Taitoluistelun hyppykoneeksi ei tulla hetkessä

Kilpailusuoritusten seuraaminen paikan päällä on moninkertaisesti vaikuttavampaa kuin katsoa niitä televisiosta. TV syö kilpailijoiden vauhtia ja hypyt ovat todellisuudessa paljon korkeampia kuin televisiosta katsottuna vaikuttaa, kertoo Lapin Urheiluopiston taitoluistelun lajivalmentaja Saana Lindman. Hän oli Tallinnan EM-kisoissa töissä ja pystyi seuraamaan kilpailusuorituksia katsomosta. Vancouveriin Saana Lindman ei harmikseen pääse.

Kovista luistimista vähemmän kauniit jalat

Ensimmäiseksi täydellinen taitoluistelualoittelija järkyttyy vetäessään kilpaluistimet jalkaansa. Luistimet ovat niin kovat, ettei niillä tunnu voivan ottaa askeltakaan. Saana Lindman on kuitenkin kyseiset luistimet jo hylännyt käytöstä, koska ne ovat kuluneet liian pehmeiksi!

- Kilpaluistimet ovat välinekehityksen myötä yhä kovempia ja jalat joutuvat lujille. Yleinen tapa on jopa se, että uusia luistimia kuumennetaan föönillä ja annetaan jäähtyä jalassa oikeanmuotoisiksi. Siroilla, hennoilla ja koreilla taitoluistelijoilla on järjestään vähemmän kauniit jalat, Saana Lindman hymähtää.

Myös tavalliselle harrastajalle kunnon luistimet ovat tärkeät. Muutaman kympin halpisluistimet ovat äkkiä entiset.

- Halpisluistimet särkyvät helposti nilkasta, jolloin niillä ei ole enää jälleenmyyntiarvoa. Satasen sijoitus jo kannattaa sillä laadukkaita luistimia on vaikea saada rikki ja ne saa aina myytyä eteenpäin, jos itse lakkaa tarvitsemasta, Saana Lindman neuvoo.

Axel, salchow, tulppi, ritti, flippi ja lutz

Taitoluistelussa on kuusi perushyppyä, mutta vaikeusaste ja näyttävyys lisääntyvät kierroksia nostamalla. Neloishyppyjä kisoissa ei ole vielä tehty, mutta Aasian hyppykoneet leiskauttelevat jo hurjia kolmoisaxeleita. Mitä pienikokoisempi taitoluistelija on, sitä paremmat edellytykset hänellä on hyppyihmeisiin.

- Pienuudesta, hentoudesta ja keveydestä on myös se etu, että massaa tärähtää jäähän vähemmän. Hyppytärskyt ovat todella kovia ja kehonhuolto on lajissa ehdottoman tärkeää. Taitoluistelijalle tulee herkästi lantion- ja alaselän ongelmia ja siksi ura päättyy usein hyvinkin nuorena, Saana Lindman kertoo.

Saana Lindman on itse kilpaillut Suomenmestaruustasolla ja tykkäsi nimenomaan rankoista treeneistä, joita ilman hyväksi taitoluistelijaksi ei kehity. Monien syiden vuoksi hän kuitenkin vaihtoi kilpauransa valmentajan työhön. Lapin Urheiluopiston taitoluistelun lajivalmentajan työn ohessa hän toimii Rovaniemen Taitoluistelijoiden päävalmentajana. Seurassa kasvaa nyt noin 150 pientä taitoluistelijaa.

- Monella heistä on jo oma kilpailuohjelmansa, mutta kilpailuja pitää hakea Lapin ulkopuolelta. Täällä niitä ei ole, joten matkustamaan joudutaan paljon, Saana Lindman harmittelee.

Aikuisaloittelijalle makkaraa ja merenneitoa

Jokainen taitoluistelija on joskus horjunut jäällä ensimmäistä kertaa tärisevin polvin. Luistimilla tuntuu olevan oma tahto ja terän kärjessä olevat piikit tökkäävät jäähän väärällä hetkellä.

Saana Lindman alkaa kärsivällisesti opettaa perusasioita, luistimilla oloa ja tasapainossa pysymistä. Polvet on muistettava notkistaa ja selkä pitää suorana. Ankkakävely luistimilla opettaa uuteen elementtiin, jäällä liikkumiseen vieraantuntuisissa jalkineissa.

Makkarakuvioon lähdetään kantapäät yhdessä ja sitten kumpaakin jalkaterää kehosta poispäin vieden. Haara-asennosta tuodaan terät taas yhteen reisilihaksia käyttäen. Sama uudestaan ja uudestaan. Sitten sama takaperin. Ja uudestaan. Harjoitustermit makkara, merenneitoliuku, potkulauta ja sirklaus kaikuvat. Jokainen pikku onnistuminen yllyttää uuteen.