Hyppää pääsisältöön

Nukketeatterin juuret ovat vahvasti uskonnossa ja politiikassa – nukke saattoi arvostella vallanpitäjiä rauhassa

Nukkekodin interiööri.
Nuket ovat monille lapsuuden turva. Siksi ne vakuuttavat myös näyttämöllä. Nukkekodin interiööri. Kuva: Nella Nuora/YLE nukkekoti

Nukketeatteri on yksi vanhimmista teatterimuodoista ja se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Varmaa tietoa alkuperästä ei ole, mutta nukketeatterin juurien uskotaan olevan idässä tuhansien vuosien takana. Uskonnolla ja politiikalla on molemmilla ollut oma merkittävä roolinsa taidemuodon kehittymisessä. Nukketeatteri lastenkulttuurina on vasta melko uusi ajatus.

Nukketeatteri on saanut eri kulttuureissa ja eri aikakausina monenlaisia ilmaisumuotoja. Aasialaisessa varjoteatterissa hahmot olivat enimmäkseen verhon takana, mutta jos nukkeja näytettiin, hahmot olivat groteskeja, jopa pelottavia. Intiassa nukketeatteria on arvioiden mukaan esitetty jo 4000 vuotta ja nukkeja on löydetty myös egyptiläisistä haudoista.

Myös Euroopassa nukketeatterilla on pitkät juuret. Kreikassa ja Roomassa nukkeja on käytetty jo ennen ajanlaskumme alkua. Taiteenlajin kehitystä vei eteenpäin nukkien käyttö uskonnollisissa rituaaleissa ja toimituksissa. Kirkoissa oli jo keskiajalla Euroopassa liikuteltavia veistoksia Raamatun henkilöistä, kuten Jeesuksesta ja Mariasta. Näiden avulla esitettiin uskonnollisia kertomuksia niin, että rahvaskin ymmärsi.

Susan Aho soittaa haitaria nukketeatteriesityksessä
Susan Aho soittaa haitaria nukketeatteriesityksessä Nukketeatteri,Nukketeatteri Sampo,Puoli seitsemän,Susan Aho

Nuken kaulaa ei tarvinnut katkaista politiikan takia

Näytelmällinen nukketeatteri ja teatterinukke roolihahmoina syntyivät vasta 1600-luvun lopulla, kun Etelä- ja Keski-Euroopan nukketeatterinäyttämöillä alettiin jäljitellä puheteatterin näytelmiä ja näyttelijöitä. Nukketeatteria esitettiin aluksi kaduilla ja toreilla, jolloin katselijakunta koostui niin rahvaista kuin aatelisistakin. Nuket esiintyivät usein toreilla myös kauppiaiden mainostajina. Nukketeattereilla on ihmisten teattereiden tapaan liikkuva menneisyys. Kiertävä nukketeatteri oli kätevä siirtää pitkienkin matkojen päähän. Esitykset olivat usein vanhoihin legendoihin tai historiallisiin tapahtumiin perustuvia.

Myös avoimet tai piilotetut poliittiset sisällöt olivat nukketeatterissa yleisiä. Nuket saattoivat korvata näyttämöllä ihmisnäyttelijän ja kun nukke arvosteli vallanpitäjiä tai kritisoi aatelisia, se oli vain nuken mielipide. Kenenkään kaulaa ei tarvinnut katkaista – välttämättä.

Poliittisuuden myötä nukketeatteria alettiin kuitenkin itsevaltaisissa maissa rajoittaa ja säännellä. Siksi painotus siirtyikin vähitellen lastenkulttuuriin.

Suomalainen nukketeatteri kehittyi lapset edellä

Tänne kylmään Pohjolaan nukketeatteri vakiinnutti asemansa vasta 1800-luvun loppupuolella lastenkulttuurin kehittyessä. Tällöin porvarisperheissä leikittiin pienillä nukketeattereilla ja paperiteattereilla. Nukeilla esitettiin dramatisoituja satuja ja teatterien suosittuja esityksiä.

Suomalaisen nukketeatterin historia alkaa vuodesta 1909, jolloin helsinkiläinen lehtimies, revyykirjailija ja kirjanpitäjä Kalle Nyström perusti ruotsinkielisen Marionett-teaternin. Tämä ensimmäinen suomalainen ammattinukketeatteri toimi 24 vuoden ajan Helsingissä ja kiersi esiintymässä myös muualla Uudellamaalla.

Nyströmin jälkeen nukketeatterin aatetta vei eteenpäin mm lastentarhanopettaja Bärbi Luther. Hän valmisti sisarensa Märthan kanssa varjoteatteriesityksen Per och Brita vuonna 1914. He esiintyivät vuosikymmenten ajan ruotsinkielisissä lastentarhoissa, kesäsiirtoloissa ja monissa lastensairaaloissa.

Suomenkielisellä puolella Annikki Setälä opiskeli 1930-luvulta lähtien alaa sekä Saksassa, Ranskassa että Yhdysvalloissa. Setälä perusti vuonna 1948 Lapin nukketeatterin ja kiersi esiintymässä syrjäkylissäkin porokyydillä.

Uusi aalto 1970-luvulla

Nukketatterin nykyinen kukoistuskausi Suomessa alkoi vasta 1970-luvulla, jolloin perustettiin viisi uutta ammattinukketeatteria eri puolille maata. Alkunsa saivat Vihreä Omena ja Peukalopotti sekä edelleen toimivat espoolainen Hevosenkenkä, helsinkiläinen Sampo ja tamperelainen Mukamas.

Nukketeatterin yleisö
Nukketeatterin yleisö Nukketeatteri,Nukketeatteri Sampo,Susan Aho

Myös televisiossa käynnistyi 1970-luvun lopulla Pertti Nättilän ohjaama Pikku Kakkosen nukketeatterisarja, johon alan taitaja Eeva-Liisa Holma-Kinnunen teki legendaariset Karvakuonot: Ransun, Eno-Elmerin ja Rikun.

Näistä toimista alkanut innostus, valtion ja kuntien rahoitus ja alan koulutus vaikuttivat sitten mm. harrastajateattereiden nousuun ja alan laajempaan kehitykseen.

Suomalainen nukketeatteri on voimissaan

Suomalaisella nukketeatterilla menee tällä hetkellä hyvin. Perinteinen ja uusi nukketeatteri kukoistavat Suomessa rinta rinnan, alan kotimaisia ja kansainvälisiä festivaaleja vietetään eri puolilla Suomea ja koulutustakin on tarjolla kahdessa oppilaitoksessa. Myös tilastojen valossa näyttää siltä, että nukketeatteri on suositumpaa kuin koskaan historiansa aikana: nukketeatteriesityksissä käy vuosittain yli 200 000 katsojaa yli 2000 esityksessä eri puolilla Suomea.

Yksi voimissaan olevista nukketeattereista on helsinkiläinen nukketeatteri Sampo, joka viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan. Nuket kiehtovat uusia yleisöjä edelleen.

– Nuket elää aika omaa elämäänsä. Nuken kautta voi tehdä ja sanoa paljon sellaisia juttuja, mitä ihmisenä ei voi. Jotain taianomaista nukeissa on, pohtii nukketeatteri Sampon näyttelijä Susan Aho.

– Nukketeatteri mielletään usein vain lapsille, mutta sehän on vaan yksi ilmaisumuoto. Nukketeatteri on kaikille.

Katso juttu nukketeatteri Samposta:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.