Hyppää pääsisältöön

Riina Katajavuori: Kun nappaan tequilaa

Kolumnistikuva
Kolumnistikuva Kuva: Erik Vierkens Riina Katajavuori

Olen Vesala-fani. Järkytys oli iso, kun karaokebaarissa tajusin arvostaneeni hänen Tequila-hittiään väärin perustein.

Olen seurannut Paula Vesalan uraa kiinnostuneena. Nainen sanoittaa, säveltää, laulaa, tuottaa, soittaa, viheltää, käsikirjoittaa, näyttelee. Helinä-keijullakin on Paula Vesalan feministisen keijun ääni.

Olen katsonut loppuun jopa Poutapilviä ja lihapullakuuroja -elokuvan vain siksi, että ujo rillipäinen meteorologityttö replikoi Vesalan äänellä.

En tykkää kuntopyöräilystä, mutta käyn tietyllä cycling-tunnilla, koska sen vetäjällä on samanlainen ääni kuin Vesalalla. Ja hän soittaa aina tunnin päätteeksi Älä droppaa mun tunnelmaa. Tuo Vesalan karibiarytminen biisi on riemullisten nelitavuisten sanojen juhlaa: kesäloma, tosikiva, apinana, takapiha, Costa Rica. Univaje, valonkaje, iso ego, ekoteko, vähän seko.

Biisissä niuho ilonpilaaja eli synkeä puoliso tulee pilaamaan kesälomanrippeistään päättäväisesti nauttivan puhujan hyvät, huolella rakennetut fiilikset. ”Mitään eilistä juttua jankuttaa!” Urpo, menisi pois, jättäisi iloisen naisen rauhaan.

Paula Vesala myönsi Finlandia Junior -palkinnon kirjailija Vilja-Tuulia Huotariselle nuortenromaanista Valoa, valoa, valoa. Vain elämää –ohjelmassa hän kaiversi esiin traagisen kaihon Paula Koivuniemen jumputuksesta Sua vasten aina painautuisin.

Kun Vesala julkisti soololevynsä ensisinglen, olin valmiudessa. Jo kappaleen nimi herätti kiinnostusta ja väritti tiettyyn mielenmaisemaan. Tequila! Tuo villien, riehakkaiden ihmisten juoma. Tequila-shotit, tequila-tytöt. Poljetaan jalkaa, huudetaan kovaa ja korkealta. Losangelesilaisena Vesala liikkuisi ehkä isommissa ympyröissä, Meksikossa ja maailmalla.

Tequila tuntui rohkealta naisen soolouran lanseerausbiisin nimeksi. Voisiko naisrunoilijan kirjan avausruno olla nimeltään Koskenkorva? Mitä se merkitsisi?

Kuulin kappaleen radiosta. Se soi päässäni koko yön. ”Oot mun nouseva aurinko/ ja mun ainoa kotimaa./ Ajetaanko vaan,/ motellissa jossain saat kaataa/ kun nappaan tequilaa.”

Miksi tämä teksti oli mielestäni niin radikaali?

Suomessa viljellään kosolti humalahuumoria. Känni on hauska tila, ja loputtomien vitsien ja hörönaurujen lähde.

Syvimmältään viina on kuitenkin Suomessa arka asia. Jokaisessa suomalaisessa suvussa on alkoholisti. Jokainen asiaa läheltä nähnyt tietää, että liika dokaaminen aiheuttaa kipua, tuskaa ja häpeää niin käyttäjälle kuin läheisille.

En tunne suomalaista, jolle viinanjuontiin ei liittyisi jonkinlaista lievää syyllisyyden potemista, aina, niin vähäistä kuin juominen olisikin. Ulkomailla olen kyllä kohdannut iloisesti ja synnintunnoitta kippaavia ihmisiä.

Vielä isompi tabu on naiset ja viina. Ja tässä nyt Vesala lauloi tyynen rauhallisesti naisesta, joka nappaa viinaa. Ei siideriä, ei valkkaria, ei ällöttävää naisjuomaa kuoharia – vaan reipasta tequilaa.

Lisäksi sanoituksessa oli mielestäni ovela twisti. ”Saat kaataa, kun nappaan tequilaa.” Muistamme kaataa-verbin kaksoismerkityksen. Säkeeseenhän sisältyy lupaus seksistä.

Pohdin tätä emansipatorista kappaletta paljon. Siinä ei ollut mitään riehakasta. Se oli kaihoisa, ylväs parisuhteen kuvaus. Heteronormatiivisessa tulkinnassani nainen ei ollut objekti, vaan tasaveroinen, jopa ohjaimissa oleva osapuoli, jolle mies sai nimettömässä motellissa kaataa tequilaa. Tämähän oli kuin uudelleen viritettyä Michelangelo Antonionia!

Kunnes eräänä iltana karaoke-baarissa kaikki paljastui. Kirjoitin lapulle Tequilan. Edessäni oli gin tonic, ja aloin laulaa. Mutta mitä lempoa! Karaokemonitorissa oli täysin väärät sanat. Siellä puhuttiin outoja: ”Ajetaan kovaa,/ ollaan ihan hiljaa/ saat kaataa mun napaan tequilaa.

Järkyttyneenä takeltelin laulun loppuun. Kaikki olikin toisin. Nainen lojui passiivisena ja antoi miehelle luvan lorottaa tequilaa napaansa.

Ei myöskään sanottu ”ajetaanko vaan” vaan ”ajetaan kovaa”. Väärintulkintaani selitti se, ettei Vesala noudata Toivo Kärjen ja Heikki Salon koulukuntien sanapainosääntöjä. Suomen kielessä sanapaino tulee sanan ensimmäiselle tavulle, mutta nykyään sääntöä rikkovat tietoisesti kaikki, niin Chisu, Sanni kuin erityisesti räppärit.

No, vaikka Tequilan radikaaliuden kohdalla tulkintani menikin metsään, olen edelleen Paula Vesalan sanoitusten harras ja vilpitön ihailija.

Minäkin synnyin siellä, missä tytöt ei soita kitaraa, missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Luke Skywalker, prinsessa Leia ja Han Solo

    Star Wars 40 vuotta: uuden ajan avaruussatu lumosi Petri Hiltusen ja koko maailman

    Petri Hiltunen on fanittanut Tähtien sotaa 40 vuotta.

    Avaruussaaga Star Warsin ensimmäinen osa (Star Wars) sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 25.5.1977. Elokuvasta tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö, joka tavoitti myös itärajalla asuvan Petri Hiltusen. Tähtien sodan maailma kolahti Petriin täydellä pikkupojan hurmiolla 40 vuotta sitten – jopa niin, että se vaikutti myöhemmin hänen uraansa.

  • juha hurme kolumnistikuva

    Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • esa saarinen filosofi

    Nuoren Esa Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä oli vittuilu

    Esa Saarinen laati vittuilun teorian 1980-luvulla.

    Suomalainen kulttuuriväki oli 1980-luvulla niin lamaantunutta, että se piti vittuilla hereille. Koska vittuilu kuului taiteen ja tieteen kanssa inhimillisen toiminnan korkeimpaan luokkaan, se ansaitsi myös oman teoriansa. Ja sellaisen laati nuori filosofi Esa Saarinen. Vaikka Saarinen on sittemmin tullut tunnetuksi myönteisyyden lähettiläänä, hän näkee vanhoissa teeseissään paljon hyvää. Tosin tänä päivänä hän kirjoittaisi vittuilun sijaan kohottavuudesta.