Hyppää pääsisältöön

Timo Huovinen: Oikein vai väärin?

Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

Tuossa otsikossa on se peruskysymys, jota käsittelen työssäni päivittäin. Aloitin juuri Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkönä.

Etiikan ja standardien päällikön työ ei ole uusi. Se perustettiin yhtiöömme vuonna 2014 ja edeltäjäni Riitta Pihlajamäki on luonut sille hyvän pohjan. Ylessä olen ollut töissä yli 20 vuotta, eri tehtävissä uutis- ja ajankohtaistoiminnassa sekä urheilussa.

Tehtävänäni on edistää vastaavien toimittajien tukena Ylen journalismin laatua sekä varmistaa ohjelmatyön toteutumista Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisten ohjeiden mukaisesti. Etiikkapäällikkö avustaa vastaavia toimittajia Ylen kaikissa ohjelmayksiköissä.

Työni on myös olla kaikkien ohjelmayksiköiden toimittajien ja toimitusten apuna sekä sparraajana päivittäisessä työssä. Koenkin tehtäväni enemmän auttajana kuin päällikkönä.

Tähtäimessä totuus

Aloitan työni mielenkiintoisessa tilanteessa. Mediamaailma on yhä enemmän hajallaan ja yhden vastuullisesti toimivan median kulmakiven – totuuden etsimisen – eteen on tehtävä entistä voimallisemmin töitä.

Vastuullisesti Suomessa toimivalla medialla tarkoitan niitä tiedotusvälineitä, jotka ovat sitoutuneet Journalistin ohjeiden noudattamiseen. Journalistin ohjeiden ohella täällä Ylessä noudatamme tietenkin myös omia eettisiä ja muita toimintaperiaatteitamme.

Tuosta edellä kirjoittamastani saa helposti kuvan, että siinä se kaveri takoo meitä taas ohjeilla päähän. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys. Pitkän journalistisen työkokemukseni ja koulutukseni kautta olen oppinut sen, että nämä ohjeet ovat hyvä selkänoja. Ne luovat tilan tehdä tarvittaessa erittäin kovia tai runsaasti irroitteleviakin juttuja. Kaikenlaista. Kysymys on siis tekemisen tilan ylläpitämisestä tai laajentamisesta, ei rajoituksista.

Neljä tärkeää k-kirjainta

Vuosien varrella oma työni on yhä enemmän kiteytynyt neljän k-kirjaimen taktiikkaan. Niistä ensimmäinen on kriittisyys. Sen on oltava tämän työn yksi perusominaisuuksista. Toinen k-kirjain eli kyynisyys tulee negaation kautta. Miten kriittisyyttä voisi ylläpitää niin, ettei kyynisty? Miten voisi olla lapsenomaisenkin avoin eri asioille? Sokea kriittisyys vie kyynisyyteen ja niin ei saa tapahtua.

Kolmas k-kirjain tulee sanasta kunnioitus. Sitä on oltava mukana työtään ja sen kohteita kohtaan. Nuo kaksi edellistä asiaa mukana pitäen. Kiitollisuus on sitten se neljäs – hyvin henkilökohtainen – k-kirjain.

Työni alkaessa on menossa vaihe, jossa Yle on ollut luupin alla joulukuusta 2016 Terrafame-vyyhdissä. Julkisen sanan neuvosto on antanut asiasta päätöksensä kahdessa erässä. Tämän lisäksi Ylen journalistisesta riippumattomuudesta tekee omaa selvitystään Olli Mäenpää yhtiön toimeksiannosta.

Ylen ympärillä käyty keskustelu on pitänyt tässä tilanteessa käydä ja se jatkuu niin pitkään kuin keskustelijat haluavat sen jatkuvan. Verovaroin rahoitettuna mediatalona Ylen on kestettävä normaalia kovempaakin läpivalaisua ja kyllä Yle sen myös kestää. Journalismin yksi perusominaisuuksista on myös sen itsensä korjaavuus. Tässä tehdään nyt sitä.

Sananvapaus on moninainen

Sananvapauden ydintä on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mutta samalla tavalla demokratialle on tärkeää ylläpitää monipuolista keskustelua ja sietää näkemyksiä, jotka eivät aina käy yksiin oman maailmankuvan kanssa. Sitäkin moni yleläinen on tässä vyyhdissä kokenut.

Virheitäkin asiassa on varmasti tehty, mutta vastuullisen median toiminnan yksi peruskivistä on myös omien virheiden myöntäminen ja niistä oppiminen. Sitä on pitänyt tehdä omassa elämässäkin vuosien varrella.

Mutta eikös nämä kaikki ole yhdessä menestymisen peruspilareita? Myös riippumattomassa ja luotettavassa Yleisradiossa.

Timo Huovinen
Journalististen standardien ja etiikan päällikkö
timo.huovinen@yle.fi

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.