Hyppää pääsisältöön

Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström: "Tiesin 2-vuotiaana että haluan soittaa huilua ja 3-vuotiaana, että haluan harrastaa sirkusta."

Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström.
Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström. Kuva: Yle/Laila Kangas jacintha damström

"Äidillä oli sääntö että meidän piti harrastaa jotain liikuntaa, missä koordinaatiota ja kuntoa vahvistettiin, sekä soittaa jotain soitinta." Jacintha tiesi jo ihan pienenä haluavansa soittaa huilua ja harrastaa sirkusta. Ammatinvalinnassa huilunsoitto vei kuitenkin lopulta voiton, ja nyt valmistuminen musiikin maisteriksi häämöttää näköpiirissä. Jacintha Damström piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 10.5.2017.

Kuka?

Nimeni on Jacintha Damström, olen syntynyt Tammisaaressa 1991 ja elänyt suurimman osan elämästäni Helsingissä.

Perheeni on monikulttuurinen: kotikielenä puhutaan saksaa ja englantia, ja ruotsia ja suomea puhutaan sukulaisten kanssa.

Isäni on kirjanpitäjä ja äiti kielten- sekä katolilaisen uskonnon opettaja.

Taidetta on varsinkin äidin suvussa arvostettu, ja hänen ansiostaan sekä minä että isosiskoni Cecilia aloimme harrastaa taidetta vakavasti jo nuorena: Cecilia panosti pianonsoittoon ja minä sirkukseen.

Äidillä oli sääntö, että meidän piti harrastaa jotain liikuntaa, missä koordinaatiota ja kuntoa vahvistettiin, sekä soittaa jotain soitinta. Mitä soitettiin tai mitä urheilua harrastettiin, oli hänelle aika sama, kunhan vaan itse tykättiin siitä mitä tehtiin.

Musiikkiopinnot ja muut harrastukset?

Olin aika päättäväinen lapsi, ja tiesin kaksivuotiaana että haluan soittaa huilua ja kolmevuotiaana että haluan harrastaa sirkusta.

Suurimman osan elämästäni olen viettänyt monien harrastuksen merkeissä. Pahimmillaan minulla oli 35 tuntia viikossa harrastuksia plus 35 tuntia koulua. Olin silloin 10 vuotias.

Merkittävimmät opettajat?

Huilutunnit olivat minulle aina todella mukavia kokemuksia: opettajani Tuula Rissanen oli tietoinen hektisestä elämästäni ja antoi minun musisoida koko soittotunnin läpi. Edistyin tietämättäni, enkä nähnyt ikinä konsertteja pelottavina.

Aloin tiedostaa vasta 13-vuotiaana omia soittotaitojani, kun pääsin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen. Yhtäkkiä rennosta huiluharrastuksesta tuli vakavampaa, ja aloin tulla tietoiseksi harjoittelemisen määrästä.

Uusi opettajani Ilpo Mansnerus teki tekniikasta puhtaampaa ja aloin soittaa huomattavasti vaativampia kappaleita.

Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström.
Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen jacintha damström

Sirkus silti vei paljon huomiota, ja suurimman osa vapaa-ajasta olin treenaamassa sirkussalissa voltteja ja jongleerausta.

Vasta 19-vuotiaana, kun nilkkani vääntyi 90 astetta volttien tekemisessä, päätin tosissaan vaihtaa alaa. Hain Sibelius-Akatemiaan ja pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä.

Joko valmistuminen häämöttää?

Nyt on kulunnut viisi ja puoli vuotta, ja olen loppusuoralla maisteriopintojeni kanssa. Diplomi-konserttini on oven takana (26.5.2017) ja enää pari kurssia on tekemättä.

Suhde musiikkiin on muuttunut näinä aikoina huomattavasti. Olen huomannut, kuinka suuri osa elämääni se on, vaikka en sitä aina aktiivisesti tiedosta. Vasta silloin kun musiikki puuttuu, huomaan miten paljon sitä kaipaan ja miten paljon sitä tarvitsen.

Idolisi?

Idolini ovat klarinetisti Christoffer Sundqvist ja huilisti Christina Fassbender. Molemmat soittavat sellaisella säteilyllä ja intohimolla, joka välittyy yleisöön asti. Ihailen myös sitä, että he molemmat uskaltavat liikkua musiikin mukana ja että he ovat oma itsensä lavalla.

Entä muuta?

Visuaalisuus on minun mielestäni todella tärkeä elementti musiikissa. Uskon että jos muusikot panostaisivat pikkaisen enemmän viusaalisuuteen, niin myös meidän nk. “normaali yleisö” tulisi helpommin konsertteihin. Nykypäivän tekniikalla voi auttaa paljon tunnelman luomisessa, mutta myös sillä miten taiteilija itse esittää oman kappaleensa, on suuri merkitys.

Henkilökohtaisesti yritän niin usein kun mahdollista käyttää sirkustaustaani hyödyksi yhdistämällä klassista musiikkia tanssi-akrobatiaan ja mimiikkaan. Varsinkin kun esiinnyn lapsille ja nuorille, yritän olla erittäin visuaalinen. Olen kehittänyt omia esityksiä heitä varten käsikirjoittamalla mm. lastenesityksen ja sooloesityksen.

Kun esiinnyin Pikku-Taikahuilussa, joka esitettiin Savonlinnan ooperajuhlilla 2015, sain lehdistöltä tittelin “huiluakrobaatti”. Olen sen jälkeen käyttänyt sitä titteliä ilomielellä, sillä se on juuri sitä mitä haluan tehdä: soittaa ja tehdä liikettä.

Harrastan musiikin ohella myös improvisaatioteatteria, joka on auttanut minua luomaan rennompaa suhdetta esiintymiseen ja reagoimaan paremmin yleisöön. Rakastan päästä luomaan taidetta hetkessä, ja se tasapainottaa minun mielestäni erittäin hyvin arkeani klassisena muusikkona.

Laulan myös todella mielelläni ja käyn säännöllisesti klassisen laulutunneilla Ritva-Liisa Korhosella.

Olen lyhyesti sanottuna kaikkiruokainen taidekentällä. Rakastan haastaa itseäni, ja uskon että monipuolisuus vahvistaa. Joskus on toki hyvä pysäyttää ja antaa asioiden hautua, ennen kun juna uuteen seikkailuun lähtee taas.

Musiikki videolla on osa Georg Philipp Telemannin g-molli-fantasiasta soolohuilulle. Videolla nähdään myös akrobatiaa. Toimittajina Helena Hannikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.