[näytä kuva: Linkki kuvaan (Ranuan eläinpuisto / Mari Heikkilä) ]
Ranuan eläinpuistossa eläintenhoitajat yllättyivät, kun muuan päivä sitten kuulivat karhupienokaisen ääntelyä talvipesästä. Jo varsin iäkkään 23-vuotiaan Doris-karhun uskottiin jo jättäneen lemmenleikit, mutta eipäs vain.
Toistaiseksi ei tiedetä, onko pesästä kömpimässä ulos useampiakin pieniä karhupalleroita. Ranuan eläinpuistossa maakarhut heräävät talviunestaan maaliskuun puolivälin tienoilla.
Eläintenhoitaja Pertti Saarijärvi on iloinen maakarhujen perhetapahtumasta. Doriksen synnytys kompensoi menetystä, joka koettiin jääkarhujen kanssa.
Venus-jääkarhulla eivät äidin hoivavaistot ruvenneet pelaamaan oikealla tavalla ja se hylkäsi pentunsa. Eläintenhoitajien uurastuksesta ja käsiruokinnasta huolimatta pentu kuoli.
Ranuan eläinpuistossa on kolme jääkarhua, kaksi urosta ja naaras. Niistä on kahden vuoden aikana tullut yleisön suosikkeja. Muualla Suomessa jääkarhuja ei ole.
Pertti Sarajärven mukaan jääkarhut ovat sopeutuneet hyvin Ranuan tarhaan.
- Nehän suorastaan nauttivat tästä kipakasta pakkasesta ja valkoisesta lumesta. Niillä on aivan ihanteelliset olot.
Maakarhut sen sijaan nauttivat talvesta aivan eri tavalla. Ne nukkuvat talvipesässään autuaan onnellisina ja heräävät vasta maaliskuun puolivälissä.
- Vanha Palle-karhu komentaa kaverinsa ylös. Murahtaa, että kevät on tullut, eiköhän kömmitä ulos.
Pennun ääntely yllätti
Erittäin onnellisena talvipesässään nukkuu 23-vuotias, vanhoilla päivillään synnyttänyt Doris-karhu. Pienokaisensa - tai ehkä useammankin - saanutta Dorista voidaan hyvällä syyllä puhutella vanhaksi rouvaksi.
- Usko meillä oli jo mennyt Doriksen suvunjatkon suhteen, kun se on jo niin vanha, mutta erehdyimme.
- Kyllähän se oli yllätys, kun äänitutka lähetti pennun vikinää korviimme. Ihan säikähdimme. Se on kuin lapsi siellä ääntelisi, samalta se kuulostaa, Pertti Saarijärvi kuvailee.
Pienokaisen tai pienokaisten tultua pesään lisättiin lämmitystä jonkin verran. Saarijärvi arvioi, että ehkä muutenkin tämän pitkän pakkaskauden takia lämmitystä piti lisätä.
- Kyllä siellä nyt taretaan.
Karhut nousevat talviuniltaan varsin rauhallisina. Toisin kuin luullaan, niillä ei edes ole nälkä. Talven nukkumisen aikana eläimen vatsalaukku on pienentynyt niin, että sinne tuskin mahtuu kilon vertaa evästä. Saarijärvi sanoo, että kestää reilun kuukauden, ennen kuin karhu on kasvanut takaisin mittoihinsa.
Pakkasesta ei haittaa
Ranuan eläinpuistossa ei pakkasta pelätä. Eläintenhoitaja Pertti Saarijärven mukaan eläimet pärjäävät hyvin, kunhan vain ruokaa riittää.
- Täällä nämä eläimet ovat sellaisia talvilajeja, että ne eivät vähästä säiky.
Erityisen hyvin talvenkestäviä ja pakkasvarmoja ovat myskihärät. Ja sen myös uskoo, kun katselee niiden komeaa ulkomuotoa. Eläin on sukeutunut paksuun turkkiin, jonka karvat ovat eläinmaailman pisimmät, yli 60-senttiset.
Eivätkä villisiatkaan ole talvesta moksiskaan; hämmästelevät vain eläinpuiston valkoista kauneutta.
Talven riemuista nauttivat myös ilvekset, myös se kuuluisa filmitähti Bettina elokuvasta "Poika ja ilves".
- Se on jo 13-vuotias. Tuolla se hoitaa 7-vuotiasta tytärtään, Saarijärvi viittaa poispäin.
On kuitenkin yksi porukka, joka pidetään sisällä kovimmilla pakkasilla, vesilinnut. Niillä on oma suojansa, missä ne voivat polskutella näin erikoiskylmänä aikana. Normaalilla talvikelillä ne ovat osan päivästä ulkona.
Huuhkaja kuuluu vanhimpiin
Pertti Saarijärvi oli aikoinaan rakentamassa Ranuan eläinpuistoa, silloin 30 vuotta sitten. Niiltä tellingeiltä hän jäi "taloon" eläintenhoitajaksi.
Lähes yhtä pitkään Pertin kanssa ovat Ranuan eläinpuistossa olleet Heikki-huuhkaja, Jaska-korppi ja Kalle-kotka. Ne asettuivat puistoon asumaan vuonna 1984.
Pertin kavereita ovat kaikki ja varmaan vielä pitkään. Tarhaoloissa esimerkiksi huuhkaja voi elää lähes 70-vuotiaaksi.
- Ylin kaverini on kuitenkin se vanha uroskarhu Palle. Siinä haastetta riittää, Pertti naurahtaa.
Puiston omien eläinten lisäksi luku sinänsä ovat hoivaeläimet, joita puistoon tuodaan peräänkatsottaviksi milloin mistäkin syystä. Pertti nappaa häkistä syliinsä kanahaukan, joka uhkasi nälkiintyä. Kova pakkanen ja tykkylumi puissa haittasi kanahaukan saalistamista.
Oma lukunsa on puistossa horrostava yhdentoista siilin armeija. Nämäkin hoidokit palautetaan lähtöpaikkoihinsa kesän tultua.
Pientä kokeilua
Pertti Saarijärven mukaan eläinten tapoja ja toimintaa Ranuan eläinpuistossa seurataan tarkoin. Myös pieniä kokeiluja on. Maaliskuussa yritetään vesikkopari saada lisääntymään, ja samaa toivotaan myös lumikoilta.
- Siinä sitä onkin taiteilemista saada ne kiinnostumaan toisistaan. Tarhassa kaikki ei käy niin näppärästi kuin luonnossa. Lumikkonaaras ei ole koolla pilattu. Se painaa vain 80 grammaa.
Valtavat ruokamäärät
Ranuan eläinpuistossa voi nähdä myös susia. Niiden aamuista ulvomista ei kuitenkaan tarvitse säikähtää. Ne eivät ole lähdössä saalistamaan, vaan ulvovat vain siksi, että ovat laumaeläimiä ja vahvistavat liittoaan.
-Täällä ei ruoan vuoksi tarvitse saalistaa, sanoo Pertti.
Esimerkiksi raakaa lihaa eläinten ruokintaan käytetään noin 20 000 kiloa vuodessa, 2 500 kanaa, 1 500 kiloa kananpoikia, parituhatta kiloa hiiriä ja rottia, vihanneksia menee 20 000 kiloa, heinää 15 000 kiloa ja 15 000 kerppua.
YLE Lappi / Jorma Korhonen