Tutkija: Saamelaisuuskin on poliittista

Sanna Valkosen väitöskirja Poliittinen saamelaisuus on tekijänsä mukaan ensimmäinen suomalainen yhteiskuntatieteellinen tutkimus, joka purkaa totuttuja käsityksiä saamelaisuudesta ja saamelaisista.

Valkonen kurkistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjen käsitysten taakse ja tutkii sitä, miten nämä käsitykset ovat rakentuneet. Käsitykset saamelaisuudesta eivät siis ole "luonnollisia" tai itsestäänselviä, vaan ne on rakennettu puheen ja määritelmien kautta.

– Samalla tavalla Suomen kansan yhtenäisyyttä alettiin rakentaa 1800-luvulta alkaen. Kun koulu, tiedotusvälineet ja muut ovat myllyttäneet käsitystä yhteisestä kansasta tarpeeksi kauan, on siitä tullut itsestäänselvää todellisuutta. Saamelaisilla tämä työ on vasta alkuvaiheessa, sanoo Valkonen.

Kuka saa olla saamelainen?

Saamelaisessa etnopolitiikassa saamelaisesta kansasta on pyritty antamaan ulospäin mahdollisimman yhtenäinen kuva.

– Yksilöt eivät välttämättä tunnista itseään siitä kuvasta, minkä esitetään olevan kaikkien saamelaisten jakama eli tällainen kulttuurisesti kompetentti, perinteinen, luonnonläheinen poronhoitaja hieman kärjistetysti sanottuna. Monet pohtivat, ovatko he oikeasti saamelaisia, kun eivät sovi siihen kuvaan.

Valkonen sanoo, että saamelainen voi olla ilman yllä esitettyjä määritelmiäkin.

– Ilman muuta voi. Minusta Saamelaiskäräjien tärkein tehtävä olisi tehdä sellaista politiikkaa, että kaikki Suomen alueella asuvat saamelaiset voisivat samaistua siihen. Julkisuudessa asia artikuloituu usein niin, että poronhoito ja maaoikeudet ovat tärkeimmät tavoitteet, ja silloin kovinkaan moni saamelainen ei niihin pysty samaistumaan. Moninaisuus ja epäeheys pitäisi ottaa huomioon niin, että sekä saamelaisalueen ulkopuoliset että saamelaisalueen metsurit ja matkailualan ihmisetkin pystyisivät olemaan vahvasti sen politiikan takana.

Etnopolitiikka myös voimauttaa

"Oikean" saamelaisuuden määritelmä voi siis Sanna Valkosen mukaan aiheuttaa identiteettiongelmia sellaisille saamelaisille, jotka eivät koe siihen sopivansa.

Valkonen sanoo, että asialla on myös toinen puoli: kun saamelaisista ryhmänä on tullut voimakkaampi, on se vaikuttanut myös yksilöihin.

– Kyllä se on valtauttanut ja voimistanut yksilöitä todella paljon. Varsinkin nuoret saamelaiset tänä päivänä ovat ylpeitä ja kokevat olevansa etuoikeutettuja nimenomaan sen saamelaisuutensa takia.

Voimautuminen näkyy monella tavalla. Julkisuudessa huomiota ovat herättäneet muun muassa mielenosoitukset lapinpuvun käyttöoikeudesta.

Vallankäyttöä yhteisön sisällä

Saamelaispolitiikka on ollut vallan tavoittelua saamelaisten eduksi, mutta yhtä aikaa valtaa käytetään yhteisön sisällä. Saamelaisten kieli- ja elinkeinoryhmien väliset suhteet eivät aina ole olleet itsestään selviä.

– Saamelaisuudessa on ollut perinteisiä hierarkioita, esimerkiksi porosaamelaisten asema on ollut jollain tavalla muita korkeammalla. Samoin eri saamelaisten kieli- ja kulttuuriryhmien edustajat eivät ole välttämättä mieltäneet kuuluvansa samaan kansaan ennen nykyistä saamelaispolitiikkaa, Sanna Valkonen sanoo.

1960-luvulta alkanut ns. saamelaisrenenssanssi ja 1970-luvun peruja oleva alkuperäiskansakeskustelu ovat muuttaneet myös saamelaisten keskinäisiä suhteita.

– Nykyään saamelaiset mieltävät olevansa eri tavalla samaa alkuperäiskansaa. Samoin eri kansanosien, esimerkiksi kolttasaamelaisten kulttuuri on nostanut profiiliaan. Jos kuuluu kolttasaamelaisryhmään, on juuri se merkittävä asia ihmisen saamelaisuudelle.

Sanna Valkonen väittelee aiheesta Poliittinen saamelaisuus Lapin yliopistossa 4. joulukuuta.