Hyppää pääsisältöön

Palkittu dokumentti kokosi suomalaisten ja venäläisten sotavankien kohtalot

Reijo Nikkilän vuonna 2000 ohjaama kaksiosainen dokumentti esitti ensimmäisen kerran kokonaiskuvan viime sodissamme puolin ja toisin otettujen vankien kohtaloista. Ensimmäisessä osassa Suomalaiset sotavankileirien saaristossa suomalaisvangit kertovat ankarista oloistaan neuvostoleireillä. Ohjelman toisessa osassa Ryssä perkele – sotavankina Suomessa venäläisvangit muistelevat aikaansa Suomessa ja syitä eloonjäämiseensä. Joka kolmas jatkosodassa vangittu mies kuoli vieraassa maassa.

Talvi- ja jatkosodan aikana puna-armeija otti vangiksi noin 4 500 suomalaista, suomalaiset puolestaan ottivat samana aikana vangiksi noin 70 000 neuvostoliittolaista. Suomessa olleiden neuvostovankien määrä tunnetaan melko hyvin. Suomalaisvankien osalta tiedetään varmasti vain palautettujen määrä: rajan takaa palasi hieman alle 3 000 suomalaista. Viisi heistä oli naisia.

Lukujen suuri epäsuhta selittyy osittain sillä, että suomalaiset onnistuivat jatkosodan hyökkäysvaiheessa motittamaan suuria määriä neuvostosotilaita. Suuresta lukumääräisestä erosta huolimatta kuolleisuusaste oli sama: liki kolmaosa sekä suomalais- että venäläisvangeista menehtyi vankileireillä. Suomalaisista kuoli noin 1 400 miestä, venäläisistä noin 20 000.

Hyppää kuvagalleriaan
Hyppää Ryssä perkele -dokumenttiin
Siinä tuli elämäni pisin sekunti, kun ymmärsin, mistä oli kysymys. Nousin pystyyn ja pudotin kiväärin ja vaistomaisesti nousi sitten kädet ylös.― Risto Kiiskilä

Nikkilän dokumentin ensimmäinen osa käsittelee suomalaisvankeja Neuvostoliitossa. Ohjelmantekohetkellä vuonna 2000 heistä oli elossa vielä viitisensataa, ja Nikkilä haastatteli heistä useaa. Myös venäläistutkijat saavat dokumentissa äänensä kuuluviin. Heidän mukaansa suomalaiset vangit erottuivat muista vangeista hyvän terveytensä puolesta.

Yhtenä dokumentin kerronnallisena elementtinä seurataan, miten Teuvo Alava pääsee Petroskoissa tutkimaan itseään ja entisiä sotavankitovereitaan koskevia arkistoja. Partisaanien toiminnasta kertovat lähteet tarjovat vastauksia aiemmin selvittämättömiksi jääneisiin tapauksiin.

Olli Nortia, Arvi Nyman, Olavi Martikainen, Toivo Järvelä ja Toivo Lahtinen kertovat hetkestä, jolloin heidät vangittiin. Heikki Eränen demonstroi oman kiinnijäämishetkensä paikan päällä Viipurin kirjaston kellarissa. Hänen johtamansa joukko tallentui vangittuna myös filmille. ”Sitten ne marssitti meitä Viipurin katuja pitkin, kuvaskin meitä aika paljon. Mutta ei siinä niitä kameroita liioin ajatellut”, muistelee Lahtinen.

Oli vain se ajatus, että tulis nyt pommi tähän paikkaan ettei tarvitsis mihkään mennä.― Toivo Lahtinen

Huomattavan suuri osa suomalaisvangeista otettiin kesä-heinäkuussa 1944. Vangitsemista seurasivat öisin pidettävät kuulustelut, jotka saattoivat kestää parinkin viikon verran. Kuulustelut olivat välistä väkivaltaisia. "Siellä tuli nyrkistä, siellä potkittiin, siellä tuli tuolinjalasta", kertoo Arvi Nyman.

Kuulustelun päätyttyä vangit siirrettiin rautateitse härkävaunuissa leireille. Ääriolosuhteissa tehdyt siirrot koettelivat myös pituutensa puolesta: pisin kuljetus kesti 53 vuorokautta. Pitkien siirtojen tarkoitus lienee ollut miesten yleiskunnon heikentäminen. Moni kuoli kuljetusten aikana, heidät heitettiin radanvarteen. "Siellä (junassa) ei ollu mitään muuta kun se ripulin tuoksu. Kaikkein kauheinta oli, kun ei ensin saanut ruokaa ja sitten vielä kauheempa oli se, kun ei saanut vettä", Esko Luostarinen kertoo.

Ne, jotka olivat konttorityötä tehneet, ne eivät selvinneet.― Reino Hiltunen

Perillä leirillä alkoi raskas ruumiillinen työ heikossa kunnossa. Ripulit suomalaiset oppivat hallitsemaan syömällä salaa hiiltä. Alkeellisissa oloissa akuutit infektiot jylläsivät, tulirokon ja kurkkumädän lisäksi kuoltiin myös nälkään. Jokaiselta kuoli toveri vierestä, osa myös oman käden kautta mm. syömällä myrkyllistä juurikasvia.

Sotavankien oloja selvittäneen lääkärin Reino Hiltusen mukaan parhaiten selvisivät "pienet, jäntevät ja sitkeät" miehet, jotka usein olivat kotoisin Peräpohjolasta, Kainuusta tai rajan tuntumasta. Huonoimmin selvisivät "tukevat, tanakat, lihavat ja urheilijat".

Esko Luostarinen muistaa hyvin myös erään naisvangeista, lotta Kirsti Ruotsalaisen, joka oli leirillä vauvan kanssa. Molemmat voivat olosuhteisiin nähden hyvin.

Ilmeisesti tämä äitiys hänelle siellä suotiin, niissä olosuhteissa kuin se oli mahdollista.― Esko Luostarinen

Leireillä tarjottiin mahdollisuutta loikata neuvostoliittolaiseksi. Venäläistutkijan mukaan vain harvaa suomalaista tämä kiinnosti, "antifasistisen toiminnan luominen suomalaisten keskuuteen ei onnistunut".

Palautukset alkoivat marraskuussa 1944. Ennen palauttamista kysyttiin, olisiko kiinnostunut "yhteistoiminnasta" Neuvostoliiton kanssa. Kuulusteluissa Suomen puolella tarkistettiin, oliko palautettu "loikkari vai onko ollut tosi tilanteessa". Maaliskuussa 1945 palautettu sotavanki Lauri Salo saa dokumentissa ensi kertaa luettavakseen häntä koskevan lausunnon, ja tuohtuu sen harhaanjohtavasta sisällöstä.

Kun itse pystyin vaa’alle nousemaan, painoin 38 kiloa.― Olavi Tervo

Sodan päätyttyä Suomi pyysi Neuvostoliitolta useaan otteeseen selvitystä edelleen kateissa olevista noin 4 500 sotilaasta, joiden oletettiin joutuneen sotavangeiksi. Tiedustelut tuottivat tulosta vasta 1950-luvulla, jolloin Neuvostoliitto palautti 67 vankia.

Dokumentin toinen osa on saanut nimensä sanoista, jonka jokainen Suomessa ollut neuvostovanki täällä oppi. ”Perkele, saatana, ryssä, laiskuri”, luettelee tarinassa seurattava Aleksei Golovin hymyssä suin. Myöhemmin ilmenee, että Golovin oppi itsekin puhumaan suomea sujuvasti.

Suomalaiset lääkintämiehet sitoivat minut nopeasti. Kuinka ihmeessä? Suomalaisethan olivat pahoja. Nyt he kuitenkin raahasivat puolikuollutta pitkin suota.― Nikolai Djakov

Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset ottivat vangeiksi suuren määrän myös haavoittuneita neuvostosotilaita ja hoitivat heidät kuntoon. Heti ensimmäisenä sotakesänä 1941 otettiin peräti 20 000 vankia. Joukossa oli runsaasti myös naisia.

Vaikka jäin vangiksi haavoittuneena, olin syyllinen. Vangiksi ei saanut joutua. Oikea soturi ei jää vangiksi.― Maria Vasiljeva

Suomen puolella haavoittuneet vangit pääsivät ensin sotavankisairaalaan. Dokumentissa keskitytään Kokkolan sairaalaan, joka kirvoittaa niin henkilökunnan kuin entisten potilaidenkin mielissä lämpimiä muistoja. Sairaalassa oli ”puhdasta, kelvollista ruokaa, suomalainen henkilökunta ja venäläiset lääkärit”. Ilmapiiri oli olosuhteisiin nähden lämmin ja luottavainen, ja vankien oli sallittu viettää aikaa myös sairaala-alueen ulkopuolella. Alue säästyi myös pommituksilta, huhupuheiden mukaan juuri sotavankisairaalan vuoksi.

Ensimmäinen potilas ja ensimmäinen päivä. Se kyllä sammutti minussa tämän ns. ryssävihan.― Kerttu Peltoniemi

Kun vanki oli terve, hänet siirrettiin työleirille. Määräysvalta leireillä oli annettu suojeluskunnille, mikä osoittautui pian huonoksi ratkaisuksi. Suojeluskunnat eivät kyenneet organisoimaan kymmenien tuhansien vankien huoltoa, ja kuolleisuusluvut nousivat korkeiksi. Ruokaa annettiin liian vähän ja töitä liikaa. Myös kuljetuksissa tapahtui vakavia rikkeitä, jotka johtivat joukkokuolemiin.

Voi kun ne itki kun ne lähti täältä leirille. Niillä oli hyvä olla täällä. Ja mekin melkein itkettiin.― Helena Fält

Tuurista riippuen vanki saattoi päästä hyviinkin töihin. Nikolai Djakov muistelee kiitollisena kaivostyötään Pirkanmaan Viljakkalassa paroni Aminoffin alaisuudessa. ”Emme eläneet huonommin kuin suomalaiset työtoverimme. Ruoka oli erinomaista ja saunaan pääsi säännöllisesti.” Aminoffin lisäksi Djakov arvosti työnjohtajaansa toisessa paikassa, tilanomistaja Leo Alakanttia, joka asemastaan huolimatta oli ollut myös uuttera työmies.

Isäntä mönki pellolla 15–16-vuotiaiden tyttäriensä ja poikansa kanssa, he uurastivat jopa enemmän kuin me kuusi vankia.
― Nikolai Djakov

Aleksei Golovin palaa dokumentissa maatilalle, mihin hän pääsi vankeusaikanaan työmieheksi isännän kaaduttua sodassa. Jälleennäkeminen Pekka Rossin kanssa on lämmin. Miehet muistelevat aikaa, joka yhdisti heidät, isättömän koulupojan ja neuvostovangin.

Vangit tekivät työtä usein suomalaisnaisten kanssa ja heidän välilleen syttyi välistä myös romansseja. Sotavangin poika Matti Aspholm kertoo, miten tieto hänen isänsä henkilöllisyydestä on vaikuttanut hänen elämäänsä.

Moni haastateltu vanki kertoo dokumentissa pakoreissuistaan. Jos karkasi, sai kiinnijäätyään 25 raipaniskua. Jos karkasi monta kertaa, sai kuolemantuomion.

Te makaatte täällä, mutta isänmaa on teidät unohtanut.― Aleksei Golovin sotavankien muistomerkillä

Syksyllä 1943 Mannerheim uudisti sotavankiorganisaation ja vankien olot kohenivat. Samana vuonna aloitti myös Suomen sukuisten kansojen sotilaista vapaaehtoispohjalta koottu tuhannen miehen vahvuinen Heimopataljoona 3. Palkkioksi heille luvattiin Suomen kansalaisuus. Kun sota päättyi, lupausta ei voitu lunastaa, vaan miehet palautettiin Neuvostoliittoon. Valtaosa heistä pakeni ennen rajanylitystä.

Kysyttiin, haluanko kotiin Leningradiin vai armeijaan. Vastasin, että jos voin sovittaa erheeni, haluaisin armeijaan.― Jevgenija Adler

Paluu Neuvostoliittoon oli kaikille vangeille karu. Pitkien kuulustelujen jälkeen vangit sijoitettiin kuka mihinkin, osa katosi. Vankeusaikana tulkkeina toimineet tuomittiin kuolemaan.

Suomi otti moninkertaisesti enemmän vankeja

Sotavankien lukumäärästä ei ole täsmällistä tietoa puolin eikä toisin. Neuvostoliiton virallisen tilaston mukaan suomalaisia sotavankeja otettiin jatkosodan aikana 2 377, joista Suomeen palautettiin 1 969 vankia. Suomalaistutkijoiden mukaan todennäköisempi luku on 3 402, joista kotimaahan palautettiin 1 938. Talvisodasta palautettiin noin 850 ja Lapin sodasta 150 suomalaista.

Suomalaiset puolestaan ottivat jo talvisodan aikana noin 5 700 vankia, nämä vangit selvisivät kohtuullisen hyvin. Jatkosodan aikana suomalaiset vangitsivat 64 000 neuvostoliittolaista, lähes 200 heistä oli naisia. Kolmannes vangeista (eri tietojen mukaan 19 000 – 23 000) kuoli Suomessa. Yleisin kuolinsyy oli sairaus, mutta yli tuhat miestä ammuttiin. Määrä on kansainvälisesti vertaillen korkea. Lisäksi noin 200 vankia ammuttiin ilman komentoa, syynä olivat mm. "ryssäviha", heikko kuri, ruokapula ja vartijoiden mielenterveysongelmat.

Dokumentit palkittiin Koura- ja valtion tiedonjulkistamispalkinnoilla. Ryssä perkele -dokumentin työryhmään kuuluneet Sotavangit ry:n puheenjohtaja Teuvo Alava ja VL Dmitri Frolov saivat myös valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Kirjallisuutta:
Reijo Nikkilä, Dmitri Frolov ja Teuvo Alava: Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Edita 2002.

Suomen kansan sähköinen muisti: Sotavangit

Lue lisää:

Talvisodan sotavangit kertovat kokemuksistaan

Sotavangiksi Neuvostoliittoon joutui talvisodassa lähes 900 suomalaissotilasta. Lähes kaikki heistä palautettiin Suomeen. Vankien vaihto alkoi huhtikuussa 1940.Oheisessa ohjelmassa Pekka Tiilikainen haastattelee huhtikuussa 1940 viittä Neuvostoliitosta palautettua sotavankia.

Lue lisää:

Suomalaisvangit eivät viihtyneet naapurin leireillä

Neuvostoliitosta talvisodan jälkeen palautetut sotavangit joutuivat ensimmäiseksi karanteenileirille. Monet heistä olivat haavoittuneita tai muuten heikossa kunnossa. Pekka Tiilikainen vierailee toukokuussa 1940 tilapäisellä karanteenileirillä ja haastattelee palautettuja sotavankeja.

Lue lisää:

Tuhansittain sotavankeja kuoli nälkään ja tauteihin

Suomi otti jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana vangeiksi noin 56 000 neuvostosotilasta. Vajaa kolmasosa heistä menehtyi leireillä heikkojen olosuhteiden johdosta, osa myös tarkoituksellisen julmuuden tähden.

Lue lisää:

Tietovisa neuvostovangeille

Propagandapäällikkö Reino Palmroth tenttaa vihollisen sotavankien sivistystasoa tammikuussa 1940. Jos vanki "sattui vastamaan oikein", hänet palkittiin sikarilla.

Lue lisää:

Neuvostodokumentti Läpimurto Kannaksella

Harvinaislaatuinen dokumenttielokuva Läpimurto Kannaksella näyttää, kuinka Neuvostoliiton sotapropaganda esitti Suomen rintaman tapahtumat kesällä 1944.

Lue lisää:

Eino Seitavuori palasi sotavankeudesta ja kuolleista

Kapteeni Eino Seitavuori haavoittui vakavasti Syvärin suurhyökkäyksessä kesällä 1944 jatkosodan loppuvaiheessa. Palattuaan seitsemän kuukauden sotavankeudesta hän sai huomata olevansa virallisesti kuollut. Niilo Ihamäki haastatteli sotaveteraania kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Seitavuori oli tuolloin asunut kahdenkymmenen vuoden ajan erakkona Inarissa, hoitanut mieltään yksinäisyydessä.

  • Kuvamanipulaatio hanskoista. Kuvan hanskat eivät liity tapaukseen.

    O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynnin mediasirkusta seurattiin myös Suomessa

    Simpsonin oikeudenkäynti oli todellinen mediatapahtuma

    Jalkapalloilija ja tv-tähti O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynti vuonna 1995 oli aikansa seuratuimpia mediatapahtumia. Parhaimmillaan lähes puolet yhdysvaltalaisista seurasi, kun käännerikas oikeudenkäynti eteni ja sai kokoajan oudompia piirteitä. Kansainvälisestikin suurta huomiota herättänyttä oikeusprosessia seurattiin myös Suomessa. Radion puolella Yhdysvalloista raportoivat kirjeenvaihtajat Johanna Juntunen ja Päivi Sinisalo.

  • Sakari Lehtinen ja Hector esiintyvät studiossa.

    Hector eilen – toissapäivänä

    Kattaus lauluntekijän musiikista läpi vuosikymmenten.

    Yksi suomenkielisen rockin tärkeimmistä synnyttäjistä oli Hector alias Heikki Harma, joka tunnetaan myös toimittajana mm. sarjoista Tuubi ja Pop eilen – toissapäivänä. Vuonna 1994 tehdyssä laajassa haastattelussa hän puhuu läpimurtonsa vuosista ja koko 1970-luvun suomirockista. Lisänä muhkea kattaus miehen musiikista läpi vuosikymmenten – joukossa todellisia arkistoharvinaisuuksia.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

Lue lisää:

Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

"Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Alivaltiosihteeri

    Alivaltiosihteeri valmistautuu vaaleihin

    Alivaltiosihteerill on myös Suomen virallinen vaaliohjelma.

    Alivaltiosihteeri on myös Suomen virallinen vaaliohjelma. Se on jokaisten eduskuntavaalien yhteydessä kertonut politiikasta vähintäänkin epäolennaisen.

  • Alivaltiosihteeri: Ystävänpäivän mielenosoitukset Satakunnassa

    "Turhanaikainen maireus ei sovi satakuntalaisen pirtaan"

    Ystävällisyys ei aina tule luonnostaan. "Ystävänpäivän ystävällinen suhtautuminen kanssaihmisiin ei sovi satakuntalaiseen mielenlaatuun", kertoivat ystävänpäivän vastaiseen liikehdintään osallistuneet Alivaltiosihteerin sketsissä.

  • Alivaltiosihteeri aamu-tv:n vieraina.

    Alivaltiosihteeri aamu-tv:ssä

    Aamu-tv kunnioitti Alivaltiosihteeriä mustavalkolähetyksellä

    Ykkösen aamu-tv päätti kunnioittaa tamperelaista Alivaltiosihteerikolmikkoa muuntamalla lähetyksen mustavalkoiseksi.

  • Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

    Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

    Koko sarja pysyvästi katsottavana Elävässä arkistossa.

    Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

  • Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

    "Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

    Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä.

    Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Noita palaa elämään -elokuvan kansikuva (2016).

    Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Suomalaista nykytaidetta esittelevän näyttelyn avajaiset Ateneumin taidemuseossa.

    Ars-näyttelyt herättivät suomalaiset nykytaiteeseen

    Ars on esitellyt kansainvälistä nykytaidetta vuodesta 1961

    Kansainvälistä nykytaidetta esitteleviä Ars-näyttelyitä on järjestetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien. Näyttelyt ovat sekä kohahduttaneet että totuttaneet katsomaan uutta taidetta. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty aineistoa kaikista kahdeksasta aikaisemmasta Ars-näyttelystä.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Viimeisinä vuosinaan Iltatähti tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm. mörköilevät Sliipparit, Kimmo Kuusniemen tulikitara, popin SM-kandidaatit Yö ja 22-Pistepirkko, uusiaaltoileva Taiska, funkblondiini Kaija Koo ja uraansa aloitteleva J. Karjalainen.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1978 esiintyjistä.

    Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, ja koko Iltatähtikin himmeni – joskin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-keikat.

  • Juontaja Sinikka Hein ja Iltatähti-sarjan grafiikkaa ja artisteja.

    Iltatähti 1977: Punk tuli, Alatalo meni

    Sinikka Hein seurasi Mikko Alataloa juontajana.

    Mikko Alatalo jätti Iltatähdelle jäähyväiset ja teki tilaa Sinikka Heinille. Katsojat saivat tutustua kummalliseen erikoisuuteen nimeltä punk-rock. Vuoden 1977 harvinaisuuksiin kuuluvat mm. Jukka Tolosen, Hectorin ja H.E.C.-yhtyeen, Wasama-kvartetin, Jimi Sumén & Dreamsin ja Madame Georgen livetaltiot.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1976 artisteista.

    Proge ja fuusiomusa tahdittivat Iltatähden ennätysvuotta 1976

    Suosikkisarja tarjosi vastapainoa "kauppamiesten tavaralle".

    Tiheimpänä lähetysvuonnaan Iltatähti nosti esiin kunnianhimoisia kokeiluja vastapainoksi "kauppamiesten tavaralle". Vuoden 1976 arkistoaarteita ovat mm. Sorvali–Hurmerinta Band, Nono Söderberg, Royals, Piirpauke, Steeleye Span, Chicago Overcoat ja Kontravirtanen.

  • Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1975.

    Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle

    Harvinaisuuksia vuoden 1975 Iltatähtien työnauhoilta.

    Vuonna 1975 folk ja country raikasivat runsaasti, ja Suomen eri kolkkien rock-elämää esiteltiin. Jäljelle jääneiden nauhojen herkkuja ovat mm. Hurriganes, Wigwam, Maarit, Vanha Isäntä, Virtanen, Dr. Feelgood, Loudon Wainwright III, Professor Longhair.

  • Kollaasi palestiinalaisista ja israelilaisista

    Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä

    Lähi-idän kriisin vaiheita ja käsittelyä Ulkolinjassa

    Vuonna 1977 aloittanut Ulkolinja-dokumenttisarja on seurannut Lähi-idän tapahtumia alkuvuosistaan lähtien. Ulkolinjan toimittaja Vesa Toijonen kertaa artikkelissa Lähi-idän kriisin vaiheita. Koosteen alkupisteenä on Kuuden päivän sota vuonna 1967, jolloin Israel iski Egyptin lentotukikohtiin. Sodan jäljistä kertoi Ylen reportaasi, kymmenen vuotta myöhemmin kriisiä alkoi seurata uusi Ulkolinja-ohjelmasarja.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Tiina Pirhonen, Pirkka-Pekka Petelis, Aake Kalliala ja Pirjo Luoma-aho Hymyhuulissa (1987).

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.