[näytä kuva: Lapsia lumileikeissä (YLE) ]
ADHD eli aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriö tunnetaan yhä paremmin. Kuntoutus on silti lapsenkengissä, moittii ADHD-yhdistys. Diagnoosin saamisen jälkeen perheiden on hankala päästä sopeutumisvalmennuskurssille, josta saisi välttämättömiä eväitä häiriön kanssa selviämiseen.
Riitta Virtasen nelilapsisen perheen kotona väännetään maanantaisin kättä, siis kuvainnollisesti. Perheen lapsista kahdella on todettu ADHD, ja varsinkin heille uuden viikon alku on haastava.
- ADHD-lapselle siirtyminen kouluun on hankala asia, kun viikonlopun rutiinit vaihtuvatkin kouluviikon rutiineihin. Tyypillisesti meillä kuuluu viikon välein, että ”en halua mennä kouluun, koska on maanantai”. Silti sinne aina lähdetään, naurahtaa Riitta Virtanen.
Hän lähti aikoinaan mukaan Lahden seudun ADHD-yhdistykseen tavatakseen muita aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivien lasten vanhempia. Nykyisellään Virtanen toimii yhdistyksen hallituksessa puheenjohtajana.
Ymmärrystä ei riitä
Riitta Virtasen mukaan ADHD-yhdistyksen vertaisryhmä on ihmisille tärkeä. Porukka tapaa aina kuun ensimmäisenä tiistana Lahden invakeskuksessa.
- Naapurit tai sukulaiset eivät usein ymmärrä, minkälaista on, kun perheessä on ADHD-lapsi. Kun kertoo kotona sattuneesta hankalasta tilanteesta ja kaipaa vinkkiä, helposti vastataan, että ”on meilläkin hankalaa ja tuollaisia ne lapset ovat”, harmittelee Virtanen.
Lapsi, jolla ADHD on todettu, on yleensä ulospäin tavallisen näköinen. Käytös voi kuitenkin olla erilaista kuin ikätovereilla. Lapsi saattaa esimerkiksi hyppiä levottomana ympäriinsä tai tehdä ikäkauteensa sopimattomia asioita. Esimerkiksi iso lapsi voi kiipeillä ja leikkiä tavalla, jota odottaisi nuoremmilta, kuvailee Virtanen.
- Ihmiset eivät helposti tule ajatelleeksi, että käytökseen on jokin syy. Ajatellaan vain, että lapselle ei ole laitettu rajoja tai kasvatus on mennyt pieleen.
Panostusta kuntoutukseen ja koulunkäyntiin
Lasten ja nuorten lisäksi aikuisilla esiintyvän ADHD:n diagnosointi jatkuvasti kehittynyt. Kuntoutuksessa sen sijaan on petraamista.
- Sitä on vaikea saada. Diagnoosin saamisen jälkeen perheiden pitäisi päästä sopeutumisvalmennukseen, mutta kunnat myöntävät hirveän huonosti maksusitoumuksia. Ilmeisesti kunnat eivät pidä sitä tärkeänä, vaikka perheille se on kaiken perusta, huomauttaa Riitta Virtanen.
Hän toivoo myös koulujen helpottavan oppilaiden elämää. Yhdelle lapselle riittää, että koulunkäyntiavustaja muistuttaa merkitsemään vihkoon ylös läksyt. Toisen on vaikeampi keskittyä ja hän tarvitsee enemmän tukea sekä omaa tilaa. Virtasen mielestä opetuksen pitäisi olla yksilöllisempää ja huomioida myös ADHD-lasten tarpeet.
Yhteiskunta voi lisätä levottomuutta
Tarkkaavaisuushäiriön lapsi saa pitkälti geeneistään. Ympäristö vaikuttaa kuitenkin häiriön ilmenemiseen. Elämän hetkisyys, jatkuva liike ja asioiden paljous voivat olla ADHD-lapselle vaikeita.
- Jos ympäristössä on paljon aistiärsykkeitä, eikä voi keskittyä oleelliseen, oireet pahenevat. Jos ympäristö on rauhallinen ja tehty ADHD-lapselle, -nuorelle tai -aikuiselle helpoksi, siellä tulee paremmin toimeen, sanoo Riitta Virtanen.
YLE Lahti / Hanna Poikolainen