[näytä kuva: Linkki kuvaan (YLE / Riku Kaminen) ]
Suurin osa omaisista ei toivu läheisensä raa'asta väkivaltaisesta kuolemasta koskaan, kertoo tuore tutkimus. Omaiset voivat myös kärsiä vuosia sekä fyysisistä että psyykkisistä terveysongelmista.
Monelle tuntuu vaikealta vaikka vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jos läheinen ihminen joutuisi väkivaltaisen kuoleman uhriksi. Ari Lappalaisen piina alkoi kymmenen vuotta sitten, kun hänen 14-vuotias Eveliina tyttärensä ei palannut illalla kotiin. Eveliina löydettiin myöhemmin tapettuna.
- Vaikeinta on ollut oppia elämään tämmösen tapauksen kanssa. Kyllä se teettää ajatustyötä yöllä ja päivällä, että oppisi tulemaan tämän kanssa toimeen. Tilannetta ajattelee yhä päivittäin ja nukkuminenkin on yhä huonoa, kertoo Eveliinan isä Ari Lappalainen.
Henkirikoksen uhrien omaisten kokema suru yllätti myös tutkijan.
- Tutkimuksen myötä tällaisissa tapauksissa surun kasvot paljastuivat paljon traagisemmiksi kuin mitä me yleensä ajatellaan surusta, sanoo traumapsykoterapeutti Soili Poijula.
Suru ei hellitä
Tutkimustietoa henkirikoksen vaikutuksista uhrin perheenjäseniin on vielä hyvin vähän. Nyt tiedetään kuitenkin, että tällaisissa tapauksissa surun kulku on erilainen kuin jos läheinen on kuollut muulla tavalla.
- Voi ajatella, että henkirikoksen uhrin suru on vammauttava. Jos me puhutaan lääketieteen termein, niin puolet henkirikoksen uhrin omaisista kärsii psyykkisistä häiriöistä tai useammasta psyykkisestä häiriöstä, kuten traumaperäinen stressihäiriö, masennus tai unihäiriöt, kuvailee Poijula.
Poijulan mukaan henkirikoksen uhrien omaisilta esimerkiksi traumaattinen stressihäiriö ei välttämättä parane koskaan.
Uraauurtava tutkimus henkirikosuhrien omaisista julkistettiin tänään Jyväskylässä alkaneessa surukonferenssissa.
Suomessa kuolee vuosittain henkirikoksen uhrina keskimäärin 125 ihmistä. Yhtä henkirikoksen uhria jää suremaan arviolta neljästä kuuteen läheistä.
- Ne vuodet ennen kuin Eveliinan tapaus selvisi olivat elämäni pisimmät vuodet. Kun poliisi sitten soitti, että tekijä on saatu kiinni, se oli suuri helpotus. Ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kun mennä eteenpäin, jos ei aio omaa elämäänsä sitten lopettaa, sanoo kymmenen vuotta sitten tyttärensä menettänyt Ari Lappalainen.
YLE Keski-Suomi