Hyppää pääsisältöön

Kipeytymä-aihe

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko,blogi,markus kajo

Kipeytymä-aihe

Tuli kipeys itseen, tälle.

Alkoi heti tuntua vähemmän lohdulliselta kuin tavallisesti.

Sitten lähti osa siitä kipeydestä pois, mutta pian riensi uusi kipeys kolminverroin takaisin. Nelin!

Sitten tuli itsen niveleitä kipeiksi, niin ettei olisi voinut soittaa tamburiinia kuten Carmen.
( https://musescore.com/user/169659/scores/644881 Tamburiini on partituurin alimm. rivillä.)

(Keille ei näy tuo linkki, niin tässä Carmenta ilman tamburiinia, mutta aika hauska koreografia sekä miehillä että Carmenlla siinä. Ja bonuksena patarummut alussa.
https://youtu.be/1zsq3eGxDLM?t=17 Miehillä on vähemmän liikkeitä, kun miehet eivät tanssahtele luonnostaan, vaan pitää maksaa kunnolla ennen kuin yhtään hypähtävät. Eli satasella hypityttää varmaan naista enempi kuin nuita hämäläisenvakaita ukkoja. )

Sitten vain yltyi entisestään se kipeys. Vaihteli lämpö. Tuli vuoron perään tällainen tunnelma:

https://youtu.be/zxfaxt_6UEU?t=37

Ja väliin tuli sellainen olo jolta kuvan koiran olo näyttää:
(Kuva suurenee klikkaamalla.)

Alakuloisen näköinen susikoira istuu lyyhässä 2. korva lerpallaan
Alakuloisen näköinen susikoira istuu lyyhässä 2. korva lerpallaan Kuva: Markus Kajo: Kuva koirasta joka näyttää siltä miltä Kajon olo tuntui. Zoomaa tarvittaessa, että näet koiran hyin! koira,suomi,tampere

Tuntui siis olo mitättömältä ja surkealta, eikä ollut tunnelma ollenkaan katossa.

Mutta sitten! Tuli mieleen vanha keino parantaa itsen oloa!

Aloin kuvitella, että jos olisinkin heittänyt veivini, niin miten katuisivat kaikki entiset opettajat, jotka olivat rähisseet tekemättömistä läksyistä, että elukka ja pinnari. Ja soimaisivat itsejään, että jos vielä eläisi, niin nyt en rähisisi läksyistä. Mutta että, se on myöhäistä nyt! itk!

Ja miten katuisi eläkkeellä oleva katsastusmies, että ei 90-luvulla laskenut tämän autoa kerralla katsastuksesta läpi, vaan juoksutti ensin korjaamolla kuin vierasta sikaa!

Ähkisi katumus-ahdistuksessa sitä katsastusmies oikein kelpo lailla! Ja sen vaimo myötä-ähkisi, myös.

Ja entä miten katuisikaan Yleisradion johtaja, ettei se olisi vienyt tätä metsäretkelle, missä tehtäisiin nuotio ja sen äärellä syötäisiin eväsleipiä, joiden välissä on voipaperi, etteivät täytteet tartu kiinni toisiinsa, tai itseen, ja syötäisiin puukolla sikanautaa suoraan purkista kuin eläimet.

Ja sitä miettisi Ylen Pää-johtaja, ja voi miten se tätä metsäretkettömyyttä katuisi! Kat! Katkatkat!

Sen sihteeri muistaisi väärin, ja sanoisi Pää-johtajalle, että onneksi sentään veit niitä kurjia eväsretkelle metsään, että sai sentään kokea onnenkin hetkiä Kajo-parkakin.

Ja silloin parahtaisi huutoitkuun Johtaja, ja tunnustaisi, että en minä vienyt! Kun oli muka tärkeämpää tekemistä, ja nyt se on myöhäistä! Y-hyyy! (Niisk.) Y-hyyyyyyyy!

Jas itkisi nenäliinansa litimäräksi se, ja sihteeri vaihtaisi sen uuteen, ja lähettäisi apusihteerin kiertämään sen märän nenäliinan Lavoiren yllä kuivaksi, ja kohta toisi apusihteeri nenäliinan kuivaksi kierrettynä takaisin, ja se olisikin jo yhdestoista hetki, kun olisi se sihteerin antama nenäliina jo litimärkä kyynelistä.

Ja tällä tavalla itkeä tillittäisi Pää-johtaja monta nenäliinallista, ja sitten tulisi sille itkusta päänsärky.

Ja nyt on pä-pähä-pähäänsärkykin!” se itku-nikottelisi, ja alkaisi nyt vuorostaan itkeä sitä päänsärkyä! Ja taas eikun nenäliinat vaihtoon.

Ja lopulta olisi huolissaan sihteeri, ja apusihteeri rinnakkaishuolissaan sen rinnalla, että tulee hysteeriseksi Pää-johtaja, ja miettisi sihteeri, että uskaltaako sivaltaa Johtajaa poskelle, niin kuin hysteereitä sivalletaan elävissäkuvissa.

Mutta ei tietenkään uskaltaisi, kun on pitkä mies Pää-johtaja ja varmaan kimppuun käytäessä sitkeä ja innokas tappelia.

Sen sijaan yhtäkkiä huutaisikin sihteeri ha-HAA! Niin kovasti, että apusihteerille tulisi hikka, mutta Pää-johtajan itku pysähtyisi, ja se jäisi tuijottamaan sihteertä.

Ja välillä hengittäisi Pää-johtaja sillä tavalla äkillisesti kuin hengittää se, joka on juuri itkenyt kauvan.

Niin silloin sihteeri käyttäisi itkutaukohiljaisuutta hyväkseen ja kysyisi Pää-johtajalta, että jos tämä ehkä haluaisi mennä pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia seinään, niin sihteeri voisi päivystää puhelimea.

Ei huvita leikkiä Merihevos-Taskulampullakaan!” huudahtaisi Pää-johtaja, ja alkaisi uudelleen volista nenäliinaansa miten ei päässyt Kajo-raukka eväsretkelle.”

Mutta pähkäilisi itsekseen sihteeri, että voivoi menipä tämä nyt hankalaksi, kun yleensä se tykkää mennä varjokuvia Merihevos-taskulampulla, vaikka olisi mikä tressi päällä.

Mutta sitten se keksisi, ja kysyisi Pää-johtajalta, että ”Laitetaanko 4K TV päälle, näyttämään lumisadetta, ja mennään sen eteen puolikyykkyyn ja kuvitellaan olevamme syöksylaskijoita.

Jo’-oo” sanoisi silloin Pää-johtaja, kun olisi tarttunut sille upwards mobile hikka apusihteeriltä.

Ja ne laittaisivat 4K TV:n päälle näyttämään lumisadetta ja menisivät sen eteen puolikyykkyyn, ja kuvittelisivat olevansa syöksylaskijoita kaikki 3.

Ja sillä tavalla saataisiin holttia takaisin Pää-johtajalle, mutta silti se piehtaroisi katumuksessa vielä pitkään, ja Yleisradion keskusradio soittaisi kaikkien Yleisradion toimipisteiden joka ikisessä huoneessa rauhoittavaa musiikkia kaiuttimesta, niin että menipä Pää-johtaja mille osastolle hyvänsä, niin se ei alkaisi enää uudestaan alakuloisesti pillittää eikä lopulta itkeä huutoitkua, kun keskusradiomusiikki rauhoittaisi sitä:

Johtajaa rauhoittava ämyrimusiikki

Ja sitten, kuukauden, parin perästä voisi jo lopettaa Ylessä sen placebomusiikin soiton, kun, näet, jos tulisi paha mieli Pää-johtajalle, tai liika katumuksen tunne, niin sen voisi nyt jo sihteeri rauhoittaa ehdottamalla, että menisi Johtaja pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia, tai pelaisi ikkunalaudan Newtonin kehtoa, tai katselisi View-Master kuvakiikarilla rauhallisimpia viidakon eläimiä, kuten hyvinsyönyt Sarvikuoma tai Virtakuono ruokalevollansa.

Niin tällaisilla postmortaaliajatuksilla helposti saa oloaan paremmaksi esmes juuri kipeyden kourissa.

Väkisinkin siinä itsen olo paranee, ja tulee parempi mieli.

Sillä tavalla, että ihan miettii, miksei sitä useammin mietin näin luovasti!

Ja kohta jo hypätelee askel, ja sitä huudahtaa itsekseen: Tra-la!

Ja hyrisee myönteisesti: Hmmm!

Ja että ”lol”.

MK

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Johtajalla oli kiire kun oli movon rassaus hällä aina päällimmäisenä mielessä!

Lähettänyt käyttäjä

Onneksi ei kuvitelmassa se sihteeri tullut möläyttäneeksi siitä sammakonkudun katsomisesta, josta siitäkin osattomaksi jäi Kajo-vainaa, kun ei pää-johtaja vienyt. Tokko olisi pää-johtaja toipunut ollenkaan!

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Kipeytymä-aihe

    Kajo miettii kippeenä miten pomo katuisi jos kuolisikin Kajo

    Ja sitten, kuukauden, parin perästä voisi jo lopettaa Ylessä sen placebomusiikin soiton, kun, näet, jos tulisi paha mieli Pää-johtajalle, tai liika katumuksen tunne, niin sen voisi nyt jo sihteeri rauhoittaa ehdottamalla, että menisi Johtaja pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia, tai pelaisi ikkunalaudan Newtonin kehtoa, tai katselisi View-Master kuvakiikarilla rauhallisimpia viidakon eläimiä, kuten hyvinsyönyt Sarvikuoma tai Virtakuono ruokalevollansa.

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Listoja näille ja muille

    Metalista listoista nauttiville...

    Ihmismieli, jostakin merkillisestä syystä - ainakin omani - tuntuu pitävän listoista. Silläkin uhalla, että jotkin allaolevista listoista ovat teille jostakin (muukalaislegioona, pyhäkoulu, joutsenlammen harjoitushuoneen balettipuomin graffitikaiverrus) jo tuttuja, kirjaan muutamia listoja tähän. Toivottavasti on niistä iloa. Ja tervetuloa täydentämään ja lisäämään niitä kommenteissa!

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Nuorisollemme varoittavaksi esim. yltiöpäisestä kotiseuturakkaudesta!

    Nauvolaisten kotiseutukiihko - varoitus Suomen nuorille!

    Kokeiltaisiin naksutella istuinpaikkojen lukuvaloja päälle ja pois, katsottaisiin, onko edesssäolevan istuimen selkänojataskuun jäänyt kolikoita, luettavaa tai syötävää, ja huurutettaisiin ikkunaa hengityksellä ja piirrettäisiin huuruun tikku-ukkoja, omia nimikirjaimia ja sydämiä siihen huuruun, ja kirjoitettaisiin siihen sydämen viereen Nauvo/Nagu.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Pietari K. kävi täällä

    Kirjojen Suomi: Pietari K. kävi täällä

    Essee- ja podcast-sarja ajatteleville lukijoille

    Hukkuuko kaunokirjallisuus epävarman työelämän kiireisiin? Uudessa essee- ja podcast-sarjassa Pietari K. kävi täällä toimittaja ja pätkätyöläinen Pietari Kylmälä tutkii identiteettiään ja lukee puolestasi tolkuttomat kasat kotimaista kirjallisuutta sadan vuoden ajalta.

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Kuinka suojautua taiteelta?

    Kuinka suojautua taiteelta?

    Mikäli taiteesta ei ole löydettävissä yleisesti hyväksyttyjä kasvattavia tai hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, se on luokiteltava vaaralliseksi. Koska tällaista seulaa ei vielä laajamittaisesti ole luotu, annan sinulle keinoja pysyä turvassa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi neuvoo.

  • Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko

    Kipeytymä-aihe

    Kajo miettii kippeenä miten pomo katuisi jos kuolisikin Kajo

    Ja sitten, kuukauden, parin perästä voisi jo lopettaa Ylessä sen placebomusiikin soiton, kun, näet, jos tulisi paha mieli Pää-johtajalle, tai liika katumuksen tunne, niin sen voisi nyt jo sihteeri rauhoittaa ehdottamalla, että menisi Johtaja pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia, tai pelaisi ikkunalaudan Newtonin kehtoa, tai katselisi View-Master kuvakiikarilla rauhallisimpia viidakon eläimiä, kuten hyvinsyönyt Sarvikuoma tai Virtakuono ruokalevollansa.