[näytä kuva: Kari Vappula (YLE / Lahti (arkistokuva)) ]
Pitkän työrupeaman Lahden Diakoniasäätiön johdossa tehnyt Kari Vappula jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Hän ei osannut varautua siihen, kuinka suuri muutos eläkkeelle siirtyminen oli. Vappula peräänkuuluttaakin eläkevalmennusta.
- Kaikki loppui yhtäkkiä, tavalla jota en osannut edes kuvitella. Aiemmin ympärillä oli parisataa ihmistä, yhtäkkiä olinkin yksin kun kaikki työn mukana tulleet sidokset haihtuivat, kuvailee eläkepäiville kotiseuduilleen Turkuun palannut Kari Vappula.
Kun päivittäiset kokoukset, sähköpostitulva ja muu työkiire kaikkoaa, eläkkeelle siirtyjän pitää opetella kokonaan uusi elämä. - Jopa vaimoonkin piti tottua uudelleen, kun yhteistä aikaa on aivan eri tavalla kuin ennen, Vappula toteaa leikillisen vakavissaan.
Valmennusta tarvittaisiin
Vappula heittääkin ilmoille ajatuksen eläkevalmennuksesta. Preppauskurssi siihen, kun kaikki loppuu. - Jos työnantaja valmentaa ja kouluttaa mitä moninaisimpiin asioihin, miksei myös eläkkeelle lähtöön, hän ihmettelee.
Lahden Diakoniasäätiön entinen johtaja ei ole kuitenkaan jäänyt vain laakereille lepäämään. Miehellä riittää näinä päivinä tekemistä mm. Italian kielen opinnoissa. - Se tuo tekemistä ja sisältöä elämään, kertoo tunnolliseksi oppilaaksi itseään mainostava Vappula.
Kun työ ei vie kaikkea aikaa, siitä riittää jaettavaksi varsinkin lastenlapsille. Näin myös Vappulan kohdalla. Lapsia kuljetetaan harrastusten pariin ja yhdessä tehdään mitä milloinkin keksitään.
- Mutta liikaa ei jälkikasvun ja lähisukulaisten varaan voi eläkepäiviään rakentaa, ihmisillä on myös oma elämä, mies toteaa.
Historiikki valmistumassa
Kari Vappulan on löytänyt uutta sisältöä elämään myös kirjoittamisesta. Mies kirjoitti kone sauhuten vajaan vuoden Lahden Diakonialaitoksen historiikkia, joka ilmestyi marraskuun puolivälissä. Kirja käsittelee diakoniatyön historiaa, ensin Viipurissa ja myöhemmin Lahdessa, 2000-luvulle asti.
- Ensimmäisen eläkevuoden vain ihmettelin, mutta heti toisen eläkevuoden ensimmäisenä päivänä tartuin toimeen. Työ oli jäänyt kesken, koska palkkatyössä ei tällaiselle, tutkimustyötä vaativalle kirjoittamiselle ollut aikaa ollut aikaa, Vappula sanoo.
Diakoniatyö on ja pysyy
Laitosdiakonian juuret ovat peräisin jo 1820-luvulta Saksassa, Düsseldorfin kupeessa. Tuolloin elettiin samanlaisia, taloushuolien sävyttämiä aikoja, tehtaita kaatui ja ihmisiä jäi työttömiksi.
- Siinä tilanteessa ilmestyi ihminen, Theodor Fliedner, joka perusti ensimmäisen diakonialaitoksen. Sieltä ajoista saakka ovat peräisin nämä myssypäiset diakonissat, joita vielä 60-luvulla näki Suomessakin.
Vappula on tutkimustyössään havainnut ilokseen, että alkuperäinen aate vähäosaisten auttamisesta on edelleen diakoniatyön punainen lanka. - Samalla työlle kuin 170-vuotta sitten on edelleen tarvetta, Kari Vappula muistuttaa.
YLE / Juha-Petri Koponen