Miljoonasateen rokkarista tohtori

Olli Heikkisellä ja Miljoonasateella keikkoja on takana enemmän kuin kukaan jaksaa laskea. Hieman pidempi ja huonommin maksettu keikka saa päätöksensä parin viikon päästä, kun Heikkisen nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirja "Äänitemoodi: Äänite musiikillisessa kommunikaatiossa" tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa.

- Yhdenlainen keikka sekin on, joka nyt saa päätepisteensä. Maisteriopintoihin kului 16 vuotta ja siihen päälle tohtoriopintoihin 12 vuotta. Olen suorittanut opintoja koko ajan työn ohella. Toivottavasti työ on sitäkin kypsempi, Olli Heikkinen hymähtää.

Äänitteiden tutkimus vasta alussa

Äänitemoodi on Heikkisen luoma termi, jolla tarkoitetaan äänitetuotannon mahdollistamia merkityksen muodostamisen tapoja.

- Käytännössä äänitemoodi tarkoittaa sitä, että livenä keikalla pystyy tekemään tietynlaisia juttuja, studiossa taas ihan erilaisia. Studiossa tehdään uudenlaisia merkityksiä, jotka kuuluvat äänitteeltä. Olen kehitellyt teorian, miten tätä pystyttäisiin musiikin tutkimuksessa paremmin hyödyntämään.

Nahkaruoska ei kuulosta nahkaruoskalta

Heikkisen tutkimus on uraauurtava, mutta ei ainoa lajissaan.

- Viimeisen kahden vuoden aikana on tullut alaan liittyvää kirjallisuutta. On huomattu, että äänite on tutkimuksen kohteena jotain erilaista kuin esimerkiksi nuotit, joita on musiikin tutkimuksessa aiemmin tutkittu runsaasti. Studiokikkailut, jotka olivat oman tutkimukseni kohteena, ovat aiemmin jääneet aikalailla syrjään.

Valaiseva esimerkki studiokikkailusta löytyy muun muassa Miljoonasateen kappaleelta Klondyke.

- Biisiin tarvittiin nahkaruoskan isku. Studiossa nahkaruoska ei kuulostanut aidolta, se ei lävähtänyt tarpeeksi hyvin. Tuottaja keksi läväyttää yhteen kaksi laudanpätkää. Kun siihen lisättiin pitkä kaiku, saatiin juuri se ääni, mitä etsittiin. Silloin tajusin, etten ole koskaan kuullut nahkaruoskan ääntä livenä, vaan mielikuva siitä oli peräisin äänitteistä ja leffoista.

Ei se mitä soitetaan, vaan miten soitetaan

Populaarimusiikin kritisoidaan toisinaan kuulostavan samalta jumputukselta kappaleesta riippumatta. Johtuuko arvostuksen puute siitä, ettei musiikkia osata kuunnella niin, että sieltä tunnistettaisiin vihjeitä ja viittauksia?

- Kyllä se mielestäni pitää paikkansa. Populaarimusiikissa merkittävintä ei ole se, mitä soitetaan, vaan se, miten ja millä soundilla soitetaan. Kuuntelutapoja on kuitenkin monia, eikä niitä voi laittaa järjestykseen. Itsekin kuuntelen paljon musiikkia koska tykkään siitä, osamaatta kertoa, miksi tykkään.