Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Tuomas Kettunen: "Woody Allenin elokuvat tekivät minuun suuren vaikutuksen."

Säveltäjä Tuomas Kettunen.
Säveltäjä Tuomas Kettunen. Kuva: Yle/Laila Kangas tuomas kettunen

"Onneksi yläasteaikana piano-opettajani osasi ohjata minut ensimmäisille sävellystunneilleni", kertoo Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Tuomas Kettunen. Vaikka suvussa ei ole ammattimuusikoita, päätyi Tuomas klassisen musiikin säveltäjäksi. Maisterivaiheen opintoja on jäljellä vielä pari vuotta, vaikka "alan luonteesta johtuen en myöskään usko, että opiskeluni suoranaisesti loppuisi siihen".

Kuka?

Nimeni on Tuomas Kettunen (s. 1992) ja olen sävellyksen maisterivaiheen opiskelija Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Mistä?

Olen kotoisin Oulusta, mistä muutin Helsinkiin neljä vuotta sitten. Perheessäni harrastetaan aktiivisesti musiikkia, mutta yhtään ammattimuusikkoa lähisuvussani ei ole.

Oulussa ehdin opiskella käytännössä kaiken mahdollisen tarjolla olevan; yläasteen musiikkiluokkien kautta jatkoin Madetoja musiikkilukioon, jonka rinnalla suoritin muusikon ammattitutkinnon Oulun konservatoriossa.

Oulu ja koko Pohjois-Suomi on minulle edelleen tärkeä mielenmaisema, vaikka aika vähän ehdin siellä nykyään aikaa viettääkään.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianotunneilla käymisen 7-vuotiaana, ja siitä asti musiikki on ollut aktiivinen osa elämääni. Molemmat vanhempani ovat opettajia, ja pyrkivät jo lapsena kannustamaan minua kokeilemaan kaikenlaisia harrastuksia.

Aluksi en ollut pianosta oikeastaan kiinnostunut, mutta jälkeenpäin olen ollut hyvin kiitollinen siitä, että jaksoin alkukankeuden yli, koska nopeasti musiikista löytyi hyvin intohimoinen harrastus. Pianonsoitto ei kuitenkaan koskaan täysin imaissut mukaansa, vaan saatoin käyttää niitäkin tunteja enemmänkin omien kappaleitteni esittelemiseen kuin ohjelmiston treenaamiseen.

Onneksi yläasteaikana piano-opettajani osasi ohjata minut ensimmäisille sävellystunneilleni säveltäjä Sanna Ahvenjärven oppilaaksi. Viikoittaiset sävellystunnit olivat silloin täysin uusi juttu Oulun konservatoriossa, mutta ratkaisevan tärkeitä oman tulevan alalle hakeutumiseni kannalta. Sittemmin myös pääsoitin vaihtui pianosta lyömäsoittimiin Nathan Archerin oppilaaksi, jonka kautta sain kosketuksen myös kauan haaveilemaani orkesterisoittoon.

Oulun konservatoriossa sain jatkaa sävellysopintoja aina 19-vuotiaaksi asti Vesa Valkaman ja Sakari Raappanan oppilaana, ja tämä tarjosi todella vahvan pohjan Sibelius–Akatemiaan hakeutumiselle, jossa opiskelen tällä hetkellä Tapio Tuomelan oppilaana.

Omassa opintopolussani korostuu harvinaisen selkeästi se, kuinka tärkeää monipuolisten ja laadukkaiden harrastus- ja opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen on jo hyvin nuorella iällä. Itse olen saanut nauttia suomalaisen maksuttoman koulutusjärjestelmän kaikista parhaista puolista, ja on todella sääli jos näistä asioista päätetään alkaa tinkimään ja rajaamaan tulevien sukupolvien mahdollisuuksia löytää oma intohimonsa ja kehittää itsensä sen huippuosaajaksi.

Kantapöydässä 5.4.2017 musisoimassa mezzosopraano Ruut Mattila, pianisti Mingwei Li ja lyömäsoittaja Tuomas Siddall.
Kantapöydässä 5.4.2017 musisoimassa mezzosopraano Ruut Mattila, pianisti Mingwei Li ja lyömäsoittaja Tuomas Siddall. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen mingwei li,ruut mattila,tuomas siddall
Kantapöydässä 5.4.2017 musisoimassa mezzosopraano Ruut Mattila, pianisti Mingwei Li ja lyömäsoittaja Tuomas Siddall.
Kantapöydässä 5.4.2017 musisoimassa mezzosopraano Ruut Mattila, pianisti Mingwei Li ja lyömäsoittaja Tuomas Siddall. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen mingwei li,ruut mattila,tuomas siddall

Häämöttääkö valmistuminen?

Musiikin kandidaatin tutkinnon sain valmiiksi viime jouluna, mutta maisteriksi valmistumiseen on sentään vielä pari vuotta aikaa! Alan luonteesta johtuen en myöskään usko, että opiskeluni suoranaisesti loppuisi siihen, kun valmistun Sibelius-Akatemiasta. Jossain muodossa tulen varmasti jatkamaan sävellysopintoja vielä siitä eteenpäin.

Lempisäveltäjäsi?

Pääsykokeissa minua pyydettiin nimeämään kolme säveltäjää, jotka ovat minulle tärkeitä. Taisin silloin listata säveltäjiksi Bartókin, Beethovenin ja Stravinskyn. Nämä kolme ovat tietysti tärkeitä ja innostavia säveltäjiä edelleen, mutta mitä enemmän musiikin moninaisuuteen pääsee käsiksi, sitä mahdottomampaa tähän kysymykseen on vastata.

Löysin Morton Feldmanin musiikin pari vuotta sitten, ja hänen tuotantonsa loputtoman pitkine kestoineen ja hiljaisine nyansseineen puhuttelee minua edelleen. Ja onhan näitä; Kaija Saariaho, Franco Donatoni, John Adams, György Kurtág, Luciano Berio… Nämä ovat säveltäjiä, joiden musiikista löydän vaikutteita omalle tekemiselleni paljon. Tämän rinnalla kuuntelen kuitenkin ihan kaikenlaista musiikkia Carlo Gesualdosta Snoop Doggiin, ja tottakai tämä kaikki vaikuttaa siihen, millaista musiikkia itse kirjoitan.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Musiikissa minua viehättää paljon sen vaikutus kuulijan primitiiviseen puoleen; kuinka äärimmäiset kestot tai äärimmäiset nyanssit voivat vaikuttaa ihmisen käsitykseen ajasta ja paikasta, kuinka odottamaton esteettinen valinta saattaa herättää outoudessaan kuulijan tarkkaavaisuuden tai kuinka vahvoja työkaluja rytmi ja metri voivat olla näin rytmimusiikin aikakaudella. Osittain tästä syystä nautin paljon musiikista, joka liukuu monen eri genren välimaastossa.

Idolisi?

Woody Allenin elokuvat tekivät minuun suuren vaikutuksen, kun törmäsin niihin ensimmäistä kertaa vuosia sitten ja hänen elokuvistaan pidän edelleen. Myös Franz Kafkan ja Salvador Dalín teoksilla oli samanlainen välitön vaikutus, ja yleisesti absurdit ja surrealistiset tapahtumat sekä epälineaarinen aikakäsitys kiehtovat minua suuresti, ja teokset ja taiteilijat jotka pystyvät näitä ominaisuuksia käsittelemään onnistuneesti ovat minulle innostavia taiteilijoita.

Vaikuttavimmissa taidekokemuksissa olen yleensä ollut kysymässä itseltäni ”Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu, voiko näin edes tehdä?” ja tästä hämmennyksestä pidän erityisen paljon! Voi ehkä todeta, että suuria idoleitani ovat ihmiset, joiden ideat ja oivallukset saavat minut näkemään asioita uudesta kulmasta tai kyseenalaistamaan omaa käsitystäni asioista. Nerokkain oivallus on yleensä äärimmäisen yksinkertainen.

Musiikin alalla erityisen innostaviksi olen kokenut kaikki Tulkinnanvaraista-konserttisarjan konsertit joissa olen käynyt, näitä konsertteja voin lämpimästi suositella kaikille.

Harrastukset?

Niin kokonaisvaltaista kuin säveltäjänä (ja erityisesti sävellyksen opiskelijana!) toimiminen voikin olla, on elämässä pakko osata antaa itselleen myös aikaa tehdä muita asioita. Musiikin lisäksi yritän ehtiä lukemaan myös täysin alaan liittymättömiä kirjoja; kirjallisuus myös antaa minulle valtavasti inspiraatiota omaan työskentelyyn. Myös elokuvia tulee katsottua paljon. Viimeaikojen uusin jännittävä kokeilu on ollut toimiminen alle puolivuotiaan löytökissan kesyttäjänä suurella menestyksellä.

Mikä sinusta tulee isona?

Suurin ongelmani urasuunnittelussa on se, että innostun helposti kaikesta ja aikaresurssit ovat harmillisen rajalliset. Unelmani onkin pystyä toimimaan laaja-alaisesti konserttimusiikin lisäksi myös teatterin, elokuvan, TV:n, radion, pelien, tanssin ja kuka sitä edes vielä tietää minkä kanssa. Toivottavasti tulevaisuus myös yllättää!

Toisaalta olen kiinnostunut kaikenlaisista muistakin asioista maailmassa, ja voi hyvin olla, että työurani tulee sisältämään kaikenlaisia täysin musiikkiin liittymättömiä projekteja. Opintojen tässä vaiheessa päämäärän pitää kuitenkin olla selvä, enkä aktiivisesti suunnittele mitään muuta uraa.

Entä muuta?

Maanantaina 10.4.2017 kello 19:30 Helsingin kamarikuoron vokaaliyhtye kantaesittää teokseni Ajattelin voittaa matkan Malediiveille Musiikkitalon Camerata-salissa. Teoksen tekstin olen koonnut erilaisista internetiin jätetyistä negatiivisista asiakaspalautteista ja toivottavasti tämä teos saa edes jonkun ihmisen harkitsemaan omaa käyttäytymistään internetin keskustelupalstoilla.

Musiikki videolla on Tuomas Kettusen sävellys "Arrival in Hades" Edith Södergranin tekstiin. Esiintyjät ovat mezzosopraano Ruut Mattila, pianist Mingwei Li ja lyömäsoittaja Tuomas Siddall. Toimittajina Riikka Holopainen ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.