Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

Pietari K ja grafiikkaa
Pietari K ja grafiikkaa Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen jakso 3,Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Vaikka 2000-luku tullaan muistamaan kaupungistumisesta, meistä jokainen voisi oppia kaupunkilaistaitoja 1940-luvun romaaneista. Kilroy oli jo silloin käynyt täällä.

Ei ole helppoa olla kaupunkilainen luovan luokan edustaja. Se vaatii paljon kertakäyttömukista juotua maitokahvia ja sekalaisia ihmissuhteita omassa punavihreässä kuplassa. Kaupunkilaisuutta täytyy harjoitella.

Vuonna 1947 ilmestyi kaksi Kilroy-tarinaa: Nimimerkki Outsiderin, eli Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä (1947) ja viihdekirjailijamestari Hilja Valtosen Kilroy sen teki (1947). Niissä näkyy, kuinka kaupunkilaisharjoitukset aloitettiin.

Viihdyttävät Kilroy-tarinat ovat modernin kaupunkiunelmoinnin varhaishistoriaa, joiden tarjoama esimerkki on myöhemmin johtanut muun muassa graafisen suunnittelijan myyttiseen hahmoon.

Miten Kilroy-tarinat siis opettavat meitä olemaan hyvin urbaaneja?

Kuuntele essee podcastina


Urbaani legenda Kilroysta, joka “kävi täällä”, syntyi toisen maailmansodan aikana ja levisi seinäkirjoituksina amerikkalaisten sotilaiden mukana ympäri maailmaa. Graffiti löysi sodan jälkeen tiensä populaarikulttuuriin.

Hilja Valtosen Kilroy sen teki -romaanissa graffiti tulee näkyviin aina kun romaanin päähenkilö Ulla Järvinen saa petkutettua entistä, petollista kihlattuaan. Hätistellessään petollista eksäänsä Ulla Järvinen saa kuulla saaneensa miljoonaperinnön ja lähtee toteuttamaan vaurasta tulevaisuuttaan sekalaisin seurauksin. Tässä modernissa romaanissa nuoren naisen itsenäisyyspyrkimykset ja hedonistinen rikastumisen unelma kietoutuvat toisiinsa.

Sodan jälkeen kaupungeissa oli ennätyksellisen paljon yksineläviä nuoria naisia. Sota oli tappanut suuren osan nuorista miehistä, ja sikäli Hilja Valtosen kertomus itsenäisestä ja omaehtoisesta nuoresta naisesta on ymmärrettävä: sodanjälkeisessä modernissa ajassa oli selvästi tilausta uudenlaiselle sinkkukirjallisuudelle.

1940-luvun Sinkkuelämää olisi kuvattu yhteisasunnossa, jossa sodan köyhdyttämä kansa unelmoi vauraammasta tulevaisuudesta.

Myös Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä -romaanin päähenkilö toimittaja Virta on sinkkumies. Kilroy oli täällä on salapoliisikertomus, jossa yritetään selvittää vuokrakimppakämpässä tapahtunutta murhaa. Kimppakämpän muut asukkaat viettävät huikentelevaa sinkkuelämää, ja ensimmäiset murhasta epäillyt henkilötkin ovat kämpässä ramppaavia rakastajia.

Nyt elämme taas aikaa, jolloin yksinasuvien ihmisten määrä kasvaa kaupungeissa. Suomessa on yli miljoona yksinasuvaa ja heistä suurin osa on naisia. Uusi kaupunkikulttuuri lepää yksinasuvien, mutta hyvin toimeentulevien ja kuluttamaan kykenevien ihmisten harteilla.

Mikäli Sinkkuelämää-sarja olisi kuvattu 1940-luvun lopulla, se olisi luultavasti tapahtunut pölyisessä yhteisasunnossa, jossa sodan köyhdyttämä kansa unelmoi vauraammasta tulevaisuudesta.

Kilroy-tarinoiden kaupunki on tiheästi asuttu, yksinelävien luovien ihmisten kansoittama paikka, joka sykkii ja kukoistaa vaurauden tavoittelun myötä. Se on myös pyrkyryyden, rikosten ja huijauksien maaperää, jossa vahvimmat vievät voiton.

Artikkelin jakopalkki
Artikkelin jakopalkki Kirjojen Suomi,pietari k

Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä on oikeastaan kertomus sodanjälkeisestä asuntopulasta. Tiivis asuminen herättää dekkarin peruskysymyksen: miten murhaaja on voinut päästä yhteisasunnon olohuoneeseen suorittamaan rikoksensa ilman, että kukaan on huomannut?

Tiivis asuminen lisää kierroksen myös murhan selvittelyyn, sillä yhteisasunnossa salaisuudet paljastuvat herkästi ja henkilöhahmot eivät voi mitään omalle uteliaisuudelleen. Kimppakämpän lautaseinän äänenvaimennus on olematon. Asumisen puutteista huolimatta 1940-luvun lopun Kilroy-tarinoiden sävy ei ole ahtautta, kurjuutta ja köyhyyttä korostava, vaan kansainvälinen ja toiveikas.

Myös Hilja Valtosen Kilroy sen teki alkaa kuvauksella juoruilusta kerrostalon rappukäytävässä, jossa kaikki tietävät toistensa asiat. Tällaisissa tiheissä kaupunkilaisissa tiloissa kommunikaation on tapana mennä ristiin ja viestien joutua harhateille. Niinpä myös Valtosen romaanissa väärä Ulla Järvinen saa miljoonaperinnöstä kertovan sähkösanoman ja kertomuksen tapahtumat saavat alkunsa.

Tiheä asuminen tuottaa kaupunkilaista aktiivisuutta: salaisuuksia ei ole ja oma maine leviää salamannopeasti.

Suomessa on viime vuodet keskusteltu paljon tiheän kaupunkirakenteen merkityksestä elämänlaadulle, viihtyvyydelle, ekologisuudelle ja innovaatioille. Sodanjälkeiset Kilroy-kirjat vahvistavat 2000-luvun opinkappaleen siitä, että tiheys todella tuottaa kaupunkilaista aktiivisuutta: salaisuuksia ei oikein voi pitää kun naapuri kuulee paperinohuen seinän läpi; postit menevät sekaisin, kun samassa rapussa asuu kaksi Järvistä; on helppo tehdä vaikutus ihailijaan, kun oma maine leviää salamannopeasti.

Kun tähän tiheän kaupunkirakenteen keitokseen lisätään vielä nykyaikaisen sosiaalisen median monimutkaisuudet, aletaan olla jo aika hyviä kaupunkilaisia. Ilmankos nuori luova luokka viihtyy niin mielellään vaikka Helsingin Kalliossa, joka on Suomen tiheimmin asuttu paikka.

Sodan loppuminen on selvästi myös uudenlaisen kulutuskulttuurin syntyhetki. Sekä Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä että Hilja Valtosen Kilroy sen teki ovat romaaneja rahasta. Haapakosken romaanissa tarvitaan rahaa, kun halutaan juhlia tanssisalongeissa tai ostaa hämärillä pihoilla kaupiteltavaa pimeää viinaa. Raha pyörittää Valtosen romaanin toimintaa, ja mahdollisuus miljoonaperintöön saa päähenkilön muuttamaan elämänsä.

Artikkelin jakopalkki
Artikkelin jakopalkki Kirjojen Suomi,pietari k

Johannes Ekholmin kirja Graafinen suunnittelu – käytännöt, tekniikat, strategiat on eräs 2010-luvun hämmentävimmistä kaunokirjallisista tuotteista, vaikka se onkin alunperin Helsingin designmuseon näyttelyjulkaisu vuodelta 2013. Teos koostuu litteroiduista dialogeista, joissa Ekholm keskustelee muiden graafisten suunnittelijoiden kanssa graafisesta suunnittelusta. Samalla se on läpileikkaus nuorten urbaanien ammattilaisten maailmasta ja mielestä.

Eräässä Ekholmin kirjaamassa keskustelussa designmuseon näyttelyintendentti Suvi Saloniemi kuvaa kaupunkilaisen kulutushybriksen huumaavaa hetkeä: “Ja sitten mä huomaan että heti kun on ollut joku tollanen että on mennyt myöhään ja juonut vähän viiniä, ja sit sillai rupee ostaa ihan älyttömiä niinku ruokia ja tulee sellanen et niinku ‘no, mä oon vaan täs tilassa, et mä voin ostaa totaki, ja…’”

Saloniemen kertoma kuluttamisen hetki kuvaa suvereenia kaupunkilaisuutta kypsemmin kuin sodanjälkeiset Kilroy-tarinat. Viinihumalan voi ymmärtää impulsiivisen, helpon ja huumaavan kuluttamisen vertauskuvana. On tultu hyvin kauaksi aikaisempien sukupolvien harkitsevasta rahankäytöstä. Lompakon paksuuskaan ei hillitse uutta urbaania kulutuskulttuuria, koska ostokset tehdään luotolla ja niiden seuraukset kohdataan vasta seuraavana päivänä.

Kaupunkikulttuuria ei ole olemassa ilman rahaa ja kulutusta. Nykyään tämä on entistä selvempää, koska kaupungeista on tullut palveluelinkeinojen ja kulutuksen maailmoita. Perinteinen tavaratuotanto on hävinnyt kaupunkien ulkopuolelle – jopa Kiinaan.

Stereotyyppinen nuori kaupunkilainen on palvelualalla itseään työllistävä oman onnensa seppä, joka mielellään lykkää perheen perustamista kunnes omat unelmat on toteutettu. Ammatiltaan hän on graafinen suunnittelija, kuten Ekholmin teoksen nimi, Graafinen suunnittelu, vihjaa.

Kilroy ei ole kukaan meistä, vaan hän on kaukainen unelma ja häviävä aave.

Whodunnit-dekkareiden tärkein kysymys on vielä auki, eli kuka Kilroy oikein on? 1940-luvun lopun Kilroy-tarinoiden sankarit etsivät Kilroyta (lue: rahaa, onnea, itsenäisyyttä) itsensä ulkopuolelta. Kilroy on perintönsä testamentannut kuollut täti, tai kaupunkia terrorisoiva mystinen ryöstömurhaaja. Kilroy ei ole kukaan meistä, vaan hän on ulkomainen vaikute, kaukainen unelma ja häviävä aave.

Kilroy edustaa kiihkeää kaupunkilaiselämää, vaurastumisen haavetta, kansainvälisyyttä ja itsenäisyyttä. Nykyajan suvereeni kaupunkilainen on sisäistänyt nämä ihanteet. Hän ei enää unelmoi oman elämän ulkopuolelta tulevasta, äkillisestä rikastumisesta, vaan omistaa luottokortin. Tämän takia 1940-luvun Kilroy-tarinat tuntuvat hiukan vanhentuneilta.

Nykypäivänä kaupunkilaisuutta ei tarvitse etsiä jostain ulkoisesta Kilroy-hahmosta, koska se on muuttunut jokaisen kaupunkilaisen sisäistämäksi tunteeksi. Kaupunkilaisharjoitukset ovat johtaneet siihen, että nykyään ihmisten oma luottokelpoisuus mittaa unelmoinnin määrää. Kilroy on jokainen, jolla on luottamusta tulevaisuuteen, kykyä kuluttaa ilman omantunnontuskia ja vaipua “tilaan”, jossa on vain tämä hetki ilman huomista, ilman menneisyyttä.

Aarne Haapakoski eli Outsider polttaa pitkää piippua
Kaupunkilainen toimessaan. Aarne Haapakoski, joka julkaisi kirjoja muun muassa Outsider-nimimerkillä, oli maailmankansalainen. Aarne Haapakoski eli Outsider polttaa pitkää piippua Kuva: SKS aarne haapakoski,Kirjojen Suomi,Outsider,pietari k

Lue Outsiderin Kilroy oli täällä e-kirjana!

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa,kirjojen suomi
  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!