YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 perjantaina 14.01.2005 kello 21.00

Kemikaalivirasto

Toimittaja: Johanna Saukkomaa

Tässä on kaikki mitä kemikaalivirastosta on tänne Suomeen asti tullut: Puolipäiväisesti komissioon yhteyttä pitävä virkamies Jukka Malm sekä komission esitys uudeksi kemikaaliasetukseksi. Esityksessä on mainintoja virastosta, joka aikanaan pitäisi tänne saada. Viraston suunnittelu on alkutekijöissään. Minne tänne Helsinkiin se virasto tulee?

projektipäällikkö Jukka Malm, EU:n kemikaalivirasto:

"Päätöstä siitä ei oo tehty, että sen päätöksen tekemiseksi täytyy ensin määritellä että minkä kokoinen se, paljonko sinne tulee henkilöitä töihin, minkälaiset vaatimukset tarvitaan ja tää on juuri sitä työtä jota komissio tekee ja kun vaatimukset on määritelty niin sitten katsotaan mistä löytyy rakennuksia, jotka täyttää ne kriteerit ja voidaan tehdä se valinta."

Rakennuttajat ja kiinteistönhaltijat ovat jo toivorikkaasti ottaneet yhteyttä Malmiin. On esitetty, että paras paikka olisi Helsingin keskustassa rakenteilla oleva Kampin liikekeskus. Elintarvikevirastoksi rakennettu talo Viikissä on jo muussa käytössä. Päätöksen paikasta tekee aikanaan komissio. Mutta siihen vaiheeseen on vielä pitkä matka.

Euroopan unionissa on tekeillä mittava uudistus. REACH-nimen saanut asetus siirtää vastuun terveysvaikutuksista viranomaisilta valmistajille. Eli teollisuuden on tutkittava, onko jokin aine vaarallinen ihmisille tai ympäristölle. Valmistaja myös maksaa tutkimuskustannukset. Tarkoitus on saada aikaan rekisteri, johon tulee tiedot 30 tuhannesta aineesta. Tästä rekisteristä huolehtisi Helsingin kemikaalivirasto. Kun asia nousi ensimmäisen kerran esiin vuonna 2001, teollisuus nousi takajaloilleen. Mikä teidät pelästytti?

toimitusjohtaja Hannu Vornamo, Kemianteollisuus ry.:

"Varmaan tän kemikaaliasetuksen massiivisuus. Kemianteollisuus ja teollisuus on hallinnon asiakas, niin me katotaan asetuksia ja yleensä lainsäädäntöä ja asetuksia sillä tavalla, että kuinkahan ton kanssa pystyis elämään. Ja alkuvaiheessa se tuntui valtavalta paketilta ja ensi tyrmistys oli tietysti kohtuullinen, koska yritykset tietysti oli ensisijaisesti huolissaan kilpailukyvystään."

Komissio esitti vuonna 2003 uuden ehdotuksen kemikaaliasetukseksi.

kemikaaliasiantuntija Jari Huhtala, Suomen Luonnonsuojeluliitto:

"Se on järjestöjen mielestä tää alkuperäinen esitys joka tuli 2001, se oli parempi, että nyt siinon tietty tai siellä on huomattavia löyhennyksiä pääasiassa teollisuuden painostuksen takia."

Onko se vesittynyt?

"No siltä osin, että mahdollisiin kemikaaleihin kohdistuu vähemmän toimenpiteitä kuin meidän mielestä pitäisi."

toimitusjohtaja Hannu Vornamo, Kemianteollisuus ry.:

"Tää huoli on ihan tarpeeton kyllä, että se ei perustu tietoon sen sisällöstä, että kyllä mielestäni tällanen eurooppalainen kemianteollisuus ja eurooppalainen teollisuus yleensäkin ymmärtää kyllä vastuunsa tässä, mutta meidän täytyy myöskin pitää huoli siitä, että se on realistinen."

REACH on saanut ympäristöjärjestöt ja teollisuuden vastakkain.

Jari Huhtala on Suomen Luonnonsuojeluliiton kemikaaliasiantuntija. Huhtala on alunperin kemisti, mutta on vaihtamassa alaa ja opiskelee farmaseutuksi. Laboratoriotyöt sujuvat rutiinilla.

Suomessa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tuleeko se niille kalliiksi?

Huhtala: "No nyt on niin, että pk-yrityksillä myös kemikaalien määrät on pieniä ja pieniä tuontantomääriä on hyvin hellävaroen kohdeltu tuossa REACH-asetuksessa."

Vornamo: "Euroopassa käytetään monessa maassa niin kuin Suomessa paljon sellasia kemikaaleja mitä ei Suomessa valmisteta vaan tuodaan EU:n ulkopuoleltakin. Ei se ole mikään ilmoitusasia, että jos EU:ssa ryhdytään vaatimaan huomattavan paljon sellasta tietoa, mitä ei ole olemassa, niin pienten yritysten kannalta raaka-aineiden vaihtaminen ei ole mikään ilmoitusasia ja toisin kuin monet ympäristöpuolelta usein sanoo, niin vaihdetaan kemikaalit, totta maar, mielellään vaihdetaan, mutta kemikaalin uuden kehittäminen on melkonen hanke ja vaatii melkoset resurssit, eikä se pk-yritykseltä kyllä onnistu."

Raha ratkaisee. REACH maksaa paljon, mutta hyödyt ovat lopulta suuremmat.

Huhtala: "Ehdottomasti. Komissio on tehnyt arvion, että 30 vuoden aikana terveysmenoissa säästettäisiin noin 50 miljardia ja kun sitä pitää ajatella, että kustannusarvio koko hankkeelle 11 vuoden ajalle on vain 3-4 miljardia."

neuvotteleva virkamies Anna-Liisa Sundqvist, sosiaali- ja terveysministeriö:

"On arvioitu, muun muassa komissio on tehnyt arvioita terveydelle ja ympäristölle, arviot joita komissio on esittänyt ja joita on tehty myös jäsenmaissa, ovat sellaisia, että nämä hyödyt selkeästi ylittäisivät kustannukset.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anna-Liisa Sundqvist käy REACH-neuvotteluissa Brysselissä. Eurooppalaiset kollegat ovat kyselleet Sundqvistilta kaukaisesta Suomesta, johon kemikaalivirasto aikanaan tulee.

Tulevatko he innokkaasti tänne?

Sundqvist: "No, rehellisesti sanoen ainakin alkuvaiheessa kun tämä päätös tuli tietoon, niin eurooppalaiset kollegat eivät olleet kovin ihastuneita tästä päätöksestä."

Malm: "No siitä on vähän erilaisia käsityksiä, ensin oli vähän niinkun shokkireaktio, että ei ei sinne kylmään pimeään Suomeen, mutta sitten kun kuuntelee kollegoja muista maista niin tuntuu siltä, että asenteet on vähän vaihtumassa."

Monta vääntöä on vielä edessä, mutta kukaan ei aseta kyseenalaiseksi sitä, etteikö virasto lopulta tulisi tänne.

Huhtala: "Mä luulen, että REACH tai sen tyyppinen asetus on joka tapauksessa aikaa myöten tehtävä, niin miksi sitä ei tehtäisi nyt, nyt on hyvä tilaisuus siihen."

Vornamo: "Kemianteollisuus ei kyllä, eikä teollisuus yleensäkään ei se pyri kaatamaan nyt REACHiä, se ei oo se asento, vaan REACHistä koitetaan saada mahdollisimman toimiva. Ja siihen kuuluu semmonen elementti, että jos näin suuri lainsäädännöllinen hanke toteutuu, niin kyllä se vaatii vahvaa virastoa."

Eli joskus vuosien päästä virasto on Helsingissä?

Vornamo: "Näin mä uskon."

Ennen kuin REACH on valmis ja hyväksytty,se joutuu käymään melkoisen EU-myllyn läpi. EU-parlamentin käsittelyyn asia tulee ensi viikolla. Jo pitkään meppeihin, myös suomalaisiin, on kohdistettu ennennäkemätön lobbaus. Vaikuttaminen ei ole jäänyt pelkästään EU-maiden väliseksi. Yhdysvallat on seurannut tarkasti prosessia. Yhdysvaltain ulkoministeri on varoittanut EU:ta tekemästä liian tiukkoja säännöksiä, amerikkalaiset pelkäävät tuontinsa Eurooppaan olevan pian vaikeuksissa. Tästä voi tulla uuden kauppasodan siemen. Loppurutistus osuu luultavasti Suomen puheenjohtajuuskaudelle syksyllä 2006. Jos hyvin käy, virasto voi aloittaa Helsingissä seuraavana vuonna 2007.

Italian Parmassa, elintarvikevirasto on jo täyttä totta. Suomen havittelema virasto toimii hulppeissa tiloissa, edustamiseen on varattu 1500-luvulta peräisin oleva herttuan palatsi. Kun viime syksynä alkanut muutto Brysselistä on lopulta takana, elintarvikevirastossa on töissä 300 henkilöä ja vuosibudjetti 40 miljoonaa euroa. Parman hotellit ja ravintolat valmistautuvat, koska elintarvikeviraston yhteydessä järjestetään satoja kokouksia vuodessa. Samalla kaupunkiin virtaa euroja ja työpaikkoja.

Niin, Italia on Italia ja Suomi on Suomi.

Loppu

Koulusäästöt

Toimittaja: Kai Byman

Jokiniemen koulussa Vantaalla kevätlukukausi on alkanut perinteisin menoin eli vyötä kiristäen. Ekaluokkalaisten menoa se ei vielä tunnu haittaavan:

KYSYMYS: "Janne, mikä koulussa on mukavaa?"

Ekaluokkalainen Janne, Jokiniemen koulu, Vantaa

"Toi liikunta."

KYSYMYS: "Mikä on kaikkein kivointa täällä koulussa?"

"Se kun oppii jotain".

KYSYMYS: "Mikä sun mielestäs koulussa on mukavaa?"

Ekaluokkalainen Anne, Jokiniemen koulu, Vantaa

"Välkät."

KYSYMYS: "Miksi?"

"No ku siäl saa leikkii."

Kuudesluokkalainen Tuomas valmistautuu englannin tunnille. Hänelle Jokiniemen koulu on varsin tuore tuttavuus:

Kuudesluokkalainen Tuomas Ranta-aho, Jokiniemen koulu, Vantaa

"Joo, mä vaihdoin vanhasta tänne nytte."

KYSYMYS: "No miten sulla on lähteny tää koulunkäynti täällä liikkeelle?"

"Hyvin. Täällä on mukavaa."

KYSYMYS: "Sulla ei oo mitään valittamista?"

"Ei."

KYSYMYS: "Ooksä saanu kavereita jo täältä?"

"Kyl mul on ihan kavereita reilusti."

Oppilaita huomattavasti synkemmissä mietteissä on Jokiniemen koulun rehtori, jota säästökurimus huolestuttaa:

Rehtori Seppo Turkka, Jokiniemen koulu, Vantaa

"Semmonen rapsakka yhden viran verran tunteja vähennettiin täs kohtaa ja tietenkin sit se mikä varmaan vaikuttaa on tieto siitä että tilanne ei helpotu panee tietenki yhden ja toisen miettimään et onko mulla ens syksynä töitä vai ei ja varmasti et jos näin mennään et pelkän talouden tyrannian mukaan kuljetaan niin sitähän se tarkottaa että kaikille ei oo töitä."

Jokiniemen koulun säästölista on samankaltainen kuin niin monen muunkin suomalaiskoulun. Ryhmäkokoja suurennetaan, valinnaisia aineita vähennetään, tuntikehystä kavennetaan, uusia kaluste- ja tarvikehankintoja vältetään, kouluavustajien määrää vähennetään, oppikirjoja kierrätetään yhä enemmän, kaikki opintoretket karsitaan pois...lista on lähes loputon.Vantaan Jokiniemessä oppia imee itseensä lähes 600 oppilasta. Heistä poikkeuksellisen suuri osa eli 120 on erityisopetuspäätöksen saaneita lapsia. Tästä huolimatta tukiopetus on rahan puutteen vuoksi jouduttu vetämään minimiin:

Turkka: "Tukiopetusta me ei juuri oo edes pidetty. Et jos joku sitä keksis tarkemmin ruveta kattomaan niin me varmaan ollaan siinä kuljettu laillisuuden rajamaastossakin."

Jokiniemen koulussa erityisopetusta tarvitsevat lapset ovat voineet opiskella yleisopetuksen luokissa. Nyt tämä uraauurtava ja kansainvälistä kiinnostustakin herättänyt kokeilu on vaakalaudalla.

Turkka: "Jos sivistystoimi kovasti säästää niin sosiaalitoimi maksaa sen kuluina. Et jos me vähennetään näiden putoamisvaarassa olevien lasten kanssa vietettävää aikaa ja sitä semmosta tukevaa, aikuisen johtamaa arkea, joka me nyt pystytään tarjoamaan lapsille, niin näkyyhän se jossain muualla."

Olarin koulussa Espoossa nelisenkymmentä abiturienttia on sulloutunut samaan luokkaan:

KYSYMYS: "Millaista on opiskella 40 oppilaan luokassa?"

Abiturientti Lauri Halonen, Olarin lukio, Espoo

Kuva/Halonen: "On se vähän ahdasta. Toikin on ihan mielenkiintoinen kurssi ja kyllä siellä on oppinut, mutta ehkä olisi voinut oppia enemmänkin, jos ois ollut vähemmän kaikkea taustahälinää. Osalla tunneista osa ihmisistä istuu lattialla. Se jo kertoo jotain."

Abiturientti Katariina Mertanen, Olarin lukio, Espoo:

"Kyllähän se on hankalampaa kuin kymmenen oppilaan luokassa, että ei sitä pysty keskittymään. Se muuttuu enemmän sellaseksi kalvosulkeiseksi, että opettaja puhuu ja muut kuuntelee."

Espoossa kaupunki on opetustoimessa tehnyt 2-prosentin säästöpäätöksen jo kolmena vuonna peräkkäin.

Apulaisrehtori Maija Flinkman, Olarin koulu ja lukio, Espoo:

"Mä olen huolissani siitä, että kun täällä tarpeeksi säästetään, niin tavallaan tämä meidän hyvin kehittynyt peruskoulujärjestelmä romuttuu. Siinä saattaa käydä sillälailla, että sellaiset ihmiset, jotka on varakkaita, haluaakin lapsilleen yksityistä koulutusta."

Jos säästörumba kouluissa jatkuu nykytahtia, odottaa Suomea vuosikymmenen päässä Ruotsin kohtalo, visioi espoolainen apulaisrehtori. Hän kertoo varoittavan esimerkin Ljusterön koulusta, joka sijaitsee Tukholman saaristossa:

Flinkman: "Siellä ei todella oppilailla ole oppikirjoja. Siellä ei ole useissa aineissa opettajaa lainkaan että esim. ranskaa siellä on opiskeltu niin että ensin on ollut sellanen intensiivijakso ja sitten oppilaat on kirjan kanssa niinkun siihen on sit saatu kirjat että...he on sitten 6-luokkalaiset eli semmoset 12-vuotiaat niin on itsenäisesti opiskellu alkavaa kieltä."

Kari Uusikylä on kasvatustieteen professori, joka teräväsanaisesti on puolustanut jo pitkään kolmenkymmenen vuoden ikään ehtinyttä suomalaista peruskoulua. Hän aprikoi, onko yhdellä maailman kilpailukykyisimmistä maista sittenkään halua huolehtia lapsistaan ja nuoristaan:

Professori Kari Uusikylä, Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos:

"Se, että nimenomaan tämä peruskoulu on matokuurilla taikka sinne ei riitä rahaa niin se kertoo minun mielestäni ajattelemattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä eli toisin sanoen koulutusrahat, joita nyt varmasti rikkaassa Suomessa on halutaan sijoittaa jonnekin toisaalle. Miksi? Sitä voi kysyä ns. päättäjiltä. En usko, että he tekevät sen pelkästään pahuuttaan mutta ehkä he eivät ymmärrä sitä, että tämän paljon puhuttu menestys, osaaminen ja kilpailukyky -se rakentuu nimenomaan koko kansan sivistyksen, perusopetuksen varaan."

Vaikka perusopetus kituu säästökuurin kourissa, on julkiseen koulutukseen käytetty rahallinen kokonaispotti tasaisesti kasvanut Suomessa lamavuosien jälkeen.

Musiikinopettaja Erkki Kärkkäinen perehdyttää Vantaan Jokiniemen koulun 5.luokan oppilaita latinalaisamerikkalaisten rytmien saloihin:

Kolme vuotta sitten tehty kansainvälinen Pisa-tutkimus osoitti, että Suomen peruskoululaisten lukutaito on maailman ykkösluokkaa. Vielä mairittelevampi suomalaiskoululaisille oli viime joulukuussa julkaistu uusi vertailuselvitys, Pisa 2:

TV-uutiset 7.12.2004:

"Suomalaisnuorten matematiikan taidot ovat maailman huippuluokkaa. Suomi sai kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa kiitosta myös siitä, että oppimistulokset eri kouluissa ovat tasaisia. Suomi menestyi erittäin hyvin myös lukutaidossa, luonnontieteissä ja ongelmanratkaisussa."

Suomessa vallitsevan koulukurjuuden ja Pisa-ottelujen voittojen välillä on huutava ristiriita. Joidenkin asiantuntija-arvioiden mukaan kestää kymmenisen vuotta, ennen kuin nyt toteutettavien koulusäästöjen vaikutukset näkyvät oppimisvertailuissa.

Opettajia kouluttavan tutkijan mukaan suomalaiskoululaisten menestyksestä voi ja täytyykin iloita. Mihinkään itsetyytyväiseen rehentelyyn ei kuitenkaan ole aihetta, vertailututkimuksia kun tulee ja menee. Kovien arvojen vastaisku tulee viimeistään, kun Suomi menettää kärkisijansa kansainvälisissä rankkauksissa:

Uusikylä: "Minun näkövinkkelistäni Suomessa kovat arvot jylläävät tällä hetkellä hyvin monella alalla. Ja sydämestäni toivoisin, että lapsia suojeltaisiin näiltä tehokkus- ja kilpailupuheilta, koska siitä ei mitään hyvää seuraa, että lapset pannaan kilpailemaan keskenään ja heitä pelotellaan sillä, että he eivät menesty tulevaisuuden yhteiskunnassa."

Huoli koulusäästöjen vaikutuksista ei vielä paina jumppasalissa säntäilevien ekaluokkalaisten harteita. Syyslukukaudesta eli ensikosketuksesta kouluun on tarttunut monenlaista mieleen:

Ekaluokkalainen Anne, Jokiniemen koulu, Vantaa:

"No se kun me askarreltiin niin se jäi mieleen."

Ekaluokkalainen Manar, Jokiniemen koulu, Vantaa:

"Niin mekin askarreltiin noita kynttilöitä ja muita."

KYSYMYS: "Onks se askartelu erityisen kivaa?"

"On."

KYSYMYS: "Janne, jäikö syksyltä jotain erityisesti mieleen?"

Ekaluokkalainen Janne, Jokiniemen koulu, Vantaa:

"Noooo, kun käytiin urheilukentällä, se oli kivaa."

KYSYMYS "Mitä seurauksia näistä säästöistä on?"

Halonen: "Varmasti tämän jälkeen oppimistulokset heikkenee."

Mertanen: "Ei siitä voi seurata yhtään mitään hyvää."

"Entä millaisia terveisiä Espoon kunnallispäättäjille Olarin yhtenäiskoulusta lähtee?"

Halonen: "Ehkä kouluista alkaa olla säästetty jo tarpeeksi, että voisi katsoa jostain muualta. Sitä vois miettiä muita keinoja kuin tämän rahoituksen vähentäminen kun sitä rahaa meillä Suomessa on kuitenkin aika paljon."

Mertanen: "Musta tuntuu että niitä säästöjä voi tehdä jostain muusta kuin terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Etenkin se, että tämä koulutus on Suomen tulevaisuuden voimavara, että sitä ei saa lyödä laimin ainakaan mun mielestä."

Loppu

PISTEESSÄ: Elina Karjalainen

Toimittaja: Oili Partanen

"Olen huomannut monta kertaa, että ei ole niin väliä mitä luetaan tai mitä se tarina käsittelee. Eniten väliä on sillä, että ollaan lähellä toisiaan, ja tunnetaan hyvää oloa sen vuoksi."

Kirjailija Elina Karjalainen valmistelee jälleen uutta lastenkirjaa. Tekeillä on jatkoa Tonttutyttö Tarleenan tarinaan. Diabeteksen aiheuttama näön menetys ei onneksi rajoita mielikuvituksen lentoa. Uppo-Nallen äitinä tunnettu Karjalainen palkittiin loppuvuodesta lastenkulttuurin valtionpalkinnolla.

Mikä on kaikkein tärkeintä lapsille kirjoittamisessa?

"Varmaan se, että tulkitsee niitä tunteita, jotka ovat itselleenkin tärkeitä, nimittäin rakkaus ja koko tunneskaala vihaa myöten. Niitä kaikkia saa minun mielestäni olla, mutta viha pitää kanavoida pois, ettei se jää roikkumaan siiheN tarinaa. Se pitää saada pois tieltä. Sitten jää jäljelle rakkus ja hellyys, rutistelu ja suukottelu ja kaikki ne asiat, jotka jäävät niin vähiin sitten kun kasvamme aikuiseksi."

Onko aiheita joista lapselle ei voi kirjoittaa?

"Ei minusta, ei minusta. Kyllä lapsi ottaa vastaan kaiken sen mikä liittyy ihmisenä olemiseen. Tietysti se tapa, millä kertoo, sitä voi miettiä, mutta esimerkiksi Veljeni Leijonamieli on loistava esimerkki siitä miten lapselle voi kertoa kuolemasta, ilman että se aiheuttaa mitään psyykkistä kauhua tai pelkoa.

"Minun poikaystäväni joka on 5 vee - meillä on niin suuri ikäero - hän sanoo, että häntä pelottaa eniten se, jos hänellä jää suu auki kun hän kuolee, multaa pannaan sinne. Minä sanoin, että se on turha pelko, ei varmaan jää suu auki. Lapsilla on tämmöisiä ihan visioihin liittyviä pelkoja. Ja jos lapsi haluaa pelätä, niin hän haluaa pelätä niin, että hän pelottelee itse itseään eikä siinä tarvita muita."

Elina Karjalainen kirjoitti vuonna 1977 kirjan Uppo-Nalle. Ja loppu onkin kirjallisuuden historiaa. Loruilevasta lelunallesta ystävineen tuli lasten ja aikuistenkin suosikki. Karjalainen on kirjoittanut sen seikkailuista jo reilut parikymmentä kirjaa. Nykyisin Uppis on jo klassikko.

Voiko lastenkirja ottaa kantaa?

"Voi ---------- kantaa voi ottaa kaikkiin asioihin, minä vain itse käärin sen kannaoton semmoiseen pumpuliin, ettei se näy heti. Ymmärrän sen, että lapsi itse tajuaa etsiessään, että mitä tuossa nyt oli mistä pitäis ottaa oppia, kyllä lapsi ilman sormen sojotusta tajuaa."

Millaisiin asioihin te haluatte ottaa kantaa?

"Minä nimenomaan tähän nykyiseen elämäntapaan, siis tämmöiseen materiaalivoittoiseen elämäntapaan, joka pitää hyvänä ainoastaan tulosta ja sitä mitä rahalla voi tehdä, ja unohtaa monia hyvia asioita, joita saa pienemmällä vaivalla ja jotka ovat tärkeämpiä kuin tämä materiaalistinen näkökanta. "

Aliarvioidaanko lapsia lukijoina?

"Kyllä, kyllä."

Elina Karjalainen on aina korostanut lapsuuden ja lastenkulttuurin merkitystä. Hänen mielestään maailma muuttuu paremmaksi vasta kun aikuiset oppivat ymmärtämään lasten maailmaa.

"Toiset ymmärtävät, toiset eivät. Emmehän me ymmärrä toisiammekaan. Me siis saatamme lähestyä aivan väärin toista ihmistä. Samalla tavalla aikuinen voi lähestyä lasta aivan väärin. Tai jos hän ymmärtää lasta, niin hän löytää kyllä oikean tavan puhua tälle."

Millä tavoin tätä ymmärrystä voi sitten lisätä?

"Lukemalla lapselle. Se on a ja o, se on kaikkein tärkeintä. Se nimittäin liittyy paitsi siihen kuulemiseen ja tarinan seuraamiseen, niin siihen liittyy myös läheisyys kahden ihmisen välillä. Aikuinen ja lapsi ovat kahden kesken, mikään ei häiritse tätä hetkeä. "

"Minulla oli kerran eräässä kirjassa kohtaus, joissa Uppo-Nalle lähestyy sukellusvenettä ja kapteeni huutaa, että mitä maata tunnustatte. Uppo-Nalle ei tiedä muut kuin korttipakan maat ja sanoo, että herttaa. Lapsen isä oli lukenut tätä jouluna ja naurahtanut ja nauranutkin. Jälkeenpäin hän joutui pinteeseen, kun lapsi toi aina sen saman krijan ja avasi aina samasta kohdalta, ja isä joutui nauramaan nauramasta päästyäänkin, vaikka enää ei huvittanut koko juttu ollenkaan. Lapsi halusi nauraa isän kanssa."

Elina Karjalainen saa lukijakunnaltaan suoraa palautetta postiluukun täydeltä. Aikaisemmin hän yritti vastata kaikkiin kirjeisiin, kuten Tove Jansson oli häntä opettanut, nykyisin menetettyään näkönsä hän on joutunut tinkimään tästä periaattestaan.

"Minä etsin lapsiin yhteyttä sillä tavalla, että minulla on Kuopion koulussa lempiluokka, joka tulee säännöllisesti käymään ja sitten me keskustellaan. Ja he esittävät minulle kaikkea mitä he taitavat. Ja on hyvin hauska tällainen yhteys, kerta kaikkiaan ihanaa, kun oven edessä porraskäytävässä on kolmetkymmenetkuudet kengät. Koko talo ihmettelee että onpa sillä nyt vieraita, ja sitten minä olen täällä aivan syli auki, on ihanaa kun ne tulee. Ja sitten kun he lähtevät he sanovat tämmöisiä asioita, kuin että hyvää loppuelämää sinulle. "

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---