YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 perjantaina 28.1.2005 klo 21.00

Demareiden kuurupiilo

Toimittaja: Johanna Saukkomaa

Toinen aikoo luopua, mutta ei kerro sitä vielä.

Toinen taas haluaa jatkaa tehtävässään, mutta ei myöskään kerro sitä vielä.

Paavo Lipponen, sdp:n puheenjohtaja:

"Puoluevaltuuston kokous on varmaankin hyvä foorumi tälle ns ilmoitukselle. Jos jaksatte siihen asti odottaa sitä yllättää ilmoitusta, joka sieltä tulee. Pyydän kärsivällisyyttä, heh heh "

Toimittaja Johanna Saukkomaa studiossa (kuvassa):

" Kärsivällisyyttä kyllä riittää, mutta tämä vetkuttelu herättää monia kysymyksiä. Kun on jo annettu ymmärtää niin paljon, miksi ei samantien voida kertoa jatko- tai luopumisaikeista? Niin kauan kuin Lipponen vaikenee, seuraajaehdokkaat odottavat kulisseissa, eikä kukaan voi astua esiin."

Kulisseissakaan ei tarvitse olla toimettomana. Puoluesihteeri Heinäluoma kiertää kuumeisesti SDP:n kenttää. Puoluekoneisto ja ammattiyhdistysliike ovat puoluesihteerin takana ja, Heinäluoma johtaakin galluppeja.

Puoluesihteeri on jo pitkään ollut puolueen ääni. Varsinkin Etelärannan herrat ovat olleet hänen sivallustensa kohteena:

Puoluesihteeri Eero Heinäluoma (A-talk 10.11.2004):

"Kansalaiset ratkaisevat presidenttiasian vaaleissa ja se ehdolle asettaminen on vapaata. Ei siinä mitään Eva-siivilää tarvita! "

Heinäluoman ongelmana on arvovaltaisen eduskuntaryhmän nihkeys.

On toinenkin huolenaihe: Jostain voi ilmestyä uusi, ryvettymätön ehdokas niin kuin maaliskuussa 1993, kun muuan Paavo Lipponen ilmoittautui SDP:n johtajakisaan ja sotki kuviot.

Koska Lipponen ei ole nyt suostunut puhumaan seuraajastaan, annetaan kymmenen vuotta nuoremman Lipposen kertoa, mitä ministeriltä vaaditaan EU-Suomessa:

Paavo Lipponen (A-studio 30.1.1995):

"Vaaditaan enemmän kiinnostusta kansainvälisiin asioihin ja varmaankin myös kielitaitoa."

Näitä ominaisuuksia ei ole liitetty Heinäluomaan. Ne sopivat paremminkin ulkoministeri Tuomiojaan, mutta taitaa olla niin, että Tuomioja mittautti kannatuksensa viime puoluekokouksessa, ja se siitä. Juna meni jo.

Toimittaja Johanna Saukkomaa puoluetoimistossa (kuvassa):

"SDP:llä on pitkät perinteet. Yli sata vuotta vanha puolue on johtanut Suomea moneen otteeseen. Viime eduskuntavaaleihin asti SDP:llä oli ulkopoliittinen värisuora eli presidentti, pääministeri ja ulkoministeri olivat kaikki demareita. Eikä tuo värisuora ole kaukana nytkään. Siksi ei ole yhdentekevää, kuka tätä mahtipuoluetta johtaa. Rafael Paasio johti sitä neljä kautta ja 12 vuotta, samat 12 vuotta ja neljä kautta puoluejohtajana oli Kalevi Sorsa."

Paavo Lipponen:

"Minulle tulee tietenkin mieleen Jyväskylän puoluekokous 1975, jossa olin mukana... "

Juuri siinä kokouksessa Paasio vaihtui Sorsaan. Kesäkuussa puoluekokous on jälleen Jyväskylässä ja Lipponen tuntee historian siipien havinaa. Silloin hänellä on takanaan 12 vuotta ja neljä kautta.

Lipponen ei ainoa demari, jota muut kyttäävät. Presidentinvaalit ovat vuoden päästä, nykyinen viranhaltija on leikkinyt kuurupiiloa.

presidentti Tarja Halonen 12.7.2004:

"Presidentinvaalit otetaan keskusteluun sitten, kun on kunnallisvaalit menneet syksyltä pois."

Toimittaja Johanna Saukkomaa linnan edessä (kuvassa):

"Hm, syksy on mennyt ja kunnallisvaalit ovat kaukana takana. Ei taida näillä lumilla tulla presidentin ilmoitusta. Tässä ehditään kokea kevät ja kesä ja uusi syksy ennen kuin saadaan virallisesti tietää, mitä linnan hallitsijatar oikein aikoo. Niin, virallisesti. Kaikki kun tuntuvat olevan sitä mieltä, että Halosesta tulee kahden kauden presidentti."

Globaalit ympyrät kiinnostavat Halosta, mutta huippulukemissa keikkuva kansansuosiokaan ei maistu hassummalta.

presidentti Tarja Halonen 17.1.2005 Aasia-konsertissa:

"muistakaa tätä asiaa, muistakaa vielä senkin jälkeen kun uutiset täyttyvät muista asioista..."

Paavo Lipponen:

"Ei meidän eikä yleisönkään kannalta ole mielekästä käydä loputonta vaalikampanjaa, vaikka se tietysti medioitten kannalta on mukavaa hämmennettävää..."

Lipponen vuosimallia -95 suhtautui mediaan toisella tapaa:

Paavo Lipponen:

"On tärkeää julkisuudessa kertoa, mitä tehdään ja olla myöskin alttiina kritiikille ja kysymyksille."

Toimittaja Saukkomaa ohjaamossa (kuvassa):

"Ilmoituksen lykkääminen ja lykkääminen tuntuu taktikoinnilta. Median riepoteltavana halutaan olla niin vähän aikaa kuin mahdollista. Median kautta syntyy kuitenkin keskustelua ja se kuuluu demokratiaan. Ja voidaan myös kysyä, mitä kansa lopulta sanoo äänestyskopissa, jos julkisesta kuvasta muodostuu pikkuhiljaa ylimielinen?"

Miksi talousrikoksia ei haluta estää ja tutkia kunnolla?

Toimittaja: Markku Lehtola

Kymmenisen vuotta sitten Suomi eli leipäjonojen aikaa. Eliitti rikastui, ja poliisi tilastoi yritysten konkurssi- ja veropetoksia. Tässä tilanteessa hallitus vuonna -96 laati ensimmäisen talousrikosten torjuntaohjelman.

erikoistutkija, OTT Anne Alvesalo, Poliisiammattikorkeakoulu:

"Taustalla oli se, että oli lama ja pankkikriisi. Oli nää pankkeihin liittyvät skandaalit, ja silloin syntyi tämmöinen poliittinen ja sosiaalinen hetki, jolloin päätöksentekijöillä oli niin ku sekä tilaisuus että velvollisuus tehdä jotain talousrikollisuudelle. Kukaan ei siinä tilanteessa kehdannut vastustaa näitä kontrollitoimia, ja kaikki halus olla talousrikostorjunnan eturintamassa."

Monia lakeja muutettiinkin, väsättiin mietintöjä, tehostettiin viranomaisten yhteistyötä, kehitettiin poliisin toimintaa ja palkattiin talousrikosten tutkijoita. Muutamassa vuodessa eliitti kuitenkin väsähti ja alkoi vieroksua talousrikosten torjuntaa.

erikoistutkija, OTT Anne Alvesalo Poliisiammattikorkeakoulu:

-Tämmöistä ihan suoranaista vastustamista alkoi ilmetä. Ruvettiin puhumaan poliisivaltiosta, talouspoliisista, tällaista retoriikkaa käyttämään, ja myöskin sitten on selkeästi nähtävissä yksittäisii lainsäädäntömuutoksii, mitä on vastustettu. Ja se, mistä tässä on kysymys, on tietysti vallasta, että ne, joihin tää talousrikoskontrolli kohdistuu, on mahdollisuus päättää niistä kontrollin rajoista. Että näinhän ei oo perinteisten rikosten osalla.

Laillisen pääoman rikosten eli talousrikosten aiheuttamat vahingot ovatkin valtiontalouden tarkastusviraston mukaan kaikista torjuntaohjelmista huolimatta lisääntyneet. Varovaisesti arvioiden yritykset pimittävät veroja ja huijaavat tukiaisia vuosittain noin 2 miljardia euroa.

Elinkeinoelämä tuntuu jatkuvasti vastustavan juuri semmoisia lakeja, jotka vaikeuttaisivat talousrikosten tekemistä ja lisäisivät kiinni jäämisen riskiä. Onko tämä minun vaikutelmani oikea?

erikoistutkija, OTT Anne Alvesalo Poliisiammattikorkeakoulu:

"Kyllä se on. Että on joitakin erittäin keskeisiä ja perustavaa laatua olevia lakiesityksiä ollut, joita on vuosi toisensa jälkeen vastustettu."

Tässä yksi esimerkki. Vuonna -96 hallitus ilmoitti velvoittavansa tilintarkastajan raportoimaan viranomaisille, jos yritys pimittää veroja. Keskuskauppakamari tyrmäsi hankkeen, koska se romuttaisi yrityksen johdon ja tilintarkastajan välisen luottamuksen.

varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila Keskuskauppakamari:

"Tää luottamus kärsii merkittävästi, jos koetaan, että tilintarkastaja tulee taloon että nyt tänne tuli urkkija, henkilö, jonka nimenomaan pitää nuuskia sitä, että onko nyt joku rikos, onko ehkä joku vero maksamatta."

Mattila pitää raportointia tilintarkastajille mahdottomana tehtävänä siksikin, että heitä ei ole koulutettu poliiseiksi eikä verotarkastajiksi. Ruotsissa tilintarkastajilla on vuoden -99 alusta ollut raportointipakko, eikä se siellä ole romuttanut luottamusta.

varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila Keskuskauppakamari:

"Niin, ei ole romuttanut, sen vuoksi, että ei se järjestelmä oo toiminutkaan siellä. Ei Ruotsissa ole tilintarkastajat niiden tietojen mukaan, mitä mulla on, raportoineet käytännössä näistä tilanteista. Niitä on äärimmäisen vähän."

Raportointipakko näyttää Ruotsissa kuitenkin ehkäisseen rikoksia. Göteborgin yliopiston tutkimuksen mukaan joka toinen tilintarkastaja ilmoitti käyttäneensä raportointipakkoa painostuskeinona pitääkseen yrityksen johdon kaidalla tiellä. Suomessa raportointipakkoa ei siis ole. Talousrikolliset kiittävät kauppa- ja teollisuusministeriötä.

Tv-uutiset 19.5.1978:

"Tuolta verohallituksen seinien sisältä johdettiin tämän viikon kestänyt tehotarkastus. Puolentoista kymmentä erikoisryhmää iski 7 läänin alueella liki 30 kohteeseen. Rahalaitoksissa olevien tilien tarkastamisella haettiin tietä veropetosten jäljille."

Tehokkaasti pimeän rahan jäljille ei ole vieläkään päästy, koska verotarkastaja saa pankista vain yksilöimiensä asiakkaiden tilitiedot. 70-luvulta asti verottaja onkin penännyt oikeutta kerätä rahansiirroista myös niin sanottuja vertailutietoja. Niiden avulla voisi päästä käsiksi talousrikollisten pimittämiin myyntivoittoihin, joita he kahmivat kierrättämällä sijoituksia veroparatiisiyhtiöiden kautta Suomen markkinoille muka ulkomaisina sijoittajina. Pankit eivät vertailutietoja verottajalle luovuta ja korostavat pankkitoiminnan perustuvan luottamukseen.

johtaja Erkki Kontkanen Pankkiyhdistys:

"Koko se toiminta niin Suomessa kuin muuallakin perustuu asiakastietojen luottamuksellisuuteen, ja tämmöinen vertailutietotarkastus, jossa viranomaiset voisivat asiakastietoja keskenään vertailla, on erittäin vieras hanke näistä lähtökohdista."

Kysymys: "Eivätkö pankit lainkaan häpeä, kun ne tässä tulevat kuitenkin käytännössä puolustaneeksi talousrikollisia?

"No, ei tässä oikeastaan ole kyse häpeästä vaan nimenomaan näiden arvojen punninnasta ja mikä on tärkeämpää mikä ei. Tietysti talousrikosten torjunta sinällään on tärkeää, mutta ehkä sitä vertailutietojen merkitystä taloudellisen rikollisuuden torjunnassa aika paljon on liioiteltu. Että ehkä sitä kautta ei kuitenkaan sitten niihin kansainvälisiin ketjuihin päästäisi käsiksi, koska jos joku haluaa nyt talousrikoksia tehdä ja tietää, että vertailutiedot on mahdollista tarkastaa, niin silloin ne tehdään jossain ulkomailla, missä ei tämmöisiä oikeuksia ole, ja niitä maita on tuolla etelämpänä lähes kaikki."

Yhtä asiaa pankkien logiikassa on erityisen vaikea ymmärtää. Kun verottaja yksilöidyllä pyynnöllä joka tapauksessa saa asiakkaan tilitiedot, niin miksi ihmeessä se ei voisi siivilöidä samoja tietoja vertailutietojen mukana?

johtaja Erkki Kontkanen Pankkiyhdistys:

"Jos niitä alettaisiin siivilöimään sitten tämmöisissä verottajan silmin, niin kyllä se tietysti tietyllä tavalla vähän viittaa tämmöiseen totalitääriseen yhteiskuntaan, että joku valvoo kaikkea, mitä tehdään. Että sehän on se ääripää tässä vertailutietoajattelussa, että johonkin se raja vain on vedettävä, ja minusta se tämänhetkinen raja on ihan kohtuullinen niin talousrikosten torjunnan kannalta kuin sitten näitten pankkijärjestelmienkin kannalta."

Ruotsissa verottajan väitetään paljastaneen pankeista vertailutietojen avulla miljardien kruunujen pimitetyt myyntivoitot ja osingot. Meillä valtiovarainministeriö ei ole halunnut antaa verottajalle vertailutieto-oikeutta. Talousrikolliset kiittävät.

Suomen Venäjän-viennin väärinkäytökset kertovat nekin paljon talouseliitin roolista. Esimerkiksi toissa vuonna autonrenkaiden arvo oli Venäjän tuontina lähes 90 % pienempi kuin samojen renkaiden arvo Suomen vientinä. Ketunnahkojen vientiarvosta katosi Venäjän tuonniksi tilastoituna puolet.

Toimittaja Markku Lehtola (kuvassa):

"Outoa tilastoeroa on toisinkin päin. Toissa vuonna Suomen tullin mukaan tällaisia kumisia talouskäsineitä vietiin Venäjälle 5000 paria, mutta Venäjän tullin tietojen mukaan näitä pareja tuotiin Suomesta 61 miljoonaa paria Venäjälle."

Talouskäsineet ovat toki vain erikoisuus. Tämä Tullihallituksen tietoihin perustuva taulukko kertoo, että Venäjän tuontitilastoissa vastaava Suomen vienti Venäjälle kutistui salaperäisesti puoleen. Vuosien 1996-2003 tilastoero oli yhteensä lähes 10 miljardia dollaria.

Kuinka ison osan tästä näin valtavasta tilastoerosta selittää kaksoislaskutus?

johtaja Juha Niskanen, Tullihallitus:

"No, sitä ei oo aivan tarkkaan tietysti pystytty selvittään, mutta että paljon on kaksoislaskutusta. Tiedetään näitten erillisten operaatioitten ja sitten tiettyjen ihan erillisselvitysten perusteella, kymmenii miljoonii, satoja miljoonii euroi, sen uskallan sanoa."

Kaksoislaskutuksen ideana on välttää osa Venäjän tullimaksuista. Suomen tullille talousrikolliset esittävät oikean laskun, mutta Venäjän tullille tekaistun, paljon pienemmän laskun. Ostajan ja välikäden lisäksi tästä hyötyy suomalainen viejä, koska sen kilpailuasema paranee. Vientiteollisuus ei olekaan halunnut, että Suomi yksin puuttuisi kaksoislaskutukseen.

Tullia huolestuttavat nyt myös Venäjän-kaupan rikosten uudet, aiempaa hankalammin selvitettävät tekomuodot, ja tulli haluaisikin lakiin tulliselvitysrikoksen, joka mahdollistaisi pakkokeinojen käytön.

johtaja Juha Niskanen, Tullihallitus:

"Tulli on tässä ollut vahvasti toimijana, ja myöskin tämä talousrikosselvitystyöryhmä otti tämän ja esitteli eteenpäin. Ja nyt katotaan sitten, miten asia etenee, kun tullaan siihen tilanteeseen, että se pitäis toteuttaa. Kaikki ei halua tätä."

Kysymys: "Ketkä tätä tulliselvitysrikosta ja sen törkeää tekomuotoa eivät halua lakiin?"

"On parempi, että en tässä sano sitä."

Esimerkkejä talouselämän ja sitä avustavan valtiovarainministeriön halusta torjua talousrikosten torjuntaa riittää.

Varsinkin rakennusalan aliurakkaketjuissa töiden tilaajat ja pääurakoitsijat tulevat nyt vähentäneeksi yhä enemmän sellaista arvonlisäveroa, jota kukaan ei tosiasiassa ole maksanut. Lääkkeeksi olisi tarjolla Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa käytettävä käännetty arvonlisävero, jossa veron maksusta vastaa aliurakoitsijoiden sijasta työn teettäjä. Keskuskauppakamarin veroekspertin mukaan käännetty "alvi" ratkoisi kyllä yhden ongelman, mutta synnyttäisi tilalle vähintään yhtä pahan uuden ongelman.

varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila Keskuskauppakamari:

"Se tuo valtavan byrokratian ja sisältää ja ennen kaikkea se on pienille yrityksille käsittämättömän monimutkainen. Kun samalla lailla se valvonta, joka nyt kohdistetaan siihen, että ne aliurakoitsijat maksais alvinsa, niin se sama valvonta tarvittaisiin siinä, että ei haeta perusteettomia palautuksia. Minä luulen, että näitä on vielä enempi näitä perusteettoman palautuksen hakijoita ja vielä vaikeammin valvottavissa. Eli me nähdään, että meillä on yhteinen tavoite, mutta meillä on eri näköinen käsitys, mikä on tarkoituksenmukainen ja oikea tapa ratkaista tämä."

Poliisikaan ei talousrikostorjunnan testiä läpäise. Talousrikosten tutkinnan voimavarat nimittäin alkoivat 90-luvun lopussa heikentyä. Jutturuuhkista piittaamatta tutkijoiden virkoja alettiin pitää säästösyistä avoinna, ja tutkijoita siirrettiin valvomaan rahvaan rikoksia. Näin talousrikostutkijoiden työpanosta ei poliisin toimia selvittäneen apulaisoikeuskanslerin mukaan alun perin pitänyt käyttää.

Huomiota laillisen pääoman eli ylätason talousrikosten kontrollista ohjaa pois myös se, että talousrikoksen käsitettä on alettu vesittää. Talousrikosten torjuntaa tutkinut oikeussosiologi on pannut merkille, että politiikan ja talouden päättäjät, poliisit ja toimittajat puhuvat yhä hanakammin laittoman pääoman rikoksista, mm. järjestäytyneestä rikollisuudesta. Puhetavalla on merkitystä, sillä käsitteen määrittely vaikuttaa siihen, mitä rikoksia talousrikoksina torjutaan ja miten.

erikoistutkija, OTT Anne Alvesalo, Poliisiammattikorkeakoulu:

"Totta kai. Se on erittäin keskeistä. Ja yks, mitkä talousrikokset on jäänyt kokonaan huomiotta talousrikosohjelmissa, on niin kun aivan sellaista ydin talouselämän ydinaluetta, on työ- ja ympäristörikokset. Niistä ei ole puhuttu talousrikostorjunnan yhteydessä."

Toimittaja Markku Lehtola (kuvassa):

"Hyvät katsojat, teillekin on tässä "talousrikostorjunnan" sätkynukkenäytelmässä varattu rooli. Teillä on maksumiehen rooli. Onneksi olkoon."

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---