Hyppää pääsisältöön

Läskimyytinmurtajat - ylläpito esittäytyy!

Kuvassa joukko moderaattoreita
Kuvassa joukko moderaattoreita Jenny ja läskimyytinmurtajat

Lähes 30 000* jäsenen Jenny ja läskimyytinmurtajat -yhteisössä riittää kuhinaa. Yhteisössä on “normijäsenten” lisäksi erilaisia kannattelijoita. Keitä ylläpitäjät ja muut yhteisön avainhenkilöt ovat? Keitä on profiilin “Sylin Tuki” takana? Kuka on “LMM Komentosilta”?

(*tilanne maaliskuussa 2017)

Läskimyytinmurtajien FB-yhteisöä puutarhuroi parikymmentä henkilöä. Joukossa on yhteisön vapaaehtoisia aktiivijäseniä, syömishäiriöiden tuntijoita ja muutama yleläinen toimittaja, joita yhdistää #vaakakapina.

Ylläpito eli moderaattorit

Ylläpito seurailee keskustelua ja ohjailee sitä tarvittaessa takaisin ryhmälle tyypilliseen rakentavaan tyyliin. Ylläpitäjät myös hyväksyvät jäsenet ja jäsenten julkaisut.

Ylen väki

Jenny Lehtinen 38v, Klaukkala
Vaakakapinan kapinajohtaja ja valtakunnan läskimyytinmurtaja numero 1. Yleläinen toimittaja, jonka oma tv-dokumenttisarja nähdään loppuvuodesta TV2:ssa. Möllien kuningatar, joka aikoo ostaa ensi kesän uima-asuksi verkkokassin.

Saara Sarvas, 28v, Espoo
Parin vuosikymmenen syömishäröilystä lempeydellä palautuva yksisarvinen, jonka suurin oivallus on, että “epäonnistumiset” ovat vain ahaa-elämyksiä, joihin kompastuu hetkeksi. Läskäreissä olen ylianalyyttinen ja -empaattinen summaaja, joka ilmestyy varjoista paikalle laukomaan johtopäätöksiä, kuin muumien piisamirotta konsanaan.

Eve Mantu, 51v, Helsinki
Jenny ja läskimyytinmurtajat -yhteisön yleläinen toimittaja-manageri. Omenavartaloinen iki-itseinhoaja. Opettelen rakastamaan kehoani, mutta se tapahtuu asteittain. Ensin täytyy oppia sietämään, sitten uskaltaa jo ehkä tykätä - rakkaus ei tule sormia napsauttamalla. Onneksi on aikaa. Läskimyytinmurtajat on rakas työprojekti ja samalla tärkeä tukipilari omassa syömishistorian ja kehovihan käsittelyssä. Ateriarytmin opettelu käynnissä!

LMM Komentosilta
Jenny ja läskimyytinmurtajat -yhteisön “virallinen ääni”, jota käyttävät projektin yleläiset taustavoimat. Komentosilta julkaisee ryhmään Vaakakapinan kiinnostavimpia sisältöjä ja muuta ryhmäläisiä palvelevaa aineistoa. Komentosillalla käsitellään myös ongelmatapaukset, joten yhteisössä tapahtuvasta urpoilusta viesti - kiitos - keskusteluketjulinkin kera privaviestinä hermokeskukseen ja varmuuden vuoksi myös Eve Mantulle.

Vapaaehtoisten modaajien joukko

Tiina Helkamäki, 34-v, Satakunta
Perheenäiti, ammatiltani sairaanhoitaja. Läskimyytinmurtajat on tsempparini (eli te), jonka positiivinen asenne on saanut itsessäni muutosta aikaan. Ennen aloitin kevennyksen aina maanantaina, synttärien jälkeen jne. tyylillä kaikki mulle ja heti, kunnes kyllästyin jo parissa päivässä. Nyt nautin liikunnasta, ruoasta, herkuista terveemmällä tapaa, armollisesti. Ylämäkiä ja alamäkiä on, mut show must go on! Toivottavasti tämä asenne tarttuu myös teihin

Elisa Karjalainen, 39v, Vihti
Yrittäjä, äiti, vaimo ja vapaa taiteilija. Painiskellut paino-ongelmien kanssa lapsuudesta asti. Nyt aikuisuuden kynnyksellä ymmärtänyt että elämään kuuluu niin paljon muutakin. Mukana vertaistukena samalla kun kuljen vielä omaa keskeneräistä matkaani. Asiasanat kasvisruoka, taide, unihäiriöt, oppiminen, kiire, downshiftaus, itse tehty.

Ulla Kettunen, 51v, Kuopio
Pohjoisesta Kuopioon vuosi sitten muuttanut erityisopettaja. Perheeseeni kuuluu myös mies, 10-vuotias tyttäremme sekä railakas koiramme Patu. Minulla on oikeanpuoleinen synnynnäinen cp-vamma, joka on iän myötä tuonut tullessaan kaikenlaisia kolotuksia ja kulumia. Sain joululahjaksi uuden lonkkanivelen, jonka rasittamista vielä odottelen. Liityin Jennyn ryhmään, sillä haluaisin antaa tyttärelleni mallin terveestä kehonkuvasta ja itsensä hyväksymisestä. Itse olen ollut lähes koko ikäni normaalipainon rajoissa, mutta silti olen kokenut olevani vääränkokoinen. Nyt olisi jo aika oppia hyväksymään itsensä juuri tällaisena, oikeanlaisena ja riittävän hyvänä.

Emma Koivisto, 36v, Forssa
Suurperheen äiti, sairaanhoitaja, lapsen omaishoitaja, personal trainer. Arki on aika hektistä, mutta omaa aikaa pyrin ottamaan säännöllisesti, joko liikuntaan, ystäville tai mitä tulee mieleen. Elän elämää päivän kerrallaan, pyrin nauttimaan ja olemaan onnellinen joka päivä.

Mia Kotola, 35v, Kotka
Kahden lapsen työssäkäyvä äiti ja vaimo. Entinen maailmanmatkaaja, nykyinen elämänmatkaaja. Opettelen puhumaan itselleni yhtä kauniisti kuin muillekin ihmisille ja katsomaan omaa peilikuvaani niiden samojen lasien läpi, joiden läpi katson teitä kaikkia kauniita ihmisiä ympärilläni. Tämä matka on vielä kesken mutta on ilo, onni ja etuoikeus tehdä sitä just teidän kanssa!

Tiia Partti, 28v, Mikkeli
Kolmen pienen mukelon äiti, laihdutusmielessä 24h-tyyppi ja "arjen-orja"! Arki on minun tekosyyni itseni laiminlyönnille. "En kerkee koska..en pysty koska..en voi koska ARKI!" Liityin ryhmään saadakseni tukea ja niksejä arjen kiemuroihin sekä oppiakseni hyväksymään itseni juuri tällaisena kuin olen! Elämä ei ole puntarissa, mittanauhassa eikä peilikuvassa.. Se on NYT ja me KAIKKI olemme sen arvoisia!

Saga Raippalinna, 36v, Kirkkonummi
Omin sanoin sarjakuvaolento, yhteiskunnan silmissä viestintäalan yrittäjä ja taiteilija. Monitoimihenkilö, verbaaliakrobaatti ja idealisti, tavoitteena parantaa maailmaa yksi oletus kerrallaan.

Anna Rinta-Jyllilä, 40v, Helsinki
Kehopositiivisuusaktivisti jo vuosia. Kirjoitan aiheesta Heftytraining-blogia.

Marju Saari, 43v, Tampere
Voimanostaja-gootti-wannabekirjastontäti Tampereeltanääs. Kotona kaksi karvaista kissaa ja yksi karvainen mies. Työkseni istun aspassa, vapaa-ajalla kuuntelen ja nostelen raskasta metallia ja pelaan pokemon-pelejä. Elämä on tässä ja nyt, ei sitku eikä mutku. Kuulun LMM:n, koska syömishäiriöistä ja kehonkuvan ongelmista olen tässä elämässä todellakin osuuteni saanut. Vastustan myös kaikenlaista bodyshamingia valkohehkuisella raivolla.

Hanna Savinainen, 32 v, Vaasa
Olen oppinut Jennyltä ja LMM:stä jotain, mikä on lähtemättömästi vienyt mut muutoksen tielle: itseään ruoskimalla ja itseensä kohdistuvalla vihapuheella ei pääse mihinkään muualle kuin syvempään rotkoon itsensä kanssa. Niinpä jaan itserakkauden ilosanomaa ja haluan kertoa kaikille, että sä oot ihana kun oot vain oma itsesi! Hyviä valintoja voi tehdä siksi, että on itse ansainnut parasta, eikä vain siksi että on pakko. Puss och kram, niinku meillä täällä rantaruotsissa sanotaan. ;)

Ida Schlizewski, 26v, Helsinki
Yhden lapsen äiti. 10 vuoden tiivis kokemus kilojen karistamisesta ja poissa pitämisestä. 35 kiloa takana, mutta mukanaan se on tuonut vaikean suhteen ruokaan. Puoli vuotta takana uutta, laihdutusvapaata elämää. Uskon ryhmän voimaan ja vertaisuuteen. Toivon armollisen ja arvostavan suhtautumisen omaa vartaloaan kohtaan leviävän laajalle. Sinä riität ja olet ainutlaatuinen.

Henna Tanskanen, 32v, Hyvinkää
Opiskelija ja osa-aikasekatyöllistetty täystuhotaaperon äiti. Painoa on ollut liiaksi syntymästä lähtien ja nyt elämäntavat on laitettava remonttiin sekä itsensä että muksun vuoksi. Muutosta vaikeuttaa viime vuosina päätään nostanut itseinho ja siitä on kaikkien päästävä eroon. Itselleen ei voi tehdä hyvää, jos itseään inhoaa.

Sylin Tuki

Yhteisössä toimii myös Sylin Tuki. Tämän profiilin takana sinut kohtaa kuusi Etelän-SYLI ry:n vapaaehtoista. Heiltä voi saada neuvoja ensiaskeleisiin, jos oman syömisen solmujen aukominen alkaa tuntua kiinnostavalta. Syömishäiriöliitto - SYLI ry ja sen alueyhdistys Etelän-SYLI ry tekevät yhteistyötä Vaakakapinan ja läskimyytinmurtajien kanssa.

Lotta, 29v
Minulla on lähemmäs kymmenen vuoden syömishäiriötausta. Sairaus alkoi anoreksialla vahvimpina oireinaan pakkoliikunta ja ahmiminen. Sittemmin ei voitu puhua enää puhua anoreksiasta, mutta pakkoliikunta kulki vahvasti mukanani noin kahdeksan vuotta. Hetken aikaa syömishäiriöni oli fitness, kunnes rikoin raajani ja minun oli pakko alkaa kohdata muun muassa kaikki se riittämättömyys, itseinho, häpeä, syyllisuus, viha ja suru, mitä olin kaikella suorittamisellani juossut karkuun. Sillä tiellä olen edelleen ja aion eliminoida tunnelukkojani niin kauan kuin elän päästäkseni koko ajan lähemmäs todellista itseäni.

Johanna H, 33v.
Olen sairastanut epätyypillistä laihuushäiriötä välillä bulimisin piirtein. Oireeni alkoivat ensimmäisen kerran vasta 22 vuotiaana, jäivät jossain vaiheessa muutamaksi vuodeksi taka-alalle ja pahenivat uudestaan noin 27 vuotiaana. Kummallakin kerralla syömishäiriö alkoi laihduttamisesta.

Tarkoitus oli pudottaa ylimääräisiä kiloja pois, mutta vaikka pääsin tavoitteeseeni, en ollut silti itseeni tyytyväinen ja kuvittelin että tähän kaikkeen auttaa jos vaan laihdun vähän lisää. Välillä tuntui että en pääse sairaudesta ikinä eroon mutta nyt vuosien työn jälkeen pystyn sanomaan että vaikka se välillä tuntuu mahdottomalta niin se on kuitenkin mahdollista. Toivon että laitat viestiä olipa huolesi syömisen suhteen iso tai pieni.

Johanna L, 36v
Sairastin 18 vuotta bulimiaa. Syömishäiriön lisäksi jatkuva ahdistus, väsymys, itseinho, paniikkikohtaukset ja elämän suorittaminen perfektionismiin asti olivat osa elämääni. Vuonna 2012 alkoi kuitenkin tapahtua käänne parempaan mm. terapian avulla ja pimeys alkoi vaihtua valoon. Ahmimisen ja suorittamisen tilalle tuli vahvemmin elämästä nauttiminen ja sen hyväksyminen kuka minä olen. Nyt täysin toipuneena haluan auttaa ihmisiä löytämään ruokarauhan ja syömisen ilon!

Emmi, 28v
Sairastuin syömishäiriöön 17-vuotiaana. Seuraavat seitsemän vuotta kuluivat sairauden armoilla, ensin bulimian ja sitten anoreksian. Kun viimein aloin toipua, syömishäiriö muutti hetkeksi muotoaan, sillä innostuin fitness-elämäntavasta ja aloin suorittaa paranemista. Aloin syödä yltiöterveellisesti treenaten hullun lailla. Tunsin syyllisyyttä siitä jos en treenannut, ja siitä jos söinkin herkkuja silloin kun en ollut sitä etukäteen suunnitellut. Kesti hetken aikaa, ennen kuin oivalsin tekeväni jälleen itselleni pahaa. Sairastaessani en olisi uskonut, että voisin jonain päivänä suhtautua kehooni kunnioittavasti, olinhan inhonnut itseäni vuosikausia. Nykyisin, pitkän ajan ja opettelun jälkeen suhtaudun liikuntaan ja syömiseen sallivasti ja olen opetellut pitämään itsestäni. Kirjoitathan minulle rohkeasti, jos syömiseen, liikuntaan tai kehonkuvaan liittyvät asiat mietityttävät Sinua, vastaan mielelläni.

Heidi, 33v
Sairastuin syömishäiriöön 17-vuotiaana. Alkuun oireilin ahmimilla, mutta hyvin pian mukaan tulivat erilaiset kompensaatiokeinot, kuten oksentelu. Syömishäiriö supisti elinpiirini, aiheutti valtavasti häpeää, itseinhoa ja syyllisyyttä. Yritin omatoimisesti hallita syömiskäyttäytymistäni kaikin tavoin, mutta epäonnistuin kerta toisensa jälkeen. Sairastin noin viisi vuotta ja tuohon intensiiviseen ajanjaksoon sisältyi monia toivottomia hetkiä, jolloin ajattelin, etten tule ikinä saamaan tervettä suhdetta ruokaan. Isoin käännekohta matkallani toipumiseen oli hetki, jolloin päätin kertoa ongelmistani ystävilleni. Heidän rohkaisevat sanansa antoivat minulle voimaa ja pian osallistuin myös ahmintatyyppisesti oireilevien vertaistukiryhmään. Oli ihanan lohdullista huomata, etten ole ainoa ruuan kanssa kamppaileva. Ymmärsin, ettei syömishäiriö tee kenestäkään huonoa tai epäonnistunutta yksilöä, vaan tämä on häiriö, josta on myös mahdollista päästä irti.

Tässä suljetussa Jenny ja läskimyytinmurtajat -yhteisössämme on keskustelemassa kirjava joukko fyysisesti ja henkisesti hyvin eri tilanteissa olevia ihmisiä. Pyrkikäämme siis olemaan toisiamme kohtaan yhtä armollisia ja kannustavia kuin toivoisimme meille kaikkein rakkaimpia kohtaan oltavan.