Yhteiskunta on liian ahdas lihaville

Suomessa on pitkät perinteet siitä, minkälainen on kunnon kansalainen. Viime aikoina siihen on liitetty myös terveyskansalaisuuden käsite.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta väittelee tulevana lauantaina naisten lihavuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hän tutki aikaisemmin naisten kauneusideaaleja, ja huomasi, ettei suomalaista tutkimusta lihavuuden yhteiskunnallisestä näkökulmasta ollut lainkaan.

- Terveystieteellinen ja yhteiskunnallinen näkökulma on hallinnut lihavuuden tutkimusta jo pitkään. Lihavuus on kuitenkin paljon monitahoisempi kysymys, kuin terveyskysymys tai kysymys sairaudesta. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet liittyvät esimerkiksi kansanterveysstrategioihin. Kuka päättää, mikä on normaalin kokoinen tai sosiaalisesti hyväksyttävä ruumis? Kysymys on usein hienovaraisesta vallankäytöstä, josta on vaikea saada otetta, Hannele Harjunen sanoo.

Vastuu lihavuudesta on yksilöllä

Lihavuudesta mielenkiintoisen tutkimuskysymyksen tekee se, että se on yhtäältä yleistä ja yksityistä. Oma keho on jokaisen oma asia, mutta lihavuus on yhteiskunnassa kansanterveydellinen riesa.

- Lihavuuteen on ollut vaikeaa löytää minkäänlaisia ratkaisuja juuri tämän takia. Lihavuus on käsitetty viime aikoina epidemiapuheen myötä suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Ainoa ratkaisu, jota tarjotaan, on kuitenkin yksilön laihduttaminen. Vastuu sälytetään yksilön kontolle, vaikka tarjolla ei ole palveluita, jotka tekisivät laihtumisen helpommaksi.

Terveys on vain alibi laihduttamiselle

Lihavuuteen liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia. Yksi ajatus on, että ylipainoinen ihminen ei voi olla onnellinen.

- Se on aivan pötypuhetta. Minun on vaikea uskoa, että puolet suomalaisista olisivat onnettomia sen vuoksi, että heidän vartalonsa ei täytyä tiettyjä mittoja, Harjunen tuhahtaa.

Lihavuus on monessa mielessä suurempi ongelma naisille kuin miehille. Suomalaisnaisten kehon kuva ei Hannele Harjusen tutkimuksen mukaan ole kovin valoisa.

- Vartalon kokoon ja muotoon liittyvät odotukset ovat kohdistuneet vahvemmin naisiin. Kun on tutkittu sitä, miksi naiset laihduttavat, useinmiten syy on se, että halutaan olla sosiaalisesti hyväksyttävämpiä. Terveys mainitaan usein alibinomaisesti. Naisia rangaistaan myös työelämässä lihavuudesta esimerkiksi palkkasyrjinnän muodossa. Oman aineistoni 47:stä naisesta ainoastaan kaksi suhtautui kehoonsa myönteisesti. Pääsääntöisesti kokemukset olivat negatiivisia ja hämmentyneitä.

Mahtuuko yhteiskuntaan monenlaisia vartaloita?

Hannele Harjunen etsi väitöskirjassaan keinoja, joilla lihavuutta voitaisiin tarkastella vähemmän ongelmakeskeisesti. Yhteiskuntaan hän toivoisi armollisempaa asennetta.

- Yksi tutkimustuloksistani on se, että lihavuus koetaan usein välitilan oloisena. Sitä pidetään ohimenevänä, vaikka aivan hyvin tiedetään, että se on usein varsin pysyvä tai palautuva ominaisuus. Onko oikein, että ihmisten pitää elää vuosikymmeniä elämästään odotuksen tilassa? "Sitten kun laihdun, niin voin tehdä näitä asioita." Vai voisiko yhteiskunnassa olla tilaa toisenlaisillekin vartaloille?