Vaalikampanjan uudet tuulet – mökkeilyä Ruotsin tyyliin
Sdp:n Mika Maaskola kampanjoi kävelykadun vaalimökillä kolmatta päivää. Hän piti vaalimökkeilyä luontevana tapana lähestyä äänestäjiä.
Kuva: YLE / Juha Helin
Moni ehdokas luottaa vaalien alla edelleen laajaan esilläoloon ja jalkatyöhön. Turun keskusta on tarjonnut mainion paikan vaalityölle, sillä siellä liikkuu runsaasti ihmisiä.
Puolueiden käyttämät vaalimökit ovat ainakin Turussa varsin uusi tapa kampanjoida. Turun keskustassa mökki on annettu jokaiselle puolueelle, joka on sellaisen halunnut. Kaikkiaan niitä on kävelykadulla kaksitoista kappaletta.
Kaupunki perii mökeistä vuokrana kolmen viikon ajalta 840 euroa. Mukavuuksia, kuten lämmitystä, ei tähän hintaan sisälly, joten kampanjatyötä tehdään lämpimästi pukeutuneina.
Vaalimökillä eri henkilöillä on erilaiset roolit. Mökin sisällä on puolueen vaalityöntekijä. Hänellä on tarjolla erilaista puolueen ehdokkaisiin liittyvää vaalimateriaalia.
Varsinaiset ehdokkaat luovat kadulla mökin lähistöllä kontakteja äänestäjiin. Ehdokkaat kykenevät liikkumaan mökin lähistöllä ja tavoittamaan ihmisiä aivan eri tavoin kuin jos he olisivat ”kioskin” sisällä.
Vaalimökkiperinne lienee perua Ruotsista, jossa puolueiden käyttämillä mökeillä on jo pitkät perinteet. Siellä on vaalityössä totuttu puhaltamaan yhteen hiileen saman puolueen sisällä. Ruotsissa on perinteisesti äänestetty puolueen listaa, jossa ehdokkaat ovat jo valmiissa järjestyksessä. Tosin naapurimaassamme on 1990-luvulta lähtien voinut antaa äänensä myös yksittäiselle ehdokkaalle.
Määrä ratkaisee
Kontaktien luomisessa usein määrä nousee laadun edelle. Kansanedustajaehdokas vaihtaa mielellään ajatuksia monien ihmisten kanssa. Yksittäisen äänestäjän kanssa pidettyä keskustelua ei yleensä kannata jatkaa liian kauan.
Tilanne on hankala, jos ohi kulkee samanaikaisesti suuri määrä ihmisiä. Kampanjatilanteessa yhdelle kansalaiselle uhrattu vartti voi hyvinkin merkitä sitä, että moni muu jää tavoittamatta. Tavoitteena on kuitenkin mahdollisimman monen äänen kerääminen itselle.
Ehdokkailla vaikuttaa olevan kovin erilaisia tapoja luoda äänestäjiin yhteyttä. Joku ehdokas saattaa tarjota esimerkiksi kuumaa keittoa. Silloin kansalaisten pysäyttäminen ja vaalipropagandan jakaminen onnistuu helposti, koska äänestäjä on pakotettu pysymään paikoillaan jonkin aikaa.
Toiset ehdokkaat jakavat pelkästään omia vaalimainoksiaan. Ne päätyvät usein roskiksi kaupunkikuvaa rumentamaan. Karkit päätyvät usein lapsille, jotka eivät voi äänestää. Joillain ehdokkailla voi olla varsin kekseliäitäkin vaalitäkyjä, kuten purkinavaajia, joista voi olla iloa vielä vaalien jälkeenkin.
Koska vaalimökillä on tavanomaisesti enintään kaksi saman puolueen ehdokasta, on ajoituksella suuri merkitys. Tiettyinä kellonaikoina pystyy saavuttamaan huomattavasti enemmän ihmiskontakteja kuin hiljaisempina hetkinä.
YLE Turku / Juha Helin