YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 perjantaina 25.02.2005 kello 21.00

Merikartanon ongelmat

Toimittaja: Maija Kaipainen

Merikartanon palvelutalo sijaitsee upealla paikalla Espoon Kivenlahdessa aivan meren rannalla. Talossa on yli sata vanhuksille vuokrattavaa asuntoa. Täällä tarjotaan maksua vastaan kodinhoitoa ja sairaanhoitoa. Talossa toimii myös kymmenpaikkainen dementiayksikkö. Talo on uusi ja hieno.

Eeva Jakobsson oli sisaruksineen innoissaan kun he saivat afasiaa sairastavalle äidilleen paikan Merikartanosta.

viestinnänsuunnittelija, omainen Eeva Jakobsson

"Äiti tarvitsi turvallista ympäristöä jossa olisi kaikki palvelut lähellä ja jos tulee huonompaan kuntoon niin sit olisi vielä enemmän apua saatavilla."

Palvelutalon on rakennuttanut ja sitä ylläpitää yksityinen Espoon Lähimmäispalveluyhdistys.

Yhteiskuntakin on tukenut tätä hyvää hanketta. Rakentamiseen yhdistys on saanut Valtion asuntorahastolta reilun seitsemän miljoonan euron lainan ja Raha-automaattiyhdistykselta vajaan kahden miljoonan euron rakennusavustuksen.

Mutta kulissien takana Palvelutalon asiat olivat reilu vuosi sitten niin sekaisin, että siitä kärsivät talossa asuvat apua tarvitsevat vanhukset. Jo pidemmän aikaa jatkuneita ongelmia selvittelivät Uudenmaan työsuojelupiiri ja Lääninhallitus.

Ne tekivät loppuvuonna 2003 tarkastukset Merikartanoon omaisten ja työntekijöiden kantelusta. Myös Espoon kaupungin sosiaalipuoli on ylintä johtoaan myöten selvitellyt talon asioita.

Kysymys on ollut talon toiminnanjohtajan tavasta johtaa taloa. Lääninhallitus löysi tarkastuksessaan useita asukkaiden turvallisuutta vaarantavia ongelmia.

Lääkehuollossa oli vakavia puutteita eikä lääkkkeiden jakoa oltu ohjeistettu, vaikka talo oli toiminut tuossa vaiheessa jo lähes neljä vuotta.

Lääninhallitus totesi myös, että palvelutalon ilmapiiri on ollut työntekijöitä loukkaava ja epäasiallinen. Tämän johdosta henkilösuhteet tulehtuivat ja se heijastui asiakkaiden hoitoon.

Eeva Jakobsson:

"Kohtelu oli todella epämiellyttävää. Minäkin olin monta kertaa kun äidille tuotiin ne lääkkeet, paiskattiin vaan siihen ja tiuskaistiin jotakin äidille.... Ilmapiiri oli sellainen että henkilökunta oli niin huonovointinen."

Lääninhallitus totesi myös, että potilasturvallisuuden kannalta henkilökuntaa oli liian vähän. Lisäksi työllistettyjen, oppisopimussuhteessa olevien sekä sijaistyöntekijöiden määrä oli liian suuri suhteessa talon henkilökunnan kokonaismäärään. Tämän johdosta henkilökunnassa ei ollut tarpeeksi pätevyyttä ja sen vaihtuvuus oli suurta.

Dokumentti-ohjaajanakin tunnettu Tarja Tallqvist valmistuu tänä keväänä lähihoitajaksi. Hän suoritti työharjoittelua opintojensa alkuvaiheessa Merikartanossa, kun hänet pyydettiin töihin Merikartanon dementia-yksikköön.

lähihoitajaopiskelija, dokumenttiohjaaja Tarja Tallqvist:

"Mä olin koko ajan yksin, vaara että jotain tapahtuu, joku kaatuu."

Ja jotain sitten tapahtuikin. Sairaalasta oli juuri palautettu rauhaton ja sekava vanhus, jonka hoitoa tuore harjoittelija Tallqvist ei tuntenut.

Tarja Tallqvist:

"Tämä mummo rupesi itkemään, ajattelin nostan hänet pyörätuoliin, kun mä tajusin että hänen jalat ei pidä yhtään. Mutta ei yksi ihminen jaksa pidellä - niin me vajosimme lattialle molemmat yritin hänet mahdollisimman hellävaroen laittaa lattialle. "

Tallqvist oli niin järkyttynyt tapahtuneesta, että hän lähetti kirjeen asiasta yhdistyksen puheenjohtajalle. Mitään vastausta hän ei ole kirjeeseensä saanut.

Eeva Jakobsson:

"Henkilökunta vaihtui usein, ainakin meidän näkökulmasta. ilmeisesti osa henkilökunnasta ei ollut sairaanhoidon ammattihenkilöitä, olivat perushoitajia tai lähihoitajia, mutta ilmeisesti ei ollut sairaanhoidon perustaitoa."

Merikartanoa ylläpitävän Espoon Lähimmäispalveluyhdistyksen johtokunnan ja säätiön puheenjohtaja on Leena Luhtanen: liikenne- ja viestintäministeri ja SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja.

Luhtanen on aktiivinen Espoon kunnallispolitiikassa, hän on ollut kaupunginvaltuustossa kaksikymmentä vuotta. Poliitikkojen tapaan hän myös on haalinut itselleen lukuisia luottamustehtäviä: Merikartanon lisäksi hän istuu muun muassa Savonlinnan oopperajuhlien valtuustossa ja Vermon raviradan hallituksessa..

Kun työntekijöiden oloja valvova työsuojelupiiri kartoitti talon työilmapiiriä. Haastatteluissa kävi ilmi, että lähes kaikki työntekijät pitivät palvelutalon työilmapiiriä huonona tai erittäin huonona, jotkut jopa pelottavana. Osa työntekijöistä koki, että heitä kiusattiin. Yksi heistä oli Maria Liisa Vehkaoja.

lähihoitaja Maria Liisa Vehkaoja:

"Sain kuulla jossain vaiheessa muilta työntekijöiltä, että aina kun jotain tapahtui niin Liisassa on se syy. mä koin kyllä todella raskaana tällaisen. Tulee sellainen alemmuuden ja huonommuuden tunne, kun aina kuitenkin tein työni hyvin. Kaiken voimavara olivat nämä aivan mahtavat asiakkaat, jotka olivat siellä ja aina puolustivat minua."

Eeva Jakobsson olisi jo halunnut keskittyä omaan elämäänsä, mutta Äidin asioiden selvittely vei yhä enemmän aikaa ja asioista sopiminen palvelutalossa tuli entistä vaikeammaksi. Äidin kunto meni huonommaksi, hän sai selittämättömiä tulehduksia, joiden Jakobsson arvelee johtuneen Merikartanon huonosta hoidosta.

Eeva Jakobsson:

"He vaati vapaata laskutusta ja se tuotti tuhansia eurojen laskuja kuukaudessa ja sitten kuitenkin kun palvelu oli sellaista, oltiin epäkohteliaita ja sai äidissä hätää aikaan niin se ei ollut sitä mistä me maksettiin."

Jakobsson on laskenut, että kaikkiaan äidin hoitoihin Merikartanossa kului kolmessa vuodessa 50 tuhatta euroa. Sisarukset saivat viime syksynä vihdoin äitinsä pois Merikartanosta kunnalliseen palvelutaloon. Siellä sairaalakierteessä olleen äidin kunto on kohentunut niin hyvin, että konserteissa käynti onnistuu nyt itsekseenkin.

Kaksi Merikartanossa työskennellyttä sairaanhoitajaa väittää joutuneensa toiminnanjohtajan epäsuosioon koska he puuttuivat talon lukuisiin ongelmiin. Lopputulos oli joka tapauksessa, että heiltä loppuivat työt Merikartanossa.

Työntekijät lähettivät hätähuutoja johtokunnalle ja sen puheenjohtajalle. Johtokunnassa heihin suhtauduttiin kylmäkiskoisesti.

lähihoitaja Maria Liisa Vehkaoja:

"Olen aina miettinyt johtokunnan menettelyä näinkin isossa talossa että eikö johtokunta on kuitenkin se elin joka on toiminnanjohtajan yläpuolella kun tapahtuu tällaisia työpaikalla minkä minä olen olen kokenut työpaikkakiusaamisena niin puuttua näihin asioihin."

Ministeri Leena Luhtanen toimii mielellään Espoon Lähimmäispalveluyhdistyksen keulakuvana. Puheenjohtajuus näyttää hyvältä ministerin ansioluettelossa.

Mutta luottamustoimeen liittyvät hankalat velvoitteet ovat sitten toinen asia: ongelmat Merikartanossa saivat paisua vakaviin mittoihin, ennenkuin niihin puututtiin.

Palvelutalon kriisin ollessa päällä Luhtanen päinvastoin yritti tukahduttaa keskustelun Merikartanon ongelmista.

Kysymys: Uudenmaan työsuojelupiirin ja Etelä-Suomen lääninhallituksen mukaan Merikartanossa oli kehnon johtamisen ja tulehtuneiden henkilösuhteiden vuoksi huono työilmapiiri ja se vaikutti myös asukkaiden turvallisuuteen. Mitä vastaatte tähän?

toiminnanjohtaja Kaija Viitakoski, Palvelutalo Merikartano:

"Kuka on väittänyt kehnoa johtamista tapahtuneen ja että se olisi vaikuttanut asukasturvallisuuteen? Minä haluaisin tähän perustelut.

Toimittaja Kaipainen: "Onko, no nämä on niinku raportoitu niissä lääninhallituksen ja Uudenmaan työsuojelupiirin raporteissa, me nojaamme näillä tiedoilla pelkästään niihin."

toiminnanjohtaja Kaija Viitakoski, Palvelutalo Merikartano:

"Reilut kaksi vuotta sitten meillä ilmeni ongelmia, olette siinä aivan oikeassa. Ja toiminnanjohtajana minun tehtävänäni oli puuttua niihin ongelmiin. Niihin on puututtu ja tänä päivänä lääninhallituksesta saadun raportin mukaan toimenpiteet ovat riittävät."

Mekin saimme tänään lääninhallituksesta tämän päätöksen.

Sen mukaan tilanne Merikartanossa on nyt parempi. Lääninhallituksesta kerrottiin, että parannukset ovat tällä erää riittäviä ja sinne tehtäneen vielä uusi tarkastus.

Neljä entistä Merikartanon työntekijää on vienyt kohtelunsa poliisin tutkittavaksi. Asia on syyteharkinnassa.

Vanhasen hallitus: onko se vain hyvätuloisten asialla?

Toimittajat: Oili Partanen ja Päivi Musakka

Tässä vaiheessa luvattiin hymyissä suin paljon hyvää ja kaunista myös köyhälle ja kippeelle. Mutta kuka hallituksen toimista on lopulta eniten hyötynyt?

tutkija Ilpo Suoniemi, Palkansaajien tutkimuskeskus:

"Hallituksen veropoliittiset ratkaisut ovat noudatelleet aikaisempia ja niitten kokonaisvaikutus on ollut sentyyppinen, että kyllä suurituloiset ovat hyötyneet enemmän näistä hallituksen veropoliittisista ratkaisuista, mitkä osin tietysti tehty jo aikaisemmin kuten pääomaverotuksen uudistamisen osalta--- verotus on keventynyt kaikista eniten suurituloisilla."

"Toisaalta verotusta on kiristetty kaikkein matalampien tulojen osalta. Toisaalta ansiotulojen veronalannukset ovat ollut suhteellisen tasaista kautta linjan, joka ei sekään juuri pienituloisia suosi."

Tuorein verotilasto vuodelta 2003 kertoo, että yli 300 000 euroa ansaitsevat maksoivat kaikista tuloistaan veroja ja maksuja 28 prosenttia vuonna 2002. Vuotta myöhemmin sama tulonsaajaryhmä tilitti tuloistaan veroa kuusi prosenttiyksikköä vähemmän. Kaikkien tulonsaajien verotus keveni vain 0,6 prosenttiyksikköä.

Tuloerot lähtivät jyrkkään kasvuun 90-luvun puolivälissä pääomaverouudistuksen jälkeen. Tänä vuonna hallitus jatkaa samalla linjalla poistamalla VARALLISUUSVERON.

tutkija Ilpo Suoniemi, Palkansaajien tutkimuskeskus:

"Varallisuusveroahan maksaa vain hyvin pieni osa väestöstä, ja kun se nyt poistettiin, niin se on kyllä tulonjaon kannalta epätyydyttävää."

Viime syksynä tupon yhteydessä tehdyt veroratkaisut eivät lisää tänä vuonna TAVALLISEN palkansaajan pussiin jääviä tuloja, kerrotaan Veronmaksajien keskusliitosta.

Muun muassa autoverotuksen ja alkoholin verotuksen alennusten vuoksi vuoden 2005 alussa voimaan tulleet eläkkeiden indeksikorotukset jäivät puolestaan pieniksi. Monen eläkeläisen ostovoima alenee kuluvana vuonna.

finanssioikeuden professori Kari S. Tikka Helsingin yliopisto:

"Suurin tällainen oikeudenmukaisuuden vaje on pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen välillä. Muutama vuosikymmen sitten mietittiin miten pääomatulojen ansiotukloja kireämp verotus tulee toteuttaa. Tänä päivänähän tilanne on se, että pääomautlojen verotus on muodostunut huomattvasti ansiotuloojen verotusta keveämmäksi. jä tässä on tämä hyvin hyvin merkittävä oikeudenmukaisuuden ongelma."

tutkija Ilpo Suoniemi Palkansaajien tutkimuskeskus:

"Suuria omaisuustuloja on kyllä vaikea verottaa, että löytyy monesti keinoja joilla veroja pystytään välttämään tai sitten muuttamaan sitä muuhun muotoon. Ja sitten kuitenkin se paine josta puhutaan kohdistuu palkkatulojen verotuksen alentamiseen ja siinä ei voida kovin paljon edetä pitkällä aikavälillä, kun otetaan julkisen sektorin menopaineet huomioon. "

Aivan viimeaikoina hallituksenkin sisällä on käyty keskustelua myös perintöveron poistosta.

finanssioikeuden professori Kari S. Tikka Helsingin yliopisto:

"Perintöverotuksessa on joitakin tarkistuksen tarpeita, se menee liian pienistä perinnöistä ja kohdistuu tavanomaiseen asumisvarallisuuteen. Itse veromuoto on kuitenkin tärkeä eikä sitä pidä poistaa. Suuret varallisuudet muodostuvat arvonnnoususta, jota ei veroteta ennen myyntiä, jo jos nyt vielä perintövero poistuu, niin olemme hyvin lähellä sitö tilannetta, että kaikkein varakkaimmasta väestönosasta muodostuu verovapaa rälssi."

Ovatko nykyhallituksen toimet suosineet rikkaita ja kasvattaneet epätasa-arvoa kuntalaisten keskuudessa?

Kunnallistalouden professori Pentti Meklin Tampereen yliopisto:

"Kyllä voi sanoa, että tämänsuuntaista kehitystä on tapahtunut. Mutta toisaalta pitää katsoa kuntien kannalta sitä, että kuntien menot ja vaatimukset ovat kasvaneet."

Kuntaliiton mukaan veropolitiikka on keskeinen syy kuntien rapakuntoon. Valtionosuuksia on kyllä lisätty, mutta niillä on lähinnä kompensoitu veronkevennyksiä vuoden 2003 loppupuolelta lähtien. Toinen merkittävä tekijä on vuosittain määrätyt uudet tehtävät, joiden kustannukset eivät ole pysyneet suunnitteluvaiheen arvioissa. Tässä esimerkkejä tältä ja viime vuodelta vuodelta.

Tänä vuonna peräti 136 kuntaa nostaa veroprosenttiaan ja 150 kuntaa kiinteistöveroa. Myös palvelumaksut nousevat monissa kunnissa.

Meklin:

"Menot ovat kasvaneet yli 4 prosenttia vuosittain parin viime vuoden ajan, niin kunnat ovat olleet todella tiukilla ja joutuvat tinkimään palveluista. Rikkailla on paremmat mahdollisuudet järjestää esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella niitä palveluita itselleen. he ostavat palvelut sitten markkinoilta. Vähempiosaisten kannalta, vaikka nyt hoitotakuu onkin tulossa, niin voivat jäädä vähemmän osaiseksi siinäkin suhteessa."

Suoniemi:

"Kyllä tässä on tapahtunut niin, että rikkaat rikastuvat ja köyhät, jos eivät nyt ihan köyhdy, niin kyllä se kehitys on ollut hyvin vaatimatonta. ja keskituloisilla on ollut sellainen parin prosentin talouskasvu."

Mitä maksaa Karjalan palautus?

Toimittaja: Päivi Musakka

Entäpä jos Vladimir Putinilta tulisi huomenissa kirje: pitäkää Karjala hyvänänne ja jakakaa se niinkuin parhaaksi näette? Valtiovarainministeriössä alkaisi välittömästi hirveä huiske, pojat ja tytöt tekisivät laskelmia ja kalkulaattorit raksuisivat, sillä Putinin kirje päättyisi: kunhan maksatte itse viulut. tutkija Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutti:

"Varsinaisia vakavasti otettavia laskelmia ei vielä ole esitetty ja tehty, että mitä sellainen tilanne vois tarkoittaa. Mutta senhän jokainen tietää että, kun infrastruktuuri asuntokannasta tiestöön, puhumattakaan tietoliikenteestä on aivan alkutekijöissään jos Suomeen verrataan, niin kyllähän se tarkoittaa että kaikki pitäis panna uusiksi."

Mikään virallinen taho ei ole tehnyt laskelmia Laatokan Karjalan palauttamisen kustannuksista. Syyt ovat poliittisia. Laskelmia ei suostunut kukaan tekemään tähänkään ohjelmaan - ei edes leikkimielessä. Nämä luovutetun Karjalan palauttamista havittelevan Pro Karelia -yhdistyksen luvut ovat ainoita. Hurjimmissa haaveissa Karjalan palauttaminen ei vaikuttaisi Suomen valtion budjettiin millään tavalla - mieluumminkin päinvastoin. Sillä ei aikaakaan kun viimeinen Karjalan nykyisistä asukkaista olisi siirtynyt rajan yli Venäjän puolelle, niin jo monitoimikoneet viilettäisivät Karjalan ikimetsissä ja sellupannut porisisivat Laatokan rannoilla. Turistit makoilisivat Terijoen hiekoilla ja teollisuus nostaisi piippujaan tänne tuonne. Suomeen saataisiin täystyöllisyys. Karjalan tasavallassa asuvat 800-tuhatta tai Laatokan Karjalassa asuvat yli 400-tuhatta ihmistä laskemissa useimmiten ohitetaan sivuseikkana.

erikoistutkija Ilmari Susiluoto Aleksanteri-instituutti:

"Tietenkin siinä on se ongelma tunnustettava, että Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa asuva väestö on ikääntynyttä. Se ei ole tällasta dynaamista, venäläistä väestöä siinä mielessä kuin jossakin Pietarissa, nuorta internet-polvea. Mutta kyllä tottakai he ovat asuneet siellä monet syntymästään saakka eikä olisi mitenkään oikeudenmukaista heitä karkottaa sieltä. Tottakai se olis järjestettävä yhdessä Suomen ja Venäjän välillä."

Putinin kuvitteellisessa kirjeessä oli kuitenkin lähtökohtana, että suomalaiset maksaisivat viulunsa itse. Sosiaaliturvan, eläkkeet, terveydenhuollon, koulutuksen. Venäjästä tulisi Suomen virallinen kieli. Ne viulut maksaisivat muutenkin, sillä... ..näistä Venäjän uusrikkaiden datsoista ei voi puhua samana päivänä Terijoen vanhojen pitsivillojen kanssa. Näissä on kaikki mitä nykyaikainen arkkitehti kuunaan voi keksiä - roomalaisista kylpylöistä antiikin pylväisiin ja funkkiksen viime tuulahduksiin. Kenellä riittää raha näiden lunastamiseen ja kuka niitä haluaakaan - ostaa tai myydä? Siispä onkin syytä kysyä mistä me kaikki - venäläiset ja suomalaiset oikeastaan puhumme, kun puhumme Karjalasta. Puhummeko tästä? Venäjän federaation 800-tuhannen asukkaan Karjalan tasavallasta.

Vai tästäkö puhumme ja tätäkö sotiin liittyvien vääryyksien - kuvitteellisten tai todellisten sellaisten - oikaisemiseksi havittelemme?

Talvi-ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetuista, Pariisin rauhansopimuksessa 1947 luovutetuiksi vahvistetuista alueista: Laatokan Karjalasta, Sallasta ja Petsamosta.

Tai kenties puhummekin tästä. Vähän yli 400-tuhannen asukkaan Laatokan Karjalasta. Siitä Karjalasta, jossa käki kukkui, oli kevät, koivikot tuuhettuivat ja pellot kasvoivat.

Sieltä lähti kutakuinkin 400-tuhatta ihmistä jatkosodan jälkeen ja Suomi tuli siinä sivussa karjalaistettua. Sinne jäi Vuoksen talousalue, teollisuutta ja kymmenes silloisen Suomen pinta-alasta. Sinne taisi jäädä se muistojen Karjala. Puhutaanko siitä, sillä Petsamoa ei kai kukaan tosissaan halua eikä Karjalan tasavaltaa kukaan uskalla haluta. Ketä se Laatokan Karjala sitten kiinnostaa ja kenelle se kuuluu?

Karjalassa asuvia ihmisiä - nykyisiä karjalaisia - Laatokan Karjala ainakin kiinnostaa, siellähän heillä on arki huolineen ja murheineen, iloineen, riemuineen!

Vladimir, Viipuri:

"Työskentelen lastensuojelujärjestö Dikonissa maalarina ja rapparina. Toistaiseksi rahat ovat riittäneet elämiseen, pystyn elättämään itseni. Elätän myös äitini, joka on invalidi. Häneltä on amputoitu jalat."

Vladimirin tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat - niinkuin tavan miehillä rajan toisellakin puolella - vaimo, perhe ja lapset, työ ja turvattu talous. Samoin kuin Olgalla, jonka arkea synkistää avioero, mutta ilahduttaa tytär, jonka tulevaisuudelta hän toivoo paljon.

Olga, Viipuri:

"Haluan kovasti, että tyttäreni olisi onnellinen. Hän opiskelee musiikkikoulussa ja toivon, että hän osoittautuisi lahjakkaaksi. Haluan olla terveenä ja toivon, että elämässä olisi paljon ilonaiheita."

Laatokan Karjalassa asuu yli 400-tuhatta Neuvostoliiton eri nurkilta alueelle 40-50-luvuilla pakolla siirrettyä ihmistä ja heidän jälkeläisiään. Tsetseenejä, moldovalaisia, ukrainalaisia, inkeriläisiä - myös suomalaisia ja karjalaisia. Monet ovat alueella syntyneet, kasvaneet, juurtuneet.

Virallisella Suomella ei aluevaatimuksia ympäröivien valtioiden suhteen olekaan eikä Venäjä alueluovutuksista puhu, rajan madaltamisesta sensijaan mielellään, samoin Karjalan alueen kehittämisestä yhteistyössä naapurin kanssa.

tutkija Markku Kangaspuro, Aleksanteri-instituutti

"Jokainen aluevaatimus, joka Venäjälle esitetään tällä hetkellä kohtaa jo pelkästään sisäpoliittisista syistä siellä sellaisen vastustuksen, että siitä muodostuu helposti muunkinlaisen yhteistyön este. Kannattaa muistaa, että Venäjän sisällä käydään Venäjän federaation alueen kesken erilaisia kahakoita, joista Tshetsenian sota on kaikista näkyvin esimerkki."

tutkimusjohtaja Nina Oding Leontief-keskus, Pietari:

"Te varmaan tiedätte, että turvallisuuskysymykset ovat Venäjällä jostain syystä aina polttopisteessä. Jokainen suurvalta pelkää aina oman alueensa puolesta. Karjala kuitenkin sijaitsee Venäjän reuna-alueista tai rajaseuduista turvallisimmalla. Meillä on rauhaarakastavat ja ystävälliset naapurit, joilla on demokraattinen hallinto."

Halusimme me ja venäläiset tai emme Karjala-keskustelu ei hevin laannu. Sieltä lähdettiin ja sinne siirryttiin, sinne jäi lapsuus ja sinne jouduttiin perustamaan koti. Vääryys tai oikeudenmukaisuus tapahtui - katsannosta riippuen. Haaparanta ja Tornio - Suomi ja Ruotsi madaltavat rajaansa. Sielläkin viuhui venäläistsaarin miekka, kun Aleksanteri II rajaa aikoinaan veti. Yhteispelillä, ei Suomeen liittymisellä nykyiset karjalaisetkin aluettaan kehittäisivät. Pravdan artikkelin mukaan Suomeen ei haluta liittyä, mutta suomalaiset ovat tervetulleita yhteistyökavereita. Esimerkkinä turismi ja matkailu.

Olga, Viipuri:

"Pidän siitä, että suomalaiset käyvät täällä ja meillä on yhteistyötä. Olen sitä mieltä, että meidän Viipurimme kehittyy matkailijoiden ja turismin ansiosta."

Lisää ihmisiä, uudisrakentamista ja kaupankäyntiä.

Valeri, Viipuri:

"Kaupunki on laajentunut joka suuntaan. Aiemmin se oli vain tässä keskustassa ja linnoituksen alueella. Tänne on tullut paljon ihmisiä."

Turvallisuutta ja huolenpitoa.

Vladimir, Viipuri:

"Narkomaaneja ja kodittomia pitäisi olla vähemmän ja tänne tarvittaisiin turvakoteja niille, joilla ei ole asuntoja."

Madaltuneet rajat. Liikkuminen helpommaksi. Viisumit pois kenties?

tutkija Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutti:

"Mä luulen, että se säädyllinen tapa toimia olis se että raja saadaan niin matalaksi kuin mahdollista ettei se haittaa ihmisten arkipäiväistä kanssakäymistä eikä haittaa jos joku suomalainen haluaa sinne kotikonnuillensa mennä ja rakentaa kesämökin tai harjoittaa maanviljelystä tai harrastaa niinkuin Suomen ja Ruotsin välillä asiaintila on parhaimmillaan."

Putinilta siis tuskin tulee huomenna kirjettä, jossa sanotaan: pitäkää hyvänänne ja tehkää mitä haluatte. Mahtaako seuraava sukupolvi sitä enää odottaakaan?

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---