitakseen nälkäkuoleman?" Ei siihen ole muuta loogista vastausta, kuin että koko jumalaa ei ole olemassa. Toinen vaihtoehto on se, että kristinuskon omnipotentti jumala on itse asiassa epäoikeudenmukainen ja julma.

Tässä ketjussa suuri osa uskonnon kannattajista käyttäytyy varsin hyökkäävästi. Joku siellä totesi kaikki muut uskonnot kaikin puolin huonoiksi, ja kristinuskon hyväksi. Lisäksi perusteetta leimattiin uskonnottomat hipeiksi ja vasemmistolaisiksi. Ei tainnut sentään kukaan nimittää moraalittomiksi ja narsisteiksi - sellaiseen olen törmännyt muissa yhteyksissä. Joskus myös esiintyy väitteitä siitä, että uskonnottomat olisivat liitossa paholaisen kanssa (Väitehän on täysin absurdi, sillä uskonnoton ei tietenkään usko mihinkään satuolentoihin).

Kyllä uskonnottomuutta on paljon kaikenlaisten ihmisten keskuudessa. Uskonnottomuus leviää, vaikka sitä ei juuri kukaan aktiivisesti levitä. Lapsia ei enää kasteta, nuoret eivät käy rippikoulua ja hautajaisista tulee uskonnottomia. Ja hyvä niin.

Joku kommentoi ketjussa, että miten uskontojen kävisi, jos niitä ei mitenkään tuputettaisi lapsille ja nuorille. Vasta täysi-ikäisyyden saavutettuaan ihmiselle tarjottaisiin elämänsä ensimmäinen tietopaketti kustakin uskonnosta ja ihminen tekisi sen perusteella valintansa. Tietenkin mukana olisi myös uskonnoton vaihtoehto. Miten ihmiset valitsisivat?

Itselleni on päivänselvää, että juuri tämän takia uskonnot pitävät niin raivoisasti kiinni vanhempien oikeudesta aivopestä lapsiaan, koulun oikeudesta tunnustukselliseen uskonnonopetukseen, seremonioista ja lopulta pelosta joutua ikuiseen kadotukseen jos kieltäytyy uskomasta. Ympyrä sulkeutuu ja päädymme Katja Koivun mummoon. Kysymys on lopulta pelosta - uskallatko olla uskomatta?

Lähettänyt käyttäjä

Nimin. otsikolla loogisuudesta : "Hyvä David ja Dion. Kirjoitat, että kärsimys ei johtuisi kristinuskon jumalasta, vaan olisi seurausta ihmisen vapaasta tahdosta. Et kuitenkaan pysty loogisesti vastamaan kysymykseen, jota jo lapsena mietin: "Mitä pahaa, syntiä, vastasyntynyt on tehnyt ansaitakseen nälkäkuoleman?"
Ei siihen ole muuta loogista vastausta, kuin että koko jumalaa ei ole olemassa. Toinen vaihtoehto on se, että kristinuskon omnipotentti jumala on itse asiassa epäoikeudenmukainen ja julma."

Ihmiskunnalla on kyllä resurssit poistaa esim. nälkäkuolemat - halu vain puuttuu.
Eli ihminen itse valitsee itsekkyyden ja piittaamattomuuden maailmassa.
Ihminen aiheuttaa toimillaan jopa luonnonkatastrofejakin - tappaa eläimiä sukupuuttoon jne.
Rikollisetkin ovat usein kasvaneet huonoissa oloissa, eikä kukaan ole tehnyt mitään - ja sitten välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus tuottaa omanlaistaan hedelmää - kuin kaatuvat dominonappulat.
Eli kun kristittynä näen kuvia nälkäänäkevistä - niin tunnen, että se on minun tai oikeastaan meidän kaikkien ihmisten itsekkyyden ja esim. ihan vain laiskuutemmekin syytä, koska hyvin pieneen jää auttaminen niin kovin usein, vaikka kuinka kauhisteltaisiin.
Mutta yleisesti ottaen uskovat kristityt kyllä tekevät Suomessa ja ulkomaillakin todella paljon työtä ja lahjoittavat paljon rahaa köyhien, kodittomien, päihdeongelmaisten, vankien yms. ryhmien hyväksi - paljon enemmän kuin moni ateisti, joka halveksuu kristittyjä vakaumuksellisesti, kuten Kettu.

Kuollut lapsi menee Jumalan tykö, jossa hänellä on asiat paremmin kuin ne voisivat olla koskaan maan päällä. Jumala yksin tietää, miksi joku eli vain pienen hetken. Ylipäätään jonkun tietyn ihmisyksilön kuolemalla on hyvin erilaisia vaikutuksia toisiin ihmisiin, jopa aivan vieraisiinkin - siis kun miettii kokonaisuutta. Joskus jopa positiivisiakin, kun moni herää ja ryhtyy auttamaan.

Mutta ylipäätään on niin, että ihmiskunta ja ihminen aiheuttaa itse pahaa sekä toisille että monesti myös itselleenkin; iso ongelmahan on sekin, etenkin Suomen kaltaisessa itsemurhien luvatussa maassa, että moni ei kykene rakastamaan itseäänkään.

Kristinuskon näkökulmasta elämä maan päällä on vain lyhyt hetki - iäisyys alkaa vasta kuoleman jälkeen. Ja Jumala on pyyhkivä joka ainoan kyyneleen.
Kristitylle maan päällä on parhaimmillaankin vain etkot - pirskeet ovat vasta rajan takana.

Lähettänyt käyttäjä

Nimin. otsikolla loogisuudesta : "Joskus myös esiintyy väitteitä siitä, että uskonnottomat olisivat liitossa paholaisen kanssa (Väitehän on täysin absurdi, sillä uskonnoton ei tietenkään usko mihinkään satuolentoihin)."

Kristinuskon näkökulmasta on niin, että jos et ole Jeesuksen oma, niin olet Saatanan oma - muuta vaihtoehtoa ei ole. Se ettei ateisti usko Jumalan tai Saatanan olemassaoloon ei siis ole ratkaisevaa - jos asioita katsotaan kristinuskon näkökulmasta.
Ja itse asiassa usein onkin niin, että kristitty on se, johon petkuttava Saatanakin hakee yhteyttä enemmän - koska ateisti onkin jo plakkarissa ja ns. omissa joukoissa.
Siis tähän tyyliin:
"Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. 9 Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. "

Ateisti ei ole kristityn mielestä paha, koska Jumala on luonut hänetkin hyväksi, omaksi kuvakseen - vaan väärällä tiellä, sillä joka vie kadotukseen!
Toki on sitten aktiivisia Saatanan palvojiakin, mutta he ovat hiukan eri juttu. Kristittykin joutuu kuitenkin painimaan pimeyden henkivaltojen vastaan - mutta Jeesus on vahvempi ja väkevä apumme.
Ja Jeesus kyllä kutsuu jokaista ateistiakin - jokainen saa mahdollisuuden lähteä messiin, valinta on oma :)

"Kyllä uskonnottomuutta on paljon kaikenlaisten ihmisten keskuudessa. Uskonnottomuus leviää, vaikka sitä ei juuri kukaan aktiivisesti levitä. Lapsia ei enää kasteta, nuoret eivät käy rippikoulua ja hautajaisista tulee uskonnottomia. Ja hyvä niin. "

Uskonnot eivät silti ole häviämässä maailmasta mihinkään. Ja esim. Suomen ev.lut. kirkko menettää kyllä uskovia kristittyjäkin jäsenistöstään, koska on jo niin pitkälle hylännyt Raamatun Sanan, eikä siten kykene enää tarjoamaan hengellistä ravintoa. Vapaat suunnat keräävät väkeä.
Tosin kristityn näkökulmasta on ikävää, että myös esim. uuspakanallisuus ja erilaiset uudet uskonnotkin leviävät - sillä kristinuskon näkökulmasta ne palvelevat sen toisen osapuolen tarkoitusta eli Saatanan.

Lähettänyt käyttäjä

Mukajumalanne on kovin raaka ja kylmä, varsinainen paskiainen. Omnipotenttinahan jumaluus toki tietää kaiken tulevankin ja siten sen, millaisia valintoja kukin kuolevainen tekee, vai eikö hän olekaan kaikkivoipa? Enemmän tuntuu vaativankin kuin itseltään - pieni kuolevainen ei ymmärrä tutkimattomia teitä, mistä häntä kamalasti rangaistaan. Itserakaskin tuo hahmo on, pitää pyllistellä ja rukoilla armoa tai vihastuu hän kovin.

Lähettänyt käyttäjä

Nimim. eidzei: "Mukajumalanne on kovin raaka ja kylmä, varsinainen paskiainen. Omnipotenttinahan jumaluus toki tietää kaiken tulevankin ja siten sen, millaisia valintoja kukin kuolevainen tekee, vai eikö hän olekaan kaikkivoipa? Enemmän tuntuu vaativankin kuin itseltään - pieni kuolevainen ei ymmärrä tutkimattomia teitä, mistä häntä kamalasti rangaistaan. Itserakaskin tuo hahmo on, pitää pyllistellä ja rukoilla armoa tai vihastuu hän kovin."

Vapaa tahto on nimenomaan sitä, että ihminen saa itse valita hyvän ja pahan väliltä - ja liian moni valitsee pahan ihan liian usein. Maailma olisi paratiisi ilman syntiinlankeemusta.
Moni ihminen luulee itse olevansa kaikkivoipa.

Jumala ei kiusaa ketään, se on se toinen osapuoli. Luoja kyllä tietää, mikä on luodulle parhaaksi ja ilmoittaa siitä meille Sanansa kautta, mutta ihminen kapinoi vastaan ja kärsii sitten nahoissaan.

Lähettänyt käyttäjä

"Joku siellä totesi kaikki muut uskonnot kaikin puolin huonoiksi, ja kristinuskon hyväksi."

Islamin hedelmiä voi tarkastella katsomalla muslimimaiden todellisuutta - oli kyse sitten rikkaasta tai köyhästä muslimimaasta. Mutta makuasioitakin tottakai.

Tai entä hindulaisessa Intiassa kastijaonkin lisäksi - "miltä kuulostaisi jos maan hallituspuolue toivottaisi iskulauseenaan "muslimit Pakistaniin ja kristityt hautaan"? "

Kristityissä länsimaissa, niiden yhteiskunnissa ja perusarvoissa - on vaan paljon hyvää ja yksi syy siihen ovat juurikin juutalais-kristilliset juuret.

Lähettänyt käyttäjä

Ajatusketjua uskovan kirjoituksesta: Kristinuskossa on omnipotentti hyvä jumala, joka antaa ihmiselle vapaan tahdon. Ihmiset valitsevat tehdä pahaa - joko aktiivisesti tai passiivisesti - jonka johdosta vastasyntynyt lapsi kuolee nälkään. Kuollut lapsi menee hyvän omnipotentin jumalan luokse, missä lapsella on hyvä olla. Ja sitten, samalta kirjoittajalta tulee tämä: "Jumala yksin tietää, miksi joku eli vain pienen hetken."

Ensin uskova yrittää selittää vastasyntyneen lapsen kuoleman loogisuutta ja sitten kuitenkin toteaa, että vain jumala ne syyt tietää. Uskonnottoman on mahdotonta ymmärtää tällaista logiikkaa. Uskonnottomalta näyttää puuttuvan tarve olla jonkun suuremman ja voimakkaamman huomassa. Jos minulla sellainen tarve olisi, minäkin olisin uskovainen.

Olen korkeasti koulutettu ja kohtuullisen älykkäänä pidetty ihminen. Silti, minä en yksinkertaisesti ymmärrä uskovien tulkintoja ja selityksiä kristinuskosta. Muihin uskontoihin olen tutustunut vain päällisin puolin (vaikkakin kokemukseni mukaan taidan tietää niistä paljon enemmän kuin keskiverto kristinuskoinen), ja ne vaikuttavat aivan yhtä epäloogisilta. Uskonnot eivät uppoa minuun. Ne eivät herätä minussa toivoa, vaan ainoastaan närkästystä kaikkien niiden voimavarojen hukkaamisesta, joita niihin on ihmiskunnan historiassa käytetty. Jos ne varat olisi käytetty ihmiskunnan todelliseksi hyväksi, mikä olisi tilanne nyt?

Tähän ketjuun kirjoittaneet kristityt ovat sivuuttaneet tyystin pohdinnan kristinuskon jumalan oikeellisuudesta verrattuna niihin tuhansiin muihin jumaliin. Mihin valintanne juuri kristinuskoon perustuu? Siihen, että teidän on kasvatettu siihen uskontoon. Kyseessä on kaikkea muuta kuin oma valintanne.

Kukaan ei myöskään vastannut pohdintaan, mitä tapahtuisi, jos ihmiset saisivat kuulla kaikista uskonnoista vasta aikuisina ja he tekisivät valintansa sen perusteella. Uskonnottoman kannalta ihmisten palvomat jumalat voidaan asettaa korkeintaan sellaiseen järjestykseen, jossa heitä arvioidaan heidän maan päällä aiheuttamansa globaalin kokonaishyödyn kautta.

Pidän uskontoja paljon loogisempana käsitystä, että me ihmisetkin olemme vain osa tätä kaikkea elämää maapallolla, osa luonnon kiertokulkua. Kun kuolemme, kehomme maatuu ja me ihmisinä jäämme korkeintaan muiden ihmisten muistoihin geeniperimämme leviämisen lisäksi.

Tämä ei ole lohduton käsitys, eikä moraaliton. Peloton se on, sillä huolimatta yhteiskunnan ahkerasta aivopesusta lapsuudessani, nuoruudessani ja osittain vielä aikuiselämässänikin, en koe pelkoa. En pelkää joutuvani kadotukseen. Viime vuosina joitakin rakkaimpiani on kuollut. Osalla oli tavalliset ev.ut.hautajaiset, osalla uskonnottomat. Uskonnottomat tuntuivat aidommilta ja rehellisemmiltä. Ei tullut viime hetken hätää uskonnottoman rakkaimpani kuoleman jälkeisestä elämästä, eikä omastani.

Lähettänyt käyttäjä

"Ateisti ei tajua, että uskova kristitty se vasta vastuuta tunteekin, koska ihminen laitetaan vastuuseen jokaisesta ajatuksestakin, jokaisesta sanastaan ja jokaisesta teostaan - Jumalalle, jolla on valta tuomita meidät jopa kadotukseen, johon me siis aivan oikeasti uskomme. Kuitenkin kristitty tietää ja tuntee, että oikein tekemällä auttaa paitsi muita ja joskus myös itseäänkin, niin myös elää uskoaan todeksi ja tuntee yhteyttä Jumalaan."

Samaan aikaan uskovaisella on pelko päällä, että mitä ja miten se jumala nyt sitten tämän tulkitsee. Tekeekö uskova nyt oikein? Onko tulkinnut oikein? Pitääkö hyväksyä homot vai tuomita heidät? Saako nainen olla pappi? Pitääkö auttaa toiseen jumalaan uskovaa? Uskovalla on miinoitettu kenttä edessään. Joutuuko uskova sittenkin ikuiseen kadotukseen? Tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään, hyvistä yrityksistään huolimatta?

Pelkästään kristinuskostakin on vaikka minkälaisia tulkintoja, ihan evlut-kirkon sisälläkin. Uskontunnustus sisältää tietyn käsityksen. Jostain joskus luin, että suurin osa evlut-kirkon jäsenistäkään ei enää usko uskontunnustuksen tekstiin. Sitten on kaikki lahkot, jehovantodistajat ja helluntailaiset ja muut. Näitä on loputtomiin.

Uskonnottoman käsityksen mukaan nämä eri suuntaukset ovat syntyneet uskovien epätoivoisista yrityksistä tulkita beduiinikansojen tarinakirjaa sillä ainoalla oikealla tavalla, jotta oma taivaspaikka olisi taattu. Epäselvästi tahtonsa esittänyt omnipotentti jumala rankaisee väärästä käytöksestä.

Miten ihmiset valitsisivat, jos kuulisivat eri uskonnoista vasta aikuistuttuaan?

Lähettänyt käyttäjä

Jokainen perjantai olisi uskonnollinen vapaapäivä – paras tarjous mihin olen tähän mennessä uskonnoissa törmännyt.

Ja turha nillittää etteikö se olisi uskonto siinä missä muutkin mielikuvituskehitelmät. Ainoa ero pastafarismin ja valtauskontojen kesken on jäsenmäärä. Pienestä se kristinuskokin alkoi :)

Kiitos vielä Katjalle kirjoituksesta ja Ylelle sen julkaisusta.

Lähettänyt käyttäjä

Ajatuksiani tuohon pohdintaasi mitä pieni vastasyntynyt lapsi on tehnyt syntiä, jotta saa nälkäkuoleman kohtalon? Ei mitään. Mutta ei häntä myöskään tuomita, vaan hän saa kasvaa taivaan kodissa. Ja mikä tämän lapsen on ajanut nälkäkuolemaan? Aikuisten ihmisten synti, sodat? Itse tulin parikymppisenä uskoon ja minua ahdisti aivan mielettömästi kaikki paha mitä maailmassa on. Liian julmalta se minusta tuntui. Rukoiltaessa sain kuitenkin erityisen rauhan näiden asioiden suhteen. Jumalan rakkaus ja armo on suurempi kuin uskommekaan. Taivaaseen päätyy sellaisiakin, joita täällä tuomitsemme rankallakin kädellä. Kukaan ei voi sanoa kuka sinne pääsee ja kuka ei (ainoastaan lapset ja vammaiset, jotka eivät tällaista päätöstä pysty tekemään, pääsevät automaattisesti, koska taivas on lasten kaltainen), kaikki riippuu sydämen kääntymisestä. Jopa avionrikkojat, murhaajat yms.. mitä syntiä nyt kukin on keksinyt, voivat päästä taivaaseen jos tekevät parannuksen ja kääntyvät Jeesuksen puoleen. Ja usko ei ole vain uskoa, se on elämää. Myöskin sinua näyttää häiritsevän kovasti tuo asia että lapsesta asti "aivopestään". Vaikka itsekin sain elää uskovaisen mummon kanssa, ei minulle uskoa koskaan tuputettu. Koen itsekin että parempi antaa lasten olla lapsia ja varjella vaan pahalta, jättää lapset Jeesukselle rukouksessa. Ihmisluonto on jo sellainen, ettei sitä parane liian tiukkaan muottiin ahtaa, sieltä tullaan kapinoimalla ulos. Esimerkkinä oleminen on tärkeämpää. Maailmassa on pahuutta ja se on kyllä lähtöisin ihmisistä, ei Jumalasta. Jumalan avulla voimme päästä pois tästä pahasta. Yksinkertaista, mutta joillekin hyvin vaikeaa.

Lähettänyt käyttäjä

Meillä ei ole virallista asemaa. Joissakin sivistysvaltioissa Hänen Nuudeliutensa seuraajat saavat suorittaa pyhiä toimituksia virallisestikin. Rukoilkaamme.

PASTA MEIDÄN

Pasta meidän, joka olet taikinasta.
Valutetut olkoot nauhasi. Tulkoon sinun kattauksesi. Toteutukoon sinun täyteläisyytesi myös kotona niin kuin ravintolassa.

Anna meille meidän jokapäiväinen kastikkeemme. Ja anna meille meidän pöytätapamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat pastansa liisteröineet.

Äläkä saata meitä karppaukseen tai päästä meitä pestosta. Sillä sinun on kastike, pasta ja siivilä, ikuisesti.

R’Amen

Lähettänyt käyttäjä

Hiljainen uskonnoton pohtii tuolla että kristitty pohtii pelokkaana esim. pitäisikö homot tuomita. No ei pitäisi, koska tuomita voi vain Jumala, ei ihminen. Älkää tuomitko, ettei tuomittaisi... Ajattelen kyllä näin, että ei Jumala viilaa pilkkuja. Tuomiokysymyksessä on kysy isommasta kokonaisuudesta. Ihmisen sydämen asenteesta. Ja hiljainen uskonnoton: kyllä parhaansa yrittäminen varmasti riittää. Jumalan tuomio on aina oikeudenmukainen, sellainen, jonka jokainen omalla kohdallaan tulee aikanaan hyväksymään. Palaset loksahtavat kohdilleen ja elämän kummalliset käänteet näyttäytyvät suurena, eheänä ja täydellisenä kuvana. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa tie ja tarina ja Jumala tuntee ihmisestä kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten. Ja varmasti Jumala säälii ihmistä ja rakastaa häntä aina kaikesta vajavuudesta huolimatta.

Lähettänyt käyttäjä

Te kristitythän olette ihan pahimpia tuomitsijoita. Ei uskontokuntaanne kirjoituksista niin hyvin tunneta kuin julmuuksistanne. Sitten toteatte, että ei ne ole oikeita uskovia, jotka sitä ja tätä tekevät. No, se teidän uskontonne on lyömäaseenne ja se on pohjustettu teidän järkyttävissä "pyhissä" kirjoituksissanne. Teot puhuvat. Teidän uskonne on kylmä, se janoaa kostoa. Miksi teillä edes on moinen konsepti kuin ikuinen rangaistus ja kärsimys? Miksi uskotte ihmisten kirjoittamaan ja todistetusti lukuisat kerrat moderoituun kirjasarjaan, jonka tarkoitus on iät ja kaiket ollut vain viedä rahvasta kuin sikaa narussa?

Lähettänyt käyttäjä

Juu, kyllä näin on niinkuin sanot eidzei. En osaa sanoa mikä meitä vaivaa, mutta en osaa sanoa sitäkään, mikä saa minut uskomaan Jumalaan, aina vaan. Ja löytämään siitä myös jotain hyvää ja armollista. Vissin joku palikka on hukassa? Mutta en kyllä ole koskaan mieltänyt tuota ikuista rangaistusta ja kärsimystä mitenkään negatiivisesti. Se edustaa mulle enemmänkin parannuakeinoa, uudeksitulemista, puhdistumista tms. Uutta elämää. Ihmiset nimenomaan on nuo kirjat (raamatusta jos puhut) kirjoittaneet, Jumalan tahdosta. Kirjoitusajankohta on siis niin ammoin, että se koko elämäntapa ja tyyli on nykyihmisen jotenkin ymmärrettävä. Ihmiset kirjoittivat asiat, eivät nykyajan tasoisella uuden ajan ajattelulla, vaan monta tuhatta vuotta sitten edustamilla käsitteillä ja elämäntyylillä ym. Vanha testamentti on paikoin aika "karua" tekstiä. Ne ydinajatukset, jotka on kirjattu nimenomaan uuteen testamenttiin, löytyy sieltä kirkkaimmillaan. Se mikä kristityn osa olisi parhaimmillaan. Mutta sen todeksi eläminen onkin erityisesti meille hyvin haasteellista, niinkuin kirjoitit. On terveellistä lukea näitä muiden ajatuksia kristityistä. Pistää miettimään, missä oikein menemme?

Lähettänyt käyttäjä

Erä ajatusvinouma tekstissä osui simiini. "Minulle hän oli tärkeä, samoin suvulleni, muulle ihmiskunnalle ei niinkään. Yksi mummo vain." Väärin.

Jos Kirsti Inkeri Heikkinen ei olisi synnyttänyt viittä lasta, jos Kirsti Inkeri Heikkinen ei olisi ajatellut ja pitänyt tärkeänä lastensa kouluttamista, tuskin Suomen kulttuurielämää olisi rikastuttanut kirjailija nimeltään Katja Kettu. Koska Katja Kettu on isoäitinsäkin elämän ansiosta kirjailija ja hänen kirjoittamansa ajatukset vaikuttavat muihin ihmisiin, niin Kirsti Inkeri Heikkinen on ihmiskunnalle merkittävä henkilö.

Me emme tee itseämme, vaan kasvamme aikuisiksi monien ennen meitä eläneiden päätösten, valintojen, syden ja seurausten summana. Mitä me sitten itsellemme aikuisina teemme, se on meidän kunkin päätettävissä. Kuten myös se, miten me saattelemme seuraavan sukupolven matkaan.

Kirsti Inkeri Heikkinen, teki paljon tälle ihmiskunnalle. Hän ei ollut vain mummo. Hän on yksi niistä viisaista esivanhemmistamme, joiden takia ihmiskuntamme rikastuu mm. kirjallisuuden kautta.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!