Kirkko elätti kultaseppiä keskiajalla

Filosofian maisteri Visa Immonen on tutkinut väitöskirjassaan kultaseppien työtä keskiajalta aina vuoteen 1600 asti. Immonen esittelee väitöskirjassaan kirjallisesti ja kuvin yli 400 keskiaikaista ja uuden ajan alun esinettä.

Aineisto on koottu Suomen museoista, seurakunnista ja yksityisistä kokoelmista. Esineiden pohjalta hahmottuu kokonaiskuva jalometallituotteiden valmistuksesta, levityksestä sekä kulutuksesta maassamme.

- Tähän asti on puhuttu, että kultaesineitä olisi vähän, mutta tutkimuksen myötä esineitä löytyi lopulta paljon. Näiden laatu vaihtelee suuresti. Osa on taidokkaita kultasepäntyön esimerkkejä, osa huonompilaatuisia, Immonen kertoo.

- Hienoimmat esineet ovat Turun tuomiokirkossa. Esimerkiksi niin sanottu Ejbyn ehtoollismalja, joka on 1400-luvun puolivälin jälkeen valmistettu, on yksi Suomen hienoimmista ehtoollismaljoista. Näyttäisi siltä, että se on myös valmistettu Suomessa.

Kirkko ja aateliset seppien asiakkaana

Kultaseppien keskeisin asiakas oli kirkko. Suomessa on säilynyt vuosien 1200 ja 1600 väliseltä ajalta 29 hopeista ehtoollismaljaa ja 19 ehtoollislautasta.

Suurin osa on seurakuntien hallussa ja yhä jopa ehtoolliskäytössä. Hienoimpiin niistä on kaiverrettu mm. kristillisiä kuva-aiheita ja raamatunlauseita. Lisäksi keskiajalta ja uuden ajan alusta on säilynyt ehtoollisleipien säilytysastioita ja alttariristejä.

Keskiajalta on peräisin myös muutamia suitsutusastioita.

Toinen merkittävä asiakasryhmä olivat aateliset. He valmistuttivat hopeasta ja kullasta laajan kirjon erilaisia pitoastioita. Nykypäiviin asti aatelisten tilaamista esineistä on säilynyt yksi juomasarvi, 50 hopealusikkaa sekä joitakin veitsiä, kannuja sekä pikareita.

Jalometalleja myös puvuissa

Varakkaat koristelivat myös pukunsa kulta- ja hopeaesinein ja kohottivat niiden avulla sosiaalista asemaansa. Hopeahelaisten vöiden, ketjujen ja nappien ohella näihin päiviin asti on säilynyt kymmeniä solkia ja sormuksia. Koruissa käytetty kuvasto on kristillisperäistä mutta myös maalliset aiheet olivat tavallisia.

Kultaseppien kukkaroja täyttivät suureellisimmin Juhana-herttua (1537-1592) ja Katarina Jagellonica (1526-1583), jotka pitivät loisteliasta renessanssihoviaan Turun linnassa 1560-luvulla.

Näistä astioista ja koruista ei kuitenkaan ole jäänyt mitään jäljelle.

Esineitä on hävinnyt mm. sodissa ja ryöstöissä.

Talonpoikaissukujen aarteet säilyneet

Kaupunkilaisten ja talonpoikien merkitys jalometalliesineiden kulutuksessa alkoi lisääntyä 1500-luvulla. Tärkeä osa Suomessa säilyneistä koruista ja astioista onkin talonpoikaisten sukujen aarrekätköistä.

Aateliston jalometalliesineistön jäljittely voimistui alempien yhteiskuntaryhmien tuotteissa, ja muun muassa sinettisormusten käyttö yleistyi.

Seppien taidot vaihtelevia

Visa Immosen mukaan kotimaisten kultaseppien taidot vaihtelivat suuresti. Osa oli kansainvälistä huipputasoa ja osa taisi kullan muokkaamisen hieman vaatimattomammin.

- Osa sepistä teki kultasepäntyön ohessa paljon muitakin töitä, mikä näkyy jäljessä, Immonen kertoo.

Yksi hienoimmista esineistä Immosen mielestä on Lempäälän kirkossa säilynyt alttariristi.

- Siinä on hienot vuorikristalliset koristukset ja sen selkäpuolella on luukku, jossa on ollut pyhäinjäännöksiä. Ne eivät ole säilyneet, mutta luukusta näkee, että niitä on siellä ollut.