Kuorolaulu elää uutta nostetta

Torniossa viittä eri kuoroa vetävä Tarja Vanhala ajautui kuorolaulun pariin jo kouluikäisenä.

- Kansakoulunopettajani kannusti minua aina laulamaan koulun juhlissa ja kyseli minua laulamaan toista ääntä, jos joku muu laulaa ensimmäistä. Yläasteella jäin sitten lauluun jo niin koukkuun, etten ole siitä päässyt irti sen koommin, Vanhala kertoo.

Absoluuttista sävelkorvaa ei tarvita

Vanhalan mukaan kuoroon pääsemisen vaatimukset riippuvat kuorosta, mutta absoluuttista sävelkorvaa ei vaadita. Pikemminkin se voi olla haittana, jos kaikki muut eivät laula yhtä absoluuttisella sävelkorvalla.

- Sävelkorvaa kuitenkin tarvitaan sen verran, että kuulee ja osaa erotella ääniä. Suomeksi kun sanotaan, niin osaa laulaa. Siitä eteenpäin se on hienosäätöä: kuinka monipuolisesti ääntään osaa käyttää, kuinka hienojakoisesti ääniä erotella, Vanhala rohkaisee.

Hänen mukaansa peruslaulutaidon lisäksi tärkeää on myös intohimo ja sitoutuminen, sillä kuorolaulu on toisinaan aika kovaa harjoittelua. Loppu on kuoronjohtajan vastuulla.

Kuoro antaa yhteisiä kokemuksia

Vanhala on myös huomannut, että kuorolaulun suosio on kasvanut Meri-Lapissa.

- Tällä hetkellä minulla on viisi kuoroa, mikä mielestäni jo osoittaa sitä, että ihmiset haluavat laulaa. Kuorolaulun suosio on kasvussa, mutta ehkä trendit tulevat tänne vähän viiveellä - etelässä vauhti on jo ihan toinen.

Vanhala pitää hyvänä sitä, että harrastusta tuodaan esille myös television ohjelmissa. Hänen mukaansa ne ovat nostaneet oman äänen käyttämisen instrumenttina työpaikka- ja kahvipöytäkeskusteluihin, mikä on hyvä asia.

- Kuoroissa on kivaa myös yhdessä tekeminen. Yhdessä onnistuminen tai epäonnistuminenkin on parasta ihmisyyttä - se että koetaan yhdessä asioita, Vanhala sanoo.