Hyppää pääsisältöön

Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

Kirjailija Reidar Palmgren
Kirjailija Reidar Palmgren Kuva: Arto Wiikari Kirjojen Suomi,Reidar Palmgren

Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan.

Teksti: Reidar Palmgren

Vanhemmuus on elämän suurin lahja. Se on myös hirvittävä tragedia, lohduton ja sydämen särkevä onnettomuus.

Useimpien eläinten jälkikasvu kykenee huolehtimaan itsestään saman tien, tai ainakin melko pian. Ihmislapsi taas kehittyy hitaasti. Hän on muiden huolenpidon varassa pitkään, käytännössä murrosiän päättymiseen saakka.

Syitä tähän on kummasteltu. Ihmisten hidasta varttumista on selitetty sosiaalisten siteiden rakentumisella – pitkä lapsuus lujittaa perhettä ja yhteisöä. Tätä tukee myös vanhempien koko elämän mittainen hoivavietti. Sitä esiintyy eläimilläkin, muttei siten kuin ihmisellä. Useimmat eläimet eivät välitä jälkeläisistään tuon taivaallista sen jälkeen, kun nämä ovat lähteneet omilleen. Ihmisillä on toisin.

Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on ainutlaatuinen. Side puolisoonkin on mullistava ja luja, mutta se on erilainen. Se saattaa loppua ja loppuukin. Palava ensirakkauskin, jota luulemme ikuiseksi, hiipuu viimein. Me rakastumme, eroamme, toivumme ja rakastumme uudelleen. Vanhaa puolisoa kohtaan voi jäädä tunteita, mutta ne, jotka kohdistuvat omaan jälkeläiseen, ovat aivan eri luokkaa.

Lapseni oli nyt etusijalla. Pysyvästi.

Omat tunteeni syttyivät Tampereen keskussairaalassa. Vuosi oli 1994 ja päivä elokuun kymmenes. Se oli elämäni mullistavin kokemus.

Esikoispoikani oli juuri syntynyt keisarinleikkauksella. Äidin toipuessa heräämössä minä istuin keinutuolissa kapaloitu vauva sylissäni. Olimme kahden hämärässä huoneessa, oven takaa kantautuivat sairaalan äänet ja ikkunan takaa linnunlaulu.

Minä olin 28-vuotias ja tyrmistynyt. Poikani oli tunnin ikäinen ja tuijotti. Vauvan katse oli odottava, jopa haastava. Hän tuntui kysyvän: ”Mitäs nyt tehdään?”

Vastaus tuli pian. Hormonimyrsky tuli ja elämäni otti uuden suunnan. Asioiden tärkeysjärjestys muuttui, lapseni oli nyt etusijalla. Pysyvästi. Se tapahtui tahdostani riippumatta.

Toinen poikani tuli maailmaan neljä vuotta myöhemmin. Minua se jännitti. Pelkäsin uuden lapsen tuloa. Tuntuisiko se samalta? Rakastaisinko häntä samalla lailla kuin esikoista? Sitten hormonien hyöky toistui. Tällä kertaa se tapahtui hiukan myöhemmin, noin vuorokauden kuluttua. Tajusin ydintäni myöten, että rakkaus yhteen lapseen ei ole poissa toiselta.

Isyyden äärellä ei voi kuin nöyrtyä.

Ilmiössä on jotain alkukantaista. Isyyden äärellä ei voi kuin nöyrtyä. Minä ja poikani emme ole koskaan saaneet valita toisiamme, toisin kuin puolisot voivat tehdä. Lasta ei voi palauttaa ja vaihtaa toiseen, saati isää jos hän osoittautuu huonoksi.

Meidät on sidottu yhteen, piittaamatta siitä tulemmeko keskenämme toimeen tai pidämmekö edes toisistamme.

Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin.

Vaikka lapsi tekisi mitä, hän on aina etusijalla.

Kun lapsi varttuu, hänen rakkautensa alkaakin kohdistua tulevaan puolisoon. Hän kokee rakastumiset, erot, toipumiset ja lopulta ne ankarimmat hormonimyrskyt, jotka sitovat hänet siihen, mikä on lopulta etusijalla: omaan jälkikasvuun.
Isät ja äidit ovat tuomittuja jäämään kakkos- tai kolmossijalle. Ja vanhempi rakastaa lastaan yhä. Yhtä lujasti, yhtä ehdoitta.

Vaikka lapsi tekisi mitä, vaikka hän katkaisisi välit, vaikka hän osoittautuisi ihmishirviöksi, hän on aina etusijalla. Side häneen on tahdosta riippumaton, eikä sitä noin vain pureta. Ei ilman pysyvää vahinkoa.

Siinä on vanhemmuuden lohduton tragedia.

Reidar Palmgren on vieraana Pilkun jälkeen -ohjelman Isyys-jaksossa. Jakso esitetään maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21, ja se on nähtävänä Yle Areenassa jo nyt.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Olipa typerä kirjoitus.
Ensinnäkään me ihmiset emme voi mitenkään tietää, mitä muut eläinlajit ajattelevat jälkeläisistään. Toki voimme luulla ja kuvitella tietävämme; se tekee meistä ikään kuin parempia suhteessa muihin lajeihin.
Kuitenkin tiedetään, että ainakin myös muut pitkäikäiset nisäkäslajit (esim. norsu, valaat, ihmisapinat) huolehtivat poikasistaan useita vuosia, laumaeläimillä poikaset taas voivat jäädä osaksi syntymälaumaansa koko loppuelämäkseen.

Sekin tiedetään, että maailmassa elää tälläkin hetkellä miljoonittain ihmislapsia, jotka syystä tai toisesta joutuvat elämään ihan omillaan ilman minkäänlaista vanhempiensa - tai muidenkaan aikuisen - huolenpitoa.
Ennen nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltion syntyä ei Suomessakaan ollut mitään "koko elämän mittaisen hoivavietin" käsitettä. Jos taloudellisia resursseja ei ole ollut, lapset ovat niin maatalous- kuin teollisuusyhteisöissäkin joutuneet itsenäistymään jopa alle kymmenvuotiaina, onnekkaimmat ovat ehkä päässeet kasvateiksi varakkaimpiin perheisiin aivan pieninä.
Toisaalta historiasta tiedämme, ettei välttämättä vanhempien varallisuuskaan ole taannut lasten kannalta vanhempien "rakkautta" ainakaan siinä muodossa, jossa sen nykyisin ymmärrämme. Äidit eivät ole edes imettäneet pienokaisiaan, vaan jostain on hankittu sopiva keinoemo, imettäjä.
Myös moni nykymaailman rikas, niin länsimaissa kuin muualla, on kasvanut erilaisten hoitajien, kotiapulaisten ja -opettajien, sisäoppilaitosten yms. hoivissa.

Lähettänyt käyttäjä

Siteeratakseni erästä elokuvaohjaajaa: Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät.
Nähdäkseni koko esseen kysymyksenasettelu ja ongelman "analysointi" on pielessä. Voisiko olla niin, että se on peräti väärin päin?

Lähettänyt käyttäjä

Ihminen kykenee rakastamaan monia ihmisiä. Aikuisella lapsellani on jo kumppani, joka tietenkin on hänelle rakas, ja minullekin. Mutta ei tämä ole vienyt rakkautta minun ja aikuisen lapseni väliltä.

Lähettänyt käyttäjä

Aihe taitaa mennä joillakin ihon alle ja herättää torjuntaa. Silti hieno kirjoitus Reidarilta! Tietenkin jokainen puhuu omasta kokemuksestaan käsin ja mielipiteitä on monia.

Kyllä lapsi rakastaa vanhempaa aikuisena myös takaisin, mutta tilanne saattaa muuttua yllättävän paljon vanhemman näkökulmasta. Varsinkin nuorena aikuisena otin itse etäisyyttä voimakkaasti vanhempiini ja nykyään pidän harvakseltaan mutta säännöllisesti kotiin yhteyttä. Rakastan vanhempiani (olen vähän alle 50), mutta arkipäivässä en heitä paljoa ajattele kun asuvat kaukana jne. Nykyään vanhempani ovat hyväksyneet tilanteen, mutta aikaisemmin etäisyys aiheutti heille tuskaa ja itsekin tunsin syyllisyyttä vähäisestä yhteydenpidosta.

Tilanne siis muuttui hieman, ja tuossa muutoksessa ero vanhemman ja lapsen välillä oli se, etten kokenut lapsen asemassa tuskaa etäisyydestä, toisin kuin vanhempani.

Lähettänyt käyttäjä

Ihmiset luovat itselleen näitä tragediota, kun sekoittavat luonnollisten vaistojen, viettien ja ajan myötä syntyvän kiintymyksen kuvitelmaan rakkaudesta. Puhumattakaan siitä, että rakkaudella perustellaan itsekkäitä tavoitteita.

Tietenkin vanhemmat kiintyvät lapsiinsa ja "hormoonimyrsky" saa meidät huolehtimaan kiljuvista sinappikoneistamme. Eihän sitä muuten kestäisi puolinukuksissa elää jälkikasvun ensimmäisiä vuosia. Vaan käsi sydämelle jokainen murrosikäisen, itsenäistyvän lapsen vanhempi. Eikö muka käy mielessä, että alkaa olla lapsen aika aikuistua? Ja niinhän sen pitää ollakin. Lapset eivät ole vanhempia varten, vanhemmat ovat lapsia varten. Kun lapsi aikuistuu, hänet pitää nähdä aikuisena aikuisten joukossa.

Siinä ei ole mitään traagista. Se on elämää.

Lähettänyt käyttäjä

On totta, että vanhemman rakkaus lapseen on suurta ja varsin kestävää sorttia, mutta on ainakin oma rakkauteni myös vanhempiani kohtaan suurta ja pysyvää... Vanhempana olen pienelle lapselleni tarkeä huoltaja, ja se tuo paljon merkitystä elämääni. Omia vanhempiani kohtaan taas tunnen kovasti kiitollisuutta. Molemmat suhteet tuntuvat rakkaudelta... ja molempia sävyttää halu pitää huolta toisesta/toisista (nyt kun oma äitini on jo aika vanha ja oma lapseni vasta pieni). Puoliso taas on tasavertainen rinnalla kulkija, jota eivät minuun sido verisiteet vaan päätös ja halu elää yhdessä. Toivon, että kumppnuutemme kestää, mutta verisiteet sitovat paljon primitiivisemmin sekä lapsiin että omiin vanhempiin... Ehkä tämä johtuu siitäkin, että nykyään ihmisillä tahtoo olla niin monia kumppaneita elämän aikana, että vaikea kokea parisuhdetta niin ehdottomalla tavalla kuin vanhempi-lapsi suhdetta...

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!