Hyppää pääsisältöön

Hector eilen – toissapäivänä

Yksi suomenkielisen rockin tärkeimmistä synnyttäjistä oli Hector alias Heikki Harma, joka tunnetaan myös toimittajana mm. sarjoista Tuubi ja Pop eilen – toissapäivänä. Vuonna 1994 tehdyssä laajassa haastattelussa hän puhuu läpimurtonsa vuosista ja koko 1970-luvun suomirockista. Koosteemme tarjoaa lisäksi muhkean kattauksen miehen musiikista läpi vuosikymmenten – joukossa todellisia arkistoharvinaisuuksia.

Hectoria vuosikymmenten varrelta:

1966–1972
1972–1979
1980–1989
1990–

Axa Sorjasen vuonna 1994 tekemässä laajassa haastattelussa Hector kuvailee, millaista muutosta 1970-luku hänelle merkitsi. Vuonna 1965 ilmestyneen Palkkasoturi-esikoissinglen aikaan hän oli vielä koululainen. Harrastuksenomainen musisointi muuttui ammattimaisemmaksi vasta vuonna 1969, kun hän muiden Helsingin Hair-musikaalissa esiintyneiden kanssa pani pystyyn kansanmusiikkiyhtye Cumuluksen.

Hän oli tehnyt omia biisejä jo vuodesta 1965 alkaen, mutta Cumuluksesta muodostui se varsinainen tekstintekemisen koulu. Bändi tarvitsi ohjelmistoa, ja jonkun oli teroitettava kynänsä.

Hectoria repi mukaansa aikakauden "kansainvälinen kollektiivisen tajunnan virta, joka kulki mantereelta toiselle". Kuusikymmenluvun lopun valtaisa rockmullistus, jota Heikki Harma seurasi myös Ylen poptoimittajana, oli niin vetovoimainen, että hän halusi päästä osaksi sitä. Kaikki kävi nopeasti: esikoisalbumi Nostalgia vapautti "folktraumasta", ja sitä seurannut Herra Mirandos oli menestys heti ilmestyessään. Se rohkaisi ajattelemaan, että suomenkielisellä itse tehdyllä rockilla on mahdollisuuksia.

Oleellista oli että mä sain riisuttua folkjätkän manttelin harteiltani.― Hector haastattelussa 1994

Hectorin oma 1970-luvun alun rock oli sävyltään progressiivista, vaikka hän omista soittotaidollisista rajoituksistaan johtuen joutuikin tekemään "vähän helpompaa" kuin vaikkapa Wigwam. Hän omaksui myös rooleja ja maskeja peittääkseen arkuuttaan ja isosta koosta johtunutta kiusaantuneisuuttaan rocktähden tehtävissä.

Suomenkielisen rockin pioneerijoukkoon kuuluivat Hectorin ohella Pekka Streng, Dave Lindholm ja Juice Leskinen. Juicen rinnalla Hector pitää itseään sovinnaisempana tekstintekijänä ja "ehkä vähän mystikkona". Muodikasta mystiikkaa ruokki omalta osaltaan tuttavuus radiokollega Jorma Elovaaran kanssa. Toisaalta Hectorin ajatusmaailmaa muokkasivat samaan aikaan myös Vietnamin sota, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tiedostaminen jne. Tarve sanoa lauluilla jotain yhteiskunnasta tai rauhanasiasta oli perua jo folk-kaudelta, jolloin esikuviksi löytyi Bob Dylanin kaltaisia sanojia. 1960-lukulaiset kapinoivat koti-uskonto-isänmaa-henkistä "sapelinkalsketta" vastaan kantaen huolta maailmasta kokonaisuutena, Hector määrittää.

Axa Sorjanen kertoo Hector-haastattelun taustat

Mihinkään yksittäiseen haastatteluun en ole koskaan panostanut yhtä paljon kuin vuonna 1994 tekemääni Hector-haastatteluun. Olin jo 1990-luvun alussa päättänyt siirtyä radiosta ja kirjoittamisesta leffan ja tv-dokkareiden puolelle, mutta kynnys oli korkea, eikä perheellisellä ollut varaa ansaita natsoja opiskelemalla palkatta.

Valitsin vaikeamman reitin. Käsikirjoitin ensimmäistä dokkarisarjaani, joka kertoi suomalaisen rockin 1970-luvusta, melkein kaksi vuotta päätoimisesti ilman penniäkään palkkaa. Elin kirjoittamalla yrityslehtiin. Lopulta kässäri oli puhelinluettelon paksuinen.

Tuottajaksi löytyi baarista tai nakkikioskilta koko urani uskollisin taistelupari, faijan oppipoika Lasse Wikman. Kävimme näyttämässä käsikirjoitusta silloin voimissaan olleen Ylen Mediakomppanian pomolle Lissu Akimofille. Lissu vilkaisi paperipinoa ja sanoi: "Uskon, että homma on hallussa. Ei kai mun ole tätä pakko lukea?"

Käytännössä teimme aiesopimuksen heti. Saman tien alkoi kuitenkin yksi Ylen kriiseistä ja Mediakomppania joutui lakkautuslistalle. Lissukin lopulta irtisanoutui koko talosta.

Uskoimme kuitenkin Lassen kanssa ideaamme, ja sain ylipuhuttua Hectorin meille demoa varten haastatteluun. Se kuvattiin valaisun kannalta painajaismaisessa TopEyen Tunturikadun toimistossa.

Koskaan en ole valmistautunut yhtä hyvin minulle tutun taiteilijan haastatteluun. Nyt kun nauhalta tuota katsoo, niin duunin määrä kyllä tulee läpi. Hyvällä tavalla.

Käytimme haastattelusta leikattua traileria demona Avekin, Esekin ja Ylen suuntaan. Kaksi ensimmäistä lähti mukaan laakista, Ylessä pakka oli sekaisin, vaikka ekasta tapaamisesta oli kulunut yli puoli vuotta. Minulta loppuivat viimeisetkin säästöt.

Sivusta tilannetta haluamattaan ihmetellyt Akimof sanoi, ettei pahastu jos tarjoamme muualle. Kävimme Maikkarissa tapaamassa isäni vanhassa työhuoneessa viihdepäällikkö Päiviö Pyysaloa, joka innostui. Tosin hän visioi dokkarisarjan rinnalle tv-konsertteja, jotka 1990-luvun alun Maikkarilta olisivat toteutuneet painajaismaisina viihdesikerminä.

Lopulta pahin ja paras toteutui. Rahapulani oli niin syvä, että olin kamera-assarina keikalla, jossa tehtiin yritysvideota ydinvoiman ihanuuksista. Kesken jonkun ripustuksen virittämistä puhelin soi, ja Pyysalo kertoi haluavansa sarjani täydessä mitassa Maikkarille. Soitin tuottajalleni Lasselle, joka pirautti heti Yleen, ja kilpailijan ilmaannuttua sieltä tarjottiin hyvää sopimusta saman tien.

Hyväksyimme Ylen diilin juurikaan pohtimatta, kävimme juomassa ankarat kännit ja seuraavana aamuna krapulassa ilmoitin Pyysalolle, että petämme sopimusehdotuksen. Päiviö vain nauroi ja sanoi, että aiheen etu on, että teemme sarjan Ylelle. Ihmetteli, miksi halusimme välillä naapuriin.

Tuosta urkeni lähes seitsemän vuoden putki. Noita rokkidokkareita tehtiin lopulta neljätoista tunnin jaksoa. Haastateltavia kertyi yli 200. Kaikki raakamateriaali löytyy Elävästä Arkistosta.

Mutta ihan eka oli Hector, ja jos tuo haastattelu ei olisi toiminut, ei minusta olisi koskaan tullut tv-ammattilaista. Tosin se edelleen ottaa päähän, että rönttini ei riittänyt komentamaan Heikiltä aurinkolaseja päästä. Vihreät Lennon-rillit näyttävät naurettavilta ja leikkaavat suurimman osan kasvojen ilmeikkyydestä.
Sitä alkuperäistä käsikirjoitusta en muuten käyttänyt koskaan kun lopulta pääsin kuvaamaan sarjojani. Yksi printti suunnitelmista on mapitettuna, ja työpöydän laatikossa on korppu, jonka tarra-alueelle olen kirjoittanut "Dokkarisarja SF-rock-1970-l, eri versiot".)

Axa Sorjanen

Alku-Hector

Biisejä 1960-luvulta 1970-luvun alkuun

Hectorin ensilevytys Palkkasoturi oli käännösversio Buffy Sainte-Marien pasifistisesta Universal Soldierista. Maailmankuulu protestilaulu väännettiin uuteen, kevyempään uskoon Jarmo Porolan viihdeohjelmassa, jossa Hector sai tehtäväkseen laulaa Juha Vainion kynäilemän höpsöttelyn "palkkapotilaasta". Parodia ei ehkä vastannut folk-artistin ideaaleja, mutta klippi on varhaisin videotallenne, joka hänestä on Ylen arkistossa säilynyt. Sainte-Marien alkuperäisen kappaleen Hector esitti tv:ssä vuonna 1977.

Hectorin folk-aikojen soittokumppaneita olivat kitaristi Antero Jakoila ja myöhemmin Cumulus-yhtyeessäkin vaikuttanut Sakari Lehtinen eli Oscar. Tämän kauden eräänlainen etiäinen on vuonna 1972 taltioitu harvinainen ohjelmanäyte, jossa Hector ja Oscar tulkitsevat Dylanin maineikasta Mr. Tambourine Mania suomeksi.

Vuonna 1969 syntyneen Cumuluksen monista tv-ohjelmista ensimmäisiä oli vuoden 1971 Rakkauspakkaus, jossa kuultiin mm. pikkutuhma Cornelis Vreeswijk -suomennos Hanna ja Jan sekä Kaj Chydeniuksen säveltämä Sinua sinua rakastan.

Tammikuussa 1972 tehdyn Cumulus-aiheisen radiohaastattelun lopussa Hector paljastaa olevansa tekemässä ensimmäistä soololevyään.

Rocktähti

Biisejä vuosilta 1972–1979

Hectorin vuonna 1972 ilmestynyt Hectorin esikoisalbumi Nostalgia edusti nimensä mukaisesti romanttista vastausta teknistyneelle ajalle, kaipuuta pellonpientareille ja maanteille. Sen muistetuimpia raitoja oli Mandoliinimies, joka kuultiin parikymmentä vuotta myöhemmin Q ja tähdet -ohjelmassa (ks. kohta 35.29).

Nostalgiaa seurannut Herra Mirandos syleili mystiikkaa, mutta sen hiteiksi nousivat itsemurhasta ja työttömyydestä kertova Lumi teki enkelin eteiseen ja nostalgisesti nuoruuteen katsova Olen hautausmaa. Iltatähden pukuhuonehaastattelussa syyskuussa 1973 entisestä folk-hepusta on juuri kuoriutunut vahvasti David Bowie -vaikutteinen – hiusmartoa myöten – rocktähti.

Hector sekä Pirjo ja Matti Bergström seisovat talvisessa satamassa.
Hector sekä Pirjo ja Matti Bergström talvisessa satamassa 1970-luvun alussa. Hector sekä Pirjo ja Matti Bergström seisovat talvisessa satamassa. Kuva: Kalle Kultala 1970-luku,Hector,Matti Bergström,muusikot,Pirjo Bergström
Laatu ei ole ollut millään tavallaan este Hectorin menestykselle.― Mikko Alatalo Iltatähdessä 26.12.1974

Jo Nostalgialla alkanut sovitusyhteistyö Pirjo ja Matti Bergströmin jatkui Hectorock I:llä. Kolmikkoa haastateltiin keväällä 1974 Iltatähdessä, jossa kuultiin myös näytteitä albumilta.

Hectorock myi timanttia parissa viikossa, ja joulukuinen Iltatähti julistikin vuoden 1974 "Hectorin vuodeksi". Popmusiikin harrastajille oli kuulemma tullut tutuksi lause "ei päivää ilman Hectoria", ja vuoden lauluksi nimettiin ohjelmassa nuoruuden kasvukipuja kuvaava Ake, Make, Pera ja mä (ks. kohta 8.01).

Hectorockilla Hector siirtyi yhä yhteiskuntakriittisempiin teksteihin, ja Liisa pien -albumilla suunta jatkui. Trullilaulu syntyi alkujaan Eeli Aallon dokumenttifilmiin taiteilija Veikko Vionojasta. Laulaja esitti sen ohjelmassa Lapsuuden loppu -kiertueeltaan tutuissa meikeissä ja mustassa viitassa.

Hotelli Hannikaisella Hector pyrki jo karistamaan yltään vakavikon manttelia. Iltatähti Specialissa vuonna 1976 nähty lempeän humoristinen Kaipaava haavanlehti (ks. kohta 6.33) esitteli kaavun alta löytyneen kepeämmän miehen.

Vuonna 1975 Hector teki toiseenkin tv-filmiin musiikkia yhdessä Bergströmien kanssa. Kari Kyrönsepän kirjoittama ja Erkki Pohjanheimon ohjaama pienoisdraama oli ohjelma työn ja perhe-elämän juoksupyörässä elävästä miehestä, joka "ei vain uneksinut menolipusta, vaan myös osti sen".

Radiotyöstä ottamansa virkavapaan aikana Hector kokosi H.E.C.-yhtyeen, joka kuitenkin hajosi jo syksyllä 1977. Bändin ainoan albumin materiaalina oli pääasiassa lainakappaleita, kuten Monofilharmoonikko, käännös Harry Chapinin muusikkohumoreskista. Iltatähdessä nähtiin joulukuussa 1977 H.E.C:n versio Dylanin All Along the Watchtowerista Jimi Hendrix -maisine hammastemppuineen kaikkineen.

Mirandoksen ja Hectorockin jälkeen seuraava isompi menestys oli kultaa myynyt Kadonneet lapset, joka merkitsi vahvaa paluuta yhteiskunnallisuuteen, työttömyyden, syrjäytymisen ja epätasa-arvon teemoihin. Sen raita Palellaan yhdessä oli mukana Härmärock-konsertissa 1979 kuullussa potpurissa.

Kadonneiden lapsien tunnetuin kappale oli melkeinpä lama-ajan tunnuslauluksi noussut käännösralli Ei mittään. Kuten Palkkasoturi, tämä "työttömän arkiviisukin" sai taipua parodisiin tarkoituksiin. Makasiiniohjelmassa Musiikkia kaikille vuonna 1978 olivat aiheena kotimaiset kulttuuritapahtumat.

Lauluntekijä ja toimittaja

Biisejä 1980-luvulta

Uuden aallon murroksen jälkeen Hector edusti jo suomirockin vanhempaa kaartia. Vuonna 1981 ilmestynyt Eurooppa paketoi tummia tuntoja maailman tilasta ajanmukaisen syntetisaattorivetoisesti. Elämän estradi -ohjelmassa nähdyssä esityksessä on koskettimissa Jukka Hakoköngäs, monien 1980-luvun Hector-levyjen tuottaja.

Kokeellisen Hyvää yötä Bambin (1982) singlelohkaisu oli hassuun ääntämykseen perustuva tragikoominen lemmenlaulu Piironkinjalka.

Euroopan ja Hyvää yötä Bambin jälkeen seuraavaa levyä saatiinkin sitten odottaa kolme vuotta. Hector keskittyi toimittajanuraansa, joka oli alkanut 1960-luvun lopulla radiossa mm. Poppop-ohjelman myötä.

Seitsemänkymmenluvun alkuvuosina Heikki Harma oli jonkin aikaa radion ainoa vakinainen rocktoimittaja. Hän oli mukana tuomassa pop- ja rockohjelmiin analyyttisempaa ja historiatietoisempaa otetta. Yksi sen ilmentymistä oli vuonna 1973 käynnistetty kunnianhimoinen Popin historiaa -hanke.

Harma teki mm. ohjelmasarjoja Vatupassi, Popinfo, Ennenkuulumattomat ja Pop eilen – tänään ja oli käynnistämässä vuonna 1980 startannutta Rockradiota. 1970-luvun lopussa hän aloitti aktiivisen tv-työn viihdesarjoissa Perjantaita ja Lomake, joiden sketseissä myös näytteli Matti Pellonpään ym. kanssa.

1970- ja 1980-luvuilla Harma toimitti ja/tai ohjasi monia TV1:n pop- ja rocksarjoja (Tuubi, Casino, Kamoon – kielet poikki) sekä railakasta sketsi-musiikkisarjaa Studio Studio. Hän lopetti työt Yleisradiossa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, mutta palasi vuonna 2009 Yle Radio Suomeen tekemään suosittua ohjelmaa Pop eilen – toissapäivänä.

Rockradion toimittajat Heikki Harma, Heimo Holopainen ja Jake Nyman studiossa vuonna 1980.
Rockradion toimittajat Heikki Harma, Heimo Holopainen ja Jake Nyman studiossa vuonna 1980. Rockradion toimittajat Heikki Harma, Heimo Holopainen ja Jake Nyman studiossa vuonna 1980. Kuva: Yle/Leif Öster 1980,Hector,Heimo Holopainen,Jake Nyman,radiotoimittajat,Rockradio
Tuubi-ohjelman juontajat Bubi Ponsivuori (valepukuinen Hector peruukissa ja tekoparrassa) ja Outi Popp vuonna 1982.
Tuubi-ohjelman juontajat "Bubi Ponsivuori" (Heikki Harma) ja Outi Popp vuonna 1982. Tuubi-ohjelman juontajat Bubi Ponsivuori (valepukuinen Hector peruukissa ja tekoparrassa) ja Outi Popp vuonna 1982. Kuva: Yle/Håkan Sandblom 1982,Hector,musiikkiohjelmat,Outi Popp,televisio-ohjelmat,televisiotoimittajat,Tuubi
Heikki Harma juontaa Suomen euroviisukarsintoja vuonna 1980.
Suomen euroviisukarsintoja juontamassa vuonna 1980. Heikki Harma juontaa Suomen euroviisukarsintoja vuonna 1980. Kuva: Yle/Leif Öster 1980,euroviisukarsinnat,Hector,juontajat,televisiotoimittajat

Vuonna 1985 julkaistun Hectorock II:n jälkeinen Nuku idiootti (1987) merkitsi Hectorille uutta kaupallista nousua. Kantaaottavalta albumilta nähtiin Hittimittari-ohjelmassa singlebiisi Päästä minut pahasta (ks. kohta 25.59), meneillään olevan vuosikymmenen kohtalokkaan mustanpuhuvaa tyyliä sivuava ihmissuhdelaulu, jossa haitari ja syntetisaattori kohtasivat.

Samana vuonna tuli ulos yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta kertova Kaikki tahtoo rakastaa, joka julkaistiin vain singlemuodossa. Vuonna 1991 Hector lauloi sen Olli Ahvenlahden isännöimässä ohjelmassa Kapellimestarin vieraat.

Kestosuosikki

Biisejä 1990-luvulta eteenpäin

1980- ja 1990-lukujen taitteessa Hector vakiinnutti asemansa suurena suomalaisena popsuosikkina kahdella peräkkäisellä platinaa myyneellä albumilla. Vuoden 1988 Varjot ja lakanat -levyn jälkeen menestystä jatkoi Yhtenä iltana (1990), jonka nimiraita jäi yhdeksi tekijänsä rakastetuimmista biiseistä.

Toinen uusi ikivihreä oli Juodaan viinaa, usein silkaksi juomalauluksi tulkittu, pohjimmiltaan vakava sosiodraama. Levyllä kuultiin myös uusi, Kari Tuomisaaren vuoden 1973 versiota uskollisempi käännös Lou Reedin klassisesta alakulttuurikuvauksesta Walk on the Wild Side – suomalaiselta nimeltään Seisovaa ilmaa.

Hyvä putki jatkui Ensilumi tulee kuudelta -levyllä (1992), jonka nimikappale kuvasi parisuhdevaihdoksen vaikutusta ystävyyssuhteisiin. Lauantai-illan huumaa -ohjelmassa – kuten monessa muussakin Hectorin 1990-luvun tv-esiintymisessä – tukimiehenä on luottotuottaja Pave Maijanen. Lisää Ensilumi -albumin kappaleita on kuultavissa Q ja tähdet -sarjan Hector-jaksossa.

Niin ikään menestyneen Salaisuuksien talon (1994) olennaisimpaan antiin kuului Viimeinen unelma, lähivuosikymmenten historiallinen summaus ja omien ihanteiden tilinpäätös (ks. Lista Top 40 kohta 41.50). Toinen albumilta julkaistu single oli Magdaleena.

Kannattaisikohan Hectorien ja Juicejen jo jättää levyntekeminen muille, kun ei niissä enää sitä hampaan- ja munantynkää ole.― Juontaja Sami Aaltonen Lista Top 40:ssä 16.11.1995

Vuonna 1995 ilmestynyt Kultaiset lehdet (1995) noteerattiin Ylen Lista-ohjelmassa hampaattomaksi, ja siltä irrotettu Yö tanssittaa (ks. kohta 43.42) edustikin Hectoria iskelmällisimmillään ja pehmoimmillaan.

Kultaiset lehdet ei myynyt enää kultaa, mutta vuosikymmenen lopussa Kirkan, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa toteutettu Mestarit-nostalgiaprojekti osoittautui sen sijaan megaluokan hitiksi.

”Mestareiden myötä Hector on ollut esillä hyvinkin paljon”, totesikin Listan juontaja Mari Kakko esitellessään "ensimmäistä Suomessa tehtyä vaha-animoitua musiikkivideota" syksyllä 1999. Tahdon kaljalle, jossa seikkaili myös vahasta muovailtu Hector-hahmo, oli irrotettu Hidas-levyltä.

Seuraava omia lauluja sisältävä studioalbumi ilmestyi vasta vuonna 2004, jolloin oli kulunut miltei neljäkymmentä vuotta Hectorin ensilevytyksestä. Tyynesti taaksepäin katsova nimikappale Ei selityksiä kuultiin Ylen aamuohjelmassa Iiro Rantalan ja Matti Kallion säestämänä. Puheena ovat levyn eräät muutkin kappaleet, kuten uskontoa käsittelevä Kuunnellaan vain taivasta, legendaarisesta nimikirjoitusten metsästäjästä kertova Eki-setä ja kokonaan uusi luenta klassikosta Juodaan viinaa. Platinaa myyneelle albumille saatiin odottaa seuraajaa kymmenen vuotta, kunnes Hauras ilmestyi vuonna 2014.

Lue lisää:

Kollaassi Hectorin kasvokuvista eri vuosilta.

Folkkari-Hectorista tuli suomirockin pioneeri

Reino Helismaan ja Georg Malmsténin laulutekstit tekivät lähtemättömän vaikutuksen tulevaan lauluntekijään, joka ihaili Paul Ankaa ja soitti sähkökitaraa.

  • Konstaapeli Reinikainen (Tenho Saurén) elementissään.

    Kaikki Reinikaiset

    Kaikki Reinikaiset järjestyksessä.

    Suositusta Tankki täyteen -sarjasta jäi elämään etenkin roolihahmo konstaapeli Reinikainen, joka sai myös oman sarjansa. Yle TV2 solmi vuonna 2009 sopimuksen, joka mahdollistaa kokonaisten Reinikainen-jaksojen katsomisen Elävässä arkistossa. Artikkeliin on kerätty järjestyksessä Reinikaisen kaikki 15 jaksoa. Jaksot on katsottavissa hieman alkuperäisistä lyhennettyinä versioina, siinä muodossa, miten ne vuonna 2009 uusittiin ja esitettiin televisiossa.

  • Presidentti Paasikiven hautajaiset (1956).

    Juho Kusti Paasikiven hautajaiset

    Paasikivi haudattiin Hietaniemeen joulukuussa 1956

    Joulukuun 14:ntenä vuonna 1956 kuolleen tasavallan seitsemännen presidentin Juho Kusti Paasikiven hautajaiset pidettiin joulunaatonaattona pakkassäässä. Pidetty presidentti oli luovuttanut tehtävänsä eteenpäin Urho Kaleva Kekkoselle vain yhdeksän kuukautta ennen kuolemaansa.

  • Mauno Koivisto metsänraivauksessa Inkoon Tähtelässä

    Mauno Koivisto sai olla Inkoon Tähtelässä luova puuhastelija

    Mauno Koivisto viihtyi maatilallaan Inkoon Tähtelässä-

    Inkoon Tähtelä oli presidentti Mauno Koivistolle enemmän kuin kiireisten virkavuosien loma-asunto. Se oli paikka, jossa presidentistä kuoriutui esiin nestemoottoreita, traktoreita ja muuta tekniikkaa rakastava ”pikkupoika”, kuten rouva Tellervo Koivisto hymyillen luonnehtii.

  • Risto Rytin hautajaiset (1956).

    Risto Rytin hautajaiset

    Ryti siunattin Helsingin tuomiokirkossa marraskuussa 1956

    Tasavallan viidennen presidentin Risto Rytin (1889–1956) hautajaisista muodostui harras kansallinen surujuhla. Sen myötä suomalaiset saivat tilaisuuden osoittaa kunnioitustaan monen mielestä aiheetta sotasyyllisyystuomion kärsineelle Rytille.

Elävä arkisto


Katsotaan ja kommentoidaan yhdessä Kotikatua #Kotikatulive

Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Leevi and the Leavings Euroviisukarsinnoissa (1981).

Tällainen oli Gösta Sundqvist ja tätä kaikkea hän teki

Gösta Sundqvist (1957–2003) oli renessanssityylinen monialaosaaja: laulujen ja radioviihteen tekijä, muusikko ja jalkapallojoukkueen vetäjä. Elävä arkisto kokosi hänen musiikkiaan, haastattelujaan ja radio-ohjelmanäytteitään kolmelta vuosikymmeneltä.

  • Roger Moore Aamu-tv:ssä (2009).

    Nimeni on Moore – Roger Moore

    Moore vieraili Aamu-tv:ssä vuonna 2009

    Vaikka näyttelijälegenda Roger Mooren Bond-hahmo ei noussut kriitikoiden suosikiksi, hänen uransa salaisena agenttina kesti kunnioitettavat seitsemän elokuvaa.

  • Roger Moore Maarit Tastulan haastattelussa (1993).

    Roger Moore – veijari vai pyhimys?

    Roger Moore tunnetaan 70-ja 80-lukujen James Bondina.

    James Bondina ja Pyhimyksenä hurmannut brittinäyttelijä Roger Moore (1927-2017) nähtiin toimittaja Maarit Tastulan vieraana Yhden illan pysäkissä vuonna 1993.

  • Mauno Koivisto metsänraivauksessa Inkoon Tähtelässä

    Mauno Koivisto sai olla Inkoon Tähtelässä luova puuhastelija

    Mauno Koivisto viihtyi maatilallaan Inkoon Tähtelässä-

    Inkoon Tähtelä oli presidentti Mauno Koivistolle enemmän kuin kiireisten virkavuosien loma-asunto. Se oli paikka, jossa presidentistä kuoriutui esiin nestemoottoreita, traktoreita ja muuta tekniikkaa rakastava ”pikkupoika”, kuten rouva Tellervo Koivisto hymyillen luonnehtii.

  • Presidentti Mauno Koivisto ja Ransu Kultarannassa vuonna 1987.

    Ransu Kultarannassa

    Ransu haastattelee Mauno Koivistoa.

    Ransu haastattelee Mauno Koivistoa presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa.

  • Mauno Koivisto Jatkoajassa (1968).

    Mauno Koivisto hurmaa naisia

    Jatkoajassa nähtiin rento pääministeri

    Jatkoaika keskustelee Tampereella vallasta ja vallankumouksesta. Kirsti Wallasvaara kiistelee pääministerin kanssa nuorison vallattomuudesta.

  • Presidentti Mauno Koivisto pelaa lentopalloa.

    Presidentti Koivisto pelasi lentistä pallon ympäri

    Ohjelmavälähdyksiä presidentin ensimmäiseltä kaudelta.

    Lentopallo oli presidentti Mauno Koiviston suosikkiharrastuksia. Hän pelasi mielilajiaan myös monilla ulkomaanmatkoillaan – virkatehtävissä sekä lomalla.

  • Presidentti Mauno Koivisto haastattelussa vuonna 1990.

    Presidentti Mauno Koiviston kommentti inkeriläisistä

    Koiviston lausunnon perusteella tehtiin virkamiespäätöksiä.

    Tasavallan presidentti Mauno Koivisto sanoi keväällä 1990, että inkeriläisiä kohdellaan Suomessa paluumuuttajina. Kommentti vaikutti maan maahanmuuttopolitiikkaan vuosia.

  • Pääministeri Mauno Koivisto kesämökillään Tähtelässä vuonna 1976.

    Koivisto kuuntelijoiden ja toimittajan tentissä

    Koiviston haastatteluja vuosilta 1995 ja 1998

    Mauno Koivisto aloitti virkakautensa suurena kansansuosikkina, jonka gallupmenestystä siivittivät niin leppoisanhumoristinen tyyli kuin niskoittelu Urho Kekkoselle.

  • Presidentti Mauno Koivisto Arto Nybergin haastattelussa vuonna 2011.

    Koivisto Arto Nybergin vieraana

    Presidentti Mauno Koivisto haastattelussa 2011

    87-vuotias presidentti Mauno Koivisto muistelee Arto Nybergin haastattelussa kylmän sodan lientymistä ja uskoo presidentin aseman sekä populistiryhmien pitävän pintansa vastakin.

  • Urho Kekkosen hautajaiset. Presidentin arkku kannetaan Suurkirkosta autoon.

    Kekkosen kuolinuutinen ja hautajaiset

    Presidentti Urho Kekkosen hautajaiset

    Presidentti Urho Kekkonen kuoli elokuun viimeisenä päivänä 1986. Hän nukkui pois kotonaan Tamminiemessä. Valtiolliset hautajaiset järjestettiin viikkoa myöhemmin.

  • Risto Rytin hautajaiset (1956).

    Risto Rytin hautajaiset

    Ryti siunattin Helsingin tuomiokirkossa marraskuussa 1956

    Tasavallan viidennen presidentin Risto Rytin (1889–1956) hautajaisista muodostui harras kansallinen surujuhla. Sen myötä suomalaiset saivat tilaisuuden osoittaa kunnioitustaan monen mielestä aiheetta sotasyyllisyystuomion kärsineelle Rytille.

  • Presidentti Paasikiven hautajaiset (1956).

    Juho Kusti Paasikiven hautajaiset

    Paasikivi haudattiin Hietaniemeen joulukuussa 1956

    Joulukuun 14:ntenä vuonna 1956 kuolleen tasavallan seitsemännen presidentin Juho Kusti Paasikiven hautajaiset pidettiin joulunaatonaattona pakkassäässä. Pidetty presidentti oli luovuttanut tehtävänsä eteenpäin Urho Kaleva Kekkoselle vain yhdeksän kuukautta ennen kuolemaansa.

  • Autosaattue K.J. Ståhlbergin hautajaisissa

    Ståhlbergin hautajaiset

    K. J. Ståhlbergin valtiolliset hautajaiset.

    Vanhuutensa päivinä K. J. Ståhlberg (1865-1952) oli arvostettu “vanhempi valtiomies”, jonka neuvoja hänen seuraajansa kuuntelivat. Erityisen läheisen suhteet Ståhlbergillä oli J. K. Paasikiveen, joka turvautui edeltäjänsä asiantuntemukseen mm. YYA-sopimusta laadittaessa.

  • Kyösti Kallion hautajaiset.

    Kyösti Kallio kuolee, presidentiksi Risto Ryti

    Vastuu maan kohtaloista oli Rytin ja Mannerheimin harteilla.

    Sotavuosien ahdistaviin tunnelmiin toivat lisää dramatiikkaa presidentti Kyösti Kallion sairastelu, ero presidentin tehtävistä ja dramaattinen kuolema adjutantin käsivarsille Helsingin rautatieasemalla torstai-iltana 19.12.1940.

  • Jean Sibeliuksen arkku kannetaan ulos Helsingin tuomiokirkosta (1957).

    Jean Sibeliuksen hautajaiset

    Sibeliuksen hautajaisisista tuli kansallinen suurtapahtuma.

    Kansallissäveltäjä Jean Sibelius kuoli kotonaan Ainolassa 20. syyskuuta 1957. Hän oli kuollessaan 91-vuotias.

  • Saattue Väinö Tannerin hautajaisissa

    Väinö Tannerin hautajaiset

    Tohtori Väinö Tanner haudattiin huhtikuussa 1966.

    Tohtori Väinö Tanner kuoli 85-vuotiaana huhtikuun 19. päivänä vuonna 1966. Lyhytfilmissä näemme otteita Helsingin Vanhassa kirkossa pidetystä siunaustilaisuudesta ja Tannerin viimeisestä matkasta kohti Hietaniemen hautausmaata koleana ja pilvisenä huhtikuun päivänä.

  • Kukkia arkun päällä valtioneuvos Harri Holkerin siunaustilaisuudessa 2011

    Harri Holkerin hautajaiset

    Holkeri siunattiin Helsingin tuomiokirkossa elokuussa 2011

    Valtioneuvos Harri Holkeri kuoli 7. elokuuta 2011 pitkäaikaisen sairauden murtamana. Valtiolliset hautajaiset järjestettiin 27. elokuuta Helsingin tuomiokirkossa.

  • Ihmisiä väestösuojassa

    Tulevaisuuden museomatka karuun kilpailuyhteiskuntaan

    Museokäynti voi tarjota matkan tulevaisuuteen

    Elävä arkisto osallistuu Teeman museoviikkoon tarjoamalla kuvitteellisen museokäynnin, joka kertoo paremmasta tulevaisuudesta. Sukellamme myös Hämeen linnan värikkääseen ja veriseenkin historiaan. Ohjelmapaketti televisiossa: Maanantaina 22.5. klo 12.00 Torstaina 25.5. klo 23.05 Perjantaina 26.5.

  • Jarno Jokinen (Ville), Sami Laine (Janne), Anne Helminen (opettaja) ja Pasi Pitkäaho (Tommi) sarjanäytelmässä "Tarkkis" vuonna 1986.

    Tarkkis ja Kaatis näyttävät koulun pahojen poikien haavoittuvuuden

    Ilmassa on huomionkipeyttä, haistattelua ja huumoriakin.

    Tarkkis-sarja kuvaa tarkkailuluokkalaisten arkea 1980-luvulla. Koulupäivissä on huomionkipeyttä ja haistattelua mutta myös herkkyyttä ja huumoria. Syksyllä 1986 alkaneen sarjan keskiössä ovat tarkkislaiset Tommi (Pasi Pitkäaho), Janne (Sami Laine) ja Ville (Jarno Jokinen).

  • milkshaken näyttelijät

    Suomalaisia tv-aarteita: Milkshake

    Miten Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa?

    Miten 17-osainen sarja Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa? KulttuuriCocktailin sarja kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa 11.5.2017 alkaen!

  • Kari Sorvali ja Veikko Aaltonen autossa elokuvassa Päivä ennen vuodelta 1978.

    Päivä ennen – kuinka pikkukylän maailma järkkyi

    Viimeinen päivä ennen armeijaa sekoittaa maalaiskylän elämän

    Päivä ennen on tarina nuoren miehen viimeisestä päivästä siviilissä ennen armeijan harmaisiin astumista. Amerikanrauta ja luottokuski, pieni maalaiskylä ja jumppatunnilla lenkkeilevät tytöt – ilmassa ovat selvät katastrofin ainekset.

  • Leevi and the Leavings Euroviisukarsinnoissa (1981).

    Tällainen oli Gösta Sundqvist ja tätä kaikkea hän teki

    Kooste muusikon, viihteentekijän ja jalkapallomiehen urasta.

    Gösta Sundqvist (1957–2003) oli renessanssityylinen monialaosaaja: laulujen ja radioviihteen tekijä, muusikko ja jalkapallojoukkueen vetäjä. Elävä arkisto kokosi hänen musiikkiaan, haastattelujaan ja radio-ohjelmanäytteitään kolmelta vuosikymmeneltä.

  • mv-kuva Gösta Sundqvistista

    Leevi and the Leavingsin lauluntekijä Gösta Sundqvist vaani tarinoita kuin haukka

    Monitoimimies täyttäisi 60 vuotta

    Teeman Elävän arkiston ohjelmapaketissa nähdään Mediakomppanian vuonna 1990 tekemä Gösta Sundvistin henkilökuva sekä kooste Leevi and The Leavingsin musiikkivideoista. Ohjelmapaketti televisiossa: Maanantaina 15.5. klo 12.00 Torstaina 18.5. klo 22.35 Perjantaina 19.5. klo 14.45 Teeman Elävän arkiston ohjelmat löytyvät omana kokonaisuutenaan nyt myös Yle Areenasta.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

    Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

    Koko sarja pysyvästi katsottavana Elävässä arkistossa.

    Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

  • Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

    "Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

    Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä.

    Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Suomalaista nykytaidetta esittelevän näyttelyn avajaiset Ateneumin taidemuseossa.

    Ars-näyttelyt herättivät suomalaiset nykytaiteeseen

    Ars on esitellyt kansainvälistä nykytaidetta vuodesta 1961

    Kansainvälistä nykytaidetta esitteleviä Ars-näyttelyitä on järjestetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien. Näyttelyt ovat sekä kohahduttaneet että totuttaneet katsomaan uutta taidetta. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty aineistoa kaikista kahdeksasta aikaisemmasta Ars-näyttelystä.

  • Kollaasi palestiinalaisista ja israelilaisista

    Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä

    Lähi-idän kriisin vaiheita ja käsittelyä Ulkolinjassa

    Vuonna 1977 aloittanut Ulkolinja-dokumenttisarja on seurannut Lähi-idän tapahtumia alkuvuosistaan lähtien. Ulkolinjan toimittaja Vesa Toijonen kertaa artikkelissa Lähi-idän kriisin vaiheita. Koosteen alkupisteenä on Kuuden päivän sota vuonna 1967, jolloin Israel iski Egyptin lentotukikohtiin. Sodan jäljistä kertoi Ylen reportaasi, kymmenen vuotta myöhemmin kriisiä alkoi seurata uusi Ulkolinja-ohjelmasarja.

  • Mäkimaat: Maija (Tiina Rinne), Pertti (Jukka Puotila), Eeva (Lena Meriläinen) ja Mirja (Inka Kiviharju) vuonna 2000.

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.