Lepakot himoitsevat verta vain tarinoissa

Tutkija Mikko Erkinaro tarkkaili lepakkoja jo lapsena. Myöhemmin, ollessaan Münchenissä stipendiaattina, hän meni omien sanojensa mukaan norkoilemaan kaikuluotausta tutkivan tutkimusryhmän laboratorioon, kiinnostui kaikuluotauksesta ja päätyi tutkimusryhmään.

Näköhavaintoja harvoin

Lepakoita havainnoidaan sekä silmin että kuuntelulaitteen avulla. Näkemään lepakoita pääsee harvoin, sen sijaan kuulohavaintoja kertyy helpommin - tosin ei paljaalla korvalla, vaan kuuntelulaitteella.

- Se on uskomatonta, kuinka harvoin niitä näkee. Tutkijana niiden jäljelle pääsee kuuntelulaitteen avulla, mutta jos ajattelee, kuinka vähän niitä näkee suhteessa siihen, mitä kuulee, niin se on aivan minimaalista. Ihminen on päiväaktiivinen eläin ja lepakko puolestaan on täysin yöaikainen, sanoo Erkinaro.

Keskiyöllä havaitsee varmimmin

Paras aika havainnoida lepakkoja on hieman ennen puoltayötä. Silloin lepakot lentelevät saalistamassa. Aamuyötä kohden hyönteisten määrä vähenee ja samoin lepakoiden liikkuminen.

- Keväisin ja syksyisin niitä voi nähdä illan kajossakin, koska niillä on ruoan ja rasvakerroksen kanssa kiireempää. Silloin niillä on tärkeämpääkin ajateltavaa kuin pelätä vaalealta taivaalta hyökkääviä haukkoja, sanoo Erkinaro.

Lepakkojen tunnistaminen

Suomessa on havaittu 13 eri lepakkolajia. Koska lepakkoja näkee harvoin, niitä tunnistetaan äänen perusteella. Aina silläkään keinolla ei saada 100 prosentin varmuutta lajista.

- Suku ja eri äänityyppejä käyttäviä ryhmiä voidaan erotella aika helposti. Äänten keräämisellä neutraaleissa tilanteissa voidaan parantaa lajin tunnistettavuutta. Lisäksi tarpeeksi suuri aineisto eli suuri havaintojen määrä lisää määritysvarmuutta.

Vampyyrilepakot

Tarinoissa lepakot himoitsevat verta. Todellisuudessa useimmat kuitenkin napsivat hyönteisiä. Erkinaro on tyytyväinen, että Suomessa verta imeviä lepakkolajeja ei ole, sillä veren välityksellä kulkee ikäviä tauteja.

- Ehkä erikoisin, mitä moni ei ehkä tiedä, on että vesisiippa pystyy pyytämään pieniä kaloja pinnasta. Mutta tietenkään se ei veden alle kuule kaikuluotauksella. Vesisiippa voi nappaista sen kalan siitä veden pinnasta häntäpurjeeseensa ja siitä suuhun ja syödä pois.

- Meillä on sitten vähän elintavoista riippuen eri lepakot erikoistuneet erilaisiin saaliskohteisiin. Esimerkiksi korvayökkö on erikoistunut näihin isokokoisiin yöperhosiin. Suurin osa siipoista syö pieniä mäkärän kokoisia ja sääsken kokoisia, kärpäsen sukuisia kaksisiipisiä.

Maailman paras kaikuluotain

Lepakot liikkuvat kaikuluotaimensa avulla. Lepakko lähettää ääniaaltoja, jotka kohteeseen osuessaan palaavat takaisin. Äänen perusteella lepakko voi päätellä, mihin suuntaan ja kuinka nopeasti kohde liikkuu. Kaikuluotausta on tutkittu ahkerasti, sillä siinä on yksi aivan erityinen ominaisuus: uskomaton erottelukyky.

- Se erottelukyky on aivan häikäisevä. Sitä tutkitaan edelleenkin isoilla rahoilla sekä armeijoiden että biologien toimesta. Ne yrittää jäljitellä sitä ja on saaneet paljon apua, mutta samanlaiseen tarkkuuteen ei ole päästy enkä tiedä päästäänkökään. Se on niin hienoksi viritetty järjestelmä, että sitä ei voi kuin ihmetellä.

Lepakkoja kaupunkiympäristössä

Tänä iltana lepakoita pääsee kuuntelemaan Jyväskylän Harjulla - siis aivan kaupunkiympäristössä. Erkinaro arvelee, että jos sää pysyy kohtuullisen vakaana, Harjulla kuullaan ainakin pohjanlepakoiden ääntelyä.

- Harju on aika karu. Minun omien havaintojen perusteella siellä on lähinnä pohjanlepakoita. Ne partioivat siinä kuntopolkujen valoilla ja Nisulan puolen omakotitaloalueen liepeillä. Metsikössä voi törmätä myös siippoihin.

Lepakkojen ääntä ei kuule korvin, mutta kuuntelulaitteen avulla pohjanlepakon äänet ovat jopa häiriöksi.

- Suoraan sanottuna pohjanlepakot häiritsevät kaikkien muiden hiljaisien lajien havainnointia. Ne on oikeastaan aikamoisia kiusankappaleita tuolla luonnossa, sanoo Erkinaro.