Verjnuarmu on savometallin lippulaeva

-Toisinaan vanhemmat ihmiset ovat tulleet kertomaan pitävänsä meistä juuri savon murteella kirjoitettujen lyriikoiden vuoksi. Muuten he eivät ole raskaasta musiikista niinkään innostuneita.

Verjnuarmun ainutkertainen resepti kehiteltiin jo vuosia sitten Savon sydämessä Kuopiossa. Yhtyeen rumpali ja kitaristi näkivät ammottavan aukon, jota kukaan muu ei aiemmin ollut täyttänyt.

Miehet päättivät ryhtyä suoltamaan savon murteella höystettyä metallia. Idea oli syntynyt, ja hyvin on kuulemma kelvannut.

-Savometalli istuu tosi hyvin metalligenreen. Meidän lyriikat ovat aihepiireiltään metalliin sopivia. Savon murre on ainoa, mikä erottaa meidät muista bändeistä, Viitakemies selventää.

Metallipumppu on takonut valmiiksi kaksi pitkäsoittoa, Muanpiällisen helevetin (2006) sekä Ruatokansan uamunkoeton (2008). Viitakemiehen mukaan sanoitusten ymmärtäminen saattaa toisinaan aiheuttaa hankaluuksia.

-Kirjoitetut murteet, ja varsinkin kirjoitettu savo, on vaikeita lukea. Musiikkipuoli vie varmaan sen verran mukanaan, että lyriikat tulee vähän jälkijunassa, mies arvioi.

Kuulijakunta on niin aktiivista väkeä, että sanoitukset opetellaan usein tarkoituksella ulkoa.

-Monet ottavat selvää murresanoista ymmärtääkseen, mistä on kysymys.

Verjnuarmun muusikot ovat kukin syntyperäisiä savolaisia. Tämä helpottaa luonnollisesti kirjoittamista. Viitakemies kertoo kuitenkin, että kirjoitusasu varmistetaan Rytkösen Ollilla virheiden välttämiseksi.

Savolaesta venkuilua

Verjnuarmulla on selkeästi savolainen asenne tekemiseen. Se näkyy siinä, että vastuu löpsäytetään huoletta kuuntelijalle.

-Joku voi pittää tätä huumorina, toinen taas voi ottaa meidät tosi vakavasti. Tää on meijän tapa tehdä asioita, Viitakemies toteaa.

-Me tehhään niinkun halutaan. Venkuillaan mahdollisimman paljon, hän nauraa päälle.

Sen, miten vakavissaan yhtye itse ottaa oman meininkinsä, Viitakemies heittää myös vastaanottajalle.

-Tottakai vakavasti suhtaudutaan, mutta me osataan myös nauraa itelle. Ei tämä ole haudan vakavaa. Ei oo tarkotus alleviivata tai tuputtaa omia mielipiteitä.

Jonkin verran miehistönvaihdoksia kokeneen yhtyeen pääsyvaatimuksiin kuuluu savolaisuus.

-Jos Verjnuarmuun liittyisi ulkosavolainen, pitäisi melkein pitää työharjoittelujakso. Näin pääsis varmaan paremmin sisälle bändin mielenmaisemaan, ja tulis toimeen ihmisten kanssa, kitaristi arvioi.

Kahtiajakkautunut pallaute

Savon seutu on Verjnuarmun ydinaluetta. Tällä tantereella miehet ovat kuin kotonaan. Viitakemiehen mukaan vastaanotto kotiseuduilla on ollut erinomainen.

-Viimeks oltiin Iisalmessa keikalla. Tupa oli täynnä ja meidät tilattiin saman tien uudestaan. Savossa palaute ei ole ollut ehkä niin kahtiajakautunut kuin muualla. Meidät on ihan selkeesti otettu omaksi, ja meistä tykätään.

Viitakemies kertoo, että fanittaminen saa savossa toisinaan jopa koomisia piirteitä. Bändiä pidetään savolaisuuden lippulaivana, ja se näkyy.

-Savoteemaisia bändipaitoja esimerkiksi pidetään päällä ihan joka paikassa, mies virnuilee.

Oman maakunnan ulkopuolella vastaanotto on vähän erilainen. Alkuun väki äimistelee, naureksii ja ihmettelee.

-Helposti saadaan kuitenkin omalla asenteella ja keikkailulla voitettua ihmiset puolellemme. Ensireaktiona herätämme varmaan hilpeyttä. Savolaisen arkkityyppi saattaa olla jotenkin humoristinen ja hieman jopa yksinkertaiselta vaikuttava, Viitakemies pähkäilee.

Loppujen lopuksi asia on niin, että savolainen antaa itsestään helposti lähestyttävän vaikutelman. Murretta puhumalla tulee Viitakemiehen mielestä helposti ihmisten kanssa toimeen.