Hyppää pääsisältöön

Tutkija varoittaa: Rasistisista möläytyksistä nousevat kohut hyödyttävät populisteja

Siluettikuva hahmosta megafonikädessä, oranssi tausta.
Siluettikuva hahmosta megafonikädessä, oranssi tausta. Kuva: Pixabay kaiuttimet,megafoni,Siluetti

Poliitikkojen rasistiset tölväisyt ylittävät uutiskynnyksen helposti ja herättävät suuren kohun. Populistit tuntevat julkisuuden logiikan ja käyttävät sitä myös hyväksi. Toisinaan äänekäs rasisminvastustus voi kääntyä hyviä tarkoituksiaan vastaan: rasistinen puhe saa lisää huomiota ja tavoittaa enemmän ihmisiä.

– Oikeistopopulistia puolueita on haastettu niiden suhteesta rasistisiin liikkeisiin tai rasistiseen puheeseen, mutta niiden kannatus ei ole taittunut, eivätkä toimintamahdollisuudet ole olennaisesti kaventuneet. Tästä on esimerkkejä vaikka kuinka monesta Euroopan maasta, sanoo tutkija Niko Hatakka.

Mitä puutteita on nykyisessä tavassa käsitellä rasismia ja sen suhdetta poliittisiin puolueisiin julkisuudessa? Entä mikä rooli empatialla voisi olla rasismin vastustamisessa, vaikka se ensiajatuksella tuntuisikin vaikealta?

Rasismin vastustamisen sudenkuopat

1. Tavoitteet vs. tulokset – lisää näkyvyyttä rasistiselle retoriikalle?
Tavoite on selkeä: rasismin vähentäminen. Mutta millaisia ovat tulokset? Jos rasisminvastainen puhe kiinnittää huomiota vain siihen, että “yhteiskunnassa on rasismia”, argumentointi jää kesken, Hatakka sanoo. Hän on tohtorikoulutettava Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa ja valmistelee väitöskirjaa verkon populistisista vastajulkisuuksista ja niiden suhteesta perinteiseen poliittiseen journalismiin ja puolueisiin.

Samanaikaisesti, kun rasistinen retoriikka halutaan tuomita, se saa lisää näkyvyyttä julkisuudessa ja tavoittaa aiempaa suuremman joukon ihmisiä.

Poliitikkojen rasistiseen puheeseen puuttumisessa on Hatakan mukaan toistuva ongelma: samanaikaisesti, kun rasistinen retoriikka halutaan tuomita, se saa lisää näkyvyyttä julkisuudessa ja tavoittaa aiempaa suuremman joukon ihmisiä. Hänen havaintonsa on hätkähdyttävä:

– Jos maahanmuuttovastaisen puheen rasistisuuteen kiinnitetään voimakkaasti huomiota, se saattaa kasvattaa oikeistopopulistien mahdollisuuksia tavoittaa rasistisia äänestäjäjoukkoja.

Oikeistopopulistinen ikiliikkuja

Rasistinen, seksistinen ja muu normeja rikkova puhe saa helposti huomiota mediassa. Oikeistopopulistiset toimijat ovat hyvin tietoisia siitä herkkyydestä, jolla provokatiivisia lausuntoja julkisuudessa käsitellään.

Niko Hatakka nostaa esiin oikeistopopulistisen ikiliikkujan käsitteen, jonka on lanseerannut professori ja kielitieteilijä Ruth Wodak.

Hyvää tarkoittavat toimittajat ja poliitikot astuvat toistuvasti ikiliikkujan ansaan ja nostavat populistien agendan päivän puheenaiheeksi. Hatakan mukaan erityisesti klikkejä kalastelevat mediat heittäytyvät populistien äänenkannattajiksi, tahtoivat sitä tai eivät.

– Monitulkintaisilla lausunnoilla pyritään provosoimaan journalisteja ja poliittisia vastustajia ja luomaan kohuja, joita selvitellään parhaassa tapauksessa viikkotolkulla, Hatakka luonnehtii.

Lopulta kohun aikaansaajat selviävät hyvinkin pienillä kolhuilla julkisuuden pyörityksestä, tai ovat jopa onnistuneet lujittamaan asemiaan omien kannattajiensa keskuudessa esiintymällä väärinymmärrettyinä uhreina.

Kannattaisiko yksittäinen rasistinen kommentti sitten joskus jättää ilman suurempaa huomiota, ikään kuin vaieta kuoliaaksi? Vaikea kysymys niin toimittajille kuin sosiaalisen median käyttäjille.

2. Huonot perustelut: polttoainetta vastahyökkäykselle

Oikeistopopulistiset toimijat esittäytyvät kannattajiensa silmissä mielellään uhreina. Usein toistuva väite on, että heidät yritetään sulkea julkisen keskustelun ulkopuolelle tai että heidät ymmärretään väärin.

– Heppoiset rasismisyytökset ovat helposti valjastettavissa osaksi vastasyytöstä, jonka avulla rakennetaan yhteenkuuluvuutta ja viholliskuvia. Kun tavoitteena on vähentää rasismia, syytöksen esittäminen ilman mietittyjä perusteluja ei ole välttämättä hyödyllistä, Hatakka pohtii.

Heppoiset rasismisyytökset ovat helposti valjastettavissa osaksi vastasyytöstä, jonka avulla rakennetaan yhteenkuuluvuutta ja viholliskuvia.― Tutkija Niko Hatakka

3. Rasistiksi syyttäminen voi vieraannuttaa

Nettiaikana ihmiset voivat kuulua erilaisiin ryhmiin, mutta kokevat silti säilyttävänsä itsemääräämisoikeutensa. Ryhmän jäsenet määrittelevät mielestään itse sen, mitä ryhmä tavoittelee ja minkälaisin keinoin. Hatakan mukaan nykyisin ei ole itsestään selvää, että tiettyyn poliittiseen liikkeeseen samaistuvat tyypit jakaisivat automaattisesti samankaltaisen arvopohjan ja käsityksen sopivan puheen rajoista.

Jos julkisessa keskustelussa kokonainen ryhmä leimataan rasisteiksi, on riski, että suuri joukko ihmisiä tuntee tulleensa väärin leimatuksi. He saattavat tuntea saavansa enemmän tukea ryhmältä ja kiinnittyä sen ajatuksiin entistä tiukemmin.

Rasismisyytös on vakava väite, joka herättää yleensä sen kohteessa voimakkaan tunnereaktion, Hatakka muistuttaa.

– Aggressiivinen rasisminvastustus voi vieraannuttaa sellaisia tyyppejä, jotka kokevat tulleensa syytetyksi rasismista perusteetta. Ja kun syytöksiä esitetään, teon tai puheen rasistisuus kannattaisi selvästi osoittaa tai määritellä.

Näkökulma Yhdysvalloista: liberaalit Trumpin asialla?

Kannattaako ihminen lokeroida yksittäisen teon perusteella, oli kyseessä Facebook-jako tai äänestyspäätös? Yhdysvalloissa on pohdittu samaa presidentinvaalien jälkimainingeissa, jossa rajalinjat presidentti Donald Trumpin puolustajien ja vastustajien välillä ovat syvät.

New York Timesin helmikuussa ilmestyneessä artikkelissa pohdittiin, auttavatko liberaalit tahtomattaan Trumpia. Trump on tunnettu tavastaan hyökätä eri ihmisryhmien kimppuun, mutta myös hänen vastustajansa ovat syyllistyneet nimittelyyn ja julkiseen häpäisyyn, mikä vaikuttaa saavan monet tukemaan Trumpia entistä voimallisemmin.

Huomattavaa on, että ensimmäisissä Trumpin virkaanastumisen jälkeen tehdyissä kyselytutkimuksissa 70 prosenttia keskustaoikeistolaisista ja maltillisista äänestäjistä ilmoitti hyväksyvänsä Trumpin toiminnan presidenttinä.

Myös lehden tähtitoimittaja Nicholas Kristof muistutti helmikuun lopussa julkaistussa kolumnissaan, etteivät Trumpia äänestäneet edusta vihollista presidenttiä vastustaville. Vastustakaa politiikkaa ja tekoja, mutta älkää leimatko äänestäjiä, Kristof vetosi liberaalina tunnetun sanomalehden lukijoihin. Ihmiset ovat monimutkaisia, eikä stereotyypittelystä ole apua.

Valokeilaan johtajat ja vastuuhenkilöt

Mutta eihän rasismista voi vaieta? Rasistisia ajatuksia levittävien tahojen tavoitteena voi olla luoda toivottomuutta ja vaientaa toisinajattelijat, eikä siihen pidä alistua.

Yksittäisten henkilöiden lausahduksiin kiinnitetään paljon huomiota, kun taas poliittisia johtohahmoja ei riittävästi saada tilille heidän tavastaan sallia rasismin hyödyntämistä. Näin voisi tiivistää päätelmät, joita Hatakka on aineistonsa pohjalta tehnyt.

Yksittäisten henkilöiden lausahduksiin kiinnitetään paljon huomiota, kun taas poliittisia johtohahmoja ei riittävästi saada tilille heidän tavastaan sallia rasismin hyödyntämistä.

Miten rasismisyytöksiin vastataan?

Toimittajien ja kansalaisten pitäisi vaatia poliittisia johtajia ottamaan enemmän vastuuta ja yksiselitteisesti tuomitsemaan rasismia hyödyntävien henkilöiden teot ja puheet. Tätä vasten on hyvä tietää, millaisia strategioita oikeistopopulistipuolueet käyttävät vastatessaan rasismisyytöksiin.

Hatakka on yhdessä tutkijakollegoidensa Mari K. Niemen ja Matti Välimäen kanssa tuoreessa tutkimuksessaan paneutunut näihin strategioihin ja jaotellut ne kahteen luokkaan:

  1. Vastakkainasettelevat (konfrontationaaliset) strategiat: puolue ei myönnä, että se tai sen jäsen on tehnyt mitään väärin; syytökset yritetään kumota, ne kielletään, vältellään vastaamista ja väitetään, että puoluetta vastaan hyökätään tarkoitushakuisesti, uhriutuminen.
  2. Alistuvat strategiat: puolue myöntää ainakin jossakin määrin, että on se tai sen jäsen tehnyt jotain väärin, joskin puolue pyrkii usein selittelemään tapahtunutta ja pyytää harvoin selkeästi anteeksi. Väärintekijää rangaistaan jollakin tavalla, luvataan ettei vastaava tule toistumaan.

Näillä strategiatyypeillä on hyvin erilaiset seuraamukset omien kannattajien keskuudessa.

Hatakka ottaa esimerkiksi perussuomalaisten ja Hommafoorumin välisen suhteen. Hatakan havaintojen mukaan hommafoorumilaiset ovat menettäneet uskoaan perussuomalaisiin ja kritisoineet puoluetta ainoastaan silloin, kun Timo Soini on joutunut käyttämään alistuvia strategioita ja antamaan sanktioita tietyille henkilöille. Tällöin on syntynyt juopa poliittisen puolueen ja netissä vaikuttavien maahanmuuttokriitikoiden välille.

Soinille annetaan hänen asemaansa nähden paljonkin liikkumavaraa, hän saa jättää vastaamatta ja kommentoida esimerkiksi epämääräisin soinismein.― Tutkija Niko Hatakka

Alistuvat strategiat ovat paljon epämiellyttävämpiä ja ei-toivotumpia vastuuhenkilölle, joka haluaa ylläpitää puolueensa mahdollisuuksia hyödyntää rasistiseksi esitettyä puhetta. Usein yritetäänkin käyttää vastakkainasettelevia strategioita.

Soinin vastaukset ovat yleisesti ottaen vastakkainasettelevampia verrattuna esimerkiksi ruotsidemokraatteihin, Hatakka sanoo. Hänen mukaansa Soinille annetaan hänen asemaansa nähden paljonkin liikkumavaraa, hän saa jättää vastaamatta ja kommentoida esimerkiksi epämääräisin soinismein.

Julkisuudessa kohtuullisen pienelle huomiolle on jäänyt myös tieto, että perussuomalaiset ainoana suurista puolueista ei edellytä kevään kuntavaalien ehdokkailtaan virallista sitoutumista rasismia ja vihapuhetta vastaan.

Puhuminen monella suulla

Päättäjien laittaminen tiukoille on vaikeaa siksi, että rasismisyytöksiin vastataan usein tarkoituksellisen monitulkintaisesti. Samanaikaisesti osittain pahoitellaan ja kiistetään – tai jotkut pahoittelevat ja toiset kiistävät. Vastakkainasettelevia ja alistuvia vastausstrategioita siis sekoitetaan.

Päättäjien laittaminen tiukoille on vaikeaa siksi, että rasismisyytöksiin vastataan usein tarkoituksellisen monitulkintaisesti.

Populistipuolueet pitävät yllä kaksijakoista suhdetta rasismiin, sanoo Hatakka. Yhtäältä on tärkeää vedota suureen yleisöön sekä maltillisiin kannattajiin ja yrittää irtautua rasistisista lausunnoista. Toisaalta tavoitteena on pitää kiinni uskottavuudesta sellaisissa äänestäjissä, joihin jopa rasistisena pidettävä puhe saattaa vedota.

Puolueen reaktioon vaikuttaa se, kuinka merkittävä henkilö kohun aiheuttaja puolueelle on. Jos rasistisen tölväyksen on tehnyt henkilö, joka ei ole korkeassa asemassa, hänet saatetaan potkia pois puolueesta näyttävästi julkisuudessa. Hatakka, Niemi ja Välimäki kutsuvat artikkelissaan tällaisen menettelyn kohteeksi joutuneita henkilöitä uhripukeiksi, jotka uhrataan imagon nimissä: katsokaa nyt, miten me vastustamme rasismia.

Kohuja aiheuttavat provokatiiviset soraäänet, jotka ovat kuitenkin etäällä puolueorganisaatiosta, ovat siis tästä näkökulmasta suorastaan hyödyllisiä. Ne voivat toimia osana laajempaa viestintästrategiaa, jossa puhutaan monella suulla. Maahanmuuton kovapuheisen vastustamisen kannattajat ovat tyytyväisiä, kun kuulevat itselleen mieleistä puhetta, mutta puoluejohdon ei tarvitse tahrata käsiään.

Rivikansalaiset: keskusteluyhteyden tärkeys

Kun puhe siirtyy yksityishenkilöihin, Hatakka päätyy suosittelemaan kahta asiaa – vaikka ne tuntuisivatkin vaikeilta: empatiaa ja keskusteluyhteyttä.

On vaikeaa välttää nettikuplia, joissa kiertävät ainoastaan samanlaiset maailmantulkinnat. Se, että kuuntelee tai yrittää ymmärtää toisen ajatuksia, ei tarkoita niiden hyväksymistä tai sallimista.

Ihmisillä voi olla ennakkoluuloisia tai rasistisia ajatuksia, jotka eivät ole kuitenkaan kovin pitkälle vietyjä. Keskustelemalla voisi pyrkiä ymmärtämään, miten ihminen on päätynyt ajattelemaan niin kuin ajattelee, millaisiin havaintoihin hän näkemyksensä perustaa, Hatakka ehdottaa.

Ilman keskusteluyhteyttä ei voi tuoda esille myöskään mahdollisia ajatusvirheitä, joihin ennakkoluulot usein perustuvat. Toiselle osapuolelle on annettava mahdollisuus kyseenalaistaa oma maailmankuvansa, ja tässä juuri empatia saattaa olla avuksi.

Keskustelemalla voisi pyrkiä ymmärtämään, miten ihminen on päätynyt ajattelemaan niin kuin ajattelee, millaisiin havaintoihin hän näkemyksensä perustaa.

Yhteisen pohjan hakemista ajatustenvaihdolle, erimielisyyksistä huolimatta, kannatti myös maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen perehtynyt politiikan tutkija Pasi Saukkonen Suomen Kuvalehden haastattelussa syksyllä 2015 lehden toteuttaman monikulttuurisuutta ja suomalaisten asenteita koskevan tutkimuksen yhteydessä.

Stand up -koomikko ja käsikirjoittaja Iikka Kivi kertoi laajasti levinneessä blogikirjoituksessaan alkuvuodesta 2016, miten hän nuorempana päätyi luopumaan maahanmuuttovastaisuudestaan. Kivi toivoi, että julkisessa keskustelussa yritettäisiin ymmärtää syvällisemmin, mitkä seikat tekevät rasismista tai islamofobiasta kiinnostavia identiteetin rakennusaiheita. Ennakkoluulojen hylkäämisessä auttoi ennen kaikkea ystävien ymmärtävä tuki.

– Ihmisessä ei ole mitään niin vahvaa kuin empatia. Käytetään sitä, Kivi päätti kirjoituksensa.

Hiljainen enemmistö: korota ääntäsi

– Poliittisesti aktiivisen uusnatsin päätä keskustelulla tuskin kääntää, mutta tärkeämpiä ovatkin ne tuhannet ja tuhannet vähemmän sitoutuneet ihmiset ja sivustaseuraajat, arvioi Hatakka.

Esimerkiksi äärioikeistolaisia on kuitenkin vain kourallinen muihin suomalaisiin verrattuna: natsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeellä on 60–70 aktiivijäsentä, vaikka sen toimista kirjoitetaan julkisuudessa paljon. Toisaalta syvältäkin rasistisen liikkeen sisältä voi päästä ulos, kuten entisen natsijohtajan Esa Holapan esimerkki on osoittanut.

Hatakka muistuttaa, että internet ei ole ollut pelkästään eduksi äärioikeistolle. Netti tuo äärioikeistolaisen tai rasistisen puheen myös suuren yleisön nähtäväksi, sillä suurta osaa suljetuillakin foorumeilla käydystä keskustelusta pystytään seuraamaan.

Hiljaisessa massassa on paljon ihmisiä, jotka kannattavat liberaalin demokratian arvoja. Jos osa tästä massasta osallistuisi aktiivisemmin keskusteluun, se vähentäisi äänekkäiden yksilöiden saamaa huomiota ja vaikutusvaltaa.

Ja suomalaisten enemmistöstä tiedetään tämä: vuoden 2016 lopussa julkaistussa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mielipidekyselyssä suomalaisia huolestutti rasismi enemmän kuin maahanmuutto. Kun Suomen Kuvalehti teetti Taloustutkimuksella tutkimuksen syksyllä 2015 suomalaisten asenteista maahanmuuttoon liittyen, ainoastaan 9 prosenttia vastaajista kertoi suhtautuvansa maahanmuuttoon ja monikultuurisuuteen jyrkän kielteisesti.

Netissä äänekkäät yksilöt saavat kokoaan enemmän huomioarvoa. Suuri yleisö on usein hiljaa ja seuraa passiivisesti sivusta muutamaa äänekästä.

Hiljaisessa massassa on paljon ihmisiä, jotka kannattavat liberaalin demokratian arvoja. Jos osa tästä massasta osallistuisi aktiivisemmin keskusteluun, se vähentäisi äänekkäiden yksilöiden saamaa huomiota ja vaikutusvaltaa.

Tutkittua tietoa hiljaisesta enemmistöstä: suurin osa suomalaisista suhtautuu maahanmuuttoon myönteisesti, rasismi huolestuttaa enemmän kuin maahanmuuttajat

  • Rasismi ja poliittiset ääriliikkeet huolettavat suomalaisia enemmän kuin maahanmuuttajien tai turvapaikanhakijoiden kasvu. Lähde: Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mielipidekysely, julkaistu joulukuussa 2016
  • Yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä "Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän ihonväristään tai etnisestä taustastaan." (71% täysin samaa mieltä, 19% jokseenkin samaa mieltä). Lähde: Suomen Kuvalehden Taloustutkimuksella teettämä tutkimus elokuussa 2015.
  • Saman Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista eli 60 prosenttia suhtautuu maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen myönteisesti, joskin useimmat jonkinlaisella varauksella. Jyrkän kielteisiä eli jyrkimmän vaihtoehdon valinneita oli vain 9 prosenttia vastaajista.
  • Nuorista useampi kuin kaksi kolmesta pitää arvokkaana, että Suomessa asuu eri kulttuuritaustoja edustavia ihmisiä. Useimmilla on maahanmuuttajataustaisia ystäviä, ja enemmistö on sitä mieltä, että ulkomaalaiset ovat monipuolistaneet suomalaista kulttuuria ja että suomalaisten velvollisuutena on auttaa ja tukea maahanmuuttajia. Lähde: Nuorisobarometri 2016.
Väkijoukko Peli poikki -mielenosoituksessa syyskuussa 2016.
Rasisminvastainen Peli poikki! -mielenosoitus keräsi yli 15 000 ihmistä Helsingin keskustaan syyskuussa 2016. Väkijoukko Peli poikki -mielenosoituksessa syyskuussa 2016. Kuva: Jarno Kuusinen / AOP antirasismi,Kansalaistori,mielenosoitukset,peli poikki

Kun kohtaat rasismia arjessa

– Kun avointa rasismia kohtaa julkisella paikalla, on selvää, että sitä tulee vastustaa aina ja kaikkialla, Hatakka muistuttaa.

Rakenteellisen rasismin ja rasistisen poliittisen retoriikan vastustamisen logiikka eroaakin arjen tilanteista.

– Jos kohtaamme rasismia, vaikkapa bussissa, meillä on velvollisuus auttaa rasismin uhria, ja parhaassa tapauksessa voimme luottaa sivullisten apuun, jos itse joudumme rasismin kohteeksi.

Hatakka vertaa rasismin kohtaamista arjen tilanteissa siihen, että saapuisi onnettomuuspaikalle: tärkeintä on varmistaa, ettei tule lisää vahinkoja ja että välittömät uhrit saavat apua.

Suomen Punaisen Ristin sivuilla on neuvoja arjen rasistisessa tilanteessa toimimiseen.

Niko Hatakka on tutkija ja tohtorikoulutettava Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksessa. Hän valmistelee väitöskirjaa verkon populististista vastajulkisuuksista ja niiden suhteesta politiikan journalismiin ja puolueisiin Tutkimustyössään Hatakka on tarkastellut esimerkiksi perussuomalaisten ja Hommafoorumin julkisuussuhdetta, populistipoliitikkojen uutistulkintoja sekä maahanmuuttoa vastustavia ja rasisminvastaisia verkkoliikkeitä.

Lähteitä:
Hatakka, Niko, 2016. When logics of party politics and online activism collide: The populist Finns Party’s identity under negotiation. New Media & Society.
Niko Hatakka, Mari K Niemi, Matti Välimäki, 2017. Confrontational yet submissive: Calculated ambivalence and populist parties’ strategies of responding to racism accusations in the media. Discourse & Society.

Tässä artikkelissa ei ole kommentointimahdollisuutta.

Edit 20.3.2017: Korjattu yksi kirjoitusvirhe (soraäänet).