Ja rokki soi...Tomi Palsan valokuvissa
Tamperelainen Tomi Palsa on Suomen kuuluisimpia rockkuvaajiia. Hänen töitään näkee muun muassa lehdissä ja levynkansissa. Miehen tuorein julkaisu on 20-vuotisen uran kunniaksi koottu teos Tomi Palsan kuvat ja tunnelmat. Se esittelee lähes 200 valokuvan voimin rocktähtiä lavalla ja sen takana.
Päätoimisia rockvalokuvaajia ei Palsan tapaan Suomessa juuri ole, vaan lähes jokaisella on kuvaamisen ohella muita töitä. Tomi Palsa kuvaa rocklehtiin ja erityisesti Rumbaan, jolle hän on omien sanojensa mukaan ”ollut uskollinen” jo vuodesta 1991. Mies työskentelee myös monien festareiden kuvatoimituksissa.
Tomi Palsa innostui rockista jo nuorena. Kotipaikkakunnalla Forssassa ei siihen aikaan ollut liiemmin bändikeikkoja. Ensimmäisen rockvalokuvansa hän nappasi isän lainakameralla Nuclear Assault-yhtyeestä, joka konsertoi Helsingin Lepakossa lokakuussa 1989. Otos on päätynyt Palsan kirjan avauskuvaksi.
Kirjassa on lähes 200 valokuvaa, joista suuri osa mustavalkoisia. Jokaisessa kuvassa on Tomi Palsan kirjoittama tekstiosio.
- Valituissa kuvissa oli kaksi perustetta: niiden oli oltava jollain tavalla henkilökohtaisia ja samalla myös kertomuksen arvoisia. Pelkkä kuva supertähdestä, josta minulla ei ole sanottavaa, ei päätynyt kirjaan, Palsa kertoo.
Glamouria ja arkea
Rockkuvaajan elämä on kirjan antamien kuvien perusteella menoa, matkustelua ja tähtien tapaamista. Tomi Palsan mukaan sitä se parhaimmillaan onkin, mutta toisaalta myös arkista rutiinia, johon välillä turtuu. Keikoillakin hän käy pääsääntöisesti fanina eikä kuvaajana.
Palsa pitää itseään dokumentaristina, joka tarkkailun kautta saa tallennettua kiinnostavan silmänräpäyksen.
- Haluan toimia sivustakatsojana ja pyrin saamaan mahdollisimman hyviä kuvia keikoilta. Rakennetuista studiokuvista en piittaa.
Tunnelmallinen silmänräpäys
Hyvä rockkuva on Tomi Palsan mielestä parhaimmillaan tunnelmallinen silmänräpäys, joka saattaa muilta mennä ohi. Hän haluaa välttää peruskuvia ja etsii kameraansa erikoisia hetkiä. Suurista tähdistä ei välttämättä saa suuria kuvia – ei ainakaan lähietäisyydeltä kuvattuina.
Varsinaista suosikkikuvaa Palsa ei kirjastaan halua nimetä. Ne ovat kaikki omalla tavallaan tulleet hänelle tärkeiksi. Osa valokuvista ei ole päätynyt kirjaan visuaalisista syistä, vaan ne liittyvät vaikkapa kulttuurihistoriaan tai sitten niihin liittyy jokin tekstiosiossa kerrottu tarina.
YLE Tampere / Päivi Solja