Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Antakaa happea! Maailmanloppu tulee punavihreässä kuplassa

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7 Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,pietari k

Onko kivaa, että vihdoin ollaan päästy modernin yhtenäiskulttuurin paineista omiin kupliimme nyhjäämään? 2000-luvun alun Suomessa ilmestyi kaksi romaania, jotka kertoivat yhteisesti jaetun todellisuuden korvautumisesta virtuaalisilla korvikkeilla. Maailmanloppu voi tulla monella tapaa – myös yksinäisyydessä.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla keskustelu suomalaisen yhteiskunnan sisäisestä hajaannuksesta kiihtyi, ja julkisuudessa alettiin puhua halveksuen niin punavihreistä kuin perussuomalaisistakin kuplista. Oli vaikea hahmottaa kuka kuului mihinkin kuplaan, mutta eri kuplien edustajat kyllä tunnistivat itsensä ja toisensa.

Minullekin tuli krapula joutuessani myöntämään oman kuplani ahtauden. Krapula johtui kai siitä, että koko lyhyen elämäni ajan olin kuullut postmodernia taivastelua siitä, että suomalaisen yhteiskunnan luokkajako on mennyttä ja vastakkainasettelun aika on ohi. Luultiin, että sosiaalisen median ja kehittyvän kahvilakulttuurin myötä voitiin valita ne ihmiset, joiden kanssa haluttiin olla tekemisissä.


Eräs ystäväni, kognitiotieteilijä, sanoi että ihmismieleen olisi kehittynyt ja valikoitunut “sisäryhmämoduuli” joskus myöhäisen pleistoseenin aikaan. Kuplautumisen kokemus liittyisi siis ihmisen lajityypillisiin sosiaalisiin piirteisiin. Globalisoituneessa nykyajassa yhteiskunnallisista kuplista tulee hankala poliittinen vyyhti.

Vaikka ei haluaisi hypätä ihan pleistoseeniin asti, suomalaisen yhteiskunnan kuplautuminen oli kuitenkin alkanut jo ennen vuotta 2015, ja tässä kehityksessä Arto Salmisen Kalavale (2005) ja Leena Krohnin Mehiläispaviljonki (2006) ovat valaisevia. Ne lausuvat hyvin täsmällisesti suomalaisen politiikan uhat 2000-luvulla.

Kirjat toimivat fantasian muotoon puettuina yhteiskunnallisina tapauskertomuksina, ja niiden mukaan kuplan sisällä on tosi yksinäistä.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Kalavale kertoo Auschwitz-nimisen tositelevisio-ohjelman tekemisestä. Ohjelmassa huono-osaiset ihmiset rääkkäävät toisiaan rahapalkinnon toivossa. Kalavale on analyysi sadomasokistisesta yhteiskunnasta, jossa voitontavoittelu ja väkivalta ovat korvanneet yhteisöllisyyden.

Teoksen päähenkilö on pitkän uran tehnyt televisiotuottaja Fisu-Hanski. Fisu-Hanskin rakastajatar Oona ja lähin työntekijä, markkinointihenkinen Kasperi, saavat läpi ideansa suomalaisen rupusakin keskitysleiri-realitysta.

Auschwitzin asetelma on groteski ja kohtuuton, ja se muistuttaa niin keskitysleireistä kuin Big Brotheristakin. Kasperi oikeuttaa televisio-ohjelman raakuuden sillä, että se heijastelee yhteiskunnan väkivaltaisuutta ja työelämän raaistumista.

On kuitenkin epäselvää minkälaista todellisuutta Auschwitz-ohjelma heijastaa, koska Kalavaleessa koko todellisuudelta on pudonnut pohja pois. Todellisuus on joutunut sijoiltaan, koska työelämä on muuttunut abstraktiksi ja vauraus jakautunut uudelleen.

Todellisuus on joutunut sijoiltaan, koska työelämä on muuttunut abstraktiksi.

Kasperi on omalla tavallaan visionäärinen, kun hän sanoo, ettei kenenkään tarvitse enää miettiä mikä on hyvää ja mikä pahaa, koska “ihmiset ei enää tiedä kenen kanssa ne on taloudellisesti tekemisissä.”

Kalavaleen yhteiskunnallinen analyysi liittyy ennen kaikkea palkkatyön muutoksiin. “Taloudellisesti toisten kanssa tekemisissä oleminen” on tarkoittanut modernissa yhteiskunnassa pitkälti työn tekemistä.

Palkkatyö on tarkoittanut paitsi toimeentuloa myös yhteiskunnallista arvoasemaa, jota on sitten voinut ainakin yrittää parantaa työtä tekemällä. Samalla yhteinen käsitys työstä on auttanut ymmärtämään esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden mekanismeja ja taistelemaan niitä vastaan vaikka lakkoilemalla.

Kalavaleessa eletään yhteiskunnassa, jossa ihmistyön arvo on kadonnut tai ainakin muuttunut epäselväksi. Auschwitz-ohjelman pitkäaikaistyöttömät kauppaavat televisiossa pelkkää omaa ruumistaan ja olemistaan jopa siihen mittaan, että ovat valmiita kuolemaan saadakseen palkkion.

Palkkatyöläisen on romaanissa korvannut semioottinen työläinen, jonka menestyminen on kiinni kyvystä käyttää kieltä. Fisu-Hanski epäilee, että hän on pudonnut kelkasta, koska ei aina ymmärrä mitä Kasperi tarkoittaa “semioottisilla arvonkantajilla”, “merkityksen siirtymillä” ja “kommunikaatiostrategioilla”. Tämän uuskielen puhujat muodostavat oman kieliyhteisönsä ja yhteiskuntaluokkansa, jonka vaalima salaisuus on, että “sanat eivät tarkoittaneet mitään”. Kunhan niitä osaa käyttää.

Koska romaanin ihmiset eivät tiedä kenen kanssa ovat “taloudellisesti tekemisissä”, he eivät myöskään tunne toisiaan. Kalavaleen ihmiset elävät eri maailmoissa ja omien mutkikkaiden kielipeliensä vankeina.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Leena Krohnin Mehiläispaviljonki jakaa Kalavaleen filosofian siitä, että kieli synnyttää maailman. Mehiläispaviljongin maailma koostuu monista rinnakkaisista ja päällekkäisistä todellisuuksista, joilla on omat toimintamekanismit.

Leena Krohn on myös itse haastatteluissa sanonut, että hänen tuotantonsa perusajatus liittyy todellisuuden illusoriseen luonteeseen. Jokainen ihminen on oman kielensä, ruumiinsa, sosiaalisuutensa ja älykkyytensä vanki, ja todellisuus on aina näiden heijastumaa.

Mehiläispaviljonki on kertomus vanhasta mielisairaalarakennuksesta, jossa erilaiset kerhot ja klikit pitävät majaansa. Tämä mehiläispaviljongiksi kutsuttu rakennus on kuin pienoiskokoinen yhteiskunta, jossa heimoutuminen on korvannut yhtenäiskulttuurin.

Talossa päämajaansa pitävät ryhmittymät (Lipograafit, Kurkkulaulajat, Kunnallistieteen edistäjät...) elävät omien ennakkoluulojensa ja yksityisten havaintojensa keskellä. Romaanin alaotsikko on Kertomus parvista, ja jokaisella parvella on omaan havaintokykyynsä ja joukkoälyynsä perustuva maailmansa.

Visiossa joukkoäly haiskahtaa tunkkaiselta ja rajaa ulkopuolelleen ne jotka eivät kuulu joukkoon.

Nykyään puhutaan paljon joukkoälystä ja joukkoistamisesta. Leena Krohnin teoksen visiossa joukkoäly haiskahtaa tunkkaiselta ja ahtaalta. Se rajaa ulkopuolelleen ne, jotka eivät kuulu joukkoon. Jos asiaa ajatellaan koko kansan hahmottamisen kannalta, Krohnin tulevaisuudessa ei ikään kuin ole enää väestöä, joka voitaisiin hahmottaa vaikka väestölaskennalla, koska joukkoistamisesta on tullut ainoa tutkimusmetodi.

Eräs Mehiläispaviljongin kertomuksista käsittelee tiibetiläistä myyttiä tulpasta. Tulpa on mielikuvituksen tuottama fyysinen olento, joka voi alkaa elää omaa elämäänsä kuvittelijastaan huolimatta. Eräs Mehiläispaviljongin henkilö kuvittelee itselleen tällaisen tulpan, joka herää henkiin. Pahaksi onneksi hänen isänsä ihastuu luomukseen, ja poika alkaa juonia oman tulpansa murhaamista.

Tulpa on äärimmäinen esimerkki yhteisön sisään rakentuvista kuplista ja tyhjiöistä. Mehiläispaviljongin tulpa-kertomuksessa toiset ihmiset muuttuvat ainoastaan omassa kuplassaan kelluvan minän jatkeiksi. Tulpa luodaan kielessä ja mielessä, ja kun toinen lakkaa olemasta toinen, myös ihmisten keskinäinen eettinen suhde on vaarassa. Ilmeisesti isän tyttöystävän murhaa suunnitellut poika joutuukin kertomuksessa mielisairaalaan.

Maailmanloppu on lähellä (ellei jo saapunut).

Krohnin ja Salmisen teokset kertovat yhteiskunnasta, jota koossa pitävä liima on kuivahtanut. Heimot ja klikit ovat korvanneet selkeät yhteiskuntaluokat, kielellinen osaaminen on korvannut muut taidot, työ on muuttunut epämääräiseksi ja ihmisen koko elämää riistäväksi. Maailmanloppu on lähellä (ellei jo saapunut).

Kaunokirjallisuuden lukeminen liian suorana todellisuuden peilinä on usein vaarallista, sillä kaunokirjallisuuden voima on sen kyvyssä keksiä mahdottomia. Kalavaleen ja Mehiläispaviljongin väitteet Suomesta kannattaa kuitenkin ottaa tosissaan. Ne ovat kuvauksia todellisuuden muuttumisesta erilaisten virtuaalisuuksien moninaisuudeksi.

Kumpikaan teos ei ole kovin optimistinen tulevaisuuden suhteen. Kalavaleen pahaenteisyydelle on vaikeaa löytää voittajaa Suomen kirjallisuudestaan. Myös Mehiläispaviljonki on pohjimmiltaan surumielinen kuvaus todellisuuden pirstoutumisesta.

Toisten ymmärtämisen puute tuottaa eriytymistä ja eriytyminen yksinäisyyttä.

Suomalaisen yhteiskunnan uhat eivät liity niinkään erilaisten poliittisten ryhmien kamppailuihin, vaan yhteiskuntaluokkien ja sosiaalisten ryhmien, elitiin ja rahvaan, ammattilaisten ja kouluttamattomien eriytymiseen toisistaan. Toisten ymmärtämisen puute tuottaa eriytymistä ja eriytyminen yksinäisyyttä.

Ihmiskuplat elävät omassa virtuaalisessa todellisuudessaan, jonka kosketuspinta muuhun maailmaan on heikko ja pelokas. Mitä enemmän toisiaan ymmärtämättömiä pieniä kuplia yhteiskuntaan syntyy, sitä vaikeampaa on hahmottaa keitä me olemme.

Kun jaettua maailmaa ei ole, paikalle tilataan usein mainostoimisto. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlallisuuksien iskusana “yhdessä” alkaa tuntua aika käppäseltä laastarilta, jos todellisuus on niin pirstaloitunut ja synkkä kuin Krohnin ja Salmisen teokset analysoivat.

Ottakaamme siis itsenäisyyden juhlavuoden motoksi “erikseen”, sillä todellisuus pitää ensin kohdata jos sitä haluaa muuttaa.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k,pietari kylmälä

Artikkeliin liittyviä linkkejä

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 9

    Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva

    Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 7

    Antakaa happea! Maailmanloppu tulee punavihreässä kuplassa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Onko kivaa, että vihdoin ollaan päästy modernin yhtenäiskulttuurin paineista omiin kupliimme nyhjäämään? 2000-luvun alun Suomessa ilmestyi kaksi romaania, jotka kertoivat yhteisesti jaetun todellisuuden korvautumisesta virtuaalisilla korvikkeilla. Maailmanloppu voi tulla monella tapaa – myös yksinäisyydessä. Uusin Pietari K. kävi täällä on kuunneltavana ja luettavana täällä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 9

    Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Runoilija Tiina Lehikoinen

    Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat Erkka Filander, Sirpa Kyyrönen, Tiina Lehikoinen, Catharina Gripenberg, Ville Luoma-aho ja Harri Nordell

    Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Petina Gappah ja Aris Fioretos

    Suomalainen, ruotsalainen ja zimbabwelainen kirjailija tapasivat. Mistä he puhuivat?

    Petina Gappah, Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen – katso video

    Kun kirjailijat Sirpa Kähkönen, Aris Fioretos ja Petina Gappah kohtaavat, aiheet liikkuvat historian näkökulmista ihmisoikeuksiin ja kirjallisuuden voimasta kulttuuriseen sopivuuteen. Fioretosin ja Gappahin uusimpia kirjoja yhdistää miljöö – ne molemmat sijoittuvat vankiloihin ja päähenkilöt ovat kidutettuja naisia. Katso keskustelu täältä!

  • Kirjailija Laurent Binet

    Ihanan raivostuttavaa älykköseuraa eli Laurent Binet ja Tuomas Nevanlinna

    Katso palkitun ranskalaiskirjailijan haastattelu täältä!

    Laurent Binet'n uutuusteos Kuka murhasi Roland Barthesin on salapoliisitarinan valepukuun sonnustautunut parodia 1980-luvun kirjallisuudentutkimuksen ja filosofian merkkihenkilöistä. Keskustelukumppanina oli Tuomas Nevanlinna. Katso keskustelu täältä!

  • Jarl Hellemann -palkintojenjako

    Suomentaja Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon

    Katso kiitospuheenvuoro täältä

    Jarl Hellemann -palkinnon on voittanut Helinä Kangas. Elena Ferranten romaanin Loistava ystäväni suomennoksesta. Jarl Hellemann -käännöskirjapalkinto on Tammen perustama kirjallisuuspalkinto, joka jaetaan vuosittain korkeatasoisen kaunokirjallisen teoksen laadukkaasta suomennoksesta. Helinä Kankaan käännös osoittaa loistavaa tyyli ja rytmitajua, raati perustelee.

  • kuvakollaasi Helsinki Lit esiintyjistä

    Petina Gappah: Liian tutut tarinat olisivat empatian loppu

    Helsinki Lit alkaa Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40

    Työviikon loppumisesta ei ollut kulunut tuntiakaan, kun Savoy oli jo täynnä lukijoita. Kolmatta kertaa järjestetty käännöskirjallisuuden tapahtuma Helsinki Lit oli myyty loppuun. Festivaali jatkuu lauantaina, jolloin lavalle nousee esimerkiksi Nobel-voittaja Orhan Pamuk. Helsinki Lit -lähetys Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40 alkaen.

  • Kirjailija Helvi Hämäläinen

    Lukupiirissä lauantaina: Voiko onnettoman avioliiton välttää?

    Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin la 6.5. klo 19!

    Nämä ovat aikuisten peruskysymyksiä: Kuinka elää parisuhteessa onnellisena, vai onko tärkeämpää pitää kulissit pystyssä? Pitääkö olla uskollinen, perustuuko olemiseni elämänvalheelle ja en kai nyt vaan näivety hiljalleen? Kirjojen Suomen lukupiirissä käsitellään muun muassa näitä aiheita Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän (1941) kautta. Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin la 6.5. klo 19 täällä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva

    Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Olisiko hyvinvointivaltiosta suureksi kansalliseksi tarinaksi? Tosin siitä puuttuvat uhrit ja uhraaminen. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi pohtii, mikä olisi hyvä tarina kerrottavaksi.

  • Kolumnistikuva

    Riina Katajavuori: Mitä teet, kun kukaan ei katso?

    Keskittyminen on vaikeaa, sillä ärsykkeitä on liikaa.

    Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa runoja. Keskittyminen on vaikeaa, sillä kammioon tunkee koko ajan sähköpostia ja kaikenlaisia viestejä ja ilmoituksia. Näin mrehtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnnisti Riina Katajavuori ajankäyttöään.

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!