Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

Pietari K ja grafiikkaa
Pietari K ja grafiikkaa Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen downshiftaaminen,jakso 5,Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa.

Yhteiskuntaluokat ja sivistys eivät kulje enää käsi kädessä. Nykyään siivoojalla voi olla laajat tiedot modernista taidemusiikista ja pääjohtaja käy mielellään punk-keikoilla risaisissa farkuissa.

Tämä nousi mieleeni, kun luin 1920-luvun suosittuja tyttökirjoja. Anni Swanin Pikkupappilassa ja Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili ovat hyvin tarkkoja kuvauksia 1900-luvun alun suomalaisesta luokkayhteiskunnasta ja sen sallimasta sosiaalisesta liikkuvuudesta. Ne leikkivät luokkayhteiskunnan rooleilla ja muistuttavat nykyajan sosiaalista roolileikkiä ja downshiftausta.

Näissä 20-luvun romaaneissa yläluokan naamioitumispyrkimys kohdistuu ylhäältä alas: vain rikkailla on mahdollisuus downshiftaukseen. Kuinka lähellä nykyaikaa 1920-luvun tyttökirjallisuus oikeastaan onkaan?

Kuuntele essee podcastina


Downshiftaamisesta haetaan 2000-luvulla merkitystä elämälle. Leppoistaminen ja luova köyhäily tuntuvat kivalta vaihtelulta uraputkessa kärvistelevälle keskiluokalle.

Toisaalta jos katsoo vaikka elokuvaa Nousukausi (ohj. Johanna Vuoksenmaa, 2003) tai televisiosarjaa Downshiftaajat (ohj. Teppo Airaksinen, 2016), downshiftaaminen alkaa näyttää vakavalta asialta. Niissä leppoistaminen muuttuu todeksi ja keskiluokkaiset ihmiset lopulta menettävät etuoikeutensa. 2000-luvulla putoaminen yhteiskuntaluokasta alaspäin näyttää olevan todellinen vaara.

Tässä on tapahtunut suuri muutos, koska moderniin aikaan on perinteisesti liittynyt pyrkimys jatkuvaan kasvuun ja nouseminen yhteiskuntaluokkien tikkailla. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu on kirjoittanut, että modernin porvarillisen keskiluokan makua määrittää ennen kaikkea pyrkimys imitoida varsinaista eliittiä. Tämä kuvio tuntuu romuttuvan, kun keskiluokka alkaakin köyhäillä. Mutta romuttuuko se todella?

Sivistysammatti tarjoaa Valtosen romaanissa alibin luokkaidentiteeteillä leikittelylle.

Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin päähenkilö Liisa Harju pestautuu kansakoulunopettajaksi ja jättää entisen etuoikeutetun elämänsä. Hän on papin tytär, liikkunut paremmissa piireissä koko elämänsä ja selvästi paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa kuin kansakoulunopettajattaret yleensä.

Liisa pitää “ylhäisen” taustansa kuitenkin salassa, koska haluaa tulla toimeen omillaan. Sivistysammatti tarjoaa Valtosen romaanissa alibin luokkaidentiteeteillä leikittelylle, ja tämä leikki on Nuoren opettajattaren tapauksessa mahdollista ainoastaan päähenkilön korkeamman luokka-aseman takia. Tämä muistuttaa 2000-lukua siinä, että downshiftaaminen vaatii edes jonkinlaisia etuoikeuksia, joista luopua. On voitava tehdä valintoja.

Liisan kollega Rauha Tuomikoski taas on köyhän suutarin tytär, työväenluokkainen ja opettajuudestaan huolimatta sivistymätön. Rauhalle opettajattaren ammatti on reitti parempaan elämään ja korkeampaan asemaan. Hänelle luokkanousu on totinen asia, eikä se tarjoa mahdollisuutta minkäänlaiseen leikittelyyn.

Liisan “naamioituminen” liittyy yhteiskunnan vaatimuksista vapautumiseen. Kun kansakoulunopettajatar päättää jättää menneisyytensä papin tyttärenä ja tukeutuu ainoastaan ammattiinsa yhteiskunnallisena roolina, hän tavoittelee samalla uudenlaista yksilöllisyyttä, jossa uralla ja elämässä eteneminen eivät ole riippuvaisia isän nimestä. Vaikka tämä kuvio on täysin ymmärrettävä Cosmopolitaniin tottuneille nykylukijoille, Hilja Valtosta itseään syytettiin kritiikeissä naisten liiallisen yksilöllisyyden korostamisesta.

Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K
Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K Kirjojen Suomi,pietari k,välike 2

Ja kyse ei olisi tyttökirjasta, ellei Nuoren kotiopettajattaren varaventtiilin naamioleikki olisi myös romanttista. Salatessaan alkuperänsä Liisa Harju sekoittaa pitäjän nuorten miesten päät. Hän ei kuitenkaan halua antautua kenelle tahansa pohjalaiselle nuorelle isännälle, vaan unelmoi omasta opettajastaan, maisteri Roineesta. Eroottinen leikki rinnastuu ja sekoittuu peliin yhteiskunnallisista asemista.

Anni Swanin Pikkupappilassa taas on klassinen salattu prinssi -asetelma, jossa roolileikin taustalla on romanttinen viritelmä. Ulrik Schöring, Kaunialan kartanon köyhtynyt entinen perijä, palaa kotiin Amerikan matkalta. Ulrik tulee kylään paljastamatta kenellekään oikeaa identiteettiään, koska on ihastunut rovastin tyttäreen Minnaan. Hän haluaa tehdä naiseen vaikutuksen omana itsenään.

Varaton perijä Ulrik kykenee naamioleikkiin ainoastaan, koska hänellä on tarpeeksi sukuyhteytensä mukanaan tuomaa sosiaalista kompetenssia.

Ajatellaanpa, että roolileikki – tai huijaus – toteutuisi toisin päin: yläluokkaiseksi luultu paljastuisikin köyhäksi, sivistymättömäksi rooleilla hassuttelijaksi. Kenen puolella lukijan sympatiat tuolloin olisi, ja mitä tapahtuisi romantiikalle?

Yhteiskunnallinen roolileikki on mahdollista ainoastaan korkeammasta luokka-asemasta käsin.

Yläluokan roolileikit saattavat näyttäytyä myös huvittavassa valossa, sillä ne eivät aina ole uskottavia. Pikkupappilassa papin nuorin tytär Ulla ja orpo Mark lähtevät kerjuulle tekeytyen romaneiksi. Lapset harrastavat myös crossdressingiä: Ulla pukeutuu pojaksi ja Mark tytöksi. Ajatus on Ullan, papin tyttären, joka on kyllästetty romanttisella kirjallisuudella.

Lapset odottavat veräjällä ja Mark soittaa viululla lempikappaleensa kahdelle ohi ratsastavalle herrasmiehelle. Miehet nauravat ja laskevat leikkiä lasten hassusta ulkomuodosta. Siinä missä Ulla on innoissaan, Mark häpeää. Hän tajuaa miesten pilkan paremmin kuin romanttinen yläluokan tyttö.

Ullalle kahden ratsastavan miehen nauru on onnistuneesta naamioleikistä saatu palkka. Mark ei taas naamioleikinkään turvin pääse irti orpoudestaan ja köyhyydestään. Markin korviin hyväntahtoinenkin nauru kuulostaa pilkalta.

Pikkupappilasta ja Nuoren opettajattaren varaventtiilistä käy selväksi, että yhteiskunnallinen roolileikki on mahdollista ainoastaan korkeammasta luokka-asemasta käsin. Roolileikki mahdollistaa esittäjilleen vapauden synnynnäisistä tai perinteen tuomista pakoista. Alhaisemmassa yhteiskunnallisessa asemassa oleville tällaista mahdollisuutta ei ole.

Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K
Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K Kirjojen Suomi,pietari k,välike 2

Nykypäivänä porvari ei pyri esiintymään ainoastaan aatelismiehenä, kuten Moliéren klassisessa näytelmässä, vaan hänen kannattaa osoittaa laaja-alaisuutta samastumalla joskus myös kerjäläisen asemaan.

Downshiftaamisella ja muilla luokkaleikeillä on kahdet kasvot: yhtäältä imitoimalla vähän kaikkia – niin rikkaita kuin köyhiäkin – voi osoittaa hyvää makua. Toisaalta nykyaikainen keskiluokka on vaarassa joutua pakko-downshiftaamisen kurimukseen eli köyhtyä oikeasti, kuten historioitsija Juha Siltala teoksessaan Keskiluokan nousu, lasku ja pelot (2016) osoittaa.

2000-luvun kulttuurituotteiden viehtymys köyhtymiskuvauksiin (downshiftaamisen muuttumiseen todeksi) vihjaa juuri Siltalan analysoimaan keskiluokan kurjistumisvaaraan.

Naamioleikit nimittäin uhkaavat muuttua yhä totisemmiksi.

2010-luvun koulutusleikkaukset ovat toinen, paljon konkreettisempi vihje viehtymyksestä yhteiskunnalliseen downshiftaukseen. Ei haittaa vaikka ne tuntuvat ristiriitaiselta: sivistyksestä leikkaaminen näyttää yhtä kaikki vastuulliselta politiikalta koulutuksen tärkeyttä korostavassa maassamme. Muutos on kuitenkin jättimäinen verrattuna vaikka Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin maailmaan.

Valtosen romaanissa koulutus takaa pääsyn aitoon ihmisyyteen, kasvamiseen “omaksi itsekseen”. Koulutus on tila, jossa valheellista yhteiskunnallista asemaansa ei enää tarvitse peitellä naamioleikkien avulla. Voi olla, että tuleville opintovelkataakan alla kärvisteleville sukupolville naamioleikit tarjoavatkin ainoan mahdollisuuden luokkakiertoon.

Siispä ehdotus: mikäli suomalaisesta koulutuksesta vielä leikataan, koulujen opintosuunnitelmiin pitäisi ainakin lisätä ilmaisutaitoaineita ja draaman opetusta. Naamioleikit nimittäin uhkaavat muuttua yhä totisemmiksi.

Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K
Artikkelin välipalkki, kuvassa Pietari K Kirjojen Suomi,pietari k,välike 2

Lue vanhoja tyttökirjoja e-kirjoina!

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Roolileikki toisinpäin - sellaista löytyy Pentti Haanpään tuotannosta, ja vielä lähellä samaa ajankohtaa kuin tässä kuvatuissa tyttökirjoissa (Roolileikkejä ylipäätään hänen tuotannostaan löytyy enemmänkin). Artikkeli kysyy: "Kenen puolella lukijan sympatiat tuolloin olisi, ja mitä tapahtuisi romantiikalle?" Haanpään teksti ei odota samanlaista eläytymistä, samaistumista kuin tyttökirjat.

Haanpää oli itsenäinen asenteeltaan ja hankauksessa ajan kirjallisten konventioiden kanssa muutenkin. Siitä syystä osa tuotannosta julkaistiin vasta postuumisti, myöhäisempänä ja toisenlaisena ajankohtana.

Lähettänyt käyttäjä

Mistä ne podcastit pääsee TILAAMAAN? Tosta teidän linkistä pysty vain kuuntelemaan.

Lähettänyt käyttäjä

Hyviä kommentteja! Mun mielestä tällaisen Swanin tai Valtosen kaltaisen laadukkaan viihdekirjallisuuden lukeminen on kiinnostavaa juru siksi että se onnistuu toistamaan kulttuurimme tapoja ja tottumuksia. Kun sitä sitten vertaa vaikka Haanpäähän, näistä lajityyppieroista paljastuu ehkä jotain aika oleellista: Haanpää vie yhteiskunnallisen analyysin seuraavalle poliittiselle ja kriittiselle tasolle. Olet Matti S täysin oikeassa siinä että ero piilee juuri eläytymisen asteessa: Haanpään roolileikit ovat tyhjentymättömiä.

Senjalle: Podcasteja on mahdollista tilata areenasta kirjautumalla sisään ja tilaamalla ilmoituksen uusista (mobiiliapplikaatiossa ainakin sellainen kelloikoni ruudun ylälaidassa). Ne pitäisi olla saatavilla myös iTunesista. Mä voin päivittää tätä ohjetta jos olen ymmärtänyt jotain väärin, mikä on hyvin mahdollista!

Kiitos kuuntelusta ja lukemisesta!

Lähettänyt käyttäjä

Mielenkiintoista, miten podcast heijastelee Suomelle ja suomalaisuudelle tyypillistä ylikorostettua koulutusoptimismia. Koulutus on itse asiassa aika merkityksen asia ihmisen menestykselle. Sanon näin elämässä valtavan hyvin pärjänneenä korkeakoulutettuna, jolle koulutus on ollut täysin tarpeetonta ao. menestyksen suhteen muutoin kuin, että pystyi aikanaan täyttämään muodollisen pätevyysvaatimuksen. Suuri osa vastaavasti korkeakoulutetusta ikäluokastani on kuitenkin pärjännyt melko huonosti urillaan koulutuksestaan huolimatta. Paradoksi on se, että aiemmin korkea koulutus oli niin harvinaista, että sillä oli tietty signaloiva ikään kuin laadullinen merkitys. Nyt siitä on tullut sellaista massoille tarjottavaa bulkkia, että signalointimerkitys on käytännössä kadonnut. Näin ollen koulutusta voisi ja pitäisi edelleen karsia tai ainakin lyhentää yhteiskunnallisesti. Hauskaahan se toki on heilua haalareissa vuosia, mutta mitään oikeaa hyötyä siitä ei juuri ole. Edes lääkäreille, joista suuri osa heistäkin on aika pihalla ja surkeita tapauksia. Itse asiassa koko ilmiössä törmätään genetiikkaan. Esimerkiksi älykkyydestä noin 60-70% on geneettisesti määriytyvää, mikä on valtavan paljon. Tälle myötäsyntyiselle ja ihmisyyteen sisäänrakennetulle eriarvoisuudelle koulutus ei voi mitään. Gaussin käytä pätee myös esim. lääkärien ja juristien välillä. Suurin osa heistäkin on harmaata merkityksentä hiljaista massaa. Ja ehkä pettyneitä siihen, kuten indikoitkin. Loput älykkyydestä määräytyy epigeneettisesti erityisesti ympäristön eli lapsuuden, kodin, vanhempien, virikkeiden, kasvatuksen, ravinnon, harrastusten, keskimääräisen stressihormoni eli kortisolitason jne. jne. jne. myötä. Paradoksi on vaan siinä, että sekin on eriarvoistavaa, sillä geneettisesti onnekkaamat vanhemmat kykenevät keskimäärin tarjoamaan jälkikasvulleen epigeneettisesti paremman kasvuympäristön. Tämä ihmisyyteen sisäänrakennettu eriarvoisuus, keskinäisessä vuorovaikutuksessa ihmisyyden määrittelevä genetiikka ja epigenetiikka, on jotain, jolle yhteiskunta ja koulutus tms. eivät voi mitään. Eli kun sanot keskiluokan turhautuvan siitä, etteivät koulutuksestaan huolimatta vaurastu ja menesty puhut itse asiassa siitä, että he törmäävät elämässään isompiin geneettisiin ja epigeneettisiin rajoitteisin, joihin verrattuna koulutus ja lukeneisuus ovat vain yksi suhteellisen merkityksetön epigeneettisen ympäristön kompponentti.

Lähettänyt käyttäjä

Hmm... Aika jännä, että vetoat älykkäänä ihmisenä mustatuntuu-tietoon, on melko yksiselitteisiä tilastoja ja tutkimuksia, jotka tukevat koulutuksen merkitystä luokkaerojen kaventajana ja esimerkiksi bkt:n kasvattajana. Tämä ei sulje genomin merkitystä pois, mutta koulutuksen vaikuttavuutta ei voi kiistää. Vaikutus on suurin massoja vertaillessa, yksilöiden kesken hajontaa on enemmän.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!