Kuluttajaa uunotetaan kybällä

Juuri kukaan tuntemistani ihmisistä ei sano, että he nauttisivat jättimarketeissa asioimisesta. Päinvastoin, pitkiä käytäviä ja isoja parkkipaikkoja manataan – ja jos hyperostosreissulla unohdat ottaa kahvipaketin heti siitä sisääntuloväylän varrelta, tiedät pohkeissasi kaupassa käyneesi. Ei ostosreissusta tietenkään tarvitsekaan nauttia, mutta on huvittavaa miten ihan järkevät ihmiset kykenevät mittavaan itsepetokseen perustellessaan jättikaupoissa asioimista myös edullisilla hinnoilla.

Anteeksi vaan, mutta minä kävin jo pikkutyttönä Keskisen kyläkaupassa ja tajusin, että näennäisedullisilla hinnoilla minutkin vain saatiin himoamaan vielä toista ja kolmatta vihkoa ja hajuvesipulloa. Ja oman kukkarotuntumani mukaan keskikokoisissa ja pienemmissä kaupoissa on jättimarketteja enemmän tarjouksia, vaikka ruokakorivertailu kertoisi mitä.

Entä onko asiointi on vaivattomampaa, kuten väitetään, kun kuljet jättihallin halki mopoautovaunua lykkien, ostaen määrällisesti suuresta, mutta valikoimaltaan niukasta hyllyhelvetistä ne samat bulkkituotteet, joita suosimalla valikoimasi edelleen pienenee.

Mutta hermoja, bensakuluja ja kauppareissuun kuluvaa aikaahan ei lasketa. Pääasia ovat booonukset ja plussat. Suurin osa ihmisistä on valmis uhraamaan kaupunkien ja kylien maisemat saadakseen jälkikäteen pienen korvauksen siitä, että luovuttaa kaikki ostostietonsa kauppaketjun tietoon.

Jättimarketit vaikuttavat merkittävästi koko sijaintialueensa ulkomuotoon, vetovoimaan ja liikenteeseen. Ja näistä viimeisimmän, autojen, ehdoilla laatikot kaupunkien kylkiin rakennetaan. Markettien sijainnin määrää Suomessa kahden kauppaketjun kamppailu – toinen saa toisen perään rakennuspaikan ja oman tuntumani mukaan esimerkiksi Lahdessa se vihreäkorttinen saa aina tontin siitä keltaisen kaupan vierestä – ja rakentaa siihen hieman viereistä suuremman laatikkonsa. Sama on asioiden kulku pienissä taajamissa.

Me kuluttajat olemme uskomattoman naiiveja. Annamme asiakastietomme kauppaketjuille jokaisen sentin tarkkuudella, kun vingutamme kanta-asiakaskorttia niin lounaalla, ruokaostosten kuin kodintavaroidenkin kauppaa tehdessämme. Ja kun kuun lopussa, puolivuosittain tai kerran vuodessa saamme ”potin”, luulemme sen olevan lottovoitto, jonka olemme ansainneet keskittämällä.

Jos olisimme tehneet samat ostokset aina edullisimmasta ostospaikasta, vuosiostoksemme olisivat tulleet huomattavasti halvemmaksi, mutta emme me sitä usko, kun rahaa on niin kiva saada…ja samaan aikaa manaamme valvontakameroita, poliisivaltiota ja kulunvalvontaa, vaikka annamme monin verroin tarkemmat tiedot itsestämme ostostemme kautta.

Porissa näin käytännössä mitä marketoituminen kaupungille tekee. Porin keskustasta ei löytynyt yhtään ruokakauppaa. Lahden tapaan myös Pori on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on paljon asukkaita ihan ydinkeskustassakin. He joutuvat vissiin lähtemään ruokaostoksille jonnekin lähipellolle, jonne marketit on pykätty. Sinne täytyy jossain vaiheessa kaupungin kustantaa asiointitaksi ja rakentaa rollaattoriväylä.