Hannu Taanila tunnistaa itsensä väitöksestä

Hannu Taanila löytää tuttuutta Seppo Alajoutsijärven analyysista. Mutta asemaansa liittyvää analyysia hän ei aivan tunnista.

- Minä Hannu Taanilahan olen, sen olen itse aikoinaan sanonut, Suomen porvariston ideologinen rattopoika, hän kertaa sanomisiaan.

Alajoutsijärven mukaan Taanila kritisoi sitä, että poliitikot haluavat tukea omia intressejään ja tehdä kaikki edullisella tavalla siten, että heille itselleen olisi siitä hyötyä. Tästä kohdasta analyysia Taanila ei tunnista itseään.

- Mutta minun tehtäväni ei olekaan tunnistaa itseäni, hän toteaa naurahtaen.

Seppo Alajoutsijärvan väitöstutkimuksen mukaan Taanilan sanataituruus saattaa kääntyä niin groteskiksi kieleksi, että merkitys katoaa eikä kuuntelija tiedä, onko hän tosissan vai ei. Taanila myöntää ajoittaisen sortumisensa kielellisiin näppäryyksiin.

- Myönnän jyrkästi tuon väitteen. Sitä nauttii kielestä ja siitä mitä kaikkea suomen kielellä voi tehdä.

Vaikka Taanila ei tunnista sanoneensa kaikkea analyysissä esiintyvää, hän sanoo, että nyt se on tieteellistä totta, eikä hän halua sekaantua tieteelliseen tutkimukseen, koska se ei kuulu hänelle.

Kysymykseen tarvitaanko uusia taaniloita Hannu Taanila vastaa:

- Jokainen toimittaja on ainutlaatuinen, eikä ketään voi kopioida. Toimittajille haluaisin erittäin rankan klassisen yleissivistyksen. Siitä pääsee vaikka mihin, vaikka formula yksi kilpailuiden selostukseen, jos on hyvä yleissivistys.

Tutkimuksessaan Alajoutsijärvi analysoi Hannu Taanilan Sävelradio-ohjelmia vuodelta 2005. Alajoutsijärven mukaan Taanilan toimitustyö antaa merkittäviä malleja ja haasteita nykymedialle.

Kasvatustieteen maisteri Seppo Alajoutsijärven väitöskirja 'Mitä tulikaan sanottua - Hannu Taanilan radiopuheen analyysi'tarkastetaan perjantaina Lapin yliopiston kasatustieteiden tiedekunnassa.