Hyppää pääsisältöön

Peltsin Lappi: TOP 3 maastopyöräreitit

Mikko Peltola polkee fatbikella Utsjoen tunturissa
Mikko Peltola Utsjoen tunturissa Mikko Peltola polkee fatbikella Utsjoen tunturissa Kuva: Jari Salonen / Naturpro oy Fatbike,Lappi,Maastopolkupyörä,tunturit,Utsjoki

Lapissa maastopyöräilijältä vaaditaan paikotellaan hyvääkin kuntoa. Palkinnoksi saa hienot maisemat, puhdasta ilmaa ja vaihtelevia reittejä.

Kaldoaivin reitti

Reitti halkoo Kaldoaivin erämaa-alueen Mieraslompolosta Pulmankijärvelle. Vajaa 70km mittainen reitti on vaativa, mutta hieno. Täällä Suomen päälaella Lapin karua luontoa riittää. Mitä pohjoisemmaksi ajelee sitä matalammaksi käyvät puut, kunnes lopulta katoavat kokonaan. Reitti on hyvää polkua koko matkan, joten se on myös maastopyöräilyllisesti miellyttävä. Juomahuoltokin reitillä on turvattu, sillä matkan varrelle osuu lukuisia järviä ja puroja.

Mikko Peltola maastopyörällä Särkitunturin laella
Särkitunturin huipulla Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Mikko Peltola maastopyörällä Särkitunturin laella Kuva: Jari Salonen / Naturpro oy Lappi,Maastopolkupyörä,maisema,Särkitunturi,tunturit

Ylläs-Levi

Hiihtokeskuksesta toiseen kulkeva reitti on avattu vasta pari vuotta sitten. Maasto on vaihtelevaa ja osittain helppoa, leppoisasti ajeltavaa metsäautotietä. Reitillä on myös vaihtoehtoisia pätkiä riippuen siitä haluaako helpompaa maisemareittiä vai haasteellisempaa pätkää. . Tämä reitti on avaus sille upealle suuntaukselle, että Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa aukeaa muutkin reitit maastopyöräilylle.

Kukastunturin ylitys näköaloiltaan sellainen mistä on ihan pakko räpsiä pari kuvaa someen.― Mikko "Peltsi" Peltola

Pöyrisjärven ympäri

Tämä seutu edustaa omatoimisempaa liikkumista. Merkittyjä reittejä ei ole, mutta rauhaa sitäkin enemmän. Näkkälästä lähtevä huonokuntoinen huoltotie vie Pöyrisjärvelle, jonka voi kiertää ranta-alueen loputtomia hiekkaisia dyynejä hyväksi käyttäen. Vahva suositus läskipyörälle, sillä hiekka saattaa olla pehmeää. Tällä reitillä on myös syytä varautua kahlaamaan joen yli.

Mikko Peltola pyöräilee  talvella Pallasjärventiellä
Mikko Peltola pyöräilee talvella Pallasjärventiellä Mikko Peltola pyöräilee talvella Pallasjärventiellä Kuva: Jari Salonen / Naturpro oy Pallas-Yllästunturin kansallispuisto,pyöräily,pyöräilyreitit,Talvipyöräily

Lisää ohjelmasta

Mikko "Peltsi" Peltola Peltsin Lappi -ohjelmassa.
Mikko "Peltsi" Peltola Peltsin Lappi -ohjelmassa. Kuva: Yle kuvanauha dokumenttiohjelmat,Mikko Peltola,Peltsin Lappi,retkeily
Kalan pyrstö ja kuksa
Kalan pyrstö ja kuksa Kuva: Jari Salonen / Naturpro oy Kuksa,lohi,Pyrstö
Mikko Peltola kalastaa Pitsusjärven rannalla
Mikko Peltola kalastaa Pitsusjärven rannalla Kuva: Jari Salonen / Naturpro oy kalastus,Lappi,Pihtsusjärvi,tunturit
Pyöräilijä polkee sillalla Luirojoen yli
Pyöräilijä polkee sillalla Luirojoen yli Kuva: Jari Salonen / Naturpro oy joki,Luiro,pyöräilijät,silta
  • Ruisrääkän pää kaislikossa.

    Rantakanat: Ruisrääkkä

    Ruisrääkkä on räkättirastasta isompi ja tanakampi.

    Ruisrääkkä on räkättirastasta isompi ja tanakampi. Sillä on pyöreähkö ruumis, solakka kaula ja pieni pää. Tylppä nokka on vaalea. Yläpuoli on mustatäpläisen kellanruskea, alapuoli harmaa. Kupeilla on ruskeita ja valkoisia poikkijuovia. Soidinääni on äänekäs kaksitavuinen ränkätys ”rrääk-rrääk”, joka toistuu parin sekunnin välein.

  • Liejukana patsastelee kaislikossa.

    Rantakanat: Liejukana

    Liejukana muistuttaa nokikanaa mutta on pienempi, solakampi

    Liejukana muistuttaa nokikanaa mutta on pienempi, solakampi ja pitkäpyrstöisempi. Selkäpuoli on tumman harmaanrusehtava, alapuoli tumman sinertävänharmaa. Kyljellä on valkoinen pitkittäisjuova, otsassa punainen kilpi. Nokka on tyvestä punainen ja kärjestä keltainen. Uivan linnun pyrstössä näkyy takaapäin valkoinen reuna. Nuori on ruskea, eikä sillä ole otsakilpeä. Soidinääni on pulputtava ”bek-bek, bek-bek-bek”, kutsuääni kurluttava ”pjorrl”.

  • Luhtahuitti kävelee rantamudassa.

    Rantakanat: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Luhtakana seisoo vedessä kaislikon vierellä.

    Rantakanat: Luhtakana

    Luhtakana on räkättirastaan kokoinen ja päärynänmuotoinen.

    Luhtakana on räkättirastaan kokoinen ja päärynänmuotoinen pitkän kaulan ja pienen pään vuoksi. Ohut, pitkä ja räikeänpunainen nokka kaartuu hieman alaviistoon. Selkä on ruskea mustin täplin, pää ja rinta tumman siniharmaat. Vatsa ja pyrstön alapuoli ovat kellanvaaleat, kupeet poikkijuovaiset. Soidinääni on iskevä ”dsryk dsryk-dsryk…” tai kiihtyvä ”kryk-kryk kryk-kry-krykry…”. Kutsu- ja varoitusäänet ovat porsasmaisia kiljahduksia ja tukahtuneita kurahduksia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

Seuraa suoraa lähetystä viirupöllön pöntöstä!

Lue lisää:

viirupöllö

Äänestä parhaat nimet viirupöllökaksosille!

Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä suorassa lähetyksessä sunnuntaina 21.5. Pöllönpoikasille tuli yli 500 nimipariehdotusta, joiden joukosta raati valitsi viisi suosikkiaan. Nyt te pääsette äänestämään lopullisesta valinnasta!

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • lepakko

    Tutustu Suomen lepakkoihin

    Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia.

    Suomen lepakot Lepakko on todellinen kevään airut, sillä se lähtee liikkeelle vasta, kun ilma on tarpeeksi lämmintä, vähintään 6 astetta. Lepakoilta vaaditaan erityistä kestävyyttä Suomen olosuhteissa, sillä talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesät valoisia pimeässä viihtyville eläimille.

  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Bongaa kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • Viirupöllö

    Yöpetolinnut: Viirupöllö

    Komeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

    Varista isompi, pitkäpyrstöinen viirupöllö on kauttaaltaan harmaan- ja vaaleankirjava. Yksivärisen vaalean naaman keskeltä tuijottavat mustat silmät. Koiraan kevättalven öinä kuuluva soidinääni on kumeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

  • Varpuspöllö

    Yöpetolinnut: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Huuhkajanpoikanen

    Yöpetolinnut: Huuhkaja

    Huuhkaja on Euroopan isoin pöllö.

    Euroopan isoin pöllö on selkäpuolelta ruskea mustin täplin, vatsapuolelta mustajuovaisen kellertävä. Ohimoilla sojottavat pitkät höyhentupsut, ja isot silmät ovat oranssit. Lentävä huuhkaja vaikuttaa valtavalta hyvin leveine ja pehmeine siivenlyönteineen. Koiraan soidinääni on erittäin matala, kilometrejä kantava kumea kaksitavuinen huhuilu ”huu-uu, huu-uu…”.

  • Helmipöllö rakennuksen ikkunassa

    Yöpetolinnut: Helmipöllö

    Helmipöllö on melko yleinen Lapin keskiosia myöten.

    Räkättirastaan kokoisen helmipöllön pää on iso ja pyrstö lyhyt. Helmipöllö on päältä valkotäpläisen ruskea, alta valkoinen ruskein täplin. Isot keltaiset silmät tuijottavat valkoisen naaman keskellä. Koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”.

  • Suopöllö metsikössä.

    Yöpetolinnut: Suopöllö

    Suopöllön soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”

    Varista vähän pienemmän suopöllön pää on suhteellisen pieni, eikä lyhyitä korvatupsuja yleensä näy. Selkäpuoli on mustatäpläisen ja rinta mustaviiruisen kellanruskea, vatsa valkoinen. Naama on vaaleankellertävä, ja silmät keltaiset mustin kehyksin. Soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”.

  • Tunturipöllö komeassa sivuprofiili lähikuvassa.

    Yöpetolinnut: Tunturipöllö

    Tunturipöllö on iso pöllö melkein huuhkajan kokoinen.

    Tunturipöllö on melkein huuhkajan kokoinen. Höyhenpuku on joko kauttaaltaan lumivalkoinen tai tummajuovainen, mutta silloinkin naama on juovaton. Silmät ovat keltaiset. Matala soidinääni ”hoo” tai ”aoo” toistuu 2–6 kertaa peräkkäin. Varoitusääni on nalkuttava ”kä-kä” ja karheampi ”krä-krä-krääh-krääh”.

  • Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti.

    Yöpetolinnut: Sarvipöllö

    Sarvipöllö on vähän varista pienempi.

    Vähän varista pienemmällä sarvipöllöllä on pitkät korvatupsut, jotka pöllö toisinaan laskostaa päänmyötäisiksi. Sarvipöllö on päältä ruskeanharmaa ja alta kellertävä, kauttaaltaan mustien väkäsmäisten viirujen kirjoma. Pyöreä naama ja silmät ovat oranssit, ja silmien välissä on valkoista. Lennossa siivet paljastuvat pitkiksi ja alta vaaleiksi. Soidinääni on hyvin matala, parin sekunnin välein toistuva puhallus ”huu, huu…”, varoitusääni haukkuva ”kvuek-kvuek…”.

  • Lapinpöllö lentää lumisessa koivikkomaisemissa.

    Yöpetolinnut: Lapinpöllö

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen.

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen, paksukaulainen ja isopäinen pöllö. Yläpuoli on tummankirjavan harmaa, alapuoli vaaleampi. Keltaisia pieniä silmiä kiertävät ohuet tummat ja vaaleat renkaat. Lennossa siivet ovat pitkät ja hyvin leveät ja pyöreäpäiset, ja pää näyttää katkaistulta pölkyltä. Soidinääni on kumea, vaimeneva puuskutus ”huo-huo-huo…”, varoitusääni matalaa murinaa ”khruuh-khroah….

  • Hiiripöllö oksan päässä

    Yöpetolinnut: Hiiripöllö

    Hiiripöllö on varista vähän pienempi.

    Varista vähän pienempi, pitkäpyrstöinen ja alta tummaviiruinen hiiripöllö tuo kauempaa tai lentäessään mieleen haukan. Valkoinen naama isoine keltaisine silmineen ja pyöreä pää ovat kuitenkin tyypillisen pöllömäiset. Yläpuoli on valkotäpläisen tummanruskea, ja niskassa ja hartioilla on laajemminkin valkoista. Soidinaikaan koiras ääntelee ulisevaa ”ululululu…” -pulputusta.

  • Nainen kastelee kastelukannulla pojan kanssa kanssa kerrostalopihalla laatikkoviljelmää.

    Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Pahvisissa taimiruukuissa on pieniä taimia. Merkintätikussa lukee kirsikkatomaatti ja basilika.

    Ajankohtaista juuri nyt

    Mitä kaupunkiviljelijän tulee tehdä juuri nyt?

    Huhtikuussa taimia kasvatetaan sisätiloissa.

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.