Taideakatemian valokuvanäyttelyssä tulkitaan jokea monin tavoin
Taideakatemian valokuvaopiskelijoiden puoli vuotta kestänyt dokumenttiprojekti huipentuu näyttelyyn.
Kuva: YLE / Elina Ojanotko
Aurajoki on toiminut ideoinnin ja inspiraation lähteenä Turun taideakatemian toisen vuosikurssin valokuvaopiskelijoille. Köysiratagalleriassa esillä olevassa valokuvanäyttelyssä joki näyttää monet kasvonsa. Toisia se innoitti konkreettisella, toisia ideaalisella tasolla.
Jokin meistä kaukaa taas palaa joelle kerran –näyttely antaa 14 opiskelijalle mahdollisuuden katsoa, mihin joki-teema heidät kuljettaa. Marja Salevan teos Laituripaikka ammentaa sisältönsä suoraan Aurajoen varrelle sijoittuvasta tarinasta.
- Tiesin tarinan merikapteeniopiskelijasta, joka olisi halunnut asua omistamassaan rahtilaivassa Aurajoessa. Turun kaupungin mielestä se ei kuitenkaan käynyt päinsä, ja siitä alkoi pitkä kiista laivan kohtalosta, Marja Saleva kertoo.
Marja Saleva haluaa omassa teoksessaan tuoda esille miehen tarinaa paitsi kuvien, myös tekstin kautta. Teoksen esittelymuodoksi valikoitui suuri kirja.
- Olen kuvannut teokseeni sitä, mitä miehen tavoittelemalla laituripaikalla on nyt. Halusin nostaa esille kuvien ja tekstin välillä vallitsevan ristiriidan, Marja Saleva kuvailee.
Joki kuljetti kuvaajan veden äärelle
Aura Saarikoskelle Aurajoki toimi lähtökohtana pidemmälle ajatusprosessille. Se kuljetti valokuvaajan talvehtivalle puutarhapalstalle ja hylättyyn maauimalaan. Joen ja veden merkitys säilyy silti vahvana elementtinä teoksissa.
- Minua kiehtoo se, miten tärkeitä joet ovat olleet ihmisille. Ne ovat perinteisesti tarjonneet sen kasvupaikan, jonka ympärille korkeakulttuurit ovat syntyneet, Aura Saarikoski kertoo.
Aurajoesta lähtenyt ajatuskulku sai Aura Saarikosken pohtimaan veden merkitystä elämälle.
- Vesi on tärkeä elementti. Se antaa toisaalta kasvua ja ruokaa, mutta on myös kasteen ja puhdistautumisen paikka, Aura Saarikoski kuvailee.
Aura Saarikosken teoksissa kohteet on kuvattu niiden kukoistuksen ulkopuolella. Aika on pysähtynyt, ja kuvista huokuu hylkääminen.
- Minua kiehtoi se, että molemmat teoksissani esiintyvät paikat ovat ikään kuin talvehtimassa. Aloin miettiä, että mitä jos ne ovatkin unohdettuja tiloja. Mitä jos vesi ei koskaan tulekaan takaisin? Mitä jos tämä olikin viimeinen päivä?, Aura Saarikoski pohtii.
Jokin meistä kaukaa taas palaa joelle kerran –näyttely on esillä Köysiratagalleriassa 12. helmikuuta saakka.
YLE Turku / Elina Ojanotko