Hyppää pääsisältöön

Musiikkikasvattaja Tytti Arola: "Turha jäädä jossittelemaan ja odottelemaan, tekemällä oppii ja keksii ratkaisuja!"

Äänitaiteilija ja musiikkikasvatuksen opiskelija Tytti Arola.
Äänitaiteilija ja musiikkikasvatuksen opiskelija Tytti Arola. Kuva: Yle/Laila Kangas tytti arola

Musiikkikasvatuksen opiskelija ja äänitaiteilija Tytti Arola kertoo, että yksi tärkeimmistä asioista musiikissa hänelle on musiikin näkeminen kokonaisuutena – että musiikki on moniaistillista ja että musiikki vaikuttaa koko kehoomme. "Tutkin maisterintutkielmassani kuuroja muusikoita ja seuraavaksi haluaisin omissa teoksissani lähteä tutkimaan äänenvärähtelyjen tuntemista kehossa." Tytti valmistuu pian musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Hänet tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä 26.4.2017.

Kuka?

Olen Tytti Arola ja synnyin vuonna 1990 Turussa. Kuvailisin itseni olevan äänitaiteilija ja musiikinopettaja. Sibelius-Akatemiassa opiskelen musiikkikasvatusta, mutta opintojen ohella toimin musiikinopettajana ja teen kokeilevia musiikkiprojekteja. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut musiikin moniaistillisuudesta ja tehnyt mm. sävellyksiä, joissa yhdistetään ääntä ja hajuja.

Yleisöä haistelemassa metsän tuoksuja Tytti Arolan teoksen "Metsä" aikana Flow-festivaalilla 2016.
Yleisöä haistelemassa metsän tuoksuja Tytti Arolan "Metsä" aikana Flow-festivaalilla 2016. Yleisöä haistelemassa metsän tuoksuja Tytti Arolan teoksen "Metsä" aikana Flow-festivaalilla 2016. Kuva: Petri Summanen / Taideyliopisto 2016 festivaaliyleisöä,tytti arola

Perheessäni harrastetaan aktiivisesti musiikkia ja veljeni on ammattimuusikko. Nuoruudessani meillä oli perheeni kanssa swingiä soittava bändi, joten musiikki on ollut vahvasti mukana perheeni elämässä.

Mistä?

Asuin kotipaikkakunnallani Turussa pitkään ja lukion jälkeen opiskelin vuoden sävellystä Turun AMK:n Taideakatemiassa. Vuonna 2010 muutin opiskelujeni perässä Helsinkiin, jossa aloitin musiikkikasvatuksen opinnot Sibelius-Akatemiassa. Lähdin vuonna 2013 opiskelijavaihtoon Islantiin, jossa opiskelin sävellystä Islannin taideakatemiassa (Iceland Academy of the Arts). Olen asunut sen jälkeen Helsingissä ja kaksi kesää Reykjavíkissä.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Turun saaristo ja siellä elävä mökkikulttuuri ovat minulle tärkeitä paikkoja ja ilmiöitä. Nautin hyvin paljon esimerkiksi saunomisesta, takkatulen tuijottelusta ja savun hajusta. Pidän luonnon ääreen menemisestä ja viipymisestä, merta voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään, siellä tapahtuu vaikka mitä!

Islannissa asuessani inspiroiduin myös häkellyttävästä luonnosta – pystyin näkemään kouluni vessasta Atlantin ja vuoret, mikä oli mielestäni joka päivä yhtä ihmeellistä! Islannissa aloin myös fiilistelemään ja kunnioittamaan hurjia sääilmiöitä. Äärimmäiset sääilmiöt voivat tuntua epämukavilta, mutta mielestäni epämukavuus on ihan ok, jos saa todistaa luonnon mahtien mittelöitä. Reykjavík kaupunkina on inspiroiva, siellä arvostetaan taiteita ja tuntuu, että jokaisella on jonkinlainen taiteellinen kanava itsensä toteuttamiseen.

Näkymä Islannin taideakatemian vessasta Reykjavikissa.
Näkymä Islannin taideakatemian vessasta Reyjavikissa. Näkymä Islannin taideakatemian vessasta Reykjavikissa. Kuva: Tytti Arola Iceland Academy of the Arts,Islanti,maisema,Reykjavik,tytti arola
Tytti Arola tekemässä vedenalaisia mikrofoneja kesällä 2015.
Vedenalaisten mikrofonien tekemistä kesällä 2015. Tytti Arola tekemässä vedenalaisia mikrofoneja kesällä 2015. Kuva: Thorkell Nordal / Tytti Arolan kotialbumi tytti arola

Musiikkiopinnot?

Aloitin viulunsoiton 6-vuotiaana ja 9-vuotiaana menin musiikkiluokille, jolloin musiikkiharrastus laajeni mm. kuorotoiminnan myötä. Myöhemmin mukaan tulivat myös piano- ja alttosaksofonitunnit. Musiikkikasvatuksen opinnoissa aloitin popjazz-laulutunnit ja opintojen aikana olen opetellut soittamaan kaikkia bändisoittimia. Tänä keväänä toteutin haaveeni ja ostin sähkökitaran, ja tarkoituksena on päästä soittamaan sitä ja muita soittimia toukokuussa järjestämälläni spoken word-keikalla, jossa säestän erilaisia lausujia äänen kanssa! Odotan innolla tätä projektia, siitä tulee mielenkiintoista.

Tärkeimmät opettajasi?

Ensimmäinen viulunsoiton opettajani Leena Hiltunen opetti minulle paljon yhteismusisoinnista. Leenan pedagogiikassa tärkeintä oli oppilaslähtöisyys ja hän korosti yhteissoittoa: muistan, että nautin lapsena paljon erilaisissa kokoonpanoissa soittamisesta. Viulunsoitto oli Leenan kanssa tavoitteellista, mutta tosi hauskaa ja oppiminen tapahtui lapsen kannalta mielenkiintoisesta näkökulmasta. Esimerkiksi muistan yhden konsertin, jossa soitimme jousikvartetin kanssa Turun kaupunginteatterissa rokokoomekot päällä Bachia. Vaikka esiintymisasut voivat olla sinänsä yhdentekeviä, tuntuivat ne silloin hyvin merkityksellisilta – soitimme tietyn aikakauden musiikkia ikään kuin autenttisen näköisinä, se oli lapsena tosi siistiä.

Teimme Leenan orkesterin kanssa monipuolisia konsertteja ja kiertueita, mutta pääpaino oli aina siinä, että musiikin soittaminen yhdessä on hauskaa. Leena ohjasi minut myös Näppäri-kursseille, joka tutustutti minut kansanmusiikkiin. Ylipäänsä Leenan kanssa repertuaari oli monipuolista, klassisesta viuluohjelmistosta elokuvamusiikkiin ja kansanmusiikkiin. Olen hyvin tyytyväinen, että olen saanut ensimmäisen opettajani kanssa tutkia viulua näin monesta eri näkökulmasta.

Turun konservatoriossa viulusoitonopettajani Arja Yurtseven opetti minulle taas tarkkuutta ja kärsivällisyyttä musiikin tekemiseen ja arvostan suuresti hänen pedagogista kykyään opettaa hyvin tasokasta viulunsoittoa jopa aivan nuorille oppilaille.

Färsaarelaisen äänimaiseman tallennusta kesällä 2015.
Färsaarelaisen äänimaiseman tallennusta kesällä 2015. Färsaarelaisen äänimaiseman tallennusta kesällä 2015. Kuva: Mariann Hansen / Tytti Arolan kotialbumi tytti arola

Opiskelu Puolalan musiikkiluokilla ja Puolalanmäen musiikkilukiossa on ollut minulle todella tärkeää. Musiikkiluokilla teimme monipuolisesti erilaisia musiikkiprojekteja, esimerkiksi mahtipontisia kuorokonsertteja ja musiikkinäytelmiä. Musiikinopettajat kannustivat vahvasti omaan musiikin tekemiseen ja saimme esiintymismahdollisuuksia, jolloin yläasteikäisenä oli jo ”käynyt keikoilla”.

Näistä keikoista on todella paljon hauskoja muistoja. Erikoisimpia keikkoja oli keikat veripalvelussa, yleisömme oli siis ihmiset, jotka luovuttivat verta! Siellä ne koneet hurisi ja veri virtasi ja me soitimme viulu-viulu- huilu-triomme kanssa Scott Joplinin Entertaineria ja irlantilaista kansanmusiikkia – se oli aika absurdia. Mutta oli mukavaa saada monenlaisia keikkakokemuksia nuorena ja kokemusten kirjo oli laaja, keikat vaihtelivat pienistä yksityistilaisuuksista ulkomaanmatkoille.

Olen erittäin kiitollinen opetukseen mitä olen saanut musiikkiluokilla, joten toivon todella, että nykyiset skenaariot musiikkiluokkien alasajosta eivät toteudu. Musiikkiluokat tarjoavat kannustavan ympäristön tehdä musiikkia monipuolisesti. Itselle musiikkiluokkien tärkeä ominaisuus on myös se, kuinka tiiviitä ystävyyssuhteita musiikkiluokat mahdollistavat – projektit ja yhteiset aktiviteetit pystyvät tarjoamaan alustan intensiiviselle vuorovaikutukselle.

Viulisti Laura Ahola ja ääniteknikko Paavo Malmberg esittävät Tytti Arolan sävellyksen Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 26.4.2017.
Viulisti Laura Ahola ja ääniteknikko Paavo Malmberg esittävät Tytti Arolan sävellyksen Metsä viululle, ääninauhalle ja metsän hajulle Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 26.4.2017. Viulisti Laura Ahola ja ääniteknikko Paavo Malmberg esittävät Tytti Arolan sävellyksen Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 26.4.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen laura ahola,paavo malmberg,tytti arola

Musiikin ammattiopinnoissa olen kohdannut muutaman pedagogisen idolini. Molemmat lauluopettajani Sibelius-Akatemiassa, Ira Kaspi ja Hanna Hurskainen ovat osoittaneet ihanaa pedagogista rakkautta ja tarkkaa kuuntelemisen taitoa – olen ollut välillä tuntien jälkeen ihan mykistynyt saamastani opetuksesta.

Myös edesmennyt rakastettu bändisoiton lehtori Sakari Antila välitti tunneillaan sellaista hyväksymisen pedagogiikkaa, jota toivon itse joskus pystyväni antamaan omille oppilailleen. Ylipäänsä opinnot musiikkikasvatuksen osastolla ovat olleet mahtavan monipuoliset ja musiikinopettajuutta on katsottu laajalti erilaisista näkökulmista – opinnot ovat olleet todella hyödyllisiä antaessaan minun kasvaa monipuoliseksi musiikinopettajaksi ja muusikoksi.

Huonot laitteet pakottavat keksimään luovia ratkaisuja – sen kun alat tekemään.

Islannin vaihtovuodesta jäi mieleen yksi tärkeä oppi äänisuunnittelija Kjartan Kjartanssonin tunnilta. Sepitin hänelle, että pitäisi ostaa sitä ja tätä teknistä välinettä, jotta voisin alkaa tekemään kunnolla musiikkia tietokoneeni avulla ja siihen Kjartan vastasi suunnilleen näin: ”Huonot laitteet pakottavat keksimään luovia ratkaisuja – sen kun alat tekemään”. Tämä oli tärkeä alkusysäys siihen, että turha jäädä jossittelemaan ja odottelemaan, tekemällähän sitä oppii ja keksii ratkaisuja.

Kjartanin ajatus on mielestäni hyvin kannustava ja se on auttanut minua tekemään paljon asioita vaikkei minulla ennen tekemään ryhtymistä ole ollut käsitystä siitä miten ja mitä aion toteuttaa. Olen oppinut monet asiat säveltämiseen liittyen siis kokeilun ja välillä hölmön rohkean ”kyllä onnistuu” -asenteen kautta.

Häämöttääkö valmistuminen?

Aion valmistua nyt kesäkuussa 2017 musiikin maisteriksi, joten menossa ovat viimeiset hetket Sibelius-Akatemiassa. Valmistuminen tuntuu hienolta, mutta samalla haikealta, sillä olen nauttinut opinnoistani paljon.

Lempisäveltäjäsi?

Lempisäveltäjää on vaikea nimetä – kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia. Viime aikoina mieleen ovat jääneet lähinnä live-esitykset, sillä arki on niin täynnä musiikkia, että aika harvoin kotona kuuntelen musiikkia. Viime syksynä kuulin Tallinnassa Simon Steen-Andersenin Pianokonserton ja tänä keväänä Helsingissä esitettiin Michel van der Aan ooppera Blank Out. Nämä molemmat teokset jäivät mieleeni, sillä molemmissa käytetään innovatiivisesti videokuvaa osana sävellystä.

Olen kiinnostunut monia taiteenkeinoja yhdistävästä musiikista, joten sen vuoksi nämä teokset ovat jääneet minulle inspiroivina mieleen. Myös Tallinnan Kumu-taidemuseossa näkemäni Vladimir Tarasovin ääni-installaatiot edustavat minua tällä hetkellä kiinnostavaa estetiikkaa – musiikkia, joka on enemmänkin äänitaidetta: installaatioita, objekteja ja ilmiöitä.

Ääni-improvisaatio sinisimpukan kuorilla, mudalla ja vedellä.
Ääni-improvisaatio sinisimpukan kuorilla, mudalla ja vedellä runonlausunnan taustalla Pohjois-Islannissa kesällä 2016. Ääni-improvisaatio sinisimpukan kuorilla, mudalla ja vedellä. Kuva: REITIR workshop tytti arola,ääni-improvisaatio
Rumpali Sami Nummela esittää Tytti Arolan teoksen Kahvi Flow-festivaalilla 2016.
Rumpali Sami Nummela esittää Tytti Arolan teoksen Kahvi Flow-festivaalilla 2016. Rumpali Sami Nummela esittää Tytti Arolan teoksen Kahvi Flow-festivaalilla 2016. Kuva: Petri Summanen / Taideyliopisto 2016 sami nummela,tytti arola
Tytti Arola esittämässä teostaan Rasva Flow-festivaalilla 2016.
Tytti Arola esittämässä teostaan Rasva viidelle mikitetylle mikroaaltouunille Flow-festivaalilla 2016. Tytti Arola esittämässä teostaan Rasva Flow-festivaalilla 2016. Kuva: Petri Summanen / Taideyliopisto 2016 tytti arola

Rytmimusiikin puolelta käyn kuuntelemassa paljon taitavien ystävieni keikkoja ja esimerkiksi veljeni Ilkka Arolan levynjulkaisukeikka teki minuun vaikutuksen. Hänen musiikkinsa yhdistelee jazzia ja arabimusiikin piirteitä – mikrotonaaliset melodiat ja musiikin poljento on mielestäni hyvin mielenkiintoista ja tuntuu ajankohtaiselta kuulla eri kulttuureja fuusioivaa musiikkia. Islantilainen popmusiikki on myös kiinnostavaa, siellä tuntuu olevan kokeileva ja rohkea kulttuuri tehdä omannäköistä musiikkia.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Musiikin ohella harrastan ruoanlaittoa ja neulomista. Neulomisprojektini tuppaavat ajanpuutteen vuoksi venymään ja kerran teinkin yhtä villapaitaa puolitoista vuotta. Haluaisin ehtiä liikkumaan ja lukemaan enemmän.

Mikä sinusta tulee isona?

Vaikka nyt olenkin juuri valmistumassa Sibelius-Akatemiasta aion jatkaa syksyllä opintojani Aalto-yliopistossa Sound in New Media -maisteriohjelmassa. Toivon uuden koulun tuovan minulle aikaa ja työkaluja äänen tutkimiseen erilaisista uusista näkökulmista, joissa hyödynnetään äänen ja musiikin moniaistillisuutta. Tulevaisuudessa mieluisinta minulle olisi toimia äänitaiteilijana ja musiikinopettajana. Pidän paljon opettamisesta, mutta päässäni on paljon ideoita, jotka haluan säveltäjänä ja taiteilijana tehdä ja katsoa mihin se minut vie.

Entä muuta?

Itselleni tärkeä asioita musiikissa tällä hetkellä on mainitsemani musiikin näkeminen kokonaisuutena – musiikki on moniaistillista, musiikki vaikuttaa koko kehoomme. Tutkin maisterintutkielmassani kuuroja muusikoita ja seuraavaksi haluaisin omissa teoksissani lähteä tutkimaan äänenvärähtelyjen tuntemista kehossa, sillä se piirre musiikista oli tutkimuksessani vahvasti läsnä.

Musiikin kokonaisvaltaisuuden lisäksi pidän tärkeänä, että muusikot ja musiikinopettajat nähdään kokonaisuuksina ja pidän siitä, että monipuolisuus aletaan nykyään nähdä musiikin alalla hyvänä piirteenä. Asuessani Islannissa koin, että siellä ihmisiä määritellään vähemmän yhteen lokeroon, monet ihmiset tekevät esimerkiksi monia eri asiaa taiteen kentällä ja tekemiseen kannustetaan ja monipuolisuutta arvostetaan. Suomessa olen välillä kokenut, että yhden kapean alan asiantuntijuutta arvostetaan korkealle ja monipuolisuutta, kokeilemista ja sen mukana tulevaa kokonaisvaltaista taiteilijuutta ei nähdä niin tärkeänä. Tämä asia on kuitenkin muuttumassa ehdottomasti parempaan suuntaan, sillä monet muusikot ja musiikinopettajat tekevät nykyään hyvin monia eri asioita työssään. Oma haaveeni on olla juuri tämänkaltainen monipuolinen taiteilija ja pedagogi tulevaisuudessa.

Musiikki videolla on Tytti Arolan sävellys "Metsä" viululle, ääninauhalle ja metsän hajulle. Esittäjät ovat viulisti Laura Ahola ja ääniteknikko Paavo Malmberg. Toimittajina Riikka Holopainen ja Helena Hannikainen. Ohjaus Teemu Holttinen.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.