Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

Pietari K ja grafiikkaa
Pietari K ja grafiikkaa Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen jakso 9,Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi.

Liberaalin ja suvaitsevaisen nykysuomalaisen on mahdollista olla oma itsensä ainoastaan sen takia, ettemme ole sotineet vähään aikaan. Tilanne on tietenkin vähän masentava tämän ainoastaan kokkisotia taistelevan ja tunne-elämän kriisejä ratkovan nykyihmisen kannalta. Totuus kuitenkin on, että sota on muokannut meitä, ja suomalainen sotakirjallisuus paljastaa yhteiskunnallisen itseymmärryksemme rajat.

Suomalaisen kirjallisuuden historiassa menneistä ja tulevista sodista on nikkaroitu monenlaisia kuvitelmia, joita on turvallista käsitellä nimenomaan sepitteessä. Joskus kuvitelmat vain kertovat todellisuudesta enemmän kuin todellisuus itse. Kirjallisuuden hyökkäysfantasiat kertovat Suomesta enemmän kuin haluaisivatkaan.

Kuuntele essee podcastina


Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, niin sanottu jääkäriscifi tarjosi alustan Suur-Suomi-fantasioille. Jääkäriscifi, kuten kirjallisuudentutkija Markku Eskelinen suuntausta nimittää, oli uuden tasavallan ensimmäinen viihdekirjallisuuden aalto, joka keskittyi kuvittelemaan Suomelle sotaisaa ja kunniakasta tulevaisuutta. Jääkäriscifissä uhka tuli aina idästä eikä Suomi ollut vain hyökkäyksen vastaanottaja.

Aarno Karimon Kumpujen yöstä on nykylukijalle aika tuntematon teos, mutta 1920–30-luvuilla Aarno Karimon nationalistinen paatos oli hyvin suosittua proosaa. Kumpujen yöstä yrittää luoda suomalaisille herooista historiaa, mutta se on sekä huonoa historiankirjoitusta että huonoa kaunokirjallisuutta.

Suomen armeija tuhoaa ihmeaseella koko Pietarin – tämä on eräs jääkäriscifin toistuvia aiheita.

Karimon – valkoisen tykkimiehen, heimosoturin ja propagandistin – kirjallisen työn konteksti on valkoinen hurmos. Teoksessaan Kohtalon kolmas hetki hän ryhtyy kuvittelemaan Suur-Suomen tulevaisuutta.

Se on kuvitelma Suomen ja Venäjän välisestä sodasta 1960-luvulla, siis aikansa scifiä. Sotaa käydään ilmalaivoilla, tankeilla ja taistelukaasuilla. Melodramaattisessa ja kyynisessä Suur-Suomi-fantasiassa miljoonat ihmiset kuolevat, ja lopulta teknisesti ylivoimainen Suomen armeija tuhoaa atomipommia muistuttavalla ihmeaseella koko Pietarin kaupungin (tämä on eräs jääkäriscifin toistuvia aiheita).

Venäjän ja Suomen välistä sotaa kuvataan kahden erilaisen yhteiskuntamallin taisteluna. Venäjä on taantunut vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen takaisin keisarilliseen yksinvaltiuteen. Suomesta on taas tullut vuoden 1918 valkoisten voiton myötä sotilasvaltio, jota upseerit johtavat keskinäisessä veljeydessä. Isänmaallisten upseerien liitto kuvataan puhtaaksi, kovaksi ja armottomaksi. Se on vastakohta idän elostelevalle slaavilaisuudelle.

Suomi tekee Venäjää vastaan käydyn sodan tuoksinassa liiton muiden pienten Venäjän läheisyydessä elävien heimojen kanssa. Liitto solmitaan verivaloin, ja se on suomalaisten ehdottomassa käskyvallassa. Aarno Karimon 20-lukulainen unelma on siis suomalaisten johdolla käytävä kansainvälinen heimotaistelu slaavilaista mädättyneisyyttä vastaan.

Kohtalon kolmas hetki on suursuomalaisen yhteiskuntautopian populaari ilmaus, eli verenhimoinen seikkailukertomus, joka tuo elävästi mieleen natsi-Saksan yhteiskunnan. Aarno Karimolle sota Suomen ja Venäjän välillä oikeuttaa suomalaisen totalitarismin.

Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K
Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K Kirjojen Suomi,pietari k,välike 5

Kun verrataan Ruotsiin, itsenäinen Suomi oli pitkään altavastaaja. Jopa jääkiekossa Ruotsilla oli tapana pestä naapurinsa, ja vasta vuoden 1995 MM-kulta korjasi epätasapainoa. 1970-luvulla Suomen oli mahdollista lyödä Ruotsi vain fiktiossa.

Arto Paasilinnan esikoisromaani Operaatio Finlandia kertoo juuri tästä. Kuvitteellisessa historiallisessa romaanissa äkkiä äärioikeistolaistunut Ruotsi hyökkää Suomeen, ehtii valloittaa Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen, mutta lopulta sitkeä ja strategisesti viisas Suomen armeija lyö miehitysjoukot. Operaatio Finlandia on aika outo sotakuvitelma, mutta ei onneksi ihan niin verenhimoinen kuin Karimon Kohtalon kolmas hetki. Hyökkäys on paras puolustus, romaani opettaa.

Arto Paasilinna kirjoittaa romaaninsa esipuheessa halunneensa osoittaa, miten sota saattaa yhtäkkiä syttyä puolueettomien naapurien välille. Romaanissa on paljon sellaista leikkimielistä sotastrategista pohdintaa, joka on varmasti vienyt kirjailijan mennessään.

70-lukulainen sotaa käyvä Suomi on sisäpiirin vitsi ja leikkiä.

Ennen kaikkea Operaatio Finlandia on kuvaus YYA-Suomesta ja sen kulttuurielämästä. 70-lukulainen sotaa käyvä Suomi on sisäpiirin vitsi ja leikkiä, jossa Paasilinnan taiteilijakavereilla on hassut hatut.

Tämä puoli romaanissa tulee esille Paasilinnalle tyypillisissä satiirisissa jaksoissa, jotka katkovat vakavaa aihetta. Eräässä jaksossa Suomen armeijan propagandajoukot, eli kirjailija Jouni Apajalahti, toimittaja Paavo Noponen, näyttelijä Eero Melasniemi ja teatteriohjaaja Kalle Holmberg joutuvat pitkälle pakomatkalle vihollisen linjojen taakse. Kohtauksessa suomalainen sotiminen näyttää urhoolliselta mutta päättömältä juoksukilpailulta (Kalle Holmberg pääsee muun muassa koettamaan teatteriohjaajantaitojaan ruotsalaiseen sotakoiraan ja kesyttää sen).

Paasilinna on varannut YYA-Suomen sotakuvaukseen rooleja muillekin kavereilleen. Runoilija Pekka Kejonen pääsee romaanissa suorittamaan urotekoja tuhoamalla ruotsalaisten selustassa göteborgilaisen öljynjalostamon ja pakenemalla Etelä-Amerikkaan. Mukana on mystisistä syistä myös laulaja-näyttelijä Pirkko Mannola.

Vakavammin tulkittuna Operaatio Finlandia on kuvaus Suomen asemasta idän ja lännen välissä kylmässä sodassa. Ruotsin ja Suomen sota on samalla tasapainoilua idän ja lännen välillä. Suomen valtiojohto ei halua sotaponnisteluissaan turvautua liikaa Neuvostoliiton apuun. Varsovan liitto liehittelee Suomea jäsenekseen, mutta Suomi pitää kiinni nimellisestä liittoutumattomuudestaan. Sodan taustalla hehkuu myös pelko ydinsodasta, sillä suomalaiset epäilevät, että ruotsalaiset ovat kehittäneet pommin Etelä-Afrikan avustuksella.

Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K
Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K Kirjojen Suomi,pietari k,välike 5

Paasilinnan Operaatio Finlandia -romaania voisi kutsua jossittelevaksi tai kontrafaktuaaliseksi historiankirjoitukseksi. Samalla linjalla on Ilkka Remeksen Pääkallokehrääjä.

Siinä kuvitellaan millainen olisi 1980-luvun Suomi, jos Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella vuonna 1944 olisi onnistunut ja Suomi olisi miehitetty. Siinä kuvitellaan myös, kuinka alistetut suomalaiset hyökkäävät ylivoimaisen vihollisen kimppuun. Tarinassa Ruotsiin loikannut liikemies Heikki Ervasti on saanut neuvostovallasta tarpeekseen ja päättää hyökätä terrorismin keinoin.

1980-luvun Neuvosto-Suomen yhteiskuntajärjestys muistuttaa paljon neuvostoaikaista Viroa ja DDR:ää. Pääkallokehrääjän Neuvosto-Suomen byrokratian, valvontakoneiston ja poliittisen järjestelmä ottaa mallinsa historiallisista itäblokin maista. Pääkallokehrääjän Suomessa on yksipuoluejärjestelmä. Älymystö ja suuret yritykset ovat paenneet jatkosodan päätteeksi Ruotsiin. Suomen harvalukuinen älymystö Jörn Donnerin johdolla saa tekstejään julki vain Ruotsin kautta.

Neuvosto-Suomi kuvataan kansandemokratioiden mallioppilaaksi, puritaaniseksi, muodolliseksi ja byrokraattiseksi. Remes leikittelee ajatuksella, että Suomi on aina, yhteiskuntajärjestyksestä riippumatta alistuva, ja pitkäpinnainen kansakunta, joka nousee kapinaan vain ääriolosuhteissa. Tässä on kaikuja Pääkallokehrääjän kirjoittamisvuoden 1997 Suomesta, tästä EU:n mallioppilaasta, joka laittaa direktiivit täytäntöön tarkemmin kuin ne laatinut Brysselin herra on voinut kuvitellakaan.

Sotakirjoissa haetaan mielikuvituksen avulla tasapainoa totalitaristisen oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden välillä.

Kohtalon kolmannessa hetkessä, Operaatio Finlandiassa ja Pääkallokehrääjässä kartoitetaan suomalaisen 1900-luvun yhteiskuntajärjestysten mahdollisuushorisontti kokonaisuudessaan! Mikäli Aarno Karimon Kohtalon kolmas hetki kuvitteli kansallissosialistisen Suomen, Paasilinna Operaatio Finlandia idän ja lännen välissä oleilevan, sosiaalidemokraattisen YYA-Suomen, niin Remeksen Pääkallokehrääjän yhteiskuntavisiossa liikutaan tyylipuhtaan reaalisosialismin alueelle. Näiden sotakuvitelmien mukaan suomalainen 1900-luku hakee tasapainoa jossain totalitaristisen oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden välillä. Tasapainoa tällä mielikuvituksen kentällä haetaan sotimalla.

Pohjimmiltaan pasifistiseen Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen verrattuna Karimon, Paasilinnan ja Remeksen romaanit ovat pikkupoikien sotaleikkejä. Heidän romaaniensa perusvire on viehättyminen sodasta ja konfliktista.

Ehkä jotta osaisi hyökätä, olisi ensin osattava leikkiä sotaa. Olisi osattava pitää yllä lapsellista lumoutumista aseiden ja ihmisten liitosta.

Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K
Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K Kirjojen Suomi,pietari k,välike 5

Lue aiheeseen liittyviä e-kirjoja!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 9

    Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva

    Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7

    Antakaa happea! Maailmanloppu tulee punavihreässä kuplassa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Onko kivaa, että vihdoin ollaan päästy modernin yhtenäiskulttuurin paineista omiin kupliimme nyhjäämään? 2000-luvun alun Suomessa ilmestyi kaksi romaania, jotka kertoivat yhteisesti jaetun todellisuuden korvautumisesta virtuaalisilla korvikkeilla. Maailmanloppu voi tulla monella tapaa – myös yksinäisyydessä. Uusin Pietari K. kävi täällä on kuunneltavana ja luettavana täällä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 9

    Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Runoilija Tiina Lehikoinen

    Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat Erkka Filander, Sirpa Kyyrönen, Tiina Lehikoinen, Catharina Gripenberg, Ville Luoma-aho ja Harri Nordell

    Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Petina Gappah ja Aris Fioretos

    Suomalainen, ruotsalainen ja zimbabwelainen kirjailija tapasivat. Mistä he puhuivat?

    Petina Gappah, Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen – katso video

    Kun kirjailijat Sirpa Kähkönen, Aris Fioretos ja Petina Gappah kohtaavat, aiheet liikkuvat historian näkökulmista ihmisoikeuksiin ja kirjallisuuden voimasta kulttuuriseen sopivuuteen. Fioretosin ja Gappahin uusimpia kirjoja yhdistää miljöö – ne molemmat sijoittuvat vankiloihin ja päähenkilöt ovat kidutettuja naisia. Katso keskustelu täältä!

  • Kirjailija Laurent Binet

    Ihanan raivostuttavaa älykköseuraa eli Laurent Binet ja Tuomas Nevanlinna

    Katso palkitun ranskalaiskirjailijan haastattelu täältä!

    Laurent Binet'n uutuusteos Kuka murhasi Roland Barthesin on salapoliisitarinan valepukuun sonnustautunut parodia 1980-luvun kirjallisuudentutkimuksen ja filosofian merkkihenkilöistä. Keskustelukumppanina oli Tuomas Nevanlinna. Katso keskustelu täältä!

  • Jarl Hellemann -palkintojenjako

    Suomentaja Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon

    Katso kiitospuheenvuoro täältä

    Jarl Hellemann -palkinnon on voittanut Helinä Kangas. Elena Ferranten romaanin Loistava ystäväni suomennoksesta. Jarl Hellemann -käännöskirjapalkinto on Tammen perustama kirjallisuuspalkinto, joka jaetaan vuosittain korkeatasoisen kaunokirjallisen teoksen laadukkaasta suomennoksesta. Helinä Kankaan käännös osoittaa loistavaa tyyli ja rytmitajua, raati perustelee.

  • kuvakollaasi Helsinki Lit esiintyjistä

    Petina Gappah: Liian tutut tarinat olisivat empatian loppu

    Helsinki Lit alkaa Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40

    Työviikon loppumisesta ei ollut kulunut tuntiakaan, kun Savoy oli jo täynnä lukijoita. Kolmatta kertaa järjestetty käännöskirjallisuuden tapahtuma Helsinki Lit oli myyty loppuun. Festivaali jatkuu lauantaina, jolloin lavalle nousee esimerkiksi Nobel-voittaja Orhan Pamuk. Helsinki Lit -lähetys Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40 alkaen.

  • Kirjailija Helvi Hämäläinen

    Lukupiirissä lauantaina: Voiko onnettoman avioliiton välttää?

    Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin la 6.5. klo 19!

    Nämä ovat aikuisten peruskysymyksiä: Kuinka elää parisuhteessa onnellisena, vai onko tärkeämpää pitää kulissit pystyssä? Pitääkö olla uskollinen, perustuuko olemiseni elämänvalheelle ja en kai nyt vaan näivety hiljalleen? Kirjojen Suomen lukupiirissä käsitellään muun muassa näitä aiheita Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän (1941) kautta. Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin la 6.5. klo 19 täällä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva

    Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Olisiko hyvinvointivaltiosta suureksi kansalliseksi tarinaksi? Tosin siitä puuttuvat uhrit ja uhraaminen. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi pohtii, mikä olisi hyvä tarina kerrottavaksi.

  • Kolumnistikuva

    Riina Katajavuori: Mitä teet, kun kukaan ei katso?

    Keskittyminen on vaikeaa, sillä ärsykkeitä on liikaa.

    Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa runoja. Keskittyminen on vaikeaa, sillä kammioon tunkee koko ajan sähköpostia ja kaikenlaisia viestejä ja ilmoituksia. Näin mrehtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnnisti Riina Katajavuori ajankäyttöään.

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!