Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa
Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen jakso 10,Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Suomenhevonen on symboli, johon on voitu heijastaa suomalaisia työn ja elämän ihanteita sata vuotta ja kauemminkin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että suomalaisen työn muututtua myös hevosen rooli on muuttunut. Suomenhevonen ei ole enää metsässä rehkivä, uskollinen suorittaja, vaan palveluammattien yleistyessä siitä on tullut asiakaspalvelija.

Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia, tekevät ryhmätöitä ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Hevosesta on tullut nykyaikainen!

Nuorten heppakirjoissa muutos näkyy hyvin. Heppakirjoissa hevonen on tyypillisesti nuoren naisen lemmikki ja kumppani, jonka kautta ja kanssa lukijan on turvallista käsitellä omaa muutostaan. Heppakirjoissa hevonen on teinityttöjen unelma. Tämä on jo aika kaukana siitä perinteisestä miehisestä kumppanuudesta, joka suomenhevoseen liitetty.

Kuuntele essee podcastina


Suomenhevosten jalostusohjeessa sanotaan, että se on “luonteeltaan yhteistyöhaluinen, pyrkivä ja nöyrä”. Kansatieteilijä Kustaa Vilkunan mukaan suomalainen maisema ja sääolosuhteet ovat muokanneet suomenhevosesta “vähään tyytyvän, kestävän, viisaan, nopsajalkaisen, tarmokkaan ja karaistun”.

Myös Topelius arvosti suomenhevosen “vakavuutta ja kärsivällisyyttä”, joskin hän moitti sitä “huomattavasta itsepäisyydestä”. Sen lisäksi, että suomenhevosen vanha rotumääritelmä kertoo minkälainen on hyvä työhevonen, se määrittelee myös suomalaisen työläisen: suomenhevosen kaltainen puurtaja.

Kansallisessa mytologiassa suomenhevonen on nimenomaan työntekijä, työhevonen. Se on auttanut suomalaisia raivaamaan pellon (kaikki muistavat Täällä pohjan tähden alla -romaanin Pokun), ottanut osaa sotiin, sekä rakentanut Suomea uudelleen sotien jälkeen. Mutta samalla kun suomenhevonen on tarjonnut lihasvoimaansa, se on toiminut myös peilinä työorientoituneelle kansalliselle itseymmärrykselle. Hevosella on paljon peilisoluja, joten se on taitava myös tarjotessaan välineitä itsetutkiskelulle.

Hevonen on viimeinen turva sodan mielettömyyden ja ympäröivän kuoleman keskellä.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sotamies Korpela on klassinen esimerkki perinteisestä hevosmiehestä. Korpela ei tee töykeydessään eroa tavallisten sotamiesten tai upseerien välillä, mutta hevosille hän on hellä ja toverillinen. Romaanin loppupuolen kohtauksessa rintamalotta Raili Kotilainen pyytää päästä Korpelan kärryille kyytiin. Korpela vastaa, ettei ole “ennenkän pyhänä sontaa” ajanut.

Majuri Lammio kuulee tämän. Seuraa riita, jonka ilmahyökkäys keskeyttää. Kuvaus Lammion ja Korpelan riidasta on eräs selkeimmin pasifistisista kohtauksista Linnan romaanissa, esimerkki sotamiesten purnauksen haudanvakavista syistä sodan keskellä. Samalla kun sotamies Korpela huutaa raivoissaan Lammiolle, hän riuhtoo hevostaan irti valjaista. “Täällä kiusataan järjettömiä luontokappaleita niin kuin ne olisivat jotain pahaa tehneet”, Korpela sanoo hevoselleen samalla kun lentokoneiden konekiväärit ampuvat tielle. Lopulta Korpela raahautuu ohjaksista kiinni jääneenä vauhkoontuneen hevosen perässä metsään ja kuolee.

Hevonen on ikään kuin Korpelan viimeinen turva sodan mielettömyyden, tappion todennäköisyyden ja ympäröivän kuoleman keskellä. Vielä sotien aikaan ja vähän niiden jälkeenkin hevonen oli usein perheenjäsentä muistuttava kotieläin. Tämä käy hyvin ilmi Suomalaisen kirjallisuuden seuran hevosaiheisesta perinnekeruusta, missä lapsuuden hevosiin viitataan aina nimellä. Korpela on vanha hevosmies, joka kohtaa loppunsa ohjaksissa roikkuen.

Kuvapalkki artikkelissa Pietari K ja hevosia
Kuvapalkki artikkelissa Pietari K ja hevosia Kirjojen Suomi,pietari k

Vaikka hevonen oli tärkeä kotieläin ja energianlähde maatalousvaltaisessa sotia edeltäneessä Suomessa, siihen ei suhtauduttu aina kovin hellästi. Aika kultaa muistot, ja ihmisen ja hevosen tasavertainen, arvostava liitto on enemmän myytti kuin koko totuus. Tästä todistaa esimerkiksi Pentti Haanpään novelli Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen. Siinä matkamies näkee pellon laidassa nälkiintyneen hevosen, joka on talven aikana ajettu metsätöissä luuskaksi. Hevonen seisoo räntäsateessa ja kurassa sylen pituisessa lieassa.

Matkamies kysyy hevosen omistajalta voisiko hevosta syöttää hieman enemmän tai voisiko sen liekaa edes pidentää. Isäntä vastaa, että sekä hevonen että köysi ovat hänen ja “minä elän niiden kanssa mihin malliin haluan!” Matkamies tarjoutuu ostamaan hevosen. Isäntä suostuu. Saatuaan laihan hevosen haltuunsa matkamies ottaa repustaan pistoolin ja ampuu sen. “Minä jatkoin vähän liekaköyttä”, matkamies sanoo, ja jatkaa matkaa.

Seuraavana aamuna matkamies harmittelee, ettei ole oppinut “lämpenemättä näkemään tienoheisia asioita”. Huonokuntoisia vetojuhtia on Suomessa “arvaamaton määrä” eikä yhden eläimen kohtalon valitsijaksi ryhtyminen ratkaise ongelmaa. Tämän pidemmälle matkamies ei pohdinnassaan pääse, mutta novelli tuntuu sanovan, että niin kauan kuin hevonen muistuttaa traktoria, ihmisen on tultava toimeen myös sen kärsimyksen kanssa.

Hevoset ovat onnistuneet pääsemään turvaan uppoavasta laivasta.

Suomessa oli sotien jälkeen väkilukuun suhteutettuna enemmän hevosia kuin missään muussa maassa. Vielä vuonna 1950 hevosia oli melkein 400 000. Maatalouden koneistuessa hevosten määrä lähti jyrkkään laskuun. Tässä mylläkässä suomenhevosen rooli suomalaisen työn symbolina on pitänyt arvioida uudelleen.

Sirkku Peltolan näytelmä Suomen hevonen on kuvaus maaseudun tyhjenemisestä ja maaseutuelämän byrokratisoitumisesta Euroopan unionissa. Näytelmä kääntää suomenhevoseen liittyvän symboliikan päälaelleen. Suomenhevonen ei symboloikaan sitä, mitä kunnon työn ja työläisen pitäisi olla, vaan sitä, millaiseksi se todellisuudessa on muuttunut.

Näytelmä alkaa siitä, kun avioeroperheen sulkeutunut mutta uhmakas poika Kai päättää lyödä rahoiksi myymällä pitäjän hevoset Sisilian mafialle. Suomen maaseudulla hevonen ei kelpaa edes ruoaksi, mutta Kai on kuullut, että Italiassa hevosenliha on herkkua. Onnettomien sattumien kautta hevoskuljetusauto kaatuu, Kain isä ei masennuksissaan saa EU:n tukihakemuksia tehtyä ja mummon rahatkin pitää kähveltää ulkomaisten lihakauppiaiden lepyttämiseksi.

Hevonen on todella vaihtanut maisemaa.

Näytelmän loppukohtauksessa Kai yltää hämmästyttävään selväjärkisyyteen haahuilunsa keskellä. Hän haaveilee kaupunkiin muuttamisesta ja sanoo, että hevoset ovat tehneet sen jo, eli onnistuneet pääsemään turvaan uppoavasta laivasta. Siinä missä nautakarja on EU-aikana “unohdettu omaan paskaansa pystyyn kuoleen”, hevoset otetaan jo huomioon kaupunkisuunnittelussa.

Kai on oikeassa. Suurin osa hevosista asuu tätä nykyä kaupungeissa, on kaupunkilaisten käytössä ja tekee kaupunkilaisia asioita, kuten työskentelee vapaa-ajan harrastusten parissa. Nöyrä ja alistuneesti ahertava suomenhevonen on jäänyt menneisyyteen. Suomenhevonen on “keksinyt” itselleen uusia palveluammatteja. Se voi olla vaikka psykoterapeutti (hevosterapia on nykyään suosittua) tai ratsastuksenopettaja.

Suomen hevosessa itse suomenhevonen on lavalla läsnä kuitenkin ainoastaan kaatuneesta rekasta pelastettuina lihakimpaleina ja niistä valmistettuina pakastelihapullina. Hevonen on todella vaihtanut maisemaa.

Kuvapalkki artikkelissa Pietari K ja hevosia
Kuvapalkki artikkelissa Pietari K ja hevosia Kirjojen Suomi,pietari k
  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!