Hyppää pääsisältöön

Kansanmuusikko Noora Kauppila: "Kun tajusin, että en osaa vastata kysymyksiin suomalaisesta kansanmusiikista, muutin Kaustiselle."

Kansanmuusikko Noora Kauppila.
Kansanmuusikko Noora Kauppila. Kuva: Yle/Laila Kangas noora kauppila

"Viime kesänä asuin pari kuukautta pienessä kylässä Lapissa, mikä kosketti monin tavoin hiljaisuudellaan." Noora Kauppilan tie musiikkiopintoihin on käynyt kuvataiteen ja hoitoalan töiden kautta. Musiikkiharrastuksen aloittamisesta Noora kiittää mummiaan, joka oli suuri taiteen ystävä ja kansankynttilä, joka päätyi jatkosodan aikaan Karjalasta Pohjanmaalle

Kuka?

Olen Noora Kauppila, laulaja ja vapaa taiteilija. Olen syntynyt Oulussa 1988.

Mistä tulet?

Vartuin Oulussa, mistä suuntasin kuvataiteilijan tutkinnon ja hoitoalan töiden kautta musiikkiopintojen pariin. Vakavamman lauluharrastuksen aloitin parikymppisenä.

Sukuni on musikaalinen ja perheessäni on aina laulettu paljon, mutta olen ainut, joka on päätyntyt muusikon ammattiin.

Aikuistuttuani olen asunut usealla paikkakunnalla Suomessa. Elämä on kuljettanut opintojen ja töiden perässä mm. Raaheen, Sipooseen, Kaustiselle ja Kokkolaan. Raahessa opiskelin kuva-artesaanin tutkinnon ja Kaustiselle menin kansanopistoon perehtymään kansanmusiikkiin, mistä jatkoin Sibelius-Akatemiaan. Olen asunut Helsingissä nyt kuusi vuotta.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Viime kesänä asuin pari kuukautta pienessä kylässä Lapissa, mikä kosketti monin tavoin hiljaisuudellaan. Löysin myös uudestaan suot ja rakastuin niiden rujon kauniiseen olemukseen. Luonto ylipäänsä on tärkeä ja saan siitä paljon voimaa ja inspiraatiota.

Musiikkiopinnot?

Ala-asteella kävin pari vuotta pianotunneilla, mutta pääasiassa soitin ja lauloin itsekseni. Teininä aloitin oboen soiton Oulun konservatoriossa ja jatkoin soittotunteja Raahen musiikkiopistossa. Laulutunneille päädyin kuitenkin vasta Helsingissä, mistä matka jatkui pikkuhiljaa ammattiopintojen pariin.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Musiikkiharrastuksen aloittamisesta saan kiittää mummiani. Hän oli suuri taiteen ystävä ja varsinainen kansankynttilä, joka päätyi jatkosodan aikaan Karjalasta Pohjanmaalle, kun koko Sortavalan opettajaseminaarin naisopiskelijat siirrettiin evakkoon Raaheen. Hän kannusti mm. pianon soittamisen pariin ja harrasti itse intohimoisesti käsitöitä ja kuvataidetta sekä arvosti suuresti kulttuuria.

Ensikosketuksen kansanmusiikkiin tarjosi teini-iässä puolestaan isän veli, joka soitatti minulle mongolialaista kurkkulaulua, saamelaista joikua ja Värttinää kotistudiossaan.

Olin Interrail reissulla Itä-Euroopassa, kun tajusin että en osaa vastata kysymyksiin suomalaisesta kansanmusiikista. Kotiin palattuani muutinkin sitten Kaustiselle ja sukelsin teemaan ihan kunnolla.

Mitä kaikkia soittimia soitat?

Laulajana käytän kehoa monipuolisesti projektin ja kokoonpanon luonteesta riippuen. Soitan myös pianoa ja kansanomaisia puhaltimia kuten paimensoittua sekä muutamia lyömäsoittimia.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?

Tärkeimpiä laulunopettajia Sibelius-Akatemiassa ovat olleet Meri Tiitola sekä Ritva Eerola. Merkittävä on ollut myös ensimmäinen kansanlaulunopettajani Salla Seppä. Hän kehotti minua hakemaan ammattiopintoihin ja kannusti sinnikkyyteen; esimerkiksi kun alkuvaiheessa meinasin turhautua runolaulun estetiikkaan.

Noora Kauppila ja Juuso Raunio esiintyvät Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 29.3.2017.
Noora Kauppila ja Juuso Raunio esiintyvät Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 29.3.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen juuso raunio,noora kauppila

Häämöttääkö valmistuminen?

Opiskelen ensimmäistä maisteri vuotta, joten valmistuminen ei ole vielä ajankohtainen mutta siintää horisontissa.

Lempisäveltäjä?

Lempisäveltäjää on mahdoton mainita, koska sytyn monenlaisesta musiikista. Perinteisesti kansanmusiikissa ei useinkaan ole säveltäjiä vaan musiikki on kulkeutunut ja muuntunut vuosisatojen läpi perintönä sukupolvelta toiselle. Muutamia klassikoita mainitakseni Arvo Pärt, Satie, Chopin.

Millainen musiikki vetoaa ja puhuttelee?

Musiikki ja tarinat jotka ovat kerrottu mieluummin silmille kuin korville, eivät koskaan kuole. Minulle musiikissa on tärkeää intentio ja intensiteetti, joka maagisella tavalla välittyy kuuntelijalle. Maailma on pullollaan todella hienoja musiikkitraditioita. Esimerkiksi mordvalaiset kuoroharmoniat viehättävät yhtä lailla kuin havaijilaisen nenähuilun soundi tai tahitilaiset rumputanssirytmit. Seikkailen siis fiiliksen ja tilanteen mukaan vaikkapa polveilevasta joiusta minimalistiseen teknoon ja elektroniseen popiin ja folkiin. Välillä on kiva kuunnella trip hopia tai kantelemusiikkia ja toisaalta haltioitua nykymusiikista.

Kaikkein kauneinta musiikkia taitaa kuitenkin lopulta olla hiljaisuus. Se sisältää mahdollisuuden kaikkeen.

Kuka on idolisi - tai taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Lapsena voimakkaan vaikutuksen tekivät Vivaldi ja ranskalaiset impressionistit kuten Debussy ja Saint-Saens, koska heidän musiikkiaan kuullessani tunsin itseni vapaaksi. Esimerkiksi Björk on mielenkiintoinen artisti ja ihailen hänen dynaamisuuttaan ja kokonaisvaltaista otetta taiteeseen. Muistan myös ikuisesti sen hetken, kun kuulin ensimmäistä kertaa karjalaista äänellä itkua arkistonauhalta. Itkuperinne kuulosti silloin yhtä aikaa sekä surullista ja pelottavaa että eheyttävää ja lohdullista.

Harrastukset?

Harrastuksiini kuuluvat mm. luonnossa liikkuminen ja yin-jooga. Kehonhuolto on minulle laulajana osittain jo ihan työnkuvaan kuuluva välttämätön ihanuus ja tanssiminen on minulle tärkeää.

Harrastan Butoh-tanssia, joka on japanilainen performanssin muoto sekä tahitilaisia ja havaijilaisia kansantansseja. Liike ja musiikki ovat kautta aikojen kuulunut yhteen ja tanssiminen ja liikeimprovisaatio auttavat hahmottamaan musiikkia aivan eritasolla.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Välillä mahtuu, välillä ei, mutta pyrin pitämään kiinni rauhallisista kävelylenkeistä metsässä tai meren rannalla ja ystävien tapaamisesta.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona ryppyinen ja entistä kauniimpi.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Vaihtoehtoja varmasti olisi, mutta silloin en luultavasti olisi yhtä onnellinen. Tällä hetkellä koen vahvasti, että musiikki ja luova työskentely ovat omaa alaani. Ohjaan myös lauluryhmiä mm. muistisairaille ja lähitulevaisuudessa aion paneutua vielä syvemmin musiikkiterapiaan.

Entä muuta?

Intohimonani on ihmisääni ja suomalais-ugrilainen vanha perinne. Sen kokonaisvaltaisuus ja syvyys sekä tekstien aina ajankohtaiset teemat ovat maailma, jossa ei ole ääriviivaa ja se kiehtoo minua. Laulaminen ja musiikki ikään kuin pakottavat ihmisyyden äärelle, kuuntelemaan omaa olemusta ja kunnioittamaan elämää maapallolla.

Tavallaan perinteinen kansanmusiikki näyttäytyy minulle ikään kuin luonnollisena maisemana. Luonnossa ei ole roskaa, oikeaa ja väärää vaan jokaisen katkenneen oksan ja tipahtaneen lehden kuuluu olla osana isompaa kuvaa.

Vanhojen arkistonauhojen kautta musiikista kuuluvat rosoisuus, erilaiset pinnat ja mikrointervallit. Jokainen kappale on ajan kuva. Maailma ja päivittäinen äänimaisema on muuttunut vuosisatojen aikana niin valtavasti, että nykyihmisen on vaikea ymmärtää vanhaa estetiikkaa. Lopulta olemme vain mielikuvituksen varassa.

Kansanmusiikissa kiinnostavaa on myös tietty funktionaalisuus, se kuinka kaikki on syntynyt aina jonkin asian tarpeeseen ja jokapäiväiseen elämään. Yksi hyvä ei onneksi sulje pois toista. Populaarisuus ja viihde yhdistettynä perinteen jatkamiseen ja jakamiseen on parhaimmillaan upeaa.

Musiikki videolla on pätkä "Oi Mari sisarueni" -nimisestä morsiamen kylvetyslaulusta (inkeriläinen sävelmä, sanat Soikkolan kylästä). Esiintymässä Luineh-duo (Noora Kauppila & Juuso Raunio). Toimittajina Riikka Holopainen ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.