YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 perjantaina 11.02.2005 kello 21.00

Intersukupuolisuus

Toimittaja Sari Soininen

Speak: Yleensä epäselvä sukupuoli todetaan heti, kun vauva syntyy. Tällöin vauvan ulkoisissa sukuelimissä on usein tytön ja pojan piirteitä. Pienokaiselle tehdään monet tutkimukset. Mutta aina tutkimukset eivät varmuudella kerro onko vauva tyttö vai poika. Sukupuolen tunnusmerkit ovat keskenään ristiriitaiset. Vauvalla on esimerkiksi pojan ja tytön kromosomeja - sekä kives- että munasarjakudosta.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Nämä sukupuolta määrittävät seikat - kromosomit, hormonit ja ihmisen rakenne - ne ovat viitteellisiä asioita. Keskimäärin voimme ajatella, että kun on tämän näköinen paketti niin ne on poikia. Se on valistunut olettamus, se ei ole varmuus."

Speak: Tämän valistuneen arvauksen perusteella päätetään, että vauva on joko tyttö tai poika. Vauvalle leikataan valitun sukupuolen sukuelimet - viimeistään kuin hän täyttää 1 ½ vuotta. Samalla poistetaan toisen sukupuolen piirteet. Esimerkiksi näin: rakennetaan emätin ja poistetaan kiveskudosta.

Speak: Terhi Viikki sai vasta murrosiässä tietää, että hänen fyysinen sukupuoli on epäselvä. Tämä tuli ilmi sattumalta, kun Terhi tutkittiin vatsakipujen vuoksi. Pian tutkimusten jälkeen hänelle leikattiin emätin. Kukaan ei kertonut, että leikkauksista voi kieltäytyä.

Opiskelija Terhi Viikki:

"Mä koen, että mulle on tehty hirveän suurta väkivaltaa. Sitä käytettiin hyväksi, että uskoiin mitä lääkärit sanovat. Uskoin, että mun parhaaksi tehdään kaikki voitava. Ei luotettu minuun, että olisi keskusteltu mun kanssa, että mistä kaikesta tässä on kysymys. Eikä luotettu, että mun identiteetti voi kasvaa täysin normaalitsi ilman, että mulle tarvii tehdä isoja leikkauksia."

Speak: Nykyinen hoitokäytäntö syntyi 60-luvulla. Vauvan sukuelimet leikataan, jotta lapsi ei koe sukupuoltaan ristiriitaisena. Se olettaa, että lapsen sukupuoli voidaan muokata. Keinot ovat varhainen sukuelinten leikkaus, kasvatus ja hormonihoito.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"On käynyt ilmi, että sitä ei ole myöhemmin kyseenalaistettu eikä fiksuilla tutkimuksilla varmennettu. Tästä on jäänyt vähän tällainen annettu asia - että näin se asia on."

Speak: Terhille tehtiin myöhemmin uusi leikkaus. Tämä on tyypillistä. Kun lapset kasvavat, niin kasvun myötä moni joutuu uusiin

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Ehkä vielä ongelmallisempi on tilanne, jossa on typistetty tytön klitorista. Huolimatta nykyisistä leikkausmenetelmistä, niin on havaittu että klitoriksen tuntoherkkyys voi kärsiä. Ihan puhdasta tunnottomuutta. Tai ehkä se on vielä lempeämpi asia - toisilla on suoranaista kipua seksin ja kiihottumisen yhteydessä."

Speak: Leikkausten jälkeen Terhin koko keho tunti vieraalta. Omat sukuelimet eivät enää olleet intiimit eikä henkilökohtaiset.

Terhi Viikki:

"Niissä hoidoissa ei hoidettu minua vaan keskityttiin pelkästään minun sukuelimiin. Eli sillä ei ollut väliä miten minä koen hoidot - miten ne minuun vaikuttavat. Kunhan vaan minun sukuelimet ovat sopivan näköiset ja sopivat muiden mielestä."

Speak: Yleensä valittu sukupuoli on tyttö. Tällöin leikataan emätin tai pienennetään klitorista - tai joskus tehdään molemmat leikkaukset.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Loppujen lopuksi ehkä pikkasen suurempi määrä näistä vauvoista on oikeasti tyttöjä. Ja sukupuolen jakauma ei mene ihan tasan poikien ja tyttöjen kesken. "

Speak: Päätös sukupuolesta on harvoin poika. Jos pojalle ei ole mahdollista rakentaa tai kasvaa normaalin kokoinen penis, niin hoitomalli neuvoo - leikataan tyttö.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Silloin on tehty ratkaisu, että kun on kyseessä vielä niin nuori vauva, niin sukupuolesta voidaan tehdä toisenlainenkin päätös. Niin on ajateltu, että tämä poika kasvatetaan tytön sukupuoleen ja toimenpiteet onkin tehty tytön sukupuoleen sopiviksi."

Speak: Paljon valistuneita oletuksia - paljon riskejä. Mutta leikkaus on peruuttamaton. Kukaan ei tiedä miten monelle on leikattu väärä sukupuoli.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Miellä on tietyllä tavalla pieni erehtymisen mahdollisuus sukupuolen määrittelyssä ja myös erehtymisen mahdollisuus kirurgisessa toimenpiteessä."

Terhi Viikki:

"Myöhemmin ymmärsin, että mulle tuli viha siitä, että kelvatakseni naisena tässä yhteiskunnassa minun piti käydä niin väkivaltaisia asioita läpi."

Speak: Mutta onko nuoren tai vauvan sukuelimet pakko leikata? Entä jos vaan hyväksymme vauvan sellaisenaan? Pienokaiselle päätetään sukupuoli tyttö tai poika, mutta sukuelimiä ei leikata.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Minun vaihtoehto on se, että sukupuolen vahvistamiseksi ja alleviivaamiseksi ei tehtäisi peruuttamattomia, kosmeettisia toimenpiteitä vaan jätetään niiden tekeminen myöhemmälle iälle. Sitten kun ihminen itse pystyy määrittämään mitä hän haluaa ja millaisena hän itsensä kokee."

Speak: Tämä vaihtoehto odottaa murrosiän yli. Se antaa tilaa nuoren sukupuolen kehitykselle. Leikkauksen siirtäminen aikuisikään tarkoittaa sitä, että lapsena ei ole mitään rakennettu eikä mitään poistettu. Tällöin aikuinen intersukupuolinen itse päättää sukuelimistään - leikataanko vai ei.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Leikkauksen siirtäminen myöhemmälle iälle jättää meille enemmän valinnanvaraa mitä voimme tehdä. Lisäksi se jättää potilaalle itselleen täyden valinnan varan mitä hän itse haluaa ja toivoo omalle vartalolleen tehtävän."

Speak: Ulkoisten sukuelinten leikkauksille ei ole lääketieteellistä syytä.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Intersukupuolisten vauvojen kirurgiset toimenpiteet ei pääsääntöisesti ole terveyteen kohdistuvia. Pääsääntöisesti leikkaukset ovat - voiskos sanoa - kosmeettisia eli niillä vaikutetaan ihmisten ulkonäköön."

Speak: Viisikymmentä vuotta on leikattu. Mutta kertaakaan ei ole tutkittu mitä aikuiset intersukupuoliset ajattelevat leikkauksista.

Terhillä on tuttuja, joita ei ole leikattu lapsena. Osa heistä kokee itsensä joko naiseksi tai mieheksi ja osa intersukupuoliseksi. Toiset elävät sinkkuna, toiset taas hetero- tai homosuhteessa. Kuten kaikki muutkin toiset ovat tyytyväisiä myös seksielämäänsä - toiset taas eivät.

Terhi Viikki:

"Aikuiset intersukupuoliset, joita ei ole leikattu lapsena - kaikki ovat tyytyväisiä, ettei ole leikattu lapsena. Monet ovat täysin tyytyväisiä miltä he näyttävät. Jotkut haluavat korjausleikkauksia, mutta he ovat jo aikuisia ja tietävät ne riskit mitä niihin liittyy."

Speak: Leikkaamisen siirtämistä ei ole myöskään tutkittu. Lastenkirurgi Mika Venhola ei leikkaa intersukupuolisia vauvoja.

Lastenkirurgi Mika Venhola, Oulun yliopistollinen sairaala:

"Multa puuttuu perusteet leikata vauvana. Olettamukseni mukaan leikkaamattomuus ei tuhoa nuoren kasvua ja kehitystä jos sitä asiallisesti pyritään tukemaan muulla tavoin kuin leikkaamalla."

Speak: Ainoa paikka, josta Terhi sai tietoa ja tukea oli internet. Sieltä löytyi ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia. Tänään Terhi toipuu reilut 10 vuotta sitten tehdyistä leikkauksista.

Terhi Viikki:

"Kyllä lapsi pärjää, kun yhteiskunta laitetaan ymmärtämään mistä tässä asiassa on kysymys. Ei ihmistä voi leikata sen vuoksi, että oletetaan ettei lapsi pärjää tämän asian kanssa. Ei pärjääminen ja pärjäämättömyys riipu pelkästään sukuelimistä."

LOPPU

Suomi ja kotijenkit: vakoilua ja diplomatiaa

Toimittajat: Juha Ristamäki ja Sari Helin Tasavallan presidentin virka-asunto Tamminiemi -70 -luvulla. Valtakunnan politiikan keskipiste.

Toukokuussa -70 Suomen hallitustunnustelut käyvät kiihkeinä.

Yhdysvaltain Helsingin lähetystön virkailija kirjaa Washingtoniin lähtevään sähkesanomaan:

"Liikehdintä sisään ja ulos presidentin virka-asunnosta kiihtyi huomattavasti tänään - seuraavaa presidentin toimenpidettä odotetaan milloin tahansa."

Raportista voi päätellä, että yhdysvaltalaiset vakoilivat Tamminiemeä.

valtioneuvos Harri Holkeri (kok), kokoomuksen pj. 1971-79

"He seurasivat tietysti kaikilla tavoin sitä mitä Suomessa tapahtui. Mukaan luettuna se, kuka kävi Tamminiemessä ja milloin."

Edes presidentin saunatilat eivät olleet länsimaiden tiedustelulta suojassa.

Kysymys: Mitä voitte kertoa tästä salakuuntelusta?

valtiotieteen tohtori Pekka Visuri:

"Tiedetään vain, että esimerkiksi Englannin tiedustelu oli aika tehokas ja pystyi välillä kuuntelemaan mitä Tamminiemen saunassakin keskusteltiin, mutta tämä on tapahtunut jo -60 -luvun puolella."

-70 -luvulla länsimaiden tiedustelu Suomessa oli yhtä tarmokasta. Vaikka länsimaissa olikin alettu uskoa Urho Kekkoseen ja hänen tyyliinsä johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, haluttiin asiat Suomessa urkkia tarkasti.

Toimittaja kysyy museonhoitajalta: "Ette ole täältä löytäneet mitään ylimääräisiä mikrofoneja?"

museonhoitaja Aino-Maija Tiensuu, Urho Kekkosen museo:

"Toistaiseksi ei ole löydetty mikrofoneja."

Yhdysvaltalaiset saivat toki tietoa Tamminiemestä myös etuoven kautta. Presidentti Kekkosella oli oma CIA-yhteytensä, ensin adjutantin, sitten Supon kautta. Se ei kuitenkaan suurvallalle riittänyt.

Visuri:

"Tiedustelu oli tehokasta ja siinä käytettiin kaikkia keinoja."

Väliotsikko: Suomi -70 -luvun alussa: LÄNNETTYMISELLÄ ON KORVAT

Yhdysvaltain Kansallisarkiston rakennus pääkaupungin liepeillä. Seinien sisällä jokaisen historiantutkijan kissanpäivät: John F. Kennedyn murhatutkimukset, Nixonin kohtalonnauhat ja CIA:n arkisto. A-piste keskittyi Yhdysvaltain ulkoministeriön arkistoon ja etsi sieltä Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaa koskevia asiakirjoja. Tutkimme tuoreimman saatavilla olevan aineiston, eli paperit 1970-73.

Näissä papereissa ja näissä laatikoissa täällä Yhdysvaltain Kansallisarkistossa on mielenkiintoinen pala Suomen lähimennneisyyttä. Tähän arkistoon on tallennettuna keskustelut, joita amerikkalaisdiplomaatit ovat käyneet -70-luvun alussa suomalaispoliitikkojen tai suomalaisvirkamiesten kanssa. Nämä keskustelut on luokiteltu salaisiksi tai vähintään luottamukselliseksi ja osa niistä on vieläkin niin salaisia, että niitä ei pääse tutkimaan. Täällä, näissä kansioissa, voi törmätä tuttuihin nimiin, kuten Harri Holkeriin, Pertti Salolaiseen tai Paavo Lipposeen.

1970 -luvun alussa elettiin Suomen länteen suuntautumisen kannalta tärkeitä aikoja:

EEC -vapaakauppasopimuksen valmistelu kietoutui monimutkaisella tavalla Suomen sisäpolitiikkaan, Neuvostoliiton-suhteisiin ja presidentti Urho Kekkosen jatkokauteen.

suurlähettiläs Pertti Salolainen, kansanedustaja 1970-96:

"Siis lähtökohtahan oli silloin se, että on vain joitakin puolueita ja joitakin henkilöitä, jotka voivat hoitaa Neuvostoliitto -suhteita."

Suomen EEC-kiemuroita seurattiin tarkasti myös toisen suurvallan, Yhdysvaltain suunnalla. USA:n Helsingin lähetystöstä ja ulkoministeriöstä sinkoili kutsua suomalaispoliitikoille ja virkamiehille: tavataan ja keskustellaan - mitä oikein on tekeillä?

Valtioneuvos Harri Holkeri, tutkittavana aikana kokoomuksen puoluesihteeri ja puheenjohtaja, esiintyy arkistoissa neljä eri kertaa. Kolme dokumenteista on raportteja keskusteluista, joita Holkeri kävi Helsingissä Yhdysvaltain suurlähetystön edustajien kanssa. Neljäs dokumentti on Holkerin puheenjohtaja-ajalta ja se on muistio marraskuussa 1972 Washingtonissa käydystä keskustelusta.

Holkeri tapasi Washingtonissa lähetystösihteeri John Patrick Owensin, joka oli ollut Holkerin yhteyshenkilö jo aiemmin Suomessa työskennellessään.

Holkeri:

"Hän oli selvästikin tiedustelutehtävissä."

Holkeri kertoi Owensille, että Kekkosen lähipiiristä on annettu ymmärtää, että ellei hän saa lisäkautta presidenttinä, ei tule EEC-sopimustakaan. Suomessa oltiin, kokoomuksenkin tuella, luopumassa demokratian pelisäännöistä.

Kysymys: "Koplasiko Kekkonen EEC-sopimuksen ja oman jatkokautensa yhteen?"

Holkeri:

"Tuskin hän itse sitä teki, mutta täällä Suomessa tai Helsingissä oli paljon niitä, jotka katsoivat, että Kekkonen pitää saada varmistamaan vapaakauppasopimuksen syntyminen EEC:n kanssa."

Marraskuussa -72 amerikkalaiset jututtivat EEC:stä myös muun muassa sdp:n kansainvälisten asioiden sihteeriä Paavo Lipposta.

Tapaamisesta tehdyssä muistiossa 31-vuotiasta Lipposta kuvaillaan mieheksi, jolla on täyteläiset, ehkä jopa hieman turpeat kasvonpiirteet. Lipponen kehaisee olevansa A-luokan uimari.

Lipponen kävi luonaalla amerikkalaisdiplomaatin kanssa ja kertoi hänelle, että SDP:n suhtautuminen EEC-vapaakauppasopimukseen riippuu täysin Neuvostoliiton mielipiteestä asiaan. Selitykseksi Lipponen muistutti amerikkalaisdiplomaattia SDP:n Moskovan-suhteiden vaikeasta historiasta.

Lipposen kontakti Alden H. Irons oli Yhdysvaltain suurlähetystön lähetystösihteeri. Häntä on pidetty Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n miehenä.

Lounaalla Lipponen kertoili Ironsille niitä näitä: hän muun muassa ylisti Jacob Södermania, joka toimi tuolloin sosiaali- ja terveysministeriössä osastopäällikkönä.

Lipposen mukaan Söderman oli vastuussa operaatiosta, joka tähtäsi demarien soluttamiseen virkamieskoneistoon. Lipposen mukaan Söderman oli menestynyt tehtävässä erittäin hyvin.

Tätä ohjelmaa varten Lipponen ei halunnut antaa haastattelua.

Väliotsikko: Kekkonen hiihti, Kekkonen kalasti JA LÄNSI KUUNTELI

Yhdysvaltalaiset olivat hyvin kiinnostuneita presidentti Kekkosen matkoista Neuvostoliittoon.

Ja raporttien perusteella näyttää riittäneen suomalaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka ovat auliisti kertoneet Kekkosen matkojen taustoista, EEC-sopimuksesta, YYA-jatkoneuvotteluista, Saksojen tunnustamisesta jne.

Esimerkiksi Moskovan suurlähetystön toinen sihteeri, nykyinen valtiosihteeri Arto Mansala kuvaili yhdysvaltalaisille Kekkosen tulevaa Neuvostoliiton vierailua helmikuussa -70.

Ulkoministeriön neuvotteleva virkamies, sittemmin suurlähettiläs Aarno Karhilo puolestaan informoi amerikkalaisia jo samana heinäkuisena päivänä -70, mitä oli päätetty YYA-sopimuksen jatkosta Moskovassa.

Karhilon nimen perään on liitetty sana "suojele" - ilmeisesti merkiksi siitä, ettei tietolähteen nimeä saa levitellä eteenpäin. Samanlainen merkintä on joidenkin muidenkin suomalaisten kohdalla.

Väliotsikko: Kerro sinä mulle, KOTIJENKKI SULLE

-70 -luvun alku oli kokoomukselle, vaalivoitosta huolimatta, taivallusta pimeässä, ulkopoliittisessa paitsiossa.

Pertti Salolainen:

"Yleisradio jauhoi sosialistista propagandaa ja koko maassa vallitsi tämmöinen hyvin vahva vasemmistolainen ilmapiiri."

Amerikkalaisetkin kirjasivat raporttiinsa, että konservatiivijohtaja Holkeri käveli joulukuussa -70 ulos tv-studiosta, kun Heikki Kinnunen lauloi pilkkalaulun.

Heikki Kinnunen laulaa:

"Kas yhteistyö sehän tarkoittaa tämä kukypuolueen, että riistäjät saavat mellastaa, koota voittoja tililleen?."

. Tukalina aikoina kokoomuslaisille ja muillekin oikeistomielisille löytyi hengenheimolaisia Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Amerikkalaiset olivat ystävällisen kiinnostuneita kaikesta tiedosta. Keskustan puoluesihteeri Mikko Immonen selvitteli yhdysvaltalaisille, miten hallitusneuvotteluista oli informoitu Neuvostoliittoa. Ulkoministeriön osastopäällikkö Risto Hyvärinen puolestaan kertoi, että presidentin uusi kansliapäällikkö Antero Jyränki ei enää saanut nähtäväkseen turvallisuuspoliittisia papereita. Harri Holkeri kertoili amerikkalaisille myös mahdollisen presidenttiehdokkaan Mauno Koiviston kyvyistä: Koivisto on jahkailija, joka ei yksinkertaisesti osaa tehdä vaikeita päätöksiä, sanoi Holkeri. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Visuri:

"On otettava huomioon, että meillä ei ole salaista materiaalia, siis sellaista, joka on ollut tiedustelumateriaalia varsinaisesti, niin me ei tietenkään voida sanoa, mitä kaikkea tapahtui. Jos nyt ajatellaan, että Yhdysvalloilla oli tehokas tiedustelu muutenkin, niin nämä ovat enempi politiikka- ja henkilökuviota."

Tietolähteitä amerikkalaisille joka tapauksessa riitti.

Tiedonmurusia suomalaisilta keräsi muun muassa John William Whiteley Supon arkiston mukaan Whiteley toimi myöhemmin CIA:n asemapäällikkönä Suomessa.

Meillä toimi kotiryssäsysteemin rinnalla kotijenkkijärjestelmä.

Visuri:

"Ilman muuta, sehän oli hyvin peilikuva tämä suurvalta-asema."

Kysymys: "Oliko tämä herra J.P. Owens teidän himajenkinne?"

Holkeri:

"No jos tällaista termiä näin sopii käyttää, niin kyllä hän oli se, joka eniten piti minuun yhteyttä."

Väliotsikko: Poliitikot vaikenevat SOTILAAT TOIMIVAT

Pertti Salolaisesta, tuon ajan nuoresta nousevasta kokoomuskansanedustajasta, on arkistossa yksi dokumentti huhtikuulta vuodelta -71. Muistion mukaan Salolainen kertoi amerikkalaiselle tietoja presidentti Kekkosen Moskovan keskusteluista, tietoja, joita hän oli saanut venäläisdiplomaatilta.

Salolainen:

"Ne oli ihan normaaleja kontakteja. En tietenkään voi puhua koko puolueen puolesta, mutta ainakin omat kontaktini olivat hyvin tasapuolisesti eri suuntiin."

-70 -luvun alku oli kriittistä aikaa myös Suomen puolueettomuuden kannalta. Puoluejohtaja Leonid Brezhnevin komentama Neuvostoliitto pyrki kiistämään Suomen puolueettomuuden. Vaikka itänaapuri painoi päälle, eivät poliitikot vielä tänäänkään sano, että tukea ja turvaa olisi haettu Yhdysvalloista.

Visuri:

"Siinä oli pyrkimys ennen kaikkea pitää tätä kanavaa auki. Ja siinä oli tietenkin taloudellinen intressi mukana, että hyvät taloussuhteet säilyisivät. Mutta myös poliittinen tuki."

Holkeri:

"Sellainen ajatus, että sitten olisi haettu jotain vastapainoa Yhdysvalloista, se on kyllä väärä."

Todellisuudessa tukea Yhdysvalloilta haettiin tiiviisti. Suomen puolustusvoimat oli viimeistään -60 -luvun lopulla luonut hyvät suhteet CIA:han. -70- ja -80 -luvuilla suomalaisupseerit ja CIA vaihtoivat tulenarkaa tietoa: Suomi sai tietoja muun muassa neuvostojoukkojen kokoonpanoista ja suunnitelmista. Jopa tieto Kekkosen terveyden horjumisen syistä tuli suomalaisupseereille ensin amerikkalaisilta.

Suomalaiset puolestaan luovuttivat Yhdysvalloille itään suuntautuneen tutkatiedustelun tuloksia. Upseerit halusivat pitää suhteet Yhdysvaltoihin lämpiminä -kaiken varalta. Miten paljon sitten poliitikot tiesivät upseerien toiminnasta, on edelleen hämärän peitossa.

Salaisinta tietoa yhdysvaltalaisten toimista Suomessa noina päivinä saadaan odottaa ainakin vielä kaksikymmentä vuotta. Silloin CIA:n arkistot ehkä avautuvat siltä osin. Kuva Suomen ja Yhdysvaltain suhteista kylmän sodan aikana on kuitenkin pikku hiljaa muotoutumassa: suhteet olivat huomattavasti läheisemmät kuin on luultu.

Mitä noina -70 luvun alun poliittisesti sekavina vuosina lopulta tapahtui? Kukaan ei vieläkään varmuudella tiedä, kuka keksi koplata yhteen EEC-sopimuksen ja Kekkosen jatkokauden. Ja mikä oli yhdysvaltalaisten rooli tässä kaikessa? EEC-sopimuksen taustapiruna hääri teollisuusjohtaja Päiviö Hetemäki - CIA:n keskustelukumppani. Eikä CIA ollut aristellut aikaisemminkaan muun muassa rahoittaessaan sosiaalidemokraattista ay-liikettä.

Joka tapauksessa lopputuloksena Suomi otti ison askeleen kohti länttä?

Ja Tamminiemen vanha taikuri sai jatkaa virassaan vaaleissa rasittumatta.

Kekkonen laulaa: "Tuttoni, tuttoni mun, olethan sinä mun. Tule, tule jo tanssihin, tule kulkurin valssihin. Vähän on ääni käheä.

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---