Olli Lindholm loikkii raja-aitojen yli

Olli Lindholm saapuu aamulla haastatteluun lenkkivaatteissaan. Aikomuksena on jatkaa saman tien Tampereen Kaupin maastoon sauvakävelemään.

- Mulla on tapana aamuisin kello 8.30 käydä joko puntilla tai lenkillä. Tänään on sauvakävelypäivä ja sitten pulahdan Kaupin rannassa uimaan, Lindholm kertoo.

Päivä venyy taas yöhön saakka, sillä illalla on Yön keikka.

- Päivällä pitäisi saada nukuttua pienet päikkärit. On kivempi ajaa yöllä pois, kun on vähän unta pohjilla. Onhan tämä keikkarytmi ihan hullu, kun lähestulkoon joka yö valvoo viiteen. Kohta kun nämä hommat loppuu tältä kesältä, niin joka vuosi sitä on pöllömpi, kun tämä rumba on ohi.

Kesän keikkaputken jälkeen artisti tahtookin vetäytyä hetkeksi omiin oloihinsa. Syksyllä edessä on taas 35 keikan kiertue.

- Henkinen väsymys on keikkojen jälkeen kova. Jonnekin Pomarkun maakuoppaan pitäisi päästä. Jos pyörii samoissa ympyröissä kotona, mutta keikat puuttuvat, niin sitä ei varmaan ole kuin haitaksi muille. On niin kierrokset päällä, että sitä on varmaan aika rasittava, Olli Lindholm kuvailee tuntemuksia keikkarupeaman jälkeen.

Yö 30 vuotta

Vaikka kiertue-elämä onkin raskasta, on Yölle buukattu keikkoja pitkälle tuleville vuosille. Ensi vuonna ohjelmassa on myös jäähalli- ja areenakiertue, kun yhtye täyttää 30 vuotta.

- Ollaan luojan kiitos saavutettu tällainen asema, esimerkiksi ensi kevään Lapin keikat lyötiin lukkoon jo toukokuussa.

Aina Yön tilanne ei ole ollut yhtä valoisa. Menneiden vuosikymmenten vaikeat ajat eivät ole pyyhkiytyneet pois Lindholmin mielestä.

- 80- ja 90-luku opettivat, että jos ei ole olemassa tarkkaa aikataulua, niin hommat jää tekemättä. Sitten oltaisiin taas samassa tilanteessa kuin silloin, että bändi hajoaa tai ei ole lainkaan keikkoja.

Irwinin taustabändistä Salmen teksteihin

Yö-yhtyeen historiasta löytyy mielenkiintoinen luku, kun 80-luvulla yhtye ehti säestää myös Rentun Ruusu -suosionsa huipulla ollutta Irwiniä.

- Kyllä se sellainen laatuisensa kokemus oli. Siinä ei tiennyt mitä kaikkea kolmen vartin keikan aikana voi tapahtua, muistelee Lindholm kipparinlakkisen tähden taustalla soittamista.

Olli Lindholm palasi Irwinin pariin ja kuunteli miehen vakavampaa tuotantoa. Aluksi suunnitelmissa oli levyttää Irwinin musiikkia, mutta lopulta projektia lavennettiin Vexi Salmen lyriikoihin.

- Harmittaa, että Irwinistä jäi ihmisille tietynlainen kuva. Harva tietää kuinka huippulahjakas säveltäjä hän oli. Jussi Hakulinen sitten ehdotti, että soittaisin Vexille ja tekisin levyn hänen teksteistään.

Lindholm ehti tehdä tuttavuutta Vexi Salmeen myös TV2:n Haaveiden ilta ohjelmassa. Palaute oli rohkaisevaa. Viimeinen sysäys levyn teolle oli, kun seuraavana päivänä ohjelman ulostulon jälkeen Lindholmin sauvakävelylenkillä vastaan tuli PMMP:n Paula Vesala.

- Mua hävetti, kun hän tunnisti mut. Paula sanoi, että hän näki eilen sen ohjelman ja sun on pakko tehdä niistä levy. Ajattelin, että jos huippulahjakas kollega on kokenut sen niin voimakkaasti, niin levy pitää tehdä.

Ei iloisille lauluille

Vexi Salmen laajasta tuotannosta levylle valikoitui tuttuja tekstejä, mutta myös uusia lyriikoita. Yhteiseksi nimittäjäksi muotoutui melankolia.

- En mä iloisia lauluja rupee tekemään, Lindholm linjaa.

Uusia sävellyksiä levylle on syntynyt Lindholmin omasta kynästä, mutta mukana on myös yksi Jonne Aaronin sävellys.

- Mä olen aloittanut musiikin tekemisen silloin, kun Jonne ei ollut vielä syntynyt ja mä olen ollut vuoden vanha, kun Vexi on tehnyt ekan tekstinsä. Mikä on sen hienompi tilanne, kun me istutaan studiossa rinnakkain Vexi, Jonne ja minä – se on sitä raja-aitojen ylittämistä, Lindholm pohtii.

Studiossa tunnelma oli herkimmillään, kun Vexi Salmi oli kuuntelemassa ensimmäistä kertaa uutta, Minä olen yksin -kappaletta.

- Se on pohjattoman surullinen laulu. Huomasin, että Vexillä tuli tippa linssiin ja sitten tuli allekirjoittaneeltakin. Sitten me halattiin ja Vexi sanoi, että täytyykö meidän perkele olla tämmöisiä.

- Mutta tämmöisiä me ollaan, tätä kautta me haetaan ilo elämäämme.