Uudellemaalle tarvitaan lisää perinnebiotooppeja

Viisi lehmää laiduntavat Sipoon Hindsbyssä ja tekevät samalla arvokasta työtä. Ne hoitavat yhdeksän hehtaarin kokoista perinnebiotooppia eli vanhaa maankäytön muovaamaa perinnemaisemaa, jossa kasvaa uhanalaisia lajeja.

Uudellamaalla perinnebiotooppeja on nykyisin todella vähän kertoo Uudenmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Kirsi Hellas.

- 90-luvun puolivälin inventoinneissa todettiin, että meillä on noin 1 000 hehtaaria perinnebiotooppeja jäljellä ja se on noin prosentti siitä pinta-alasta mikä noin sata vuotta sitten on ollut jäljellä.

Jotta uhanalaiset lajit säilyisivät, pitäisi hoidossa olevia perinnebiotooppeja olla Uudellamaalla vähintään viisinkertainen määrä. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut tavoitteekseen saada koko Suomeen liki 30 000 hehtaaria perinnebiotooppeja lisää vuoteen 2013 mennessä. Se edellyttää ennen kaikkea yhteistyötä maaseudun ihmisten kanssa, sanoo maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.

- Yhteistoiminta alueen ihmisten kanssa on se kaikkein tärkein voimavara. Jos me saamme ihmiset hyväksymään se, että tämä on tärkeätä, niin silloin he sitoutuvat siihen. Pakottamista en näe tässä mahdollisuutena ollenkaan, Anttila painottaa.

Perinnebiotooppien perustamisella alkaa kuitenkin olla kiire, sillä uhanalaisen lajiston niin sanottu siemenpankki ei enää kauaa luonnossa säily. Umpeenkasvun ja rehevöitymisen lisäksi vanhoja perinnemaisemia uhkaa muun muassa rakentaminen.

Avustusta tarjolla

1990-luvun inventointien jälkeen perinnebiotooppien tilanne on kuitenkin paranemaan päin. Yksi syy siihen on EU:n myötä tullut maatalouden ympäristötuki, jota ei Suomessa ollut aiemmin ollut. Tukea voi saada muun muassa alueen aitaamiseen sekä pensaikon ja puuston alkuraivaukseen. Perinnebiotoopin tunnistaminen ja sen alkuraivaus onkin niitä vaikeimpia tehtäviä, sen jälkeen hoito onkin melko vaivatonta, kertoo sipoolainen yrittäjä Caj Schauman.

- Keväällä ja syksyllä on ne suurimmat työt näiden aitausten kunnossapidossa ja sitten tietysti, kun on eläimet kyseessä niin näitä valvotaan joka päivä ja katsotaan, että ne voivat hyvin. Tottakai tässä on työtä, mutta ei sitä raskaaksi voi sanoa, Schauman toteaa.

Maanviljelijöiden lisäksi avustusta voivat hakea myös yhdistykset. Esimerkiksi kyläyhdistykset voivat ottaa hoitaakseen jonkun arvokkaan kyläniityn, kertoo ylitarkastaja Kirsi Hellas. Jokaisella perinnebiotoopilla on merkitystä.

- Ihan pienialainenkin kohde on merkittävä, että jos on pieni niittylaikku jossain tilan vieressä, niin se on todella arvokas teko sen raivaaminen ja niittäminen tai ottaminen laidunnukseen, Hellas sanoo.

Lajiston säilymisen lisäksi perinnebiotooppityön hedelmä näkyy ennen kaikkea katsojan silmissä. Perinnebiotooppeja noin 40:llä hehtaarilla Rönnäsissä ylläpitävä Samuli Näri pitää maisema-arvoja tärkeimpänä perusteena työlleen.

- Se antaa aika paljon, kun näkee, että siellä on kaunista maisemaa ja näkee laiduntavia eläimiä, niin kyllähän se rikastuttaa sitä maisemaa.