Työelämä ei ota vanhemmuutta huomioon

Perhe ja lapset ovat viime aikoina menneet useilla poliitikoilla uran edelle. Viimeisin esimerkki on ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.), joka ei lähtenyt mukaan Keskustan puheenjohtajakisaan, vaikka hänen mahdollisuuksiaan nousta puheenjohtajaksi ja todennäköisesti pääministeriksi pidettiin hyvinä.

- Tämä ei ollut mitenkään yllättävä vetäytyminen. Pienten lasten äidit ymmärtävät kyllä, että elämiä on vain yksi, ja pienten lasten vaihe on aika lyhyt. On ikävää, että ylipäätään on olemassa tehtäviä, joihin ei voi sovittaa vanhemmuutta, sanoo projektipäällikkö Riikka Kivimäki Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta.

Suuren puolueen puheenjohtajuus ja pääministeriys ovat kenties ääriesimerkki, mutta vastaavaa kokonaisvaltaista vaativuutta löytyy myös esimerkiksi yritysmaailman johtotehtävistä.

- Seuraavaksi odotan, että johtava miespoliitikko tekee jotakin samansuuntaista. On mieletöntä ajatella, että pienten lasten vanhemmat tekevät työtä, joka vaatii päivät ja yöt. Pitää jo kysyä, onko huippupolitiikka mahdollista pienten lasten vanhemmille ollenkaan, ja sama koskee muita erittäin vaativia työtehtäviä, sanoo isyystutkija Jouko Huttunen Jyväskylän yliopistosta.

Keskustelua on käyty myös siitä, onko kunnallispolitiikka ainakin suuremmissa kaupungeissa jo niin vaativaa, että se ei sovi pienten lasten vanhemmille. Samassa yhteydessä on keskusteltu myös keskeisten luottamusjohtajien, kuten esimerkiksi hallitusten puheenjohtajien tehtävien kokopaiväistämisestä.

Työ ja vanhemmuus erilliset

Työ ja vanhemmuus on jo pitkään nähty toisistaan vahvasti erillisinä elämänalueina. Työ nähdään edelleen miesten perheenelättämisen tapahtumapaikkana ja työ on rakennettu sen mukaan. Näin vaikka naiset ovat samalla lailla töissä ja hankkivat perheelle elantoa.

- Työelämäänkin pitäisi saada elämänkaariajattelua. Uralla on erilaisia vaiheita, esimerkiksi pienten lasten vaihe on hyvin vaativa. Sitten on pitkääkin vaihetta, jossa perhe ja työelämä eivät ole niin ristiriidassa, Kivimäki pohtii.

Jouko Huttusen mukaan taas työelämän trendit ovat täysin vastakkaisia perhekeskeiselle elämälle.

- Työelämässä on erittäin kovat sitoutumisen ja tehokkuuden vaateet. On sama ilmiö sitoutua työhön ja perheeseen, ja moraalisesti järkevä ihminen sitoutuu molempiin samalla intensiteetillä. Jos työelämä ei ymmärrä kotisitoumuksia, tullaan hankaliin ristiriitoihin. Pelkään pahoin, että usein se on perhe joka jää kakkoseksi, hän sanoo.

Huttunen nostaa pienten lasten vanhemmuuden rinnalle murrosikäisen vanhempana olemisen vaativuuden.

- Lapset eivät ole teini-iässä valmiita ottamaan täyttä vastuuta arjestaan ja päiviensä kulumisesta. Vanhempia tarvitaan, toki toisella tavalla kuin varhaisvaiheessa.